Matti Eräsaari 2013: ”We Are the Originals.” A Study of Value in Fiji. Research Series in Anthropology. University of Helsinki. 236 p.
Jari Kupiainen
Matti Eräsaaren väitöstutkimus, antropologinen monografia We Are the Originals on merkittävä lisä sekä kotimaiseen että kansainväliseen Tyynenmeren antropologisen tutkimuksen traditioon. Teoreettisen kehyksensä osalta tutkimus paikantuu erityisesti sosiaaliantropologian strukturalistisiin suuntauksiin ja kytkeytyy moniin nykyantropologian keskeisiin kysymyksiin tarjoten näihin oman kontribuution. Empiirinen tutkimusaineisto on koottu pääosin yhdestä fidzhiläisestä kylästä runsaan vuoden mittaisessa etnografisessa kenttätutkimusjaksossa, jota ovat täydentäneet lyhyemmät vierailut. Tekstissä rakennetaan rikas ja moniulotteinen sosiaaliantropologinen analyysi, jossa teoreettiset tulkinnat käyvät vuoropuhelua etnografisen tiheän kuvauksen kanssa. Keskiössä ovat identiteetti ja ryhmäsuhteet, maanomistus ja resurssien hallinta sekä kolonialistisen kulttuurinmuutoksen taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Tarkastelutapa on prosessuaalinen, jolloin historia ja nykyaika kytketään systemaattiseen vuoropuheluun sekä kriittiseen analyysiin näiden suhteista.
Fidzhi ja dikotomiat
Fidzhi on antropologisena tutkimuskohteena tunnettu erityisesti maineikkaiden antropologien tutkimusprojekteista, joista Eräsaari on keskittynyt ennen kaikkea A. M. Hocartin, Martha Kaplanin, Marshall Sahlinsin, Nicholas Thomasin ja Kristina Torenin tutkimuksiin. Keskeisimmän painon tässä traditiossa saa Hocartin historiallisten aineistojen ohella Marshall Sahlins, jonka etnografisia havaintoja ja monialaista teoreettista pohdintaa Eräsaari hyödyntää laajasti käyden Sahlinsin kanssa kriittistä keskustelua omaan kenttäaineistoonsa nojaten ja siihen luottaen. Tämä Sahlins-juonne toimii tekstin yhtenä johtomotiivina, johon antropologisia teemoja ja argumentteja kytketään koko tutkimuksen läpi.
Eräsaaren tutkimuksen ytimessä on lopulta kysymys identiteetistä, mihin teoksen pääotsikkokin viittaa: ”Me olemme alkuperäisiä” -lause sisältää nykyaikaisen ajatuksen siitä, ketkä ovat Fidzhi-saarten alkuperäisiä asukkaita ja ketkä tulokkaita. Eräsaari osoittaa ja analysoi, kuinka tämä jaottelu on muuttunut kolonialistisen historian aikana. Fidzhi-saaret tulivat brittiläisen siirtomaahallinnon piiriin 1870-luvulla, jolloin sinne alettiin kuljettaa eteläaasialaista ja intialaista työvoimaa plantaasityöläisiksi. Kolonialistisen prosessin vaikutuksesta Fidzhillä (ja Eräsaaren tutkimuksessa Naloton kylässä Viti Levun saarella) paikallinen väestö joutui uudelleen arvioimaan vallitsevan jaottelun isäntiin ja vieraisiin. Jako oli perinteisesti määritellyt paikallisten maalle ja merelle suuntautuneiden klaanien keskinäisiä suhteita ja tällä tavoin jäsentänyt perinteisen yhteiskunnan rakenteen sisäiseen dikotomiaan pohjautuvaksi.
Perinteinen fidzhiläinen yhteiskunta tunnetaan erilaisista dikotomioista ja dualismeista, joista keskeisiä on maa–meri ja sitä jatkava isäntä–vieras. Jaottelut toimivat edelleen keskeisinä paikallisen sosiaalisen organisoitumisen periaatteina, jotka jakavat etniset fidzhiläiset kahteen suku- ja klaaniperustaiseen pääryhmään. Maaseudun kylissä jako näkyy esimerkiksi erillisinä asuinalueina. Maahan tai merelle suuntautuneiden klaanien keskinäiset vaihtosuhteet ovat perinteisesti olleet toisiaan täydentäviä. Yhteisöt rakentuvat eri puolien välisenä erikoistuneena yhteistyönä, jossa yksi ryhmä viljelee kasveja ja kasvattaa sikoja toisen ryhmän keskittyessä kalastukseen, merenkäyntiin ja sotimiseen. Eräsaaren tutkimusalueella tämä työnjako oli viime vuosina hämärtynyt, mikä aiheutti kitkaa kyläläisten kesken.
