Ufokontaktit ja niistä kertominen

Toive tai pelko Maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuudesta on saanut monet ihmiset tarkkailemaan tähtitaivasta, siristelemään silmiään tunnistamattomia valoja kohti ja valvomaan öitään Salaisten Kansioiden jälkeen. Siitä, ovatko avaruusolennot todellisuutta vai ihmisten mielikuvitusta, on monta mielipidettä, mutta on olemassa ryhmä ihmisiä, joiden mielestä ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö "ne" olisi täällä. Nämä ihmiset, ufokontaktihenkilöt, kertovat kohdanneensa erilaisia avaruusolentoja, kommunikoineensa niiden kanssa ja matkustaneensa avaruusaluksessa sekä vierailleensa muilla planeetoilla. Tässä artikkelissa kerron, mitä haastattelemani yhdeksän ufokontaktihenkilöä kertovat kokeneensa ja pohdin, miten henkilökohtaisten ufokontaktikokemusten kertominen on yhteisöllistä. Artikkelini perustuu vuonna 2002 valmistuneeseen folkloristiikan pro gradu -tutkielmaani (Hänninen 2002). Aluksi perehdytän lukijan ufoilmiön, eli havaintojen, kontaktien, sieppausten ja ufoista käytävän keskustelun historiaan lyhyesti.

Ihmiset ovat jo vuosisatojen ajan havainneet outoja kohteita taivaalla. Esimerkiksi 1800-luvun lopussa Yhdysvaltojen taivaalla kerrottiin liikkuvan ilmalaivoja, jotka laskeutuivat, mutta nousivat, jos joku yritti lähestyä niitä. Nykyisen ufoilmiön ja laajan julkisen ufokeskustelun katsotaan alkaneen Yhdysvalloissa vuonna 1947, jolloin lentäjä Kenneth Arnold kertoi nähneensä lentomatkansa aikana kiekkomaisia, siivellisiä koneita. Uutinen levisi nopeasti sekä Yhdysvalloissa että sen ulkopuolella, ja oudosta esineestä alettiin käyttää nimitystä lentävä lautanen. Termin ufo, eli unidentified flying object, 'tunnistamaton lentävä esine', esitteli ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain ilmavoimat vuonna 1953. Tässä artikkelissa tarkoitan ufolla Maan ulkopuolelta tullutta avaruusalusta.

Ufokontaktilla tarkoitan ihmisen ja avaruusolennon kohtaamista. Lavennan siis ufon määritelmän koskemaan pelkän aluksen lisäksi sen miehistöä, avaruusolentoja. Ufokontakti voi haastateltavieni mukaan tapahtua myös ilman aluksen havaitsemista. Kontakti voi olla kokijan näkökulmasta vapaaehtoinen tai pakotettu, pakotetusta kontaktista puhutaan ufosieppauksena. Ufokontaktien historia poikkeaa ufohavaintojen historiasta, sillä avaruusolentojen tapaamisista ja vierailla planeetoilla käymisestä puhuttiin jo 1700- ja 1800- luvuilla uskonnollisessa, varsinkin spiritualistisessa kontekstissa. Kontaktien kerrottiin tapahtuneen astraalimatkalla, eli ruumista irtaantumisen aikana, matkat suuntautuivat tunnettuun aurinkokuntaan ja kommunikointi olentojen kanssa tapahtui telepaattisesti. Ufokontakteista kertominen vilkastui uudelleen 1950-luvun Yhdysvalloissa. Kontaktihenkilöiden välittämät avaruusolentojen viestit tarkentuivat ihmiskuntaa suojeleviksi, ja kontaktihenkilöiden ympärille alkoi muodostua uskonnollisia ryhmiä. Tälle ajalle sijoittuvat myös ensimmäiset julkisuutta saaneet ufosieppausilmoitukset. 1960-luvun jälkeen kontaktihenkilöiden matkat ovat laajenneet universumin tuntemattomille reunoille, kontaktihenkilöt ovat saaneet näkyvyyttä julkisessa keskustelussa, ja 1980-luvulta lähtien ufosieppaukset ovat olleet kontaktien kuumin puheenaihe ainakin Yhdysvalloissa. (Melton 1995, 2-6, 122; Bullard 1989, 148-149, 166.)

Ufokeskustelu rantautui Suomeen vuonna 1947, pian Kenneth Arnoldin havainnon uutisoimisen jälkeen. Paikallisia ufokerhoja ja -yhdistyksiä on maassamme ollut 1950-luvulta lähtien. Laaja kiinnostus ufoihin heräsi 1970-luvulla, jolloin perustettiin ufohavaintoja keräävä, luokitteleva ja arkistoiva yhdistys Suomen Ufotutkijat ry. (Ks. esim. Heino 1997, 361.) Vuonna 1998 perustettiin toinen vastaavantyyppinen järjestö, UFO-Finland ry. Ufokeskusteluun osallistuvat myös Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. ja Skepsis ry. Kontaktihenkilöiden ja siepattujen kertomukset ovat saaneet jalansijaa ufokeskustelussa ja tiedotusvälineissä 1980-luvulta lähtien. Nykyään Suomessa toimii myös kontaktihenkilöiden ja ufokontakteista kiinnostuneiden ihmisten keskusteluryhmiä.

Artikkelissani pohdin, miten kertojia ympäröivä yhteisö voi vaikuttaa kokemuksen tulkintaan ja ufokontakteista kertomiseen. Kysyn myös, kenelle ja miksi kontaktihenkilöt kertovat kokemuksistaan. Viiden esimerkin kautta esittelen, mitä kontaktihenkilöt kertovat kokeneensa: Mitä kontakteissa tapahtui ja millaisia olentoja he kohtasivat. Selvitän myös, tulkitsivatko kontaktihenkilöt kertomansa ufokontaktit myönteisiksi vai kielteisiksi, missä tajunnantilassa kontaktit tapahtuivat ja yllättikö kontakti kokijan vai oliko kokija tavoitellut kontaktia. En pyri selittämään ufokontaktikokemuksia enkä todistamaan ufojen todellisuuden puolesta tai vastaan. Seuraavaksi kerron tutkimusaineiston muodostamisesta, minkä jälkeen esittelen sitä, miten folkloristiikassa on käsitelty ufoilmiötä.

Tutkimusaineiston tuottaminen

Tavoitin haastateltavani rajatiedon aikakauslehti Ultrassa (joulukuu 1997) julkaistun ilmoitukseni kautta sekä vierailemalla eräässä kontaktihenkilöryhmässä. Haastattelin tutkielmaani varten yhdeksää eteläsuomalaista ufokontaktihenkilöä, iältään 27-57 -vuotiaita. Pyysin heitä antamaan itselleen peitenimet. Haastattelin kolmea naista, Mariaa, Maaritia ja Anoa, sekä kuutta miestä, Jamia, Juhania, Johannesta, Raunoa, Eksynyttä ja Haphoria. Haastattelut olivat teemahaastatteluja ja tein suurimman osan niistä vuonna 1998. Mariaa haastattelin viisi kertaa (folkloristiikan laudaturesitelmääni varten), muita kontaktihenkilöitä kerran. Nauhoitettujen haastattelujen pituudet vaihtelevat tunnista kolmeen tuntiin. Yhdellä haastattelukerralla en päässyt pintaa syvemmälle kertojan elämänkokemuksiin ja taustaan, mutta mielestäni haastattelut kattoivat riittävän hyvin nimenomaan ufokontaktikokemukset ja aineisto vastasi silloisiin tutkimuskysymyksiini. Nyt kuitenkin ajattelen, että kaikkia kertojia olisi kannattanut haastatella useamman kuin yhden kerran, jotta minun ja kertojan välinen luottamus olisi kasvanut ja jotta olisin saanut enemmän tietoa kertojan taustasta. Mielenkiintoista olisi ollut tarkkailla sitäkin, muuttuvatko ufokontaktien tulkinnat toistuvissa haastatteluissa. Haastatteluaineiston säilytyspaikkana on Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen arkistot, TKU-arkisto.

