1980-luvulta lähtien on maassamme puhuttu lapsuuden lyhenemisestä, leikkien loppumisesta, lapsuuden seksualisoimisesta ja lasten liian varhaisesta aikuistamisesta. Ainakin yksi liian nopeasta aikuistumisesta syytetty sukupolvi on kasvanut itse vanhemmiksi. Mediassa, mielipidekirjoituksissa ja aikuisten puheissa pelätään koko kulttuurin yliseksualisoitumista tai erotisoitumista. Tähän keskusteluun, aikuisten huoleen seksikkään markkinoinnin ja kaupallisen seksin haitallisista vaikutuksista lapsuuteen, sijoittuu Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakesin) alullepanema Lapset ja kaupallinen seksi -hanke (1.6.2002 – 31.1.2004).
Stakesin Lapset ja kaupallinen seksi -hankkeen tarkoitus oli selvittää seksimarkkinoinnin ja kaupallisen seksin vaikutuksia lapsuuteen ja nuoruuteen. Tavoitteena oli vaikuttaa koko yhteiskunnan asenneilmapiiriin ja siten ehkäistä lasten kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä. Hanke oli kansallisen Lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vastaiset toimet -ohjelman toimeksianto Stakesin Seksuaaliterveyden edistämisen projektille. Vuonna 2004 Stakesin Raportteja -sarjassa ilmestyy toimittamani Pornoähky? Puheenvuoroja kulutuskulttuurin lapsuudesta ja nuoruudesta -artikkelikokoelma, jossa oman selvitykseni lisäksi 7 muuta kirjoitusta pohtii aihetta eri näkökulmista.
Seksin kaupallistaminen ja seksiä tihkuva mainonta ovat lastensuojelun näkökulmasta uhka lapsen terveelle kasvulle ja kehitykselle. Huoleen liittyy tarve suojella lapsuutta aikuismaailman hyökkäyksiltä. Ihanteellinen lapsuus on suojaisaa ja rauhallista aikuisuuteen valmistautumisen ja kypsymisen aikaa. Lapsuuteen liittyy aikuistumisen normi – lasten oletetaan vähitellen omaksuvan aikuisuus kasvattajien hyväksi havaitsemaan ja määrittelemään tahtiin. Lapsuus on aikuisuuden armoilla, alisteisessa suhteessa aikuisuuteen. Aikuisuus tunkeutuu lapsuuteen myös hyvää tarkoittavan lastensuojelun kautta: lapsuutta suojellaan siltä, minkä aikuisten valta-asema määrittelee lapsille vahingolliseksi, eivät alaikäiset itse. Kun aikuiset määrittelevät, mitä lapset eivät vielä voi tehdä tai olla, he samalla määrittelevät, miten he itse saavat toimia.
Selvitin Stakesin hankkeen tutkijana kaupallisen seksin ja seksimarkkinoinnin vaikutuksia lasten ja nuorten asenteisiin, arvoihin ja käsitykseen seksuaalisuudesta. Leea Virtasen kouluttamana lastenperinteeseen erikostuneena folkloristina lähestyin kysymystä empiirisen, suoraan lapsilta ja nuorilta itseltään kerätyn aineiston avulla. Selvityksen aineisto kerättiin vuodenvaihteessa 2002 – 03 sekä laadullisin että määrällisin tutkimusmenetelmin. Laadullinen aineisto saatiin temaattisen kirjoituttamisen menetelmällä, kun 88 peruskoululaista ja lukiolaista kirjoitti yhden koulutunnin aikana aineen aiheesta Seksi ja raha. Oppilaat valittiin Stakesin Seksuaaliterveyden edistämisen projektin seksuaalikasvattajaverkoston välityksellä. Määrällinen aineisto kerättiin Stakesin Kouluterveyskyselyn pilottilomakkeella, jonka täytti 1290 ammatillisten oppilaitosten opiskelijaa. Tässä laajassa nuorten opiskelijoiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä kyselyssä seksiä koskevat asenneväittämät olivat seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvien kysymysten yhteydessä. Selvityksessä oli siis yhteensä 1378 vastaajaa, kymmenvuotiaista peruskoululaisista yli 25-vuotiaisiin ammattiin opiskeleviin nuoriin aikuisiin. Runsas puolet vastaajista oli alle 18-vuotiaita.
