Timonen, Jukka 2013: Todellisuudesta toiseen. Identiteetin rakentuminen uskonnollisista yhteisöistä irtautuneiden elämänkertomuksissa. Kultaneito VII. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijan Seura. 408 sivua.
Eerika Koskinen-Koivisto
Myönteisten kokemusten kuten uskoon tulemisen, lohdun saamisen ja jakamisen lisäksi uskonnollisuuteen ja uskontoihin liittyy myös kipeitä prosesseja. Julkisuudessa näitä käsitellään usein kielteisessä ja skandaalinkäryisessä valossa: jaetaan kauhukokemuksia ja puhutaan uskontojen uhreista. Uskosta luopuminen, irtautuminen, on aiheena arka ja henkilökohtainen ja siksi myös vaikeasti lähestyttävä. Jukka Timonen on tutkinut aihetta asiallisesti ja sensitiivisesti. Timosen väitöskirjan pääkysymyksenä on, kuinka uskonnollisista yhteistöistä irtautuneet rakentavat identiteettiään elämänkertomuksissaan. Tutkimustaan varten Timonen haastatteli 15 irtautujaa, joiden taustat ovat erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Haastattelut jakaantuivat pitkälle aikavälille, ja tutkija haastatteli suurinta osaa irtautujista useampaan kertaan. Hänen pyrkimyksenään oli selvittää, miten uskonnollisesta yhteisöstä irtautuminen sijoitetaan osaksi elämänkulkua ja miten tämä prosessi nivoutuu osaksi kertojan uutta minuutta.
Millainen sitten on Timosen näkökulma uskonnollisesta yhteisöstä irtautumiseen? Perinteentutkijana Timosta ohjaa ennen kaikkea kulttuurintutkijan tiedonintressi: hän pyrkii ymmärtämään ihmisiä heidän oman elämänsä kehyksissä. Siten Timosen tutkimus avaa etnografisen näkökulman yhteisöistä irtautumiseen. Se tarjoaa tietoa paitsi kertomuksissa rakentuvista identiteeteistä ja yksilöllisistä kokemuksista, myös monimuotoisesta uskonnollisuudesta, irtautumisen mukanaan tuomista sosiaalisista haasteista ja irtautujien uusista keskinäisistä yhteisöistä.
Tutkimuksen lähtökohdat ja kysymykset
Timosen tutkimus on varsin ehjä kokonaisuus. Kirjoittaja määrittelee käsitteensä, ja määritelmät ovat selkeitä ja hyvin perusteltuja. Pääkysymyksen osana Timosta kiinnostavat irtautumiseen vaikuttavat diskurssit sekä muutoksen ja jatkuvuuden tematiikka.
Sosiaalisen konstruktionismin tarjoama näkökulma, joka korostaa kielen, kulttuurin ja sosialisaation merkitystä tiedon rakentumiselle, soveltuu Timosen mukaan hyvin uskonnollisesta yhteistöstä irtautumisen tutkimukseen. Se tuo esille kontekstin merkityksen eli sen, miten eri tavoin irtautuminen voidaan määritellä eri yhteisöissä ja miten minuus rakentuu jatkuvasti suhteessa näihin tarjolla oleviin käsityksiin todellisuudesta. Voidakseen ymmärtää irtautumiseen liittyviä sosiaalisia haasteita on tutustuttava kunkin yhteisön ajattelutapoihin. Erityisesti irtautujien oman, uskonnollisista yhteisöistä kumpuavan kielenkäytön tunteminen on avain dialogiin ja tulkintojen tekemiseen.
Myös Timosen identiteettiin ja siitä kertomiseen liittyvät määritelmät kumpuavat konstruktionismista. Hänen mukaansa identiteetti on eräänlainen kertomus, joka rakentuu suhteessa toisiin ihmisiin ja yhteisöön sekä kehittyy avoimessa prosessissa, jossa yksilö ottaa eri identiteettejä eri aikoina. Minän kertominen itsessään luo koherenssia yli ajallisten muutosten. Irtautumiseen liittyvän minäkerronnan kohdalla onkin kiinnostavaa pohtia, kuinka ristiriitaiset kokemukset ja käsitykset suhtautuvat toisiinsa ja kuinka nykyhetki perustellaan suhteessa menneisyyteen.