Lukuun ottamatta Marian kahta haastattelua, haastattelin kontaktihenkilöitä heidän kodeissaan, kahden kesken. Ajattelin, että arkaluontoisista asioista on helpompi puhua tutussa, hallittavassa ympäristössä. Minun rooliini se vaikutti niin, että olin aina "vieras" jonkun kotona. Kerroin haastateltavilleni, että olen utelias ja kiinnostunut kuulemaan heidän kokemuksistaan, ja että olen perehtynyt ufoilmiöön. Kerroin, että minulla ei ole omia ufoihin liittyviä kokemuksia, joten olen tietämisen puolesta "sisällä", mutta kokemisen puolesta "ulkona". Osalle haastateltavista olin kuitenkin sisäryhmäläinen, sillä he sanoivat, että minulla on tietämättäni ufokontakteja tai niitä alkaa nyt ilmestyä. Osa kutsui minua vanhaksi sieluksi tai kosmiseksi sieluksi. Haastattelutilanteissa puhuin ja liikuin rauhallisesti, osallistuin ja tuin keskustelua ilmein ja elein, ja kuuntelin hyväksyvästi, vastaan väittämättä. Nyt jälkeenpäin mietin, että mielipiteeni jakamalla ja/tai hyökkäävämmällä otteella olisin voinut saada erilaista aineistoa, esimerkiksi kuulla sen, miten kontaktihenkilöt puolustavat kokemustensa aitoutta. Ufoilmiön käsitteiden tunteminen edesauttoi haastatteluja, mutta siinä oli myös vaaransa, sillä saatoimme tarkoittaa samasta käsitteestä puhuessamme eri asioita: kokija kokemuksensa näkökulmasta ja minä lukemani kirjallisuuden näkökulmasta.

Ufot ja folkloristiikka

Linda Dégh kehotti jo vuonna 1971 folkloristeja tarkastelemaan uforaportteja ja ottamaan osaa ufoista käytävään tieteelliseen keskusteluun. Hän kysyi, aikovatko folkloristit jättää alaansa kuuluvan aineiston, uforaportit ja ufotarinat, muiden alojen, kuten nykykulttuurin, populaarikulttuurin ja viestinnän tutkijoille. Dégh muistutti, että vaikka ufoista oli kertynyt paljon tietoa, ne pysyivät yhä alkuperältään salaperäisinä ja siten synnyttivät ja ylläpitivät tarinoita. Erityisen tärkeänä hän näki sen, että folkloristit tutkisivat ufotarinoiden syntyä ja kulkeutumista. Déghin mielestä folkloristeilla on neutraali asema ufokeskustelussa, jossa kiivaat mielipiteet suuntautuvat ufojen avaruusperäisyyden puolesta ja vastaan. (Dégh 1971, 55, 58-59; Dégh 1977, 243-245; Dégh 2001, 212-214.)

Ufokontaktien tarkastelu folkloristiikan näkökulmasta liittyy läheisesti yliluonnollisen käsitteeseen. Pasi Klemettinen on määritellyt supranormaaleiksi "kaikki ne ilmiöt, jotka ihminen itse käsittää tavanomaisten luonnonlakien tai kausaliteettien ulkopuolelle jääviksi ja näistä riippumatta toimiviksi ja tapahtuviksi". Poltergeistin hän kirjoittaa olevan "kokijoilleen empiirisesti olemassa oleva ilmiö, joka tunkeutuu arkitodellisuuteen supranormaaleina näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksina". (Klemettinen 1997, 113, 130.) Jarno Väisänen on määritellyt kummittelun "samankaltaisesti kokijoilleen empiirisesti olemassa olevaksi ilmiöksi, joka kohdataan arkitodellisuuden supranormaaleina aistimuksina ja tuntemuksina" (Väisänen 2001, 234).

Ufokontaktit ovat kokijoilleen empiirisesti olemassa oleva ilmiö, mutta kokijalähtöisenä yliluonnollisen määritteleminen ei ufokontaktien yhteydessä voi nojata siihen, että supranormaali tunkeutuu arkielämään tai on ristiriidassa kokijoiden arkiajattelun kanssa. Kontaktihenkilöt saattoivat itse hakea yhteyttä yliluonnolliseen, vastaanottaa viestejä yliluonnollisesta maailmasta kesken arkiaskareiden ja käyttää ammatillisesti hyväkseen kontakteissa saamiaan tietoja ja taitoja. Tutkijan supranormaali oli monelle haastateltavalle normaalia.(1) Eikä aineistooni sovellu sekään, että kokemukset olisivat kontaktihenkilöiden mielestä tieteellisen maailmankuvan tai tunnettujen luonnonlakien vastaisia. Pikemminkin aineistostani löytyy vallitsevien tieteellisten totuuksien kritiikkiä. Barbara Walken on todennut, että joillekin ihmisille yliluonnollinen on normaali osa elämää. Joissakin tapauksissa yliluonnollisia kokemuksia odotetaan ja odotukset vaikuttavat henkilön asenteisiin ja käyttäytymiseen. Yliluonnollinen ilmiö ei välttämättä ole kokijalleen ja yhteisölle ainutlaatuinen tai edes epätavallinen ilmiö, mutta siinä on mukana toisen maailman (other-wordly) antama säväys. (Walken 1995, 2.) Haastattelemistani kontaktihenkilöistä vain Maria käytti sanaa "yliluonnollinen" kokemuksistaan puhuessaan. Energia, näkymätön todellisuus, värähtelyt, eri tasot ja ulottuvuudet ovat sanoja, jotka toistuvat aineistossani ufokontaktien kuvailuissa - ja tässä mielestäni ilmenee toinen maailma, johon Walken viittasi. Ufokontakteista kirjoittaessani määrittelen yliluonnollisiksi ne ilmiöt, jotka sijoittuvat maailmaan, jota kontaktihenkilö ei havaitse valvetilan aisteilla eikä normaalissa unennäössä. Yliluonnollisia ovat myös ne kohteet (alukset, olennot, viestit), jotka havaitaan valvetilan aisteilla, mutta jotka tulevat em. maailmasta.

Folkloristiikassa ufokontakteja on käsitelty osana ihmisen ja yliluonnollisen kohtaamisen perinnettä. Esimerkiksi Thomas E. Bullard on havainnut yhtäläisyyksiä vanhan kansanperinteen ja nykyisen ufoperinteen välillä. Toinen maailma, vierailut sinne ja vierailut sieltä tähän maailmaan ovat teemoja, jotka yhdistävät ufoihin, haltijoihin, kummituksiin ja paholaiseen liittyviä kokemuksia. Tämä toinen maailma voi sijaita maan alla, näkymättömänä maan päällä tai ylhäällä avaruudessa tai taivaassa. Toisen maailman olennoilla on kykyjä, jotka ylittävät ihmisen kyvyt, ja olennot voivat käyttää kykyjään niin hyvään kuin pahaankin. Yhteisiä ovat myös seksuaalisuuden ja lisääntymisen teemat, sillä niin paholainen, keijukaiset kuin avaruusolennot joko tarvitsevat ihmistä lisääntyäkseen tai ovat muusta syystä kiinnostuneita ihmisten seksuaalisuudesta. (Bullard 1989, 158-161.) Mare Kõiva on perehtynyt virolaiseen ufoperinteeseen ja löytänyt ufokertomuksista samoja motiiveja kuin vanhemmasta perinteestä. Yhteisiä aiheita ovat sielun liikkuminen ruumiin ulkopuolella, enneunet, avaruudessa matkustaminen pahan olennon seurassa ja jättiläismäisen olennon tapaaminen. Varsinkin paholaisen rooli on ufoperinteessä varattu avaruusolennoille, molemmat voivat muun muassa aiheuttaa sairauksia. Lisäksi niin vanhat kuin uudet uskomusolennot tavattiin/tavataan useimmiten öisin, nukkuessa tai uneen vaipuessa. Kõiva arvelee, että vanhan perinteen käyminen tuntemattomaksi on aiheuttanut myös sen, että iäkkäätkin kertojat tulkitsevat oudot kokemuksensa ufokontakteiksi. (Kõiva 1996, 254, 257-260.)

