IOHA:n XII Kansainvälinen Oral History –konferenssi Roomassa 23.–26.6.2004.
International Oral History Association (IOHA) perustettiin muodollisesti vuonna 1996 Göteborgissa Ruotsissa silloisen IX Oral History -konferenssin innoittamana. Yhdistyksen tavoitteena on ensinnäkin tarjota keskustelufoorumi maailman muistitietohistorioitsijoille ja näin edistää kansainvälisen yhteistyön kautta muistitietohistorian luonteen parempaa ymmärrystä. Toiseksi yhdistyksen tehtävänä on järjestää joka toinen vuosi kansainvälisiä Oral History -konferensseja eri puolilla maailmaa. (Ks. http://www.ioha.fgv.br/.)
Tällä kertaa konferenssi järjestettiin kesäkuussa Roomassa teemanaan Memory and Globalization, ja sen pääorganisoijina toimivat Rooman kaupunki sekä Rooman yliopiston Dipartimento di Studi Storica (historian laitos) muistitietohistorioitsija Alessandro Portellin johdolla. Osallistujia oli ympäri maailman yhteensä noin 350 henkeä. Seminaari järjestettiin historiallisen Rooman ytimessä, Piazza del Campidoglio:lla. Tiiviin ja työntäyteisen konferenssin lomassa pidettiin myös IOHA:n kokous, jossa valittiin uudet johtavat jäsenet seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Presidentiksi valittiin yhdysvaltalainen Rina Benmayor (California State University) ja varapresidenteiksi nigerialainen Funso Afolayan sekä meksikolainen Gerardo Necoechea. Vuonna 2006 XIV International Oral History -konferenssi järjestettäneen Paula Hamiltonin johdolla Sydneyssä Australiassa.
Rooman valikoitumista konferenssipaikaksi puolustaa kaupungin ilmiömäinen keskittyminen historiaan, tarinoihin ja legendoihin – rakennuksista puhumattakaan. Piazza del Campidoglio:lta oli yhdeltä kantilta suora näkymä yli Forum Romanumin Colosseumille saakka ja toiselta puolelta yli kaupungin Vatikaaniin. Ruoka- ja kahvitauoilla sekä illan ”kokkareilla” saimmekin tuta järjestäjien meille tarjoileman maiseman loistokkuuden. Tällä kukkulalla myös Marcus Brutus, joka näytteli pääosaa Julius Caesarin murhassa, puhui erään tarinan mukaan Caesarin kuolemasta kansalle. Me suomalaiset (veli)murhaaja- ja kuolemantutkijat saatoimme siis sarkastisestikin tuntea sopivamme muistitietohistorioitsijoiden joukkoon. Sessioiden pitopaikkana Piazza del Campidoglio ei kuitenkaan ollut kovinkaan käytännöllinen. Saleja oli vaikea löytää, sillä maisemaan, jossa Romuluksen kerrotaan iskeneen veljensä Remuksen vihapäissään kuoliaaksi ja jonne perustettiin Rooman kaupungin hallinnon keskus jo antiikin aikana, ei kuulu ”IOHA – Globalization and Memory” -opaskylttien kaltaisia muistomerkkejä.
Nelipäiväinen konferenssi käynnistyi lähes seremoniallisin menoin ja cocktail-paloin. Avajaissanansa esittivät Rooman pormestari Maria Pia Caravaglia ja Alessandro Portelli. Avajaistilaisuudessa mikrohistorioitsijana paremmin tunnettu Carlo Ginzburg piti keynote-puheen aiheesta ”On Globalization and Memory” – tästä valitettavasti emme saaneet juurikaan selvää, sillä Cambidoglion kivirakennusten jyhkeät pylvässalit kierrättivät ääniä. Muuten konferenssiohjelma rakentui moninaisista ja tietenkin päällekkäisistä eri teemoittain jaetuista sessioista, joita vetivät arvostetut pitkän linjan muistitietohistorioitsijat. Sessioiden teemoja olivat mm. sodat, uskonto, politiikka, liikkeet, maa ja muistot, kaupungit sekä tietenkin metodologia, muisti, kerronta ja elämäkertomukset. Lukuisien kiinnostavien sessioiden päällekkäisyyden selittää konferenssiosallistujien suuri määrä. Koska konferenssin virallisina kielinä olivat englanti, espanja ja italia, osallistujia tuli eniten juuri Brasiliasta, Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta sekä Italiasta. Itäeurooppalaisten edustus jäi vähäiseksi, samoin afrikkalaisten, aasialaisten ja australialaisten. Meitä suomalaisia konferenssiin osallistui viisi henkeä.