Melanesia, Polynesia ja kolonialismi
Fidzhiä on kohdeltu antropologisessa ja laajemmin länsimaisessa tutkimusperinteessä Melanesian ja Polynesian välisenä siirtymäalueena, jossa eri kulttuuripiirteet ovat osin sekoittuneet toisiinsa. Fidzhiläiseen etniseen pääväestöön sovellettuna Melanesia–Polynesia -jako heijastuu niin, että (sisä)maahan suuntautuneiden klaanien on ajateltu olevan enemmän ”melanesialaisia” ja merelle suuntautuneiden enemmän ”polynesialaisia”, joskin tämä tulkinta on kyseenalainen ja Eräsaari käsittelee teemaa varovasti. Toisin sanoen maaklaanien päällikköinstituutio ja sisäinen hierarkkisuus ovat vähemmän kehittyneitä kuin meriklaanien vastaavat, minkä on ajateltu heijastelevan ryhmien erilaista esikoloniaalista asutushistoriaa ja taustaa. Selkeästi pääväestöistä erillisiä polynesialaisia kulttuuriryhmiä löytyy kuitenkin koko Melanesian kulttuurialueelta Papua-Uudesta-Guineasta Salomonsaarille, Vanuatuun ja Ranskalle kuuluvaan Uuteen Kaledoniaan asti, ja Fidzhilläkin asuu tällaisia pääväestöstä erillisiä polynesialaisia ryhmiä etenkin Rotuman saarella.
Esikoloniaaliset sosiaaliset rakenteet jatkavat Fidzhillä elämäänsä edelleen, mutta kolonialismin ja modernisaation myötä rakenteita on muokattu ja tulkittu uudelleen eri tavoin. Itsenäisyyden ajan poliittisessa kontekstissa tämä on ilmennyt ksenofobisina asenteina ja etnisten jännitteiden korostumisena erityisesti aasialaisperäisten ja etnisesti fidzhiläisten ryhmien välillä. Saarten itsenäistyessä 1970 maanomistusoikeus annettiin ainoastaan (”alkuperäisille”) etnisille fidzhiläisille, jolloin esimerkiksi saarilla jo 1800-luvun puolelta asuneet aasialaistaustaiset siirtolaiset suljettiin maanomistusoikeuden ulkopuolelle. Eräsaari analysoi tilannetta ennen kaikkea fidzhiläisestä näkökulmasta, joskin kriittisesti, mikä auttaa tutkimusta todistamaan nimessäkin mainittua pääväittämää alkuperäisyysidentiteetin muutoksesta kolonialismin seurauksena: kun perinteisessä yhteiskunnassa isännät ja vieraat olivat kaikki saarten alkuperäisväestöä, niin kolonialismin myötä tästä alkuperäisväestöstä muodostui isäntiä ja siirtomaahallinnon tuomat aasialaiset ja eurooppalaiset tulokkaat alkoivat muodostaa uutta vieraiden kategoriaa. Tätä fidzhiläistä tasapainottelua egalitarististen ja hierarkkisten intressien kesken tutkimuksessa analysoidaan monipuolisesti erityisesti Louis Dumontin (hierarkkisuus) ja Joel Robbinsin (egalitaarisuus) näkemysten tukemana.
Talousantropologiaa Fidzhillä
Eräsaaren alkuperäinen tutkimusteema ennen kenttätyötä oli raha, mutta kenttätutkimuksen myötä tutkimustematiikka jäsentyi nykyiseen muotoonsa. Raha-teemaa ei ole kuitenkaan hukattu. Se kulkee yhtenä etnografisen aineiston analyysin keskeisteemana. Eräsaari käsittelee erityisesti käteisen rahan nykyaikaista asemaa seremonioissa lahjoina käytettyjen perinteisten valaanhampaiden (tabua) rinnalla sekä laajemmin niitä muutoksia, joita paikallisissa seremonioissa on tapahtunut. Tehdyt havainnot avaavat oivaltavasti sekä lahjatalouksiin liittyvää talousantropologista keskustelua (Mauss, Lévi-Strauss, Godelier, Gregory, Thomas) että fidzhiläisen paikalliskulttuurin arvomuutoksia. Samalla tutkija paikantaa fidzhiläiset taloudellisen vaihdon järjestelmät osaksi Melanesian ja koko Tyynenmeren alueen talousantropologista tulkintaa, mutta oman tutkimusaineistonsa avulla kriittisesti ja aiempien mallien heikkouksia eritellen.