Folkloristit ovat suunnanneet katseensa ufoilmiön traditionaalisuudesta myös ufokertomuksiin, joista he ovat löytäneet yhteisiä piirteitä niin muodon kuin sisällön suhteen. Virginia A.P.Lowe perehtyi 21 ufohavaintoraporttiin ja huomasi niissä olevien kertomusten sisältävän samoja piirteitä (Lowe 1979, 67-71). Bullard tarkasteli 300 amerikkalaista ufosieppausraporttia (2) ja löysi niistä yhteisen, kahdeksanepisodisen kertomuksen sekä seuraavat neljä yhteistä teemaa: 1. Olennot ovat kiinnostuneita ihmisen lisääntymisen ja sukuelinten tutkimisesta. 2. Kuolevan planeetan teema, eli siepatut on viety avaruusolentojen kotiplaneetalle, joka on tuhottu tai elinkelvoton. 3. Olennot varoittavat maapallon synkästä tulevaisuudesta ja antavat siepatulle tehtäväksi Maapallon pelastamisen mahdollisuuksiensa mukaan. 4. Olentojen ristiriitainen luonne, eli olentojen on kerrottu varoittaneen tuhosta, mutta toisaalta niiden on sanottu suhtautuvan ihmisiin välinpitämättömästi. (Bullard 1989, 153-158.) Leea Virtanen on kirjoittanut, että niin kauan kuin ufojen "reaalista" olemassaoloa ei ole osoitettu, ufohavaintoraportteja kannattaa tutkia psyykkisten elämysten kuvauksina. Lisäksi ufoelämysten samankaltaisuus vaatii hänen mielestään asiallisen selvityksen. Virtanen toteaa, että jatkuva julkinen keskustelu ufoista johtaa siihen, että ufoista tulee ihmismieltä hallitseva yliluonnollinen selitysmalli. (Virtanen 1974, 148-151.) (3)

Ufokontakteista kertominen

Käsittelen aineistoani kokemuskerrontana, tarkemmin sanoen ufokontaktikerrontana, jolla tarkoitan ufokontaktien tapahtumista ja tulkinnoista kertomista. Henkilökohtainen kertomus määritellään tavallisesti minä-muotoiseksi proosakertomukseksi jostakin omasta kokemuksesta (Stahl 1977, 20). Taina Ukkonen tekee teoksessaan Menneisyyden tulkinta kertomalla (2000) oman aineistoni kannalta tärkeän huomion kirjoittaessaan, että kokemusten kerronta ei ole tarkkaan ottaen sama asia kuin kokemuskertomusten esittäminen. Kokemuskerronta on hänen mukaansa sekä menneisyyden tapahtumien tulkintaa että puhetta itsestä muille, kerrontaa ja kertomuksia kertojasta. Kokemuskertomuksella hän puolestaan viittaa kerrontatapahtuman tulokseen tai tuotteeseen, joka on rajattavissa tiettyjen muodollisten rakenneyksiköiden avulla. Aineistossani on kokemuskertomuksia, mutta myös kuvailua, argumentointia ja termien selittämistä.

Vaikka haastateltavani puhuvatkin omista, henkilökohtaisista kokemuksistaan, voivat tulkintaan osallistua muutkin ihmiset, tästä esimerkkinä Eksyneen kertomus kokemuksestaan, jota referoin:

Eksynyt kertoi, kuinka häneltä katosi kesken automatkan kaksi tuntia tietoisuudesta ja kuinka hän tulkitsi tapauksen ensin eksymiseksi lumisessa maisemassa. Kadonneiden tuntien aikaisista tapahtumista hän ei muista mitään. Tapauksen jälkeen Eksyneeltä hävisi hiuksia laikuittain. Eksyminen alkoi tuntua kelvottomalta selitykseltä, ja koska Eksynyt oli perehtynyt ufo- ja sieppauskirjallisuuteen, hän yhdisti kokemuksensa sieppauskuvauksiin ja arveli tulleensa siepatuksi. Myöhemmin eräs kontaktihenkilö ehdotti Eksyneelle, että avaruusolento olisi käyttänyt Eksyneen ruumista kadonneiden tuntien aikana. Ufotutkija puolestaan arveli, että olennot olivat tehneet Eksyneelle aivotutkimuksen sieppauksen aikana. Eksynyt puhui sieppauksesta vielä selvänäkijälle, parantajalle ja meediolle, jotka kaikki vahvistivat aivotutkimuksen tapahtuneen. Parantaja kuvaili mitä sieppauksen aikana oli tapahtunut ja selvänäkijä kertoi Eksyneelle, että olennot olivat Siriukselta ja että Eksynyt itsekin on siriuslainen. Eksynyt oli samaa mieltä, sillä hänen mukaansa sellaisia kokemuksia kuin hänellä on ollut, ei anneta tavalliselle ihmiselle.(4)

Gillian Bennet on kirjoittanut kummituskokemusten kertomista koskevassa tutkimuksessaan, että yhteisöllä on käsitys "oikeasta" tavasta kokea ja "oikeasta" tavasta kertoa kummitusjuttu. Jos kertoja tietää nämä, se auttaa häntä kertomaan oikeanlaisen kertomuksen yliluonnollisen ilmenemisestä. Eksyneellä oli mielestäni käsitys siitä, millainen on vakuuttava kertomus, sillä hän kertoi kokemuksensa minulle yksityiskohtaisesti, raportinomaisella tarkkuudella. Hän mainitsi ajamansa tiet, pysähdyspaikat ja tapahtumien kellonajat. Kokemusta seuranneen viikon tapahtumat hän kuvasi myös yksityiskohtaisesti ja kertoi nimi- ja paikkakuntatiedot ihmisistä, joille eksymisestä/sieppauksesta kertoi.

Bennet jatkaa, että oikeanlaisten kertomusten tietäminen muokkaa sitä, miten henkilö kokee yliluonnollisen ilmenemisen, esimerkiksi tunnistamattoman olennon tai lentävän kohteen näkemisen. Bennetin mielestä näissä kertomuksissa on kyse siitä, miten kertoja havaitsee ja tulkitsee, eli käyttää hyödykseen yhteisön asenteet ja uskomukset. Kertomuksissa näkyy yhteisön perinne. Oikeanlaisten kokemusten ja kertomusten tietäminen auttaa täyttämään selittämättömät havainnot. Se muovaa henkilökohtaisen kokemuksen kulttuuriseen muottiin ja ohjaa käyttämään yhteisön käsitteitä omasta kokemuksesta puhuttaessa. (Bennet 1999, 5.) Tämän vallitsevan näkemyksen mukaan perinteen tunteminen siis edeltää supranormaaleja kokemuksia. David Hufford on pohtinut perinteen ja elämysten suhdetta kirjassaan The Terror that Comes in the Night (Hufford 1982) ja esittänyt toisenlaisen näkemyksen, jonka mukaan kokijoiden supranormaalit elämykset edeltävät niihin liittyvää uskomusperinnettä. Entä voiko ufokontakteja tapahtua ilman, että kokija on ilmiöön liittyvästä perinteestä tietoinen? Suomessa on vaikea välttyä ufoihin liittyvän perinteen, edes pinnallisen, tuntemiselta, niin voimakkaasti viihdeteollisuus ja tiedotusvälineet käyttävät sitä hyödykseen. En pysty nykyisten haastattelujen pohjalta päättelemään, miten hyvin kertojat tuntevat tradition, mutta aineistossani on yksi selkeä esimerkki kokemuksesta, jota ei edeltänyt perinteeseen tutustuminen: Juhani korosti haastattelussa, että hän kohtasi ns. harmaan humanoidin ennen kuin tiesi lajin olemassa olosta ufokirjallisuuden perusteella (5).