Lapset ja nuoret suhtautuivat kaupalliseen seksiin pääosin kielteisesti, suurin osa vastaajista tuomitsi seksin ostamisen ja myymisen. Nuorimmat vastaajat olivat kielteisimpiä. Pornon käyttäytymismalleja ei pidetty merkittävinä eikä seksikästä ulkonäköä tärkeänä. Seksin ostamiseen lapset ja nuoret suhtautuivat hieman sallivammin kuin myymiseen. Ilmeisesti he ajattelevat, että aikuisilla täytyisi aina olla oikeus aktiiviseen seksielämään. Seksin ostajaksi lienee helpompi eläytyä kuin prostituoidun asemaan.
Seksimarkkinoihin suhtautumisessa sukupuolierot ovat jyrkät: tytöt tuomitsevat kaupallisen seksin poikia selvemmin. Yli 90 prosenttia tytöistä ei mistään hinnasta itse harjoittaisi prostituutiota. Pojista lähes kolmasosa olisi itse valmis myymään seksipalveluitaan, jos korvaus olisi tarpeeksi suuri. Luultavasti pojat eivät tienneet, että seksin ostajat ovat miehiä. Suomessa naisostaja olisi äärimmäinen poikkeustapaus, Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tutkimuksen mukaan tilastollisesti olematon (Haavio-Mannila & Kontula 2001, 238). Vai haluaako joka kolmas suomalaispoika homoeroottisia kokemuksia prostituution kautta?
Joidenkin aineen kirjoittaneiden poikien mielestä seksuaalisuus on hillitön vietti, suurempi kuin nälän ja janon tunne. Seksi estää hulluksi tulemisen tai kohtalokkaat poliittiset päätökset. Tytöt korostavat vastauksissaan tasa- ja ihmisarvoa ja kyseenalaistavat mainosten naiskuvaa. Jotkut pojat toivovat lisää pornoa televisioon ja ikärajojen alentamista. Sekä laadullisessa että määrällisessä aineistossa tyttöjen ja poikien asenteet ovat lähes päinvastaisia. Melkein puolet opiskelijapojista hyväksyy seksin ostamisen ja myymisen ja pitää pornoa tärkeänä. Koululaistytöt arvostelevat voimakkaasti seksimarkkinoinnin naiskuvaa ja ihmisarvon loukkauksia.
Huomattavan suuri osa atk-kyselyyn osallistuneista jätti kokonaan vastaamatta kaupallista seksiä koskeneisiin kysymyksiin (n. 16 %), mikä epäilemättä johtui kysymysten vastausvaihtoehdoista. Suurin osa vastaamatta jättäneistä oli poikia ja miehiä. Stakesin Kouluterveyskyselyssä oppilaita kehotetaan ottamaan asioihin selkeästi kantaa, joten lomakkeen kaikissa kohdissa puuttuu vaihtoehto vastata esimerkiksi "en tiedä", "sekä että", "en osaa sanoa" tai "en halua vastata". Vaikka valtaosa vastaajista tuomitsee kaupallisen seksin, osa lapsista ja nuorista suhtautuu seksin ostamiseen ja myymiseen myös "riippuu tilanteesta" tai "se on jokaisen oma asia" -asenteella, mikä ilmeni ainekirjoituksista selvästi. "Riippuu tilanteesta" -vastausvaihtoehto olisi todennäköisesti muuttanut määrällisen kyselyn tuloksia. Mahdollisuus muutaman rivin avoimeen vastaukseen olisi saattanut olla antoisa nimenomaan tässä seksiasenne-kysymyssarjassa.