Saarivaltion itsenäisyyden vuosikymmenet ovat olleet poliittisesti levottomia ja useiden sotilasvallankaappausten leimaamia. Samaan aikaan valtiosta on kuitenkin muodostunut Tyynenmeren saarivaltioiden taloudellinen keskus ja pääkaupunki Suvasta dynaaminen ja nykyaikainen suurkaupunki, jonne maaseutukylien nuoriso haluaa muuttaa kansainvälisen diasporan ohella. Maaseudun kylien edustaman perinteisen elämäntavan ja modernin kaupunkilaisen elämäntavan välille on muodostunut nykyaikainen dikotomia, jonka avulla Naloton kyläläiset, muiden saarelaisten ohella, jäsentävät oman yhteisönsä arvoja ja kulttuurinmuutosta. Teema avaa Eräsaarelle reitin kriittiseen analyysiin tästä arvojen muutoksesta. Samalla paljastuu valheelliseksi myös saarelaisten vaalima mielikuva kylästä paikkana, jossa voidaan tulla toimeen ilman käteistä rahaa vaihto- ja omavaraistaloudessa eläen. Analyysin pohjalla on Marshall Sahlinsin tunnettu väittämä perinteisestä omavaraistaloudesta (original affluent society), joka edellyttää työntekoa merkittävästi vähemmän kuin rahatalouden yhteiskunta. Tämän ajatuksen Eräsaari osoittaa tutkimusalueellaan anakronistiseksi.
Tutkimus ja yhteiskunta
”We Are the Originals” tarjoaa kulttuurin, perinteen, identiteetin, yhteiskunnan ja talouden välisistä suhteista kiinnostuneille tutkijoille rikkaan ja monisyisen ymmärryksen näiden aihealueiden teoreettisista jäsennyksistä sekä siitä, kuinka näitä teorioita voidaan soveltaa etnografiseen tutkimusaineistoon kriittisesti ja oivaltavasti. Selkeästi jäsennetty ja jäntevästi esitetty argumentointi rakentaa tutkimukselle vakuuttavuutta, joka nostaa sen yli omasta etnografisesta Fidzhi-saarten kontekstistaan. Tutkimus selvittää käsittelemiään teoreettisia teemoja ja jäsennyksiä tavoilla, jotka avaavat hedelmällisiä ja tuoreita reittejä näihin teemoihin myös muissa kulttuurisissa konteksteissa ja antropologisen tutkimuksen ulkopuolella.
Eräsaaren tutkimus on vapaasti ladattavissa Helsingin yliopiston E-thesis-tietokannasta. Tieteellisen tiedon avoimuuden ohella tutkimuksen sähköinen saatavuus on erityisen arvokas tutkimuksen kohteiden eli Fidzhi-saarelaisten kannalta. Eräsaaren tutkimus on muun ohella voimakas, huolellisesti perusteltu yhteiskunnallinen ja poliittinen tulkinta Fidzhin nykytilanteesta, jolloin tutkimus toimii myös puheenvuorona paikallisessa yhteiskuntakeskustelussa ja tutkimuksen sähköinen saatavuus mahdollistaa tämän. Erityisen tärkeää tällaisen dialogin mahdollistaminen on nykyaikaiselle antropologiselle tutkimusmetodiikalle, joka perustuu tutkijan ja tutkittavien läheiseen tasa-arvoiseen yhteistyöhön. Tällaista lähestymistapaa Eräsaarikin edustaa.
Eräsaaren tutkimus synnyttää lukijalle myös innostuneen odotuksen tekstin jatkon suhteen. Nykyinen tutkimus etenee johdonmukaisesti ja tasalaatuisesti ensimmäisestä viimeiselle sivulle. Loppuluku toimii yhteenvetona tutkimuksen aikana esitellyistä etnografisista aineistoista ja niiden tulkinnasta. Teksti päättyy kutkuttavasti juuri siihen kohtaan, jossa lukija jää jo kärsimättömänä odottamaan teoreettisen keskustelun jatkoa.
Dosentti Jari Kupiainen on Karelia-ammattikorkeakoulun media-alan yliopettaja ja kulttuuriantropologi, joka on tutkinut melanesialaisia ja polynesialaisia kulttuureita Salomonsaarilla 1990-luvun alusta alkaen.