Eksynyttä ympäröi siis yhteisö, joka tulkitsi selittämättömän ilmiön yliluonnolliseksi. Tällaisen yhteisön asenteita ja argumentteja Bennet kuvaa termillä traditions of belief, jonka suomennan 'yliluonnolliseen uskomisen traditioksi'. Tämän tradition argumentit perustuvat usein ihmisten todistuksiin omista kokemuksistaan, ystävien ja sukulaisten todistuksiin sekä uskontoon ja perinteeseen. Näiden argumenttien esittäjät luottavat ihmisten havaintotarkkuuteen ja havaintojen harkittuun tulkitsemaan - he siis uskovat kokijan todistusta eivätkä oleta hänen johtavan kuulijoitaan harhaan. Omat ja läheisten kokemukset yhdistyvät tunnettuun perinteeseen, uutisiin, huhuihin ja kirjallisiin kertomuksiin yliluonnollisen kokemisesta, ja tämä kokonaisuus auttaa tulkitsemaan uutta selittämätöntä kokemusta, esimerkiksi Eksyneen kadonnutta aikaa ja hiusten lähtöä. Klemettinen on todennut, että runsaasti paikallishistoriallista muistitietoa ja memoraattiainesta sisältävissä piruperinteen kertomuksissa vahvistetaan kollektiivista uskoa personoituun pahaan ja sen toimintaan. Tämä ilmenee kertojien kommenteissa ja arvioinneissa, joissa sitoudutaan läheisten ihmisten kokemien elämysten ja niiden tulkintojen aitouteen. Erityisesti omilta vanhemmilta kuultujen memoraattien ja paikallistarinoiden totuudellisuutta ei kyseenalaisteta vuosikymmenten jälkeenkään. (Klemettinen 1997, 48-49.)

Bullard muistuttaa ufokertomuksista kirjoittaessaan, että kertomus vaatii ytimekseen kokemuksen, mutta kokemus pelkästään ei riitä tarinan syntyyn. Kontaktikokemuksen tulkinta voidaan hänen mielestään jäljittää esimerkiksi ufotutkijoiden esittämiin tulkintoihin ja populaarikulttuuriin. Ympäristön antamat tulkinnat auttavat käsittelemään ja antamaan sanat kokemukselle, jonka sisältöä/merkitystä kokija vielä pohtii. Kokemuksen tulkinta on neuvottelevaa, eikä se edellytä kontaktia edeltävää vakaumusta ufojen olemassaolosta. (Bullard 1989, 152.) Vahva tuki kokemusten yliluonnolliselle tulkinnalle löytyy kontaktihenkilöiden muodostamista keskusteluryhmistä. Niihin osallistuivat Maarit, Maria, Ano, Eksynyt, Haphor ja Jami. Kontaktihenkilöryhmään osallistumisesta Maria totesi:

MARIA: Niissä piireissä…se oma kokemus on vähän arkaluonteinen asia, niin jokainen tietenkin haluaa, että muut uskoo, muuten se luo semmosen aika varovaisen ilmapiirin, missä niinku kunnioitetaan hirveesti muitten kokemuksia, eikä ruveta niinku yhtä oikeeta ettimään, että onko tää nyt niinku siinä mielessä totta vai eikö…Vaan se kokemus on siinä tärkeä, että kyllähän sitä haetaan toisilta vahvistusta, että onks sulle tapahtunu tällasta tai onks sulla tämmöstä… (6)

Vastaanotto ei aina ollut täysin hyväksyvää, ja Maria sanoikin, että "…joku on ehkä esittänyt, että mä oon käsittäny väärin tai että se ei oo tapahtunu sillä tavalla, mutta yllättävän vähän loppujen lopuks." (7)

Yhteisö voi edustaa myös toista laitaa, selittämättömien kokemusten yliluonnolliseksi tulkitsemisen kieltämistä. Tälläkin yhteisöllä ja sen edustajilla on oma perinteensä, vaikkei se ole niin näkyvää kuin vastapuolensa perinne. David Hufford ja myöhemmin Gillian Bennet käyttävät tästä perinteestä termiä traditions of disbelief, jonka suomennan 'yliluonnollisen kieltämisen perinteeksi'. Bennetin tutkimusaineistossa tämän tradition argumentit näkyivät yliluonnollisia ilmiöitä kokevien ihmisten leimaamisena julkisuudenkipeiksi, liian tunteellisiksi, heikkohermoisiksi ja rahanhaluisiksi. Kokemukset, kuten tässä tapauksessa kummituskokemukset, pyrittiin järkeilemään mahdottomiksi ja niiden uskottiin pohjautuvan uniin ja kuolleitten läheisten kaipuuseen. Klemettisen aineistossa on myös esimerkkejä siitä, miten kertoja epäilee tai paljastaa räyhähenkenä esiintyneen huijarin, yleensä piika- tai palvelustytön. Neutraalimmin suhtautuivat ne uskomustarinoiden kertojat, jotka siirsivät vastuun kertomuksen uskomuksellisuudesta mennyttä kansanuskoa edustavalle sukupolvelle. (Klemettinen 1997, 49-50.) Myös haastateltavani olivat tietoisia yliluonnollisen kieltävistä asenteista, esimerkiksi "hulluksi leimaamisesta". Työtovereilleen kertomista sanoivat välttävänsä Rauno ja Juhani. Rauno ja Eksynyt eivät halunneet kokemiensa riitelyjen takia keskustella aiheesta uskonnollisten ihmisten kanssa.(8) Bennetin mielestä sekä yliluonnolliseen uskomisen että sen kieltämisen traditiot ovat kulttuurisesti eli perinteen sekä monen- ja kahdenkeskisen viestinnän kautta opittuja, eikä toinen niistä ole toistaan arvokkaampi. (Bennet 1999, 31-38.)

