Saarimäki, Pasi, Hytönen, Kirsi-Maria & Niskanen, Heli (toim.) 2012: Lapsi matkalla maailmaan. Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia syntymään. Historiallinen Arkisto 135. Helsinki: SKS. 418 sivua.
Ulla Savolainen
Artikkelikokoelmassa Lapsi matkalla maailmaan. Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia syntymään tarkastellaan lapsen syntymää eri aikoina ja eri yhteisöissä. Kirjassa mennyttä suhteutetaan nykyisyyteen ja tuodaan esiin sitä, että äitiyteen, raskauteen ja lapsen syntymään kytkeytyy samankaltaisia tunteita ja ilmiöitä huolimatta erilaisista kulttuureista, käytänteistä ja normeista. Lapsen syntymä tuottaa ympäristöönsä analogisen liikahduksen kaikkina aikoina.
Tuhat vuotta syntymää ja äitiyttä
Pääotsikosta huolimatta Lapsi matkalla maailmaan -artikkelikokoelman ensisijaisen huomion kohteena ei ole lapsi vaan se, mitä tapahtuu yhteisössä lapsen odotuksen ja syntymän yhteydessä. Kirjassa tuodaan esiin syntymään ja äitiyteen kytkeytyviä merkityksiä ja maailmankatsomuksellisia ulottuvuuksia eri aikoina Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa. Lapsuus menneisyydessä tai koettuna lapsuutena jäävät kirjassa sivurooliin. Alaotsikko Historiallisia ja kulttuurisia näkökulmia syntymään kuvaakin kirjan aihepiiriä osuvasti.
Kirjan kirjoittajat ovat historian, etnologian, folkloristiikan ja uskontotieteen tutkijoita. Syntymään, äitiyteen ja varhaislapsuuteen liittyviä käsityksiä kuvataan artikkeleissa suhteessa kunkin aihepiirin historialliseen kontekstiin. Kirjan aikaperspektiivi käsittää vuosituhannen ja ulottuu keskiajalta nykyaikaan. Artikkelit jakautuvat kolmeen osaan noudattaen löyhää ajallista, paikallista sekä temaattista jakoperustetta.
Ensimmäisen osion artikkelit käsittelevät Euroopan ja Pohjoismaiden keskiaikaa sekä syntymää edeltävää aikaa, syntymättömään lapseen sekä äitiyteen kohdistuvia odotuksia ja pelkoja. Toisen osan artikkelien aiheet kytkeytyvät 1800-lukuun sekä syntyvän lapsen ja synnyttävän äidin yhteisöön ottamisen ja ulossulkemisen normeihin sekä sosiaalistamisen käytänteisiin suomalaisella maaseudulla. Kirjan kolmannen osan muodostavia artikkeleita yhdistäviä tekijöitä ovat tutkimusaineistot, erilainen muistelu- ja kokemuskerronta sekä ajallinen paikantuminen sotien jälkeiseen Suomeen.
Vierauden logiikkaa
Kirjassa syntymää tarkastellaan ennen kaikkea yhteisöön vaikuttaneena ja sosiaalisena tapahtumana. Lapsi ei synny ainoastaan maailmaan vaan ennen kaikkea ihmisyhteisöön. Tämän lisäksi syntymään kytkeytyy merkityksiä, jotka kurottavat ihmisyhteisön ulkopuolelle. Esittelen seuraavaksi yksityiskohtaisemmin Jenni Kuulialan ja Marja-Liisa Keinäsen artikkeleita, jotka piirtävät esiin syntymään liittyvää uskomuksellista ulottuvuutta omine toimijoineen. Kirjassa kiinnostavinta mielestäni on se, että se ohjaa lukijaa pohtimaan menneisyyksien ja nykyisyyden erilaisuuksia ja samuuksia, joita lapsen syntymään liittyy, ja erityisesti Kuulialan ja Keinäsen artikkeleissa tämä tunnistettavuus on käsiteltävän ajankohdan ja kulttuurin kaukaisuudesta huolimatta keskiössä.
Historiantutkija Jenni Kuuliala tarkastelee uskomuksia lapsen suhteesta yliluonnolliseen Euroopassa aikavälillä 1150–1400 erilaisten kristillisten aineistojen, kuten pyhimyskertomusten pohjalta. Yhteys tuonpuoleiseen maailmaan teki lapsen toisaalta alttiiksi erilaisille vaaroille ja toisaalta taas liminaaliseksi toimijaksi maailmojen välille, eräänlaiseksi välittäjähahmoksi aikuisten ja uskomusolentojen välisen kommunikaation tarpeisiin. Kuulialan artikkeli piirtää esiin kiinnostavan kuvaston lapselle vahingollisista uskomusolennoista sekä tilanteista, joissa kohtaamiset tyypillisimmin tapahtuvat. Kuulialan päätelmänä on, että yhtenäisen normijärjestelmän sijaan uskomukset heijastavat erilaisten maailmankatsomusten limittymistä yhteen. Uskomusten funktion Kuuliala johtaa epävarmuuteen ja pelkoon, joka liittyi perheen ja etenkin vastasyntyneen elämään ja tulevaisuuteen.
