Kulttuuriperintö, fiktio ja Dracula
Tuomas Hovi
Tuomas Hovi
Lectio praecursoria Turun yliopistossa 16.8.2014
Kulttuuriperintö, fiktio ja Dracula. Äkkiseltään voi olla vaikeaa löytää yhteyttä näiden termien välillä, ja niiden yhteen liittäminen voi tuntua oudolta ja ehkä myös hieman naurettavalta. Silti nämä termit löytyvät tutkimuksestani ja peräti sen otsikosta.
Kulttuuriperintö voi käsittää niin aineellista kuin aineetontakin kulttuuria, luonnonkohteita sekä monia elävän kulttuurin osa-alueita. Kulttuuriperintöä on sellainen osa historiastamme ja kulttuuristamme, jonka joku taho on määritellyt erityisen merkittäväksi, suojeltavaksi ja tulevaisuuden sukupolville säilytettäväksi. Tätä kulttuuriperinnön määrittelyä voi tapahtua ylikansallisella tasolla, kuten esimerkiksi UNESCO:n tapauksessa, kansallisella tasolla jonkin tietyn maan määrittelemänä, tai yksityisellä tasolla jonkin tietyn ryhmän määrittämänä. (Timothy 1997, 752.) Kulttuuriperintö on siis sellaista kulttuuria ja historiaa, joka koetaan erityisen tärkeäksi ja merkittäväksi. Dracula on fiktiivinen vampyyri, ja vaikka Dracula onkin yksi populaarikulttuurin tunnetuimmista ja käytetyimmistä hahmoista, on vaikeaa nähdä Draculan saavuttavan kulttuuriperinnön asemaa erityisen merkittävänä kulttuurin osana. Fiktiivisen Draculan lisäksi on kuitenkin olemassa myös historiallinen Dracula, romanialainen 1400-luvulla elänyt hallitsija Vlad Seivästäjä, jonka merkitys Romanian historialle ja kulttuurille on toisaalta suuri. Vlad Seivästäjästä käytettiin myös nimeä Dracula. Omassa työssäni sekä fiktiivinen että historiallinen Dracula ovat tutkimukseni pääkohteen, Dracula-turismin, vetonauloja. Dracula-turismi on turismia, jossa vieraillaan kohteissa, jotka liittyvät joko fiktiiviseen Draculaan tai historialliseen Draculaan.
Omassa työssäni olen ollut erityisen kiinnostunut kulttuuriperinnön, fiktion, perinteen ja turismin välisestä vuorovaikutuksesta. Se, miten ja miksi kulttuuriperintö ja Dracula-turismi liittyvät toisiinsa, käy ilmi seikkaperäisesti työssäni, mutta pyrin myös tuomaan tärkeimmät tulokset esiin tässä lectiossani.
Kulttuuriperintö ja stereotypiat
Kulttuuriperintöä ja perinnettä ylipäätään käytetään ja hyödynnetään matkailualalla yleisesti ympäri maailmaa. Turismi on sekä globaali ilmiö että myös globalisoiva ilmiö. Tästä syystä kysymykset kulttuurin, perinteen ja kulttuuriperinteen käyttöön liittyvistä voimasuhteista ovat entistä ajankohtaisempia. Nämä voimasuhteet liittyvät mm. siihen, kenellä on oikeus esittää maan kulttuuria tietyllä tavalla. Voimasuhteet tulevat usein näkyviksi stereotypioiden ja stereotyyppisten kuvien kautta. Stereotypiat ovat kulttuurisia yleistyksiä tai ihmisten yhteisesti jakaman kulttuurin malleja. Stereotypioita käytetään ja luodaan erityisesti turismissa. Turismissa stereotypioita käytetään vähentämään matkailijan mahdollisesti kokemaa kulttuurishokkia. Stereotypioilla on kuitenkin taipumus yhdenmukaistaa kulttuureja. Tästä seuraa, että koska länsimaat ovat suurin kuluttajaryhmä turismissa, tämä yhdenmukaistaminen tapahtuu usein länsimaisten kulttuuristen käsitysten ja stereotypioiden määräämänä. (Petrisalo 2001, 80.) Usein nämä stereotypiat pohjautuvat myös populaarikulttuuriin, tai ainakin niillä on vertailukohtia populaarikulttuurissa. Esimerkkejä tällaisista stereotypioista ovat mm. kengurut ja Australia, joulupukki ja Suomi, romanttiset linnat ja Saksa, eksoottiset villieläimet ja Afrikka ja niin edelleen. Näille kaikille on yhteistä se, että vaikkakin ne kaikki ovat hyvin stereotyyppisiä kuvauksia ja tunnettuja myös populaarikulttuurista, nämä stereotyyppiset kuvaukset tulevat usein kuitenkin mainostettavan maan tai alueen sisältä, Afrikka tosin ehkä hieman länsimaalaisittain.
