Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaineen, Kalevalaseuran ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Matti Kuusi -juhlaseminaari Kirjoittamaton kirjallisuus. Näkökulmia Matti Kuusen tieto-oppiin, perintöön ja kulttuurianalyysiin Helsingissä 25.9.2015
Liisa Granbom-Herranen
Vuoden 2014 kuluessa juhlistettiin Matti Kuusen syntymän 100-vuotisjuhlaa. Tämä seminaari voidaan nähdä jatkona aiemmille juhlavuoden tapahtumille: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastoon oli 3.3.−22.4.2014 koottu Matti Kuusi 100 vuotta -näyttely ja 7.3.2014 Työväenliikkeen kirjastossa järjestettiin Matti Kuusi 100 vuotta -seminaari. Myös Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran VII Kevätkoulu 15.–16.5. 2014 Helsingissä huomioi Matti Kuusen merkkivuoden seminaarissaan Yhteyksiä ja katkoksia. Näkökulmia folkloristiikan suhteista lähialoihin.
Juhlavuoden pysyvin anti lienee Tellervo Krogeruksen teoksen Sanottu. Tehty. Matti Kuusen elämä 1914–1998 valmistuminen.
Tutkimuksen monet osa-alueet
Päivän aloitti Kuusen elämästä mittavan teoksen kirjoittanut dosentti Tellervo Krogerus otsikolla Matti Kuusi – tutkijan ulottuvuudet. Puheessaan Krogerus toi esille yhtäältä Kuusen ihanteita kuten ”aito tutkimusaiheen valinta kasvaa utopian pohjalta” ja ”ilman uhkapelureita tiede juuttuu paikalleen”. Toisaalta huomion saivat Kuusen tiedepoliittiset verkostot ja hänen käsitteensä ”kirjoittamaton kirjallisuus”. Krogerus totesi Kuusella olleen sekä halu että kyky toimia niin tieteen kuin politiikankin rajojen rikkojana käyttäen tässä tieteellistä argumentointia sekä pakinoitsijan kykyjään.
Syksyisen seminaarin aiheissa keskityttiin Matti Kuusen henkilökuvan lisäksi Kuusen keskeisiksi koettuihin tutkimuksiin. Esitelmät oli ryhmitelty kolmeen osioon, joista kukin käsitteli laveasti ymmärrettynä Matti Kuusen tutkimuksellisia intressejä yläotsikkoinaan ”Vanhat runot ja metodi”, ”Sananlaskut – perisuomalaista ja kansainvälistä” sekä ”Kansankulttuurista populaarikulttuuriin”.
Ensimmäisen Vanhat runot ja metodi -osion esitelmän piti professori Satu Apo puhuen Lauletusta runoudesta ja kirjoittamattomasta kirjallisuudesta. Apo muistutti Kuusen tekemän kansanrunojen peridiosoinnin merkityksestä suurelle yleisölle (Suomen kirjallisuus I). Hän mainitsi myös tavoitteen löytää kansainvälisiä vastineita suomalaisille runoille unohtamatta taustalla vaikuttanutta isänmaallisuutta tai Kuusen tiedepoliittisia pyrkimyksiä. Helsingin yliopiston dosentti Frog esitti Kuusen ajatelmista kehiteltyä maantieteellishistoriallista vertailevaa analyysiä otsikolla Redaction Analysis and the Historical-Geographic Method, jossa edetään funktion vaihtelua sekä tyylillisiä piirteitä tarkastelemalla. Dosentti Lauri Harvilahti keskittyi kalevalaisen runouden tyyli- ja rakennepiirteisiin otsikkonaan Typologioita ja täydellisiä aineistoja – kalevalaisista runoista tutkimuksen ohjaajana.
Osio Sananlaskut – perisuomalaista ja kansainvälistä alkoi professori Pekka Hakamiehen puheenvuorolla Matti Kuusen paremiologiset perspektiivit. Hakamiehen puheenvuoro käsitteli Kuusen työtä sananlaskututkijana. Analyysien ja typologioiden ohella jäi kuva Kuusen tavoitteesta yhdistää sananlaskut ja ajattelu, tarkastella mitä sananlaskut kertovat käyttäjästään sekä sananlaskuja arvomaailman kuvastajina. Professori Lotte Tarkan otsikkona oli Runokieli, sananlasku ja kurinalainen vapaus. Hän pohti, mitä merkitsevät tässä yhteydessä käsiteparit yksilö ja kollektiivi, luovuus ja toisto, aitous ja perinteisyys. Samalla korostui sananlaskun mahdollisuus tulla tulkituksi monin eri tavoin. Professori Pentti Leino keskittyi esitelmässään Matti Kuusi sananlaskumaailman rakenteita jäljittämässä otsikon mukaisesti sananlaskuformuloihin. Osion viimeinen puheenvuoro oli VTT Outi Lauhakankaan esitelmä Lyhyen ilmaisun ihanne. Tiivistettynä kyse on Lauhakankaan sanoin siitä, että sananlaskun idea on sanojen summaa suurempi, merkittävää ei ole ilmaisun lyhyys vaan osuvuus.
