20 vuotta lehden punontaa
Karina Lukin
1990-luvulla, kun ajatus Eloresta syntyi, verkossa julkaiseminen oli hankalaa eikä verkosta lukeminen ollut kaikille mahdollista. Ajatus verkko- tai sähköpostilehdestä oli vallankumouksellinen. Jyrki Pöysän Elektroloristin ensimmäisissä pääkirjoituksissa muotoilemat tulevaisuudennäkymät ovat pääosin tulleet todeksi, mutta näiden kuvien rinnalle on syntynyt paljon sellaista, josta ei voitu toistakymmentä vuotta sitten vielä tietääkään. Elore onkin paitsi esimerkki teknologian nopeasta kehittymisestä, myös monesta muustakin: ysäriläinen anarkistilehti on vakiinnuttanut asemansa humanistien keskusteluareenana, vakavasti otettavana ja arvostettuna tiedelehtenä.
Elore tarjoaa julkisen keskusteluareenan lisäksi toimituksen kohtaamistilan. Jyrki Pöysä muistelee nyt käsillä olevan Eloren 20-vuotisjuhlanumeron haastattelussa Elektroloristin alkutaipaleita ja katsoo taas myös tulevaisuuteen. Haastattelusta huokuu sellainen rento ja yhteisöllinen henki, johon olen itsekin juurtunut lähes kymmenen vuotta lehdessä toimineena. Tuskinpa Elektroloristin perustaneet tutkijat ymmärsivät 90-luvulla, miten merkittävä perinteentutkijoiden yhteisöllisyyden kanava lehdestä muotoutuu. Se on koonnut alan nuorempia ja vanhempia tutkijoita yhteen, kouluttanut kymmeniä toimittajia ja kirjoittajia ja mahdollistanut perinteentutkijoiden yhteisen tekemisen ja tohinan.
Eloren 20-vuotisuutta ilotellaan molemmissa tämän vuoden numeroissa. Tässä numerossa juhlinta näkyy Pöysän haastattelun lisäksi lehden uudessa asussa, joka on ollut iso ponnistus. Sekä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura että Eloren toimitus on ottanut osaa lehden uudistamisen ideointiin ja kommentointiin. Eloren ulkoasu uusittiin viimeksi vuonna 2005, jolloin tekstejä alettiin julkaista pdf-tiedostoina. Tuolloin ja jo aikaisemminkin yhtenä merkittävänä lähtökohtana Eloren ulkoasussa on ollut akateemisen uskottavuuden säilyttäminen, mikä näkyy mallien ottamisena painetuista lehdistä.
Viime vuonna lehden uudistusta lähdettiin suunnittelemaan internetin tarjoamien julkaisualustojen mahdollisuuksia ja käyttäjiä ajatellen – akateemista konservatiivisuutta unohtamatta. Tieteellisen sisällön ja vertaisarviointikäytäntöjen osalta Eloressa halutaan edelleen vertautua korkeatasoisiin painettuihin julkaisuihin, mutta painetun lehden muoto tai taittoon liittyvät yksityiskohdat eivät aina esimerkiksi palvele ruudulta lukemista. Tämän vuoksi Eloren lyhyemmät tekstit, toisin sanottuna kirja-arviot ja ajankohtaiset tekstit, julkaistaan enää ainoastaan html-muodossa. Pidemmistä teksteistä on taas saatavilla tulostettavaksi taitettu pdf-muotoinen versio, joka on kätevä tulostaa ja johon on yksiselitteistä viitata.
Uusi lehti on myös kevyemmin ja mutkattomammin käytettävä niin lukijoille kuin toimittajille. Toivomme erityisesti, että Eloren sivuilla oleva hakukone helpottaa vanhojen artikkelien selaamista ja löytämistä. Olemme äärettömän ylpeitä lehden uudesta kokonaisilmeestä, jonka käytännön toteutuksen taustalla on kaksi ihmistä. Jokke Saharinen suunnitteli Elorelle uuden logon, jonka yhtenä tausta-ajatuksena on ollut ketjun metafora. Sen on tarkoitus sekä viestiä Eloren toiminnan jatkuvuudesta että kertoa lehden ydinalan, perinteen, luonteesta. Tekstihuoltamon Petja Kauppi (ent. Aarnipuu) on taas tehnyt upeaa työtä Eloren internetsivujen uuden ilmeen ja teknisen toteutuksen parissa. Valtaisat kiitokset niin Jokelle kuin Petjallekin! Kiitämme myös Koneen säätiötä apurahasta, joka mahdollisti lehden uudistamisen.
Lehti ei ole saanut ainoastaan uusia vaatteita: paljon tärkeämpi uudistus tapahtui, kun Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura pystyi palkkaamaan Elorelle toimitussihteerin. Lehden entinen päätoimittaja on paras mahdollinen toimitussihteeri, ja olemmekin suunnattoman iloisia siitä, että saimme Petjan takaisin lehteen. Tervetuloa!
Jyrki Pöysän 20-vuotisjuhlahaastattelun lisäksi käsillä olevassa Eloressa julkaistaan vuonna 2012 eläköityneen professori Seppo Knuuttilan haastattelu, josta huokuu rajojen kokemisen ja ylittämisen henki. Jos Elore onkin asettunut vanha radikaali, Knuuttilasta ei sellaista tulle eläkkeelläkään. Haastattelujen lisäksi ajankohtaistoimitus on yhdessä kirja-arviotoimituksen kanssa kattanut komeasti purtavaa perinteentutkimuksen ja lähialojen päivänpolttavista teemoista.
Tämän kevään Eloren teemana on vähemmistöt. Se on teemanumerosta poikkeavalla tavalla Eloren oman artikkelitoimituksen – ei vierailevien toimittajien – työstämä kokonaisuus, jota esittelen vielä erikseen saatteessa. Teemanumeron kirjoituskutsu kokosi toimitettavaksi varsin perinteisen vähemmistökattauksen: teksteissä käsitellään inkeriläisiä, juutalaisia ja saamelaisia. Tämän lisäksi Jari Ruotsalaisen artikkeli käsittelee merimiesten ammattiryhmää. Myös Antti Teittisen kolumni liittyy teemanumeroon.
Kiitän kaikkia kirjoittajia ja toimittajia kovasta työstä lehden eteen. Valtaisa kiitos kuuluu sekä tämän numeron toimittajille että kaikille niille henkilöille, jotka ovat 20 vuoden aikana kiinnittyneet Eloren ketjuun.
Kaksikymmentä ei ole tieteelliselle julkaisulle ikä eikä mikään. Internetissä julkaistavana vertaisarvioituna julkaisuna Elore on kuitenkin sisaruksiinsa verrattuna vanhus – edelläkävijä ja esikuva, jonka ketjuun ovat valehtelematta kaikki suomalaiset perinteentutkijat jollain tavoin kiinnittyneet. Jatketaan ketjun punomista!