Skeggs, Beverley 2014: Elävä luokka. Suom. Lauri Lahikainen ja Mikko Jakonen. Jälkisanat Anu-Hanna Anttila. Tampere: Vastapaino. 392 s.
Eerika Koskinen-Koivisto
Kun aloitin jatko-opintoni, keskustelu luokasta teki uutta tulemistaan niin yhteiskuntatieteiden kuin kulttuurintutkimuksenkin piirissä. Luokasta ja sen kietoutumisesta muihin eroihin kuten sukupuoleen, etnisyyteen ja ikään keskusteltiin uudella innolla (ks. esim. Tolonen 2008). Suomalaisten kokemukset omasta luokka-asemastaan puhuttelivat myös laajempaa yleisöä (esim. Järvinen & Kolbe 2007). Suomessa ilmestynyt luokkatutkimus on kuitenkin ollut empiirispainotteista, ja luokka-asemia ja -kokemuksia on lähestytty esimerkiksi etnografisesti (ks. esim. Käyhkö 2006) ja tilastollisin menetelmin (ks. esim. Erola 2010). Teoreettinen keskustelu luokasta sen sijaan ei ole ollut Suomessa yhtä vilkasta kuin Britanniassa.
Uuden luokkatutkimuksen teoreettisena kulmakivenä voidaan pitää brittiläisen sosiologin Beverley Skeggsin ajattelua. Skeggs, joka on vieraillut Suomessa useaan otteeseen, toimii professorina University College of Londonissa. Hänen teoksensa Self, Class, Culture (2004) julkaistiin viime vuonna suomeksi nimellä Elävä luokka (2014). Suomennettu nimi on ytimekäs. Kirjoittaja ei tutki, miten luokkaa eletään tai miten sen vaikutukset koetaan, vaan sitä, miten luokkaa tehdään, millaisiin prosesseihin luokka kytkeytyy, miten se leimaa yksilöjä, ryhmiä ja ruumiita, ja millaista rajankäyntiä eri luokkien välillä käydään. Hänen ajatuksenaan on, että tietyt kulttuuriset ominaispiirteet kiinnittävät toiset ryhmät paikalleen ja mahdollistavat toisten liikkuvuuden. Näin ollen toisilla on mahdollisuus oman ruumiinsa hallintaan, ominaisuuksiensa ja arvon määrittelyyn kun taas toiset, lähinnä työväenluokka, kiinnitetään paikkaan, josta käsin heillä ei ole valtaa. Tämä kirjaaminen on käynnissä koko ajan rajanvetona arvostettavan ja arvottoman välillä. Elävä luokka viittaakiin tähän jatkuvaan ja dynaamiseen prosessiin, joka piiloutuu arkisiin käytänteisiin ja puhuntoihin, mutta myös sosiologian ja brittiläisen kulttuurintutkimuksen piirissä 1990-luvulla esitettyihin ajatuksiin siitä, että luokka olisi kuollut ja luokkatutkimus näin ollen muuttunut vanhanaikaiseksi.
Esipuheessaan Skeggs kertookin halunneensa esittää teoksessaan ”sapekkaita sivalluksia” niiden suuntaan, jotka haluavat vaihtaa luokkatutkimuksen johonkin kokonaan muuhun. Skeggsin mielestä tällaiset tutkijat nimittäin yrittävät tehdä hänelle samoin kuin työväenluokalle: määritellä ja kiinnittää hänet ja muut luokkatutkijat tiettyyn staattiseen paikkaan, josta käsin ei olisi mahdollista uusiutua, liikkua ja määritellä itse itseään. Vihaiseksi hänet tekee myös viimeaikainen hyvinvointivaltiota purkava politiikka ja erityisesti tämän toiminnan vaikutukset työväenluokkaisiin naisiin ja vammaisiin. Hänen mukaansa luokat ovat edelleen olemassa, mutta eivät itsestäänselvyyksinä, vaan niitä tehdään monimutkaisten kulttuuristen merkityksenantojen prosesseissa, joissa erilaisiin ruumiisiin ja ominaisuuksiin kohdistuu symbolisia merkityksiä ja arvosteluja. Vaikkei luokasta puhuttaisi suoraan, se ei tarkoita sitä, etteikö luokittelua ja arvostuksen merkintää olisi käynnissä koko ajan. Luokassa on kyse vallasta, eikä sitä sen vuoksi pidä ohittaa yhteiskunnallisessa kulttuurintutkimuksessa.