Viimeinen osio Kansankulttuurista populaarikulttuuriin sisälsi kolme esitelmää. Ensimmäisenä puhui professori Seppo Knuuttila aiheesta Hyvä ja huono perinne. Kenen perinteestä puhumme, kun puhumme perinteestä? Keitä ovat ne ”me”? Knuuttila muisteli Kuuselta usein kaivatun jotakin ”aidosti ja vain suomalaista” sananpartta, johon Kuusi oli todennut mieleen tulleen ainoastaan ”Kun on joulu niin on joulu – paas akka pöytään toinenkin silakka”. Professori Pertti Anttosen esitelmä Moderni kansa ja vanha folklore muistutti siitä, että johtopäätöksien tekeminen rinnastamalla samankaltaisia asioita, ei aina johda hedelmälliseen lopputulokseen. Viimeinen puheenvuoro oli PhD Kirsi Hännisen Hämärän rajamailla – fakta, fiktio ja nykykulttuuri. Hänninen käytti zombiekulttuuria esimerkkinä siitä, kuinka suhtautumalla uteliaasti ja kriittisen kiinnostuneesti voi lähestyä nykykulttuurin hyvinkin monipuolisia osa-alueita; kuten teki Matti Kuusi virkaanastujaisesitelmässään vuonna 1959 todetessaan iskelmän olevan nykyajan kansanlaulu. Kuusen johdolla tehtiin myös 1970-luvulla esitelmiä kioskikirjallisuudesta, tunnetuimpina lienevät Jerry Cottonia käsitelleet seminaariesitelmät.
Katse eteenpäin
Osa puhujista on aikanaan opiskellut Matti Kuusen johdolla. Kenties juuri sen vuoksi monet puheenvuoroista sisälsivät mielenkiintoisen sekoituksen sekä arvostusta Kuusen työlle että kritiikkiä sitä kohtaan. Nämä puheenvuorot eivät olleet henkilökohtaisia muisteluita, vaan kannanottoja tieteen kehityksen puolesta. Tellervo Krogeruksen (2014) huomautus ”On kuitenkin syytä lisätä otsikkoon kysymysmerkki” kuvaa hyvin puheenvuoroja.
Vuonna 2014 YLE julkaisi otsikolla Pioneeri, pakinoitsija ja provokaattori Matti Kuusi joitakin ohjelmia, joissa Matti Kuusi on haastateltavana, kertojana tai kysymyksiin vastaajana. YLEn sivuston alkulauseessa todetaan Kuusesta: ”Hänet tunnettiin myös ärsyttäjänä. Vuosikymmenten aikana hän herätti kriitikon roolissaan paljon rohkeita ja yllättäviä avauksia julkiseen keskusteluun.”
Matti Kuusen ajatusten tulkintaa vaikeuttaa se, että Kuusi julkaisi sekä tieteelliseksi tarkoitettuja että suurelle yleisölle suunnattuja – jopa pakinaksi tarkoitettuja – kirjoituksia. Vaikka teokset onkin erotettavissa toisistaan, on molemmissa tavoissa kuultavissa taustalla Kuusen ääni, josta on vaikea tietää milloin kaikki on sanottu vakavasti otettavaksi ja tosissaan, milloin voi olettaa kyseessä olleen tarkoituksellinen ylilyönti tai huumori? Krogerusta (2014) lainaten ”Kuusi oli vielä vapaa tutkija ja aktiivinen pakinoitsija”.
Lähteet
Krogerus, Tellervo 2014. Yhteyksiä ja katkoksia: Matti Kuusi – rajojen rikkoja? – Elore 2/2014
YLE 2014. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/25/pioneeri-pakinoitsija-ja-provokaattori-matti-kuusi [24.3.2015]
Kasvatustieteen dosentti, filosofian maisteri Liisa Granbom-Herranen toimii tutkijana Turun yliopistossa (folkloristiikka) ja Jyväskylän yliopistossa (kasvatustieteet).