Yliluonnollisen kieltämisen argumentit puuttuvat tarkastelemastani ufokontaktikerronnasta, sillä kertojat ovat samalla myös kokijoita, eivätkä he aineistossani kiellä ufokokemuksiansa. Juhani edustaa kuitenkin aineistossani mielenkiintoista esimerkkiä kokijasta, joka pohti ufokontaktiuniaan kummastakin mainitsemastani näkökulmasta. Yhtäältä hän sanoi pitäneensä kontaktiunia kauan tavallisina unina, mutta kallistuneensa fyysisten jälkien ilmaannuttua kontaktitulkinnan puolelle. Senkin jälkeen hän vielä pohti, voisiko kyseessä olla stigmatisaatio tai psyykkiset ongelmat, vaikkei hän kumpaankaan vaihtoehtoon vahvasti uskonut. Juhani mainitsi, että hän ei halua ruveta uskomaan kaikkea mitä näkee, vaan hän yrittää "vähän pitää järkeä kädessä". Lisäksi Juhani kertoi haluavansa pitää etäisyyttä kontaktihenkilöyhteisöön eikä hän halunnut osallistua kontaktihenkilöryhmiin. (9)

Miksi yliluonnollisista kokemuksista, kritiikinkin uhalla, sitten kerrotaan? Kummittelukokemuksia sisältävälle internetin sivuille kirjoitetaan tiedonhalun, kokemusten jakamisen, palautteen tai julkisuuden saamisen ja avun tarvitsemisen takia (Väisänen 2001, 236). Pasi Enges kirjoittaa Talvadas-kylän supranormaalista kertomisen perinteestä, että kertomisen funktioina voivat olla kuulijoiden viihdyttäminen, herkkäuskoisten kuulijoiden huijaaminen, sosiaalisten suhteiden kommentointi, yliluonnollisten ilmiöiden todistaminen todellisiksi ja kertojan kykyjen osoittaminen (Enges 2003; Enges 2000, 176).

Haastattelemani ufokontaktihenkilöt puhuivat kokemuksistaan puhumisen terapeuttisen luonteen vuoksi, omien ja toisten kokemusten vertaamisen, tiedon jakamisen ja ihmisten opastamisen ja auttamisen takia sekä siksi, että kertominen voi tuottaa ammatillista hyötyä. Kaikki haastateltavani ovat kertoneet kokemuksistaan, ja julkisesti niistä on puhunut neljä kontaktihenkilöä. Haastateltavani ovat kertoneet kokemuksistaan toisille ufokontaktihenkilöille, ystävilleen ja tuttavilleen, perheelleen, ufotutkijoille, ufoilmiöstä kiinnostuneille ihmisille ja tiedotusvälineille. (10)

Gillian Bennetin mukaan yliluonnollisista kokemuksista rakentuvat kertomukset ovat jo aiheensakin puolesta selittäviä, kokemusta jäsentäviä ja tulkitsevia. Niitä kertomalla kertoja paitsi selittää kokemaansa niin myös suojautuu kritiikiltä, varjelee omaa näkemystään totuudesta ja ohjaa kuulijoitaan oman näkemyksensä suuntaan. (Bennet 1986, 432.) Bennetin näkemys sopii mielestäni ufokontaktikerrontaan, sillä kontaktihenkilöt haluavat tulla kuulluksi ja uskotuksi toisten seurassa. Terapeuttista kertominen on, kun se tapahtuu hyväksyvässä ilmapiirissä. Fredrik M. Roberts kirjoittaa, että kertomisen avulla kertoja saa taannehtivasti hallintaansa tilanteet ja toiset ihmiset, ja pystyy näin muuntelemaan ikävänkin tilanteen mieleisekseen (Roberts 1978, 77). Tämä selittää sen, miksi esimerkiksi Maria, jolla on väkivaltaisia kontakteja avaruusolentoihin, yhä haluaa puhua ja maalata ikäviä kokemuksiaan. Maria sanoo, että näin hän saa henkisiä kokonaisuuksia hallintaansa, ja että puhuminen sekä maalaaminen toimivat terapeuttisesti (11).

Ufokontaktikerronnan sisältö

Edellä pohdin ufokontakteista kertomisen yhteisöllisyyttä. Entä mitä ufokontaktihenkilöt sitten kertoivat kokeneensa? Haastatteluaineistooni sisältyy sekä miellyttäviä että epämiellyttäviä kontakteja, eri tajunnantiloissa tapahtuneita ja kontakteja eri olentojen kanssa. Luokittelin kokemukset alla olevan taulukon mukaisesti: jaoin ufokontaktikokemukset yhtäältä kokijalle yllättäviin kontakteihin ja toisaalta niihin kontakteihin, joita kokija aktiivisesti hakee. Yllättävät ja haetut kontaktit jakautuivat kokijan negatiivisesti ja positiivisesti kokemiin ufokontakteihin, sekä edelleen valvetilassa, kontaktiunitilassa ja muuntuneissa tajunnantiloissa tapahtuneiksi. Unenaikaiset kontaktit eivät ole tavallista unennäköä, sillä haastateltavani erottivat unitilan, jossa kontaktit tapahtuvat, siitä unitilasta, jossa ne eivät voi tapahtua. Erotukseksi tavallisesta unitilasta, puhun kontaktiunitilasta. Muista muuntuneista tajunnantiloista kirjoittaessani käytän haastateltavien omia termejä, mutta luokittelen ne kattokäsitteen muuntunut tajunnantila alle.

Suluissa oleva numero tarkoittaa sitä, kuinka moni haastateltava kertoi kyseessä olevista kokemuksista. Yhdellä kertojalla voi olla monentyyppisiä kokemuksia.

Seuraavaksi esittelen viisi esimerkkiä siitä, mitä kontaktihenkilöt kertoivat ufokontakteistaan ja miten olen aineistoa tulkinnut.

Yllättävät ufokontaktit

Rauno kertoi näkymättömän altairilaisen miehen tapaamisesta ja sen jälkeisellä kotimatkallaan havaitsemastaan valoilmiöstä:

RAUNO Kävin siellä hänen [Raunon tuttava] juttusillaan. Puhelimme puolista päivistä iltamyöhään, ja pois lähtiessäni eteisessä kuului askeleet, mutta ensin ei näkynyt ketään. Sitten näkyi sellaista väreilyä, siis aivan niinku ois ollu hyvin pitkä mies vyötäröstä alaspäin sellasena väreilynä, joka savupiipusta nousee lämmityksen jälkeen, eli siis käytännöllisesti katsoen näkymätöntä, mut kuitenkin, et se jonkinlaisena väreilynä näkyi. Ja tämä väreily sitten piiloutui tämän keskustelukumppanini selän taakse, ikäänkuin piiloutui sinne, ja toinen tietysti naureskeli sitä kun mä yritin sitä fyysisillä silmillä katsoa enkä nähnyt sen kummempia. En kyllä nähnyt selin kääntymälläkään, mikä neuvoksi annettiin, että se paremmin onnistuis sillä tavalla. Sitä on pitäny sitten kelata jälkikäteen, ja tuntuu siltä, että tämä näyttäytyminen, nämä askeleet kuului siellä kyllä keskustelun kestäessä jossain muussakin vaiheessa siinä samassa huoneistossa, mutta en sillon kiinnittäny niihin sillä tavalla huomiota. Keskustelukumppani kyllä oli maininnut, että nämä kyseiset oliot asuu siinä, että niiton muitakin kuin tämä.
...
RAUNO ...mutta selvästi ennen [paikkakunta], semmosilla jossain vähän aukeemmalla alueella kuitenkin, näkyi muutaman kymmenen metrin korkeudessa tien oikeella puolella, tämä on taaskin epävarma havainto liikkuvasta autosta nähtynä, kaksi vilkkuvaa valoa, jotka vilkkuivat vuoron perään ja olivat ulkonäöltään aivan samanlaisia kuin nykyään liikennevaloista varottavat ja vaarallisissa risteyksissä näkyvät valot. Kaksi valoa vierekkäin vilkkuvat vuoron perään. Olen siitä ohitse ajellu muulloinkin ja koettanut kovin kurkkia, näkyykö siinä jossain ylikäytävää tai muuta vastaavaa paikkaa missä tällasta olisi, mutta kun se maasto on aivan tasaista. ...
KIRSI Niin, et mietitkö sä siinä tilanteessa tai myöhemmin, et oliko niillä mitään tekemistä sen automatkan...
RAUNO No se on, sanotaan, että se on nyt myöhemmin on tullu mieleen, että olisko se ollut sitten toinen tällänen näyttäytyminen. Siis mä koen, että tämä näkymätön mies näyttäytyi ihan tarkotuksellisesti juuri sen verran et mä pystyin sen näkemään, että joku tällänen uskon vahvistus tulisi vähän esille. Siis normaalijuttuhan on se, että siis mähän en näe näitä ufoja, et päinvastoin tuntuvat pitävän huolta siitä, että mä en oo paikalla sillon kun näyttäydytään. (12)