Irtautuminen monitahoisena ja yksilöllisenä prosessina
Timosen analyysin kohteena on erilaisia irtautumisia, eikä kaikkia pyritäkään tarkastelemaan tasapuolisesti. Tämä on mielestäni toimiva ratkaisu ja sen auki kirjoittaminen osoitus tutkijan kantamasta vastuusta ja harkinnasta. Kaikissa haastatteluissa ei tullut esiin samoja asioita, eivätkä kaikki haastateltavat kokeneet asioita samoin. Osa tutkittavasta myös toivoi, ettei tutkija toisi heidän kohdallaan esiin tiettyjä aiheita tai aiemmin kertomaansa. Timonen on myös liittänyt mukaan listan kysymyksistä, jotka ohjasivat hänen analyysiään. Lista on pitkä, mutta se osoittaa, miten monitahoisesta aiheesta irtautumisessa on kysymys. Lukijalle olisi kuitenkin voinut osoittaa, miten listassa esiintyvät teemat ryhmiteltiin ja miten ne nivoutuivat yhteen.
Analyysissään Timonen käy läpi jokaisen haastateltavan tarinan muodostaen niistä kertomuksen, jota havainnollistaa haastattelusitaatein. Hän on jakanut haastateltavat jäseniksi kasvatettuihin ja omasta halustaan liittyneisiin. Jako nousee Timosen mukaan aineistosta, muttei tule perustelluksi ennen kuin vasta tutkimuksen johtopäätöksissä. Jäinkin pohtimaan, olisiko jaon voinut tuoda esiin perustellummin jo esimerkiksi tutkimuskysymysten kohdalla.
Analyysissä painottuu aineiston ja tutkimusaiheen temaattinen analyysi. Kertomusten esittelyn jälkeen Timonen pureutuu haastateltavien kokemuksiin uskonnollisen yhteisön jäsenten rooleista, joita määrittävät muun muassa sukupuoli ja toiminnan aktiivisuus. Hän analysoi erontekoa uskovien ja ei-uskovien maailmojen välillä nostaen esiin erityisesti entisten Jehovan todistajien kokemuksia määrittelevän voimakkaan ja ehdottoman luopiodiskurssin. Tämän lisäksi Timonen erittelee seikkoja, jotka johtivat uskonnon esittämän todellisuuden kyseenalaistumiseen.
Kuten viimeisen analyysiluvun otsikko ”Todellisuuksien uskottavuus” osoittaa, irtautumiseen johtivat haastateltavien mukaan yhteisön maailmankatsomuksen ja käytänteiden uskottavuuteen liittyvät kysymykset. Irtautujat myös kokivat, että uskonnollisissa yhteisöissä heitä sovitettiin muotteihin, joihin heidän yksilölliset persoonansa eivät sovi. Irtautumisen kesto ja intensiteetti sen sijaan vaihtelivat, ja kuohuvien kriisikokemusten ohella irtautujat kertoivat myös vähittäisistä muutoksista.
Pari ohutta risua ja suuri kimppu ruusuja
Timosen teksti on viimeisteltyä ja helppolukuista. Paikoin lukukokemusta kuitenkin häiritsee se, että viitteet on kerätty kappaleen perään pitkäksi luetteloksi, josta ei selviä, mikä ajatus on peräisin kultakin kirjoittajalta. Viiterimpsuissa ei useinkaan ole mukana mitään lukuohjetta.
Eniten minua lukijana ja tutkijana ilahdutti se, että Timonen on pohtinut eettisiä kysymyksiä pintaa syvemmältä. Hänen mukaansa etiikan ymmärtäminen on tärkeää nivoa osaksi kaikkia tutkimuksen vaiheita. Timonen esimerkiksi toteaa, ettei anonymiteetin suojeleminen ole tutkimuksen lopputulos vaan perustyökalu. Lisäksi hän osoittaa, että eettisiä kysymyksiä tulee harkita uudelleen ja uudelleen muun muassa siksi, että tutkittavien suhtautuminen tutkimukseen ja tutkijan tekemiin tulkintoihin ei suinkaan aina pysynyt samana, vaan muuttui tutkimuksen teon eri vaiheissa. Timonen näkee tutkimusetiikan myös olennaisena osana rakentavan ja käyttökelpoisen tulkinnan muodostamista. Koko tekstistä välittyy, että ulkopuolisuudestaan huolimatta Timonen suhtautuu uskonnollisuuteen ja uskonnollisiin kokemuksiin ylipäätään kunnioittavasti ja hyväksyvästi. Hän on keskustellut haastateltaviensa kanssa tutkimuksen tarkoituksista ja säilyttänyt luottamuksellisen suhteen loppuun saakka. Tutkimus on kaiken kaikkiaan harkittu ja selkeä paketti.
Filosofian tohtori Eerika Koskinen-Koivisto toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston kansatieteen oppiaineessa. Väitöskirjassaan hän tarkasteli muutoksen kokemuksia työläisnaisen elämänkertomuksessa.