Lapsi kasvaa omaan kulttuuriinsa ja pitää sen piirteitä itsestään selvinä ja oikeina. Oman kulttuurin sukupuoliroolit ja etiikka kyseenalaistetaan harvoin, koska oman kulttuurin erityispiirteitä ja niiden muutettavuutta ei ole helppo tunnistaa. Ihmisillä on taipumus jakaa asiat hyviin ja pahoihin, ikään kuin lainmukaisesti oikeisiin ja vääriin – moraali sinänsä on universaalia. Mutta moraalikäsitykset muuttuvat ja moraalikäsityksiin voi vaikuttaa siinä missä asenteisiin ja arvoihinkin.
Ihminen ei suhtaudu seksimarkkinointiin luonnostaan kielteisesti tai myönteisesti, vaan seksuaalisuuteen liittyvät asenteet ja arvot opitaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lapset ovat osa yhteiskuntaa ja elävät samassa ajassa ja tilassa kuin aikuisetkin. Jos kaupallinen seksi olisi yleisesti hyväksyttävää aikuisten välistä kanssakäymistä, tulisi lastenkin vähitellen omaksua se kulttuuriin kuluvana, siinä missä avioliitto, työssäkäynti ja kauppakeskukset. Tällöin esimerkiksi koulujen seksuaalikasvatusta pitäisi muuttaa: tähän asti oppikirjoissa ei ole mainittu kaupallisuutta seksuaalisuuden osana sanallakaan. Jos kaupallinen seksi olisi universaalin moraalin ulottumattomissa (jokaisen aikuisen oma asia), voisi kaikille lapsille suositella seksimarkkinoita varteenotettavana uravalintana. Tällöin "mikä sinusta tulee isona?" -kysymys saisi lisää vastausvaihtoehtoja. Kaupallisen seksin malleja ja oppeja omaksuttaisiin kouluissa ja kerhoissa; päiväkotien leikkinurkkauksessa voisi olla bordellivälineet lääkäritarvikkeiden vieressä. Lelukaupassa isovanhemmat voisivat vaihteeksi valita leludildon ja sukkanauhaliivit nallipyssyn ja prinsessapuvun sijaan.
Monet yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat samanaikaisesti arvoihin, asenteisiin ja käsityksiin seksuaalisuudesta sekä ihmisten seksuaalisiin käyttäytymismalleihin. Kaupallisen seksin arvomaailma tai pornografinen kuvasto eivät ole ainoita lasten ja nuorten seksuaalisen käyttäytymisen ihanteita. Median lisäksi lapset ja nuoret omaksuvat seksiin liittyviä asenteita myös perinteestä, sosiaalisista instituutioista, valistuksesta ja taiteesta. Kouluopetuksessa asiallinen ja nimenomaan lasten ja nuorten kysymyksiin avoimesti vastaava seksuaalikasvatus sekä mediakriittisyys, medialukutaidon opettaminen, ovat avainasemassa yhteisesti hyväksyttyjen asenteiden ja arvojen muokkaajina.
Perinteen- ja kulttuurintutkimus, nimenomaan lasten ja nuorten omaehtoisen perinteen tutkiminen, tarjoaa positiivisia näkökulmia nuorten ja seksimarkkinoinnin suhteeseen. Kaupallisen seksin ja seksillä markkinoinnin vaikutus lasten ja nuorten asenteisiin ei lastenperinteessä näytä ylivoimaisen tuhoisalta ja murskaavalta, kuten julkisuudessa nykyisin pelätään. Lapset, varsinkin tytöt, suhtautuvat seksimarkkinointiin kriittisesti ja erottavat vastavuoroisen ja tunnepitoisen seksin kaupallisesta seksistä. Seksimarkkinoinnin ja pornografian malli ei ole yleisesti hyväksytty seksuaalikäyttäytymisen normi, vaan kaupallinen seksi on lasten ja nuorten mielestä pääosin "ällöttävää, säälittävää, yököttävää, tyhmää, dorkaa, alentavaa ja loukkaavaa".