Luokka kirjaamisen, vaihdon ja arvon kiinnittämisen prosessina
Skeggsin tekstin kääntämisessä on selvästi ollut valtava työ. Kirjoittajan alkuperäinen teksti on varsin polveilevaa ja vilisee vaikeasti kääntyviä sivulauseita ja käsitteitä. Tekijät ovat kiinnittäneet erityistä huomiota käsitteiden suomentamiseen ja tehneet tietoisia valintoja, jotka tuovat esiin esipuheessaan. Yksi hankala, mutta Skeggsin ajattelulle erityisen keskeinen käsite on inscription eli kirjaaminen, josta on myös eri yhteyksissä käytetty suomennoksia kaivertaminen, uurtaminen ja kiinnittäminen. Käsitteellä on suuri teoreettinen painolasti ja sitä on käytetty niin filosofisissa kuin sosiologisissa teksteissä. Kirjan suomentajat ovat valinneet kirjaamisen, sillä näkevät sen lähimmäksi Skeggsin tapaa ja ajattelua, jossa luokka merkitsee kirjaamisen tapaa, yhteiskunnallisen aseman ruumiillistumista ja arvojen asettumista tiettyjen ryhmien ominaisuudeksi.
Kirjaaminen vaikuttaa yksilöiden käyttäytymiseen sekä mielikuviin itsestä ja toisista. Siten se muovaa näistä luokitteluista yhteiskuntakerrostumia ja arvoasteikkoja, joissa tietyt ominaisuudet asettuvat toisia huonommaksi tai paremmaksi. Skeggsin mukaan kirjaaminen tuottaa eri valtajärjestelmien, luokittelumallien ja ruumiin kontrolloimisen avulla subjektin. Myös yhteiskunta, sosiaalinen järjestelmä, jota sosiologit analysoivat, on kirjaamisen tulosta. Kirjaaminen ei kuitenkaan ole vain diskurssi, vaan joukko ruumiiden hyödyntämisen ja hallinnan käytäntöjä kuten esimerkiksi oikeanlainen kuluttaminen tai henkilöstöjohtaminen, jotka samalla kietoutuvat myös talouteen ja sen tunkeutumiseen yhä uusille elämänalueille.
Skeggsin tutkimus nojaa sekä sosiaalisia käytänteitä ja valtaa teoretisoineiden sosiologien ja filosofien, erityisesti Pierre Bourdieun ajatteluun että (marxilais)feministiseen tutkimukseen. Siinä tarkastellaan laajoja ja monimutkaisia arvoon, vaihtoon ja arvostukseen liittyviä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia prosesseja. Skeggsin analyysi koskee siis laajoja materiaalis-kulttuurisia kysymyksiä ja toisiinsa kietoutuvia elementtejä: ruumista, minuutta, taloutta ja kulttuuria. Hänen esittämänsä kysymykset kuten ”miten arvo voi olla sekä moraalista että taloudellista?” pureutuvat syvälle ihmisten käyttäytymisen ja yhteiskunnan järjestysten ytimeen. Skeggsin näkökulma, joka keskittyy arvostamiseen ja siihen liittyviin moraalisiin kysymyksiin, on selvästi ideologinen: hän itse näkee sen korostamisen toimivan vastapainona vaihdolle ja kaupallistumiselle. Hän ei kuitenkaan keskity taloudelliseen epätasa-arvoon eikä luokkien mittaamiseen, mutta huomioi talouden diskurssien vaikutuksen luokkittelujärjestelmiin ja niiden perusteluihin kysyen, kenen etua mikäkin luokittelu ajaa.
Näkökulman pohjana on Bourdieun symbolitalouden idea, jonka mukaan talous ei merkitse pelkästään rahaan perustuvaa järjestelmää, vaan symbolisen tason systemaattista organisaatiota, jossa erilaiset pääoman muodot muuntuvat symbolisiksi. Skeggs kysyykin, kenen pääomasta muodostuu arvokkaampaa kuin toisten. Miten pääomaa voi hankkia ja vaihtaa? Miten sen kiinnittäminen erilaisiin ruumiisiin tapahtuu? Kirjaamisen ja vaihdon symbolinen prosessi on Skeggsin mukaan keskiluokan ja työväenluokan välistä kamppailua arvostuksesta. Keskiluokan paikka on tunnustettu ja arvostettu ja näin ollen sillä on erilainen mahdollisuus vaihtoon. Viime aikoina on kuitenkin ollut käynnissä moraalinen käänne: tietyillä historian kulussa paheiksi nimetyillä asioilla saattaakin olla markkina-arvoa, esimerkiksi tummiin työväenluokkaisiin miehiin ja heidän ruumiisiinsa rap-kulttuurin myötä liitettyä ’cooliutta’, jonka myös keskiluokkaiset haluavat omaksua.