Seminaari oli rakennettu osallistujien kannalta kivasti, sillä varsinaisia ”guru-puheenvuoroja” ei ollut kuin Ginzburgin esitelmä avajaisissa. Muuten sellaiset puhujat kuin Paul Thompson, Joanna Bornat, Alessandro Portelli, Luisa Passerini, Paula Hamilton, Alistair Thomson ja Ronald J. Grele olivat osa seminaaria, sillä he pitivät paperinsa ripoteltuina eri sessioihin ja vetivät kukin omansa. Pitkälti tästä syystä IOHA-konferenssissa oli avoin ja tasavertainen henki. Saatoimme keskustella vapaasti eikä nuorempia muistitietohistorioitsijoita poissulkevia ryhmittymiä muodostunut. IOHA:n piirissä tämä on uskoaksemme tietoinen valinta. Erään tarinan mukaan Rooman perustaja Romulus ryösti naapurikaupungin naimaikäiset tyttäret vaimoiksi roomalaisille miehille, sillä naisia ei kaupungissa liiemmälti ollut. Samoin konferenssitilaisuudessa Rooman pormestari iloitsi juuri nuorten naisten runsaasta läsnäolosta konferenssissa. Ja mielellämme me sabiinittaria olimmekin. Olemme taatusti mukana IOHA:n organisoimissa konferensseissa jatkossakin.
Rohkaisun mukanaololle saimme toiseltakin kantilta, sillä seminaarin sisällön summattuamme saimme todeta, että me suomalaiset muistitietotutkijat olemme hyvin mukana kansainvälisten keskustelujen virrassa ja näemme muistitietohistorian kentän monia kollegojamme laajemmin ja haastavammin. Meille on itsestäänselvyys, että pelkkä trauman purkaminen tai muistitiedon käyttö lähteenä eivät tee tutkimuksesta muistitietohistoriaa. Metodologian puolella tunsimme olevamme jopa eturintamassa, sillä seminaaripapereissa näkyi selvästi muistitietohistorian perusolemus. Yhtäältä paperit keskittyivät itse tapahtumien, kuten sisällissotien ja etnisten puhdistusten riepottelemien ryhmien edustajien menneisyytensä kanssa käymään dialogiin. Heille muistitietohistoria merkitsee mahdollisuutta tuoda oma tai toisenlaisen totuus julki. Toisaalta mukana oli muistitietohistorian metodologiseen kenttään eri näkökulmista paneutuvia puheenvuoroja. Näiden puheenvuorojen kirjo oli melkoinen. Ehkä omat kansalliset traumamme, kuten vuoden 1918 sisällissota, vuosien 1939-1945 sodat ja siirtolaisuus, ovat kaukaisempaa menneisyyttä kuin monien Afrikan maiden sisällissodat. Toisaalta esimerkiksi saamelaisten politisoituneet etnisyyskeskustelut eivät ole löytäneet tutkimuksellista tietään muistitietohistorian alueelle.
Juhannus 2004 osui keskelle Rooman konferenssia, ja vietimme sen balttilais-pohjoismaalaisittain veden äärellä. Paikkana oli suurkaupungin läpi virtaava Tiber-joki, jonka äärelle pohjoisen osallistujajoukko laskeutui eväineen ja juomineen. Eikä turhaan, sillä pitkin konferenssia hahmottelemamme idea jonkinlaisen Nordic-Baltic Oral History Networkin perustamisesta alkoi saada konkreettisia muotoja ja sisältöjä. Meidän turkulaisten lisäksi mukana juhannuksenvietossa olivat Jyrki Pöysä, Saara Tuomaala, Åsa Ljungström Uppsalasta, Tiiu Jaago Tarttosta ja Baiba Bela-Krumina Latviasta. Verkoston organisointi käynnistyikin heti paluumme jälkeen – Outi Fingerroos ja Anne Heimo kävivät muiden muassa Riikassa neuvottelumatkalla syyskuussa, ja Outi jatkoi keskusteluja Tartossa lokakuussa. Muistitietohistoria siis puhuttaa tutkijoita, ja pysyvät kansainväliset kontaktit ovat seuraava yhteinen tavoitteemme.
Hienona päätöksenä nelipäiväiselle seminaarille toimi Alessandro Portellin johtama retki Fosse Adreatinelle muistelemaan vuonna 1944 tapahtunutta joukkoteloitusta, jossa kuoli 335 kaupunkilaista. Teloituksen toteuttivat saksalaiset, joita vastaan tehtiin pommi-isku vain päivä ennen teloitusta. Kyseessä oli saksalaisten sotastrateginen toimi, jolla kukistettiin nopeasti heihin kohdistettu antifasistinen vastarinta – todellisuudessa vangittujen poliittisella sitoumuksella ei ollut teloituksen yhteydessä merkitystä. Fosse Adreatinessa kuolleet haudattiin joukkohautaan ilman hautajaisrituaaleille ominaista arvonantoa, ja paikka jäi vuosiksi tuntemattomaksi. Teloituksen muisto latautuikin ideologisesti, sillä teloituksen syystä luotiin myytti, joka toistuu muistitiedossa tänäkin päivänä. Sittemmin Fosse Adreatinen luolissa leikkineet pikkupojat löysivät hautaamattomat ruumiit, ja kuolleet tunnistettiin muutamaa lukuun ottamatta. Kuolleet saivat rituaalisen arvon, ja joukkoteloituksen muistosta tuli merkittävä kansallinen kertomus: muistomerkki on roomalaisille merkittävä symboli.
Outi Fingerroos
FT, Uskontotiede
Turun yliopisto
Riina Haanpää
FM, Folkloristiikka
Turun yliopisto