Nuoruusiässä vertais- ja ikäryhmän vaikutus asenteisiin, arvoihin, käsityksiin ja käyttäytymiseen on suuri – ehkä mediaakin suurempi. Vapaa-ajan viettoon ja kulutustrendeihin vaikuttaa yhteinen lasten ja nuorisokulttuuri. Asenteiden muokkaajat ja käyttäytymisen mallit ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Kysynnän ja tarjonnan laki vaikuttaa markkinoihin ja mainontaan. Media ammentaa valistuksesta, kasvatuksesta, perinteestä ja taiteesta; perinne vaikuttaa taiteeseen, taide antaa malleja valistukselle ja kasvatukselle, jotka muokkaavat perinteitä ja niin edelleen.
Näin ollen on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta sanoa, mikä on juuri kaupallisen seksin ja seksimarkkinoinnin osuus lasten ja nuorten asenteissa, arvoissa ja käsityksessä seksuaalisuudesta. Laboratorio-olosuhteita ei epäeettisinä voi luoda: lapsia ei voi kokeellisesti altistaa seksimarkkinoinnille ja mitata vaikutuksia ennen ja jälkeen. Ilman televisio-, internet-, matkapuhelin- tai aikakausilehtimediaa kasvavat lapset lienevät muunkin henkisen kasvuympäristönsä suhteen marginaalisia, joten myöskään "luonnollista" vertailuryhmää niin sanotusti normaalisti medialle altistuville lapsille tuskin löytyy.
On siis lähes mahdotonta sanoa, mikä kaupallisen seksin ja seksimarkkinoinnin vaikutus lapsuuteen loppujen lopuksi on. Sen sijaan varmuudella voi sanoa, että jos yksi asenteita muovaava lähde on heikko tai puuttuu kokonaan, voivat toiset lähteet korvata sen. Jos lasten omaehtoista, paikallista perinnettä ja sen kehittymistä rajoitetaan, saa aikuislähtöinen media enemmän valta-asemaa. Toisaalta jos median antama malli seksistä on heikko tai jopa haitallinen, voi lasten ja nuorten asenteisiin vaikuttaa vahvan valistuksen ja mediakriittisyyden avulla. Esimerkiksi koulujen seksuaali- ja mediakasvatuksella voi olla merkittävä rooli lasten ja nuorten asenteisiin vaikuttajina ja seksimarkkinoinnin mallien kyseenalaistajana.
Lasten vapaa-aika on nykyisin täytetty lukuisilla aikuisten ohjaamilla ja sukupuolet erottavilla maksullisilla harrastuksilla, aikuislähtöisellä kuluttamisella. Omien harrastustensa lisäksi lapset kuluttavat perheen yhteistä laatuaikaa. Lasten omista pelisäännöistä lähtevälle yhteistoiminnalle ja sukupuolirajat ylittävälle ei-kaupalliselle lastenperinteelle jää vähän aikaa. Nuorten omaehtoiset harrastukset on tuomittu jopa rikolliseksi toiminnaksi. Esimerkiksi samaan aikaan kun ollaan huolissaan nuorten fyysisestä kunnosta, rajoitetaan heidän julkista skeittailuaan. Kunnilla on varaa sijoittaa satoja tuhansia euroja vuosittain nuorten julkisten taideteosten poistamiseen, vaikka nuorten tukemiselle löytyisi tärkeämpiäkin kohteita. Julkisen tilan ääni- ja kuvamaisema on aikuisten omistuksessa.
Poikien hallitseman liikuntamuodon (katuskeittailu) ja visuaalisen ilmaisun (graffitit) ohella myös tyttömäinen äänekäs liikuntamuoto, tyttöjen omaehtoinen näkyminen ja kuuluminen eli lasten diskot, on tuomittu jyrkästi. Yleisönosastokirjoittelussa diskojen tilalle kaivataan reippaita ja kilpailullisia peli-iltoja. Aikuisnäkökulmasta koulujen diskot tihkuvat seksiä ja uhkaavat viatonta lapsuuden kulta-aikaa. Kuitenkin nimenomaan lasten omat diskot tarjoaisivat mahdollisuuden tyttöjen ja poikien yhteisten pelisääntöjen opettelulle: tytöt tutustuvat rauhassa ja omaan tahtiinsa poikiin ja pojat tyttöihin.