Brittiläinen luokkayhteiskunta ja Suomi
Kirjan lopussa olevissa jälkisanoissa sosiologi Anu-Hanna Anttila pohtii, miten Skeggsin brittiläiseen luokkayhteiskuntaan paikantuvat ajatukset ja hänen käyttämänsä esimerkit sopivat suomalaiseen kontekstiin. Hänen johtamassaan monitieteisessä tutkimusprojektissa Voice and Silence of Class – Critique of Recent Conceptions (VoxClass) on pohdittu luokkateorioiden voimaa. Skeggsin teorioissa on hänen mukaansa keskeistä valtahierarkioita ilmentävien järjestämisentapojen kyseenalaistaminen. Ne auttavat selventämään luokkayhteiskunnan poliittisen rakentumisen ja rakentamisen logiikoita ja niiden edellyttämää käsitystä moraalista. Skeggsin luokka on ajallis-paikallinen, tai kuten teoksen suomennetussa tekstissä asia ilmaistaan ajallis-tilallinen, konstruktio. Millainen logiikka ja moraali sitten on ohjannut ja ohjaa suomalaista yhteiskuntaa?
Työväki ja sen etujärjestöt ovat olleet vahvasti mukana rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa ja niiden rooli tai perintö on nähdäkseni edelleen keskeinen poliittinen voima 2010-luvulla. Anttilan mukaan Britannian poliittisessa ja kulttuurisessä lähihistoriassa, lähinnä 1980- ja 1990-luvulla tapahtuneet muutokset, jotka liittyvät suurteollisuuden kutistumiseen ja siirtymiseen muualle ja hyvinvointivaltion palvelujärjestelmän vääjäämättömään rakennemuutokseen ja yksityistämiseen, ovat meneillään myös Suomessa. Tässä prosessissa työväenluokasta tehtiin Skeggsin mukaan Britanniassa turha ja arvoton. Suomen poliittisella kentällä näyttää minusta päinvastaiselta. Yllätyin, ettei Anttila nostanut tekstissään esiin puolueiden välillä käytävää taistelua ”tavallisista” (työväenluokkaisista?) kotimaan asioista kiinnostuneista miespuolisista äänestäjistä ja populistisesti orientoituneesta retoriikasta, jossa luokalla ja erityisesti vastakkainasetteluilla on edelleen keskeinen asema.
Uuden luokkateorian ja empiirisen tutkimuksen suhteesta
Lukiessani Skeggsin suomennettua teosta koin tärkeäksi erityisesti sen, että tässä teoksessa luokkaan liittyvät vallankäytön prosessit näyttäytyvät monitahoisina ja dynaamisina. Silti minua vaivaa Skeggsin teoretisointien hienoisen pessimistinen sävy. Vaikka negatiivisten ominaisuuksien kyseenalaistaminen ja kirjattujen arvojen purkaminen onkin hänen mukaansa mahdollista, Skeggs ei keskity tässä teoksessa siihen, miten arvottomaksi luokitellut voisivat parantaa omaa asemaansa ja määritellä itse itseään. Hänen mukaansa kyseenalaistaminen on kaikkein vaikeinta silloin, kun se on institutionalisoitunut ja kirjautunut valtuutuksen ja oikeuttamisen kautta sosiaalisiin suhteisiin esimerkiksi silloin, kun työväenluokkaisten naisten tapaa hoitaa lapsia säädellään koulutuksessa, sosiaalityössä, terveydenhoidossa ja mediassa. Tästä voidaan päätellä, että Skeggs kehottaa tutkijoita kohdistamaan katseensa näiden instituutioden piirissä tapahtuvaan kirjaamiseen ja käytäntöihin. Niin ovat monet Skeggsin ajatuksia soveltaneet suomalaistutkijat tehneetkin tarkastellessaan esimerkiksi koulutukseen sisältyvää epätasa-arvoa (esim. Käyhkö 2006; Berg 2012).
Kuten jo useaan kertaan olen todennut, Skeggsin tutkimus on puhtaasti teoreettinen. Tällaisen teoreettisuuden vaarana on, kuten Skeggskin tiedostaa, että luokkaan liittyvien käsitteiden purku myös uusintaa niitä. Siksi on tärkeää, että luokkaa tarkastellaan kriittisesti sen erilaisilla ilmenemisen tasoilla ja että diskurssien lisäksi tutkitaan myös materiaalista todellisuutta sekä yksilöitä, jotka toimivat luokittelun maailmassa ja elävät keskellä luokka-asemia ja niistä kumpuavia hierarkioita arjessaan.
Kirjallisuus
Berg, Päivi 2012: Ryhmärajoja ja hierarkioita: Etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnan opetuksesta. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Erola, Jani (toim.) 2010: Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus.
Järvinen, Katariina & Kolbe, Laura 2007: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja.
Käyhkö, Mari 2006: Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa. Joensuu: Joensuu University Press.
Tolonen, Tarja (toim.) 2008: Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 83. Tampere: Vastapaino.
Filosofian tohtori Eerika Koskinen-Koivisto työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.