Romanian tapauksessa yksi vahvimmista stereotypioista on Dracula ja etenkin Transilvania Draculan kotimaana. Tämä stereotypia ei kuitenkaan ole monien romanialaisten mieleen, sillä se tulee maan ja sen kulttuurin ulkopuolelta, eikä siis ole maan oma valinta. Tämä näkyy muun muassa siinä, etteivät maan viralliset matkailuviranomaiset ole halunneet hyödyntää Draculaa matkailussa juuri mitenkään. Tästä asenteesta huolimatta monet romanialaiset matkanjärjestäjät tarjoavat Dracula-turismia. Dracula-turismin lähtökohdat ja kysyntä kumpuavat hyvin vahvasti länsimaisesta populaarikulttuurista. Vaikka monet Dracula-turismin tarjoajista hyväksyvät Draculan ja Romanian yhteyden taloudellisten realiteettien valossa, ovat monet silti sitä mieltä, ettei Dracula ole hyvä hahmo kuvaamaan Romaniaa, sen kulttuuria, historiaa ja nykyhetkeä.
Dracula-turismi ei kuitenkaan ole pelkkää Romaniaan heijastettua länsimaista fiktiota ja fantasiaa. Dracula-turismi Romaniassa on paljon monimuotoisempi kulttuuriturismin ilmentymä, joka yhdistää fiktiota, perinnettä, historiaa ja kulttuuria. Monet Dracula-turismin tarjoajista käyttävätkin Dracula-turismia keinona mainostaa Romanian kulttuuriperintöä länsimaalaisen fiktion kautta. Kulttuurintutkijan kannalta Dracula-turismin tekee mielenkiintoiseksi juuri se seikka, että sen antama kuva Romaniasta tulee maan ulkopuolelta, eikä se välttämättä vastaa romanialaisten omia toiveita ja käsityksiä maastaan ja kulttuuristaan. Dracula-turismia tai oikeastaan Draculan ja Romanian yhteyttä on vastustettu monesta syystä. Yksi syy liittyy fiktiivisen Draculan ja romanialaisen Vlad Seivästäjän toisiinsa yhdistämiseen. Vlad Seivästäjä on yksi Romanian historian tunnetuimmista hallitsijoista, ja häntä pidetään yhtenä Romanian kansallissankareista. Tällaisen Romanian kulttuurille ja historialle tärkeän henkilön yhdistäminen fiktiiviseen hirviöön on ymmärrettävistä syistä monelle romanialaiselle epämiellyttävää. On ehkä vaikeaa löytää Suomesta vastaavaa esimerkkiä, jonka avulla romanialaisten suhtautumista Draculan ja Vlad Seivästäjän yhteyteen voisi selittää. Toisaalta myös Suomessa suhtaudutaan tiettyihin historiallisiin henkilöihin hyvinkin tunteikkaasti. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii muutaman vuoden takainen kohu Mannerheimistä, jossa joitain epämiellyttäneet tulkinnat tulivat kuitenkin maan sisältä. Voi kuvitella mikä kohu asiasta olisi noussut, mikäli nämä tulkinnat olisi voimakkaasti esitetty ulkomailla Suomen sijaan.