Kieltämällä ja rajoittamalla lasten omaehtoista kulttuuria lisätään aikuismaailman, myös aikuismaisen seksuaalisuuden mallien, valta-asemaa. Ilman omaa perinnettään ja vertaiskulttuuriaan lapset ovat täysin aikuisten esikuvien armoilla. Se, mitä aikuisnäkökulma alunperin vastusti, on vain vahvistunut. Ei siis ihme, jos poikien katseet tulevaisuudessakin mittaavat tyttöjä ja naisia miesten mittanauhoilla.
Mediakriittisyyden ja asiallisen valistuksen ohella tärkein lasten kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä ennaltaehkäisevä toimi onkin suhteellisuudentaju ja aikuisten omien asenteiden tarkastaminen. Se, mitä lapset oma-aloitteisesti ja keskenään tekevät ja leikkivät, miten pukeutuvat tai puhuvat, on tuskin uhkaavan kehityksen alku ja juuri. Lasten diskot, napapaita tai töröhuulibarbi eivät ole kaupallisen seksin ongelman ydin. Eivät myöskään liian miehekkäät ja aikuismaiset poikien solmukkeet, kravatit, kauluspaidat tai muoviset monster-taistelijat, jotka tosin harvemmin aiheuttavat samansuuruista moraalista pakokauhua kuin tyttöjen leikit ja pukeutuminen. Tyttöjen ja naisten syyllistäminen ei poista todellisia ongelmia, sukupuolista riistoa, väkivaltaa ja väärinkäytöksiä. Pedofiilien unelmia on kasvanut koulupukujen ja verryttelyasujen alla myös mollamaijojen ja käpylehmien aikaan.
Aikuisten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vähentäminen vaikuttaa suoraan myös lapsiin. On turhaa suojella lapsia kaupalliselta seksiltä, jos heitä ympäröivä aikuismaailma on täynnä seksillä markkinoitavia tuotteita urheilukilpailuista musiikkiin tai autoista iltapäivälehtiin. On vaikea opettaa lapsille, että toisen seksuaalinen riisto ja kaupallinen hyväksikäyttö on väärin, jos seksin osto on laillista ja alan ammattilaisilla on rekisteröity yhdistys. Laillista saa maassamme mainostaa: jos esimerkiksi bordellit laillistettaisiin, voisivat kadunvarret täyttyä niiden mainoksista.
Markkinoinnin ja seksin liittäminen lapsuuteen herättää aikuisissa hämmennystä ja vastenmielisyyttä. Seksi on lapsuuden tabuista suurin, portti aikuisuuteen. Keväällä 2004 ilmestyvässä Stakesin Lapset ja kaupallinen seksi -hankeen loppuraportissa on näkökulmia lapsuuden, markkinoinnin, kuluttamisen, kaupallisuuden ja seksin suhteeseen. Suhde on monitahoinen ja osin ristiriitainen, kuten kokoelman kirjoituksetkin. Loppuraportti tarjosi hankkeessa mukana olleille mahdollisuuden kirjoittaa kulutuskulttuurin erotisoitumiseen liittyviä tunteita ja kysymyksiä julki. Artikkelikokoelmasta ei kannata etsiä yksinkertaisia ratkaisuja ajankohtaisiin kysymyksiin. Tarkoitus on kannustaa lukijaa miettimään omaa kantaansa seksin kaupallistamiseen ja seksimarkkinointiin.
Anttila, Anna (toim.), Pornoähky? Puheenvuoroja kulutuskulttuurin lapsuudesta ja nuoruudesta. Stakes Raportteja. Helsinki: Stakes. (painossa).
Haavio-Mannila, Elina & Osmo Kontula 2001, Seksin trendit meillä ja naapurissa. Helsinki: Wsoy.
Anna Anttila, FL
Helsingin yliopisto
Folkloristiikka