Liitin olento- ja valohavainnon yhteen, ja niiden muodostama, Raunolle ufojen olemassaoloa vahvistava kokemus oli yllättävä, positiivinen ja valvetilassa tapahtunut. Altairilainen olento oli hyväntahtoinen, sillä Rauno kertoi sen suojelevan ja ohjaavan tuttavaansa. Rauno itsekin arveli olevansa alun perin kotoisin Altairilta. Olentohavainnon tulkinnan, mm. olennon alkuperän, Rauno muodosti tuttavansa kuvailun perusteella, sillä tämä kertoi millaisesta ja minkä näköisestä olennosta oli kyse. Myöhemmin Rauno oli itsekin saanut muistikuvia olennon ulkonäöstä. Tuttava vahvisti, altairilaiselta saamansa viestin perusteella, myös uskonvahvistustulkinnan. (13)

Juhani puolestaan kertoi vierailleensa unessa avaruusaluksessa, jossa oli hänen lisäkseen muita ihmisiä sekä ihmisenmallisia avaruusolentoja, humanoideja:

JUHANI..siitä tuli sellanen vaikutelma, että että kerättiin ikäänkuin väkeä pois jonkun katastrofin tieltä, joka on tulossa. Ja multakin kysyttiin, että oonko mä lähdössä tai haluanko lähteä mukaan kovin pitkälle matkalle ja perheellisenä miehenä niin sanoin, että en, mä en lähde. Ja sitten siinä todettiin, että ei se mun jääminen todennäkösesti paljoa auta, mutta onhan se komeaa ja ja onhan siitä tietysti mahdollisesti hyötyäkin, mutta kuitenkin aika toivottamalta se tilanne heidän niinku näkemyksensä (naurahtaa) mukaan vaikutti. Hmm, no sitten ne jotka jäivät, ja tai mä muista miten niille kävi, mutta ainakin minut lähetettiin takasin sieltä. Ja tilanne oli semmonen, että et sitä oli niin lapsellisessa mielentilassa siellä, jotenkin niinku alitajunta paljastettuna, että mä sanoin siinä, mä halusin muistaa sen kokemuksen, ja et saada varmuuden siitä, et se ei unohtuisi ja pyysin, että tästä täytyy saada joku muisto. Ja sinne paikalle tuotiin, se nauratti aika kovasti kun mä pyysin vielä kolmiota, siitä mä olin lukenu, että kolmioita on ilmestyny ihmisiin, mutta, ja ties mitä merkkejä, mutta joka tapauksessa, hölmöyttäni pyysin sitten kolmiota. Ja se nauratti sitä naista [humanoidia] jotenkin kuivakkaalla tavalla. Sen ääni oli jotenkin semmonen kuivan oloinen. Mutta ja joka tapauksessa, sinne tuotiin semmonen pölynimurimainen laite, joka niinku imi mua jalasta, ja aamulla kun mä heräsin, mulla oli selvärajanen kolmio kanta alaspäin, ei anteeks, kanta kun siis kärki alaspäin ja kanta siis sen pohja ylöspäin. Hmm, ja muutaman päivän päästä sitä rupes kovasti kutiamaan, mutta ei siihen sitten auttanu lääkkeet, joita mä sain lääkäriltä siihen, ja se katosi ehkä vuoden päästä omia aikojaan.
...
KIRSI Kerroitko sä lääkärille mistä se kolmio oli?
JUHANI No (nauraa) enpä kertonu. Mä oisin joutunu toisenlaiseen hoitoon sillon. (14)

Juhani oli jo ennen tätä unta nähnyt ufoaiheisia unia ja pitänyt niitä tavallisina unina. Esimerkissä kuvattu kontakti oli yllättävä ja positiivinen, sillä se Juhanin mukaan vahvisti sen, että kyseessä oli jotain tavallista unta suurempaa. Juhani kertoi, että hänen kehoonsa on ilmestynyt unessa tapahtuneista kontakteista muistuttavia jälkiä myöhemminkin. Positiivinen kontakti oli myös siksi, että aluksessa olleet hyväntahtoiset olennot olivat ihmiskunnan puolella, sillä Juhani oli kohdannut myös ihmisten alistamiseen tähtääviä olentoja. Myönteisyydestä huolimatta kontaktin ennakoimat tulevaisuudennäkymät tuntuivat Juhanista ahdistavilta. Juhani pohti haastattelun aikana muitakin tulkintavaihtoehtoja kokemuksilleen. (15) Suora eri tulkintavaihtoehtojen ääneen punnitseminen on haastattelumateriaalissani muuten harvinaista. Sitaatin loppuosa osoittaa, että Juhani oli tietoinen kokemuksensa toisenlaisesta tulkintamahdollisuudesta ja vastusti sitä.

Maarit kertoi ufokontakteista, joiden alkamisen ja loppumisen hän muistaa, mutta joiden tapahtumia hän ei muista. Juhanin tavoin hänkin kertoi kehoon tulleista jäljistä:

MAARIT: …Ne on tapahtunu meillä yleensä kodissa täällä tai sit siellä missä me aikasemmin asuttiin. Ja tota, ne on ollu ihan semmosia, et fyysisesti sinne huoneeseen on tullu olentoja. Ja tota niinku, ne on ollu ihan semmoses päivätajunnassa tavallaan, mitkä muistaa ennenku sitten on napsautettu filmi poikki. Ja tota ne on tavallaan ollu hyvin usein, et on ollu myöskin niin, et siin on ollu mun aviomies mukana, ja tota hän niinku muistaa ja hahmottaa niitä tilanteita kans. Ja yleensä ne on päättyny siihen, että kun on heränny ni muistaa aina sen alun tavallaan, sen et miten niinku tunsi ja näki, et miten siinä huoneessa on niinku muita olentoja tai että muuta älykkyyttä, toista älyä kuitenkin. Ja et sit ihan samalla lailla siinon kaikkee kehoon tullu, niinku varmaan monella muullaki, just näit tämmösiä eri jälkiä. Et se vähän et minkä tyyppiset olennot tai mitä on käyny, niin on tota semmosii pieniä ruskeita ruttusia, niinku mä sanon, niin niilt tulee aika paljon semmosia kolmioita. (16)
...
KIRSI …Aika paljon on ollu puhetta, ainakin sen Mackin kirjan, kirjassa, ja sen niissä aallokoissa mitä siitä nousi, traumoista ja peloista mitä niistä on kokemuksista jääny, ni tunnetko sä, että sulle ois jääny semmosia pelkotiloja tai paniikkia niistä
MAARIT Täydellisiä
KIRSI niistä kontaktista
MAARIT Siis kyllä (korostaa). Mä monta kertaa esimerkiks, ni mä ensinnäki, mä järjestelin mun elämäni niin, että mä en oo yksin yötä kotona. Elikkä [puoliso] tietää sit hyvin tarkkaan, et koska hän voi (naurahtaa) niinku ajoittaa nää menonsa, taikka tota, miten mä sitten rupeen buukkailemaan kavereita tännepäin tai itte jonnekin muualle. Ja sit toinen on se, että valot päällä aina kun mahdollista.
KIRSI Joo
MAARIT Et sit mä meen nukkumaan ehkä joskus tässä viiden kuuden aikaan aamulla, tai eurosportti päällä. (17)