Historian ja fiktion yhteenotto?
Reaktioihin Draculan ja Vladin yhdistämisessä vaikuttaa myös Romanian viime vuosikymmenten historia. Sosialistisessa Romaniassa länsimaiseen vampyyrihahmoon suhtauduttiin penseästi. Romanian sosialistisen hallituksen historiankäsityksen ja -tulkinnan muuttuessa 1970-luvulla nationalistisempaan suuntaan Vlad Seivästäjää alettiin pitää yhtenä Romanian historian kansallissankareista. Romanian hallitus ei ollut mielissään kansallissankarin yhdistämisestä länsimaiseen hirviöön. Dracula-turismi oli problemaattista Romanian hallitukselle myös poliittisista syistä. Nicolae Ceauşescun Romania pyrki luomaan itsestään kuvaa sosialistisena, uutena ja tieteeseen nojautuvana maana. Lisäksi Ceauşescu halusi korottaa maansa profiilia ja tuoda itseään esille kansainvälisenä valtiomiehenä. Dracula-turismin avulla maahan tuli länsimaisia turisteja, mutta toisaalta se ylläpiti stereotyyppistä kuvaa Romaniasta taikauskoisena vampyyrien asuttamana maana. (Light 2012, 69.) 1980-luvulla, kun nimi Dracula alettiin liittää länsimaisessa mediassa Romanian presidentti Nicolae Ceauşescuun, muuttui suhtautuminen lähes vihamieliseksi. Lisäksi fiktiivinen Dracula oli suurelle osalle romanialaisista vieras, sillä kirja käännettiin romaniaksi vasta 1990-luvun alussa. Vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen Dracula-turismi alkoi taas pikku hiljaa lisääntyä, mutta maan hallituksen suhtautuminen pysyi ristiriitaisena. Romania pyrki 1990-luvulla lähemmäs läntistä Eurooppaa hakemalla sekä NATO:n että EU:n jäseneksi. On ymmärrettävää, ettei hallitus halunnut tukea Romanian länsimaihin nähden toiseutta vahvistavaa Dracula-turismia.
Draculan ja Romanian yhteyttä on kuitenkin ollut vaikea vastustaa tai haastaa. Tämä vaikeus johtuu populaarikulttuurin vahvasta asemasta länsimaissa. Dracula ja Transilvania ovat populaarikulttuurin käsitteinä niin vahvoja, että turistit tulkitsevat helposti kaikkea näkemäänsä näiden stereotyyppisten käsitysten kautta. Jo pelkästään nimi Dracula riittää luomaan yhteyden vampyyrien ja Romanian välillä. Se, että Romaniassa on myös vaikuttanut historiallinen henkilö, jota kutsuttiin Draculaksi, vahvistaa edelleen tätä yhteyttä, vaikka näillä kahdella Draculalla ei käytännössä nimen lisäksi mitään muuta yhteistä olekaan. Draculan asema populaarikulttuurissa on niin vahva, että omaakin työtäni on tuon otsikossa esiintyvän Dracula-nimen vuoksi virheellisesti pidetty vampyyritutkimuksena. Se, että tuon tämän esiin, ei niinkään ole tarkoitettu kritiikiksi, vaan osoitukseksi populaarikulttuurin voimasta ja siitä miten Dracula-nimi tuntuu automaattisesti ohjaavan ajatukset vampyyreihin, myös akateemisissa piireissä. Tätä taustaa vasten tiettyjen romanialaisten toimijoiden turhautuneisuus siihen, että heidän maansa liitetään niin vahvasti ulkopuoliseen fiktioon, on ymmärrettävää. Liittämällä fiktiivinen vampyyri Romaniaan ohitetaan maan oma historia ja kulttuuri ja maa redusoidaan kuvitteelliseksi vampyyrien maaksi. Miten siis paikalliset toimijat ovat reagoineet asiaan Dracula-turismin avulla tai sen kautta?