Uskontotieteilijä Marja-Liisa Keinänen tarkastelee artikkelissaan syntymän jälkeiseen aikaan kytkeytyvää rituaalista toimintaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun luterilaisella maaseudulla Suomessa. Keinänen tuo artikkelissaan esiin koululääketieteellisen viranomaisnäkökulman ja kansanomaisen tai perinteisen synnytyskulttuurin törmäystä ja näkökulmaeroja. Hän käsittelee syntymänjälkeistä riittikompleksia, joka pyrki ennen kaikkea vaikuttamaan lapsen minuuden biologiseen, sielulliseen sekä sosiaaliseen keskeneräisyyteen. Sen takia vastasyntyneeseen oli mahdollista siirtää toivottuja ominaisuuksia. Nämä rituaaliset käytänteet katsottiin koululääketieteen näkökulmasta haitallisiksi ja niiden syyksi katsottiin sivistymättömän rahvaan ja etenkin äitien osaamattomuus, välinpitämättömyys ja kevytmielisyys lapsiaan kohtaan. Keinäsen artikkeli kuitenkin osoittaa, että kansanomainen synnytyskulttuuri ja syntymänjälkeiset riitit tähtäsivät samaan päämäärään koululääketieteen kanssa: lapsen elämän, kasvun ja tulevaisuuden turvaamiseen.
Kuulialan ja Keinäsen artikkelit alleviivaavat ennen kaikkea sitä, että huoli syntyneiden lasten elämästä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta sekä tunnesiteet lapsiin eivät rajoitu nyky- ja modernin ajan ihmisiin, kuten on väitetty. Ne myös tuovat esiin sen, että myös syntymän vaarallisuus ja siitä juontuva pelko ja suojautumisen tarve yhdistävät ihmisiä eri aikoina ja eri kulttuureissa. Osoittaessaan helposti ymmärrettäviä syitä vieraisiin käytänteisiin, rituaaleihin ja ajatusmalleihin artikkelit purkavat eksotisoivaa käsitystä menneisyydestä ja menneisyyden ihmisistä ja mahdollistavat samanlaisen arvioivan katseen kohdistamisen myös nykyajan itsestään selvinä ja loogisina pidettyihin käytänteisiin ja ajattelun malleihin.
Erilainen samanlainen menneisyys
Kirjan johdanto esittelee artikkelit niiden käyttämien lähdeaineistojen kautta keskittyen erilaisten aineistojen käyttöön liittyviin kysymyksiin. Tällä nähdäkseni pyritään tuomaan esiin tutkimusalojen näkökulmien eroja ja punomaan artikkeleita yhteen metodologisella tasolla. Tämä perustasoinen erilaisiin aineistoihin ja tutkimusnäkökulmiin kytkeytyvien lähdekritiikkien pohdinta jää kuitenkin melko ulkokohtaiseksi ja irralliseksi, sillä kokoelmassa vallitsee kauttaaltaan informatiivinen ja kuvaileva ote, eivätkä aineistojen ominaislaatujen metodologiset kysymykset ja ongelmat ole artikkelien fokuksessa. Erilaisia aineistoja lähestytään ennen kaikkea potentiaalisena tietona menneisyydestä. Kokoelman artikkelit tarjoavatkin monipuolisesti tietoa syntymästä eri aikoina, ja yhdessä ne antavat monipuolisen pohjan myös laajempien ja abstraktimpien ajallisten jatkumoiden ja katkosten hahmottamiseen.
Kokonaisuuden jäsentämistä johdannossa olisi voinut tukea hieman syvempi ja yksityiskohtaisempi pohdinta siitä, miten historiallinen perspektiivi on hahmotettu ja miten menneeseen on suhtauduttu eri tutkimusaloilla ja eri aikoina. Tämä olisi voinut tuoda eksplisiittisemmin esiin kokoelman punaisena lankana olevan oivalluksen siitä, että kaikista sosiokulttuurisen ja historiallisen kontekstin mukanaan tuomista eroista huolimatta mennyttä ja nykyisyyttä yhdistää ihminen toimijana. Syntymä eri aikojen ihmisten ja yhteisöjen jakamana ilmiönä avautuu kokoelmassa näkökulmina aiheeseen kytkeytyvään kontekstuaaliseen varianssiin sekä tästä johtuvaan erilaisuuteen kuitenkaan liiaksi toiseuttamatta menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tämä on kirjan ansio.
Filosofian maisteri Ulla Savolainen viimeistelee väitöskirjaa evakkolasten kirjoitetusta muistelukerronnasta.