Maarit pitää kontaktien aikaista "tajunnan pimentämistä" eli muuntunutta tajunnantilaa hyvänä asiana, sillä hän ei usko, että ihmisen tajunta pystyisi käsittelemään toisen älyn kohtaamista. Hänelle on kuitenkin tullut myöhemmin mielikuvia kontaktien tapahtumista ja olennoista. Kontaktitilanteet päättyvät Maaritin heräämiseen. Usein hänen mukaansa käy niin, että kontaktin jälkeen asunnon parvekkeen ovi on auki ja valot päällä, vaikka ovi olisi suljettu ja valot sammutettu ennen kontaktia. Luokittelin osan Maaritin kontakteista negatiivisiksi niiden aiheuttamien pelkojen takia. Maaritin suhde olentoihin on ambivalentti, sillä hän sanoi kontakteja sekä vapaaehtoisiksi että pakotetuiksi, ja hän mainitsi, että asiaa on vaikea käsitellä ihmisten mustavalkoisella ajattelutavalla. Maarit korosti haastattelussa, että olennot eivät halua tehdä pahaa. (18)

Haettu ufokontakti ja pahantahtoisten olentojen kohtaaminen

Haphorin seuraava kokemus on esimerkki tapauksesta, jossa kokija aktiivisesti hakee yhteyttä avaruusolentoihin. Kontakti alkaa valvetilassa ja liukuu sitten muuntuneeseen tajunnantilaan, kuten edellä esitellyssä Maaritin kokemuksessa. Esimerkki lähtee liikkeelle siitä, kun Haphor kertoi havainneensa iltataivaalla outoja valoja:

HAPHOR: …Ja mä katoin, et miten noi helikopterit noin lähekkäin toisia ajaa. Mä tiesin, siinä on lähellä kenttä. Ja mä katoin, et eihän ne saa noin lähellä ja pimeellä kun ei mitään muita valoja ole. Mä katoin, ei herran jumala, nehän on ufoja. Ei muuta kuin takki päälle ja autoon ja perään, ja tota, mä lähin seuraamaan sitten. Ja kyllä ne oli ufoja. Seurasin niitä [paikkakunta] päin noin 30 kilometrii. Ja tota sitä ennen mä poikkesin yhelle tielle, ja yks alus meni ihan silleen pari kolmekytä metrii yläpuolel. Sammutin auton ja kaikki siihen. Se ei pitäny mitään ääntä. Se valo vaan lipu siitä ohitte. Mä tiesin tosiaan, ettei mikään lentokone voi tulla kysymykseen. Et se oli niinku tämmönen valoilmiö.
...
HAPHOR...Ja käännyin semmoselle sivutielle. Sieltä löyty semmonen suoalue ja semmonen levähdyspaikka, mikä oli pyöreä ja aika iso. Mä ajoin auton sitten siihen sen pyöreen alueen yhteen laitaan ja aattelin, että tässä mä nyt sitten oon, että tulkaa nyt sitten, mä sitä varten oon täällä. Ja tota, sit mie sammutin kännykät, kaikki tommoset sitten, aattelin, että jos tässä joku kontakti tulee, ettei se häiritte heiän siel aluksessa ja se voi myös ruveta hajoo. Ja tota, no, sitten tää valopallo lähesty mua, se tuli lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs ja oli jo ihan pari kolkytä metriä vaan autosta. Sitten mulla tuli semmonen hämärä, semmonen usva, ja sitten mul oli hypnoosi. Ja sitten mä taas näin kun se valopallo lähti takasi poispäin. Et tavallaan ne tuli siihen ja pisti mut hypnoosiin, mut mä en sitä niinku siinä sitten kans silleen äkkii tienny, vaan mä aattelin et aha, nyt se pallo lähtee poispäin, et lähetäänpäs taas perään. Jos mä oisin siin vaihees kattonu kattonu kelloo, niin mä oisin huomannu jo siin vaihees, että aikaa on hävinny. (19)

Haphorin mukaan aikaa katosi kaksi tuntia. Hän pohti, että kontaktin aikana hänen "tietoisuuttaan laajennettiin" ja hänelle annettiin elimistöstä kuona-aineita poistavaa ainetta. Lisäksi Haphor epäili, että häneltä katosi samassa yhteydessä kotiavain, sillä se oli selittämättömästi hävinnyt hänen avainnipustaan tuolloin. Tulkitsin kontaktin positiiviseksi, sillä Haphor toimi aktiivisesti kohdatakseen aluksen ja sen miehistön; seuraukset (lukuun ottamatta avaimen katoamista) olivat Haphorin mielestä myönteiset ja lisäksi hän myöhemmin kertoi Maassa vierailevien "avaruusystävien" auttavan ihmiskuntaa kohti parempaa tulevaisuutta. (20)

Edellä olleissa esimerkeissä Juhanin kohtaama avaruusolento toimi aktiivisesti. Raunon ja Maarit havaitsivat olennon, mutta Maarit ei muistanut olentojen toimintaa. Haphor puolestaan ei muistanut olentojen kohtaamista eikä niiden toimia. Esimerkkien avaruusolennot olivat, viime kädessä myös Maaritin tapauksessa, hyväntahtoisia. Ne halusivat suojella, viedä pois vaaran alta ja auttaa kontaktihenkilöä. Kaikki haastateltavani olivat kohdanneet näitä ystävällisiä olentoja. Neljä haastateltavaani kertoi myös vihamielisten olentojen tapaamisesta. Ano kertoi kontaktiunesta, jossa hän kohtasi pahantahtoisia marsilaisia. Olentoja, niiden ilmestymistä ja omaa reagointiaan hän kuvaili näin:

KIRSI Joo, sithän sä oot tavannu näitä marsilaisia.
ANO Joo, niin ne on sit niitä semmosia kaks ja puolmetrisiä, mitä mä oon tavannu, ja harmaita, jotenkin ne on semmosia hyönteisen olosia, vaikka ei ne nyt välttämättä millekään heinäsirkalle näytä.
KIRSI Niin
ANO Mut ne on jotenkin sen olosia, että nää marsilaiset edustaa semmosta ihan toisenlaista yhteiskuntajärjestelmää, mitä täällä maapallossa on tai ollaan pyrkimässä, että he on hyvin totalitäärisiä ja he pitää rakkautta heikkoutena, ja heille tämä yksilönvapauden kunnioittaminen ei välttämättä kuulu niihin pyhimpiin
KIRSI Niin, niin.
ANO periaatteisiin, et he ovat hyvin tämmösiä yksoikosia, ja heill on yks totuus
KIRSI Joo
ANO ja hyvin tämmösiä johtajakeskeisiä. Ja just mitä mä oon ymmärtäny, niin nää pitkät luikerot on niitä johtajia.
KIRSI Aha
ANO Ja sit niillon semmosia pikkusia ökköjä sitten jotka hoitaa ne duunit muut
KIRSI Joo, joo.
ANO Et niillä on tämmönen hyvin hierarkkinen tää systeemi. Mut sen kummemmin mä en niistä enää tiedä mitään, et siitä toki on aikaa kun olen ollut heikäläisiä, ja mä en sitä muista sit kauheesti.
KIRSI No hehän yritti suhun ottaa yhteyttä.
ANO Joo.
KIRSI Kerrotko mitä siinä tapahtu?
ANO Joo, se oli, siinä aina ilmesty nää, jollain tapaa sitten kun astraalitasolla liikutaan niin, osas sinne ilmesty aina taivaalle semmonen kuva, merkki, tämmönen punanen tulipunanen kehä, ympyrä, tai sit semmonen kahdeksankulmio tai joku kuuskulmio.
KIRSI Joo
ANO Emmä tarkkaan tiedä, joku semmonen vähän kulmikas, mutta kuitenkin kehä. Ja sit nää vasta tuli, ja se oli mulle aina merkki siitä, että ahaa, nää on nää ilkiöt tulossa.
KIRSI Joo
ANO Mut kerran sit kävi sillä tavalla, että mä olin siinä unessakin yksinäni, ja mä jouduin vähän nalkkiin sit, et mä en päässy karkuun. Ja nää tuli nää tyypit, ja sillon ne sanokin, että jaha, täällä se on. Ja mullei ollu mitään muuta vaihtoehtoa siinä, kun mä huusin kristus, että avukseni, ja siinä samassa olin sitten, huomasin, että olen ruumissani takasin ja silmät, sängyssä, ja näitten tyyppien se siluetti heijastu, mä näin sen vielä tavallaan semmosena jälkikuvana viel sitten tästä tapauksesta, että vaikka olinkin hereillä. Mutta en oo sitten sen kummemmin ollu yhteydessä, enkä mä heistä niinku kovin paljoo sillä tavalla tiedä sitten, et ilmeisesti he ajattelivat, että täytyy vanhaa kamua käydä vähän
KIRSI Niin
ANO värmäämässä joukkoihin tai jotain muuta tämmöstä. (21)