Kulttuuriperintöä fiktion kautta
Nyt siis pääsemme vihdoin työni tuloksiin. Miten romanialaiset matkanjärjestäjät ovat hyödyntäneet Dracula-turismia tuodakseen esille haluamaansa kuvaa Romaniasta, sen historiasta, kulttuurista ja perinteestä. Romanialaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä tuodaan Dracula-turismin avulla esille monella eri tavalla.
Romanialaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä tuodaan esille mm. rajoittamalla fiktiiviset diskurssit ja stereotyyppiset kuvat ja ilmaukset lähinnä niihin kohteisiin, jotka suoraan liittyvät fiktiiviseen Draculaan ja populaarikulttuuriin. Näin ollen matkanjärjestäjät ikään kuin neuvottelevat oman halunsa kanssa edistää haluamaansa kuvaa Romaniasta ja turistien populaarikulttuurista tulevien odotusten välillä. Paikallisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön esiin tuominen näkyy myös siinä, miten esimerkiksi Vlad Seivästäjään liittyvästä tarinaperinteestä hyödynnetään kohteissa lähinnä romanialaista kansanperinnettä, vaikka esimerkiksi saksalaisista tarinoista saisi paljon raflaavampia kertomuksia.
Dracula-turismiin olennaisesti kuuluvilla Dracula-kierroksilla esitellään paljolti myös muita kuin Draculaan liittyviä kohteita. Monilla kierroksilla vieraillaan mm. UNESCO:n maailmanperintökohteissa, jotka eivät liity millään tavalla kumpaankaan Draculaan mutta jotka ovat erittäin tärkeitä Romanian kulttuurille ja historialle ja jotka muodostavat historian kautta laajemman yhteyden etenkin muuhun Eurooppaan. Lisäksi romanialainen kulttuuri ja kulttuuriperintö tuodaan esiin näyttämällä ja esittelemällä paikallisia tapoja, perinteitä ja taiteilijoita, vaikkeivät nämäkään liittyisi millään tavalla kumpaankaan Draculaan. Romanialaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön vaaliminen näkyy myös siinä miten Dracula-turismia vastustetaan, ja miten kierroksilla pyritään antamaan monipuolisempi kuva Romaniasta kertomalla maan historiasta, kulttuurista ja nykypäivästä samalla vähätellen populaarikulttuurin muokkaamia käsityksiä Romaniasta. Tutkimuksestani käy selkeästi ilmi se, miten romanialaiset matkanjärjestäjät pyrkivät selkeästi ja varsin tarkoituksenhakuisesti erottamaan toisistaan fiktiiviset ja ulkomaalaiset populaarikulttuurin värittämät käsitykset Romaniasta, maan historiasta ja kulttuurista. Romanialaiset matkanjärjestäjät pyrkivät selkeästi tuomaan esiin romanialaista kulttuuria, historiaa ja kulttuuriperintöä näennäisen pinnallisen Dracula-turismin avulla. Tutkimani matkanjärjestäjät käyttävät Draculaa ja Dracula-turismia porttina Romanian historiaan, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Toisin sanoen he käyttävät fiktiota tuodakseen esiin kulttuuriperintöä. Siitä siis työni otsikko: heritage through fiction, kulttuuriperintöä fiktion kautta.
HOVI, TUOMAS 2014: Heritage through Fiction: Dracula Tourism in Romania. Turun yliopisto: Turku. [https://www.doria.fi/handle/10024/98458].
Kirjallisuus
Light, Duncan 2012: The Dracula Dilemma: Tourism, Identity and the State in Romania. London: Ashgate
Petrisalo, Katriina 2001: Menneisyys matkakohteena. Helsinki: SKS.
Timothy, Dallen J. 1997: Tourism and the Personal Heritage Experience. – Annals of Tourism Research 24(3): 751–754.
Filosofian tohtori Tuomas Hovi on post doc -tutkijana folkloristiikan oppiaineessa Turun yliopistossa.