Ano kertoi eläneensä aikaisemmin Mars-planeetalla ja arveli olentojen ilmestyneen hänelle sen takia. Kohtaaminen oli negatiivinen, ja Ano kertoikin, että hän sulki rituaalinomaisilla toimilla huoneensa niin, etteivät olennot enää pääse sinne. (22) Näin hänen kontaktissa passiivinen roolinsa vaihtui myöhemmin aktiiviseksi.

Ufokontaktikerronnassa on monia ulottuvuuksia, sillä nyt käsittelemieni teemojen lisäksi kontaktihenkilöt kertoivat muista yliluonnollisista kokemuksistaan, omista ja Maan tulevaisuuden näkymistä ja kontaktien aiheuttamista elämänmuutoksista. Kerronnan analysointi ja tulkinta ovat tutkijalle haastavia tehtäviä jo sen kysymyksen perusteella, miten ymmärtää, käsitellä ja luokitella omasta arkitodellisuudestaan poikkeavia kokemuksia. Ufokontakteista kertominen on yhteisöllistä, ja kuten Linda Dégh on aiheesta todennut, ufotarinoita kertovat niin kokijat, epäilijät kuin muuten uteliaat. Tarinan kertomisen ketjussa ja sen säilymisessä varsinaista ufokokijaa tärkeämmäksi voi tulla ihminen, jonka toiveisiin, pelkoihin ja/tai uskomuksiin tarina vastaa, ja joka kertoo tarinaa eteenpäin. (Dégh 1977, 248.) Näin ajateltuna tämäkin artikkeli on yksi lenkki ufokontaktikerronnassa.

Viitteet

Kirjallisuus

Bennet, Gillian 1999, "Alas, Poor Ghost!" Traditions of Belief in Story and Discourse. Logan, Utah: Utah State University Press.

Bullard, Thomas E. 1989, UFO Abduction Reports: The Supernatural Kidnap Narrative Returns in Technological Guise. - Journal of American Folkolore vol.102 no. 404, 147-170.

Dégh, Linda 1971, The "Belief Legend" in Modern Society: Form, Function, and Relationship to Other Genres. - Wayland D. Hand. (ed.): American Folk Legend a Symposium. University of California, UCLA Center for the Study of Comparative folklore and mythology, 55-68.

Dégh, Linda 1977, UFO's and How Folklorists Should Look at Them. - Fabula 18, 242-248.

Dégh, Linda 1995, Narratives in Society: A Performer-Centered Study of Narration. FFC 225. Helsinki: Academia Scientiarum Fennica.

Dégh, Linda 2001, Legend and Belief. Dialects of a Folklore Genre. Bloomington and Indianapolis: Indiana University Press.

Enges, Pasi 2000, Supranormaalit elämykset ja merkitysten variaatio. - Sananjalka 42. Suomen kielen seuran vuosikirja. Turku: Suomen kielen seura, 167-179.

Enges, Pasi 2003, "Keneltä sinä tämän kuulit?" Perhe ja suku supranormaalin saamelaistradition välittäjinä. - Elore 10(1). (URL: http://cc.joensuu.fi/~loristi/1_03/eng103.html)

Heino, 1997, Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY.

Hufford, David J. 1982, Traditions of Disbelief. - New York Folklore vol. 8 no. 3-4, 47-55.

Hufford, David J. 1982, The Terror that Comes in the Night. An Experience-Centered Study of Supernatural Assault Traditions. Philadelphia: University of Pennsylvania Press.

Hänninen, Kirsi 2002, Yliluonnollisen ilmeneminen ufokontaktikerronnassa. Folkloristiikan pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.

Klemettinen, Pasi 1997, Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholais- ja noituuskäsityksistä Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä. SKST 687. Helsinki: SKS.

Kõiva, Mare 1996, Some aspects of UFO-lore. - Mare Kõiva (ed.): Contemporary Folklore: Changing World View and Tradition. Tartto: Institute of Estonian Language & Estonian Museum of Literature, 254-266.

Melton, J.Gordon 1995, The Contactees: A Survey. - James R. Lewis (ed.): The Gods Have Landed. New Religions from Other Worlds. New York: State University of New York, 1-13.

Roberts, Fredrik M. 1978, Kenttätutkimus hämäläisestä kylästä. - Suomen antropologi - Antropologi i Finland 3. No. 2, 65-79.

Stahl, Sandra K.D 1977, The Personal Narrative as Folklore. - Journal of the Folklore Institute vol.14 no.1-2, 9-30.

Ukkonen, Taina 2000, Menneisyyden tulkinta kertomalla. Muistelupuhe oman historian ja kokemuskertomusten tuottamisprosessina. SKST 797. Helsinki: SKS.

Virtanen, Leea 1974, Kun kello pysähtyi. Tavallisen suomalaisen yliluonnolliset kokemukset. Porvoo-Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Väisänen, Jarno 2001, Arkisto X. Yliluonnolliset elämykset Internetissä. - Tarja Kupiainen, Katja Laitinen ja Sinikka Vakimo. (toim.): Minä? Missä? Milloin? Kolmetoista tulkintaa identiteetistä. Helsinki: SKS, 233-253.

Tutkimusaineisto

Aineisto on arkistoitu Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen arkistoihin, TKU-arkistoon.

Anon (nainen, s. 1959) haastattelu:
TKU/A/01/145-146

Eksyneen (mies, s. 1943) haastattelu:
TKU/A/01/149-150

Haphorin (mies, s. 1959) haastattelu:
TKU/A/01/138-139

Jamin (mies, s. 1967) haastattelu:
TKU/A/01/147-148

Johanneksen (s. 1940-luvulla) haastattelu:
TKU/A/98/84
TKU/A/01/136-137

Juhanin (s. 1957) haastattelu:
TKU/A/01/143-144

Maaritin (s. 1971) haastattelu:
TKU/A/01/140

Raunon (s. 1941) haastattelu:
TKU/A/01/141-142

Marian (s.1964) haastattelulitteraatiot:
TKU/N/99/28-32

Marian kirje 12.1.1998. Kirje tekijän hallussa
Maria. Suullinen tieto allekirjoittaneelle 30.11.1999 ja 5.9.2002.

Kirsi Hänninen, FM
Turun yliopisto
Folkloristiikka