”Co-” – Co-productions, collaborations, contestations coming together in Copenhagen. 33. Nordic Ethnology and Folklore Conference. 18.–21.8.2015, Copenhagen University.
Maija Lundgren & Maija Mäki
Pohjoismainen etnologien ja folkloristien konferenssi (NEFK) järjestettiin elokuun lopussa Kööpenhaminassa Tanskassa. Konferenssin teemana oli tänä vuonna ytimekkäästi ”CO-”; yhdessä tekeminen, kokeminen, luominen ja tuottaminen, siis yhteistyö kaikissa eri muodoissaan. Osallistujia nelipäiväisessä tapaamisessa oli yli kaksisataa eri puolilta Pohjoismaita. Konferenssin vastaavina järjestäjinä olivat Kööpenhaminan yliopisto ja Saxo Instituutti, Lundin ja Aalborgin yliopistot, Tanskan kansalliskirjasto, kuninkaallinen kirjasto sekä Tanskan kansallismuseo. Järjestäjäorganisaatio oli saanut inspiraationsa konferenssin teemaan – ”CO” – Kööpenhaminan maantieteellisestä sijainnista, Öresundin alueesta, Juutinrauman salmen ylittävästä sillasta sekä folkloristien ja etnologien vuorovaikutuksellisesta yhteistyöstä molemmin puolin salmea.
Konferenssissa kuultiin neljä mielenkiintoista keynote-puheenvuoroa, joissa pääpuhujat lähestyivät yhdessä tekemisen teemaa monitahoisesti. Ajassa esillä olevana ilmiönä konferenssin yli kahdessakymmenessä työryhmäsessiossa haluttiin tarkoituksellisesti nostaa esiin teemoja esimerkiksi osallistavuudesta ja yhteisöllisyydestä, mutta myös ristiriitaisuuksista, vastakkainasetteluista, kilpailusta sekä monimutkaisista tai kiistanalaisista kohtaamisista. Kaikkia esitelmiä ja työryhmiä sitoi yhteen ajatus siitä, kuinka eri tavoin analyyttisesti, teoreettisesti ja metodologisesti käsitettä ”CO” voidaan tarkastella kulttuurientutkimuksen yhteydessä.
”CO”-puheenvuoroja Thulesta, Ikeasta, politiikasta ja tekijänoikeuksista
Vicky Singleton Lancasterin yliopistosta avasi tiistaina keynote-esitelmien sarjan pohtimalla Iso-Britannian terveydenhuoltoa, hoivapalveluita, arvokysymyksiä ja arvostelun kohteeksi joutuneita maan poliittisia toimenpiteitä. Iso-Britanniassa käytiin vuoden 2013 aikana laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua maan terveydenhuollossa ja poliittisissa käytänteissä esiin tulleista vakavista puutteista koskien sairaiden henkilöiden kärsimysten ehkäisyä. Singleton viittasi useisiin aihetta käsitteleviin etnografisiin tutkimuksiin ja kysyi, voivatko huolenpito ja hoiva sekä politiikka todella olla yhteen sovittamattomia tai ristiriidassa keskenään. Singleton kertoi suunnitelmistaan käynnistää tutkijakollegoidensa kanssa uusia empiirisiä kenttätutkimuksia näiden kysymysten selvittämiseksi.
Antropologian professori Kirsten Hastrup Kööpenhaminan yliopistosta esitelmöi omassa keynote-puheenvuorossaan Grönlannin luoteisosassa sijaitsevasta Thulen alueesta ja siellä tekemistään laajoista etnografisista kenttätöistä. Thulessa sijaitsee Yhdysvaltain ilmavoimien pohjoisin tukikohta, joka antaa sille oman erikoisen leimansa. Hastrupin mukaan paikka edustaa käsitteenä paljon muutakin kuin kartografista sijaintia; paikat rakentuvat niiden saavutettavuudesta, voimavaroista, resursseista sekä kertomuksista ja tarinoista kirjallisuudessa. Ne ovat merkittäviä tekijöitä myös pienessä ja ”kaukana maailman pohjoisella kolkalla” sijaitsevassa Thulessa. Hastrup analysoi, kuinka Thulen asukkaat yhteisönä ovat kyenneet selviytymään yksilöitä kohtaavista arkipäivän haasteista oman aktiivisuutensa ja sukupolvien yli nykyhetkeen jatkuneiden siteiden ja kontaktien avulla. Hastrup korosti, että vaikka Thulen kaltaiset asuinalueet Grönlannissa saattavat ulkopuolisista näyttää kovinkin eristäytyneiltä, eivät ne sitä kuitenkaan ole. Näiden alueiden ja asukkaiden välinen paikallinen yhteenkuuluvuuden tunne, yhdessä tekemisen pitkä traditio ja muun muassa perustuslakiin sisältyvien seikkojen jatkuva uudelleen määrittely ovat perustavanlaatuisia tekijöitä, joiden avulla ihmiset ylipäänsä selviytyvät.
Monelle konferenssin osallistujalle mieleenpainuvin esitelmä oli ehkä aikamme tunnetuimman kansatieteilijän ja kulttuurianalyysin ”isän” Orvar Löfgrenin keynote-puheenvuoro Ikea-huonekalujen ympäröimänä. Konferenssin toisen päivän iltaan sijoittuneessa esityksessään Löfgren esitelmöi kulttuurianalyysin käänteistä; materiaalisuudesta, tilallisuudesta, affektiivisuudesta ja ontologioista sekä näiden suhteesta arkielämän ulottuvuuksiin. Löfgren pureutui esitelmässään syvällisesti, moniulotteisesti ja totutuista keynote-puheenvuoroista poiketen virkistävällä ja humoristisella tavalla kulttuurianalyysin ja etnografian ydinkysymyksiin. Löfgren istui ison luentosalin eteen tuodulla keltaisella Ikean sohvalla kodikkaan jalkalampun valossa ja tarjosi konferenssiyleisölle havainnollistavia esimerkkejä muun muassa käynnissä olevasta tutkimusprojektistaan Näkymätön koti, jossa objektit, ihmiskehot, tunteet ja fantasiat ovat jatkuvassa liikkeessä suhteessa toisiinsa.
Apulaisprofessori Valdimar Hafstein Islannin yliopistosta kiinnitti huomiota nykyajassa vahvasti esillä olevaan teemaan tekijänoikeuksista nimenomaan folkloristin näkökulmasta. Hafstein pohti konferenssin kolmannen päivän esitelmässään muun muassa sitä, miten traditionaalisesta kehtolaulusta muotoutuu teos, jolle voidaan määritellä tekijänoikeudet tuntematta edes kehtolaulun alkuperäistä tekijää tai esittäjää. Hafstein heitti ilmaan myös olennaisia kysymyksiä siitä, kenellä on oikeus omistaa kulttuuria ja voiko kulttuurille asettaa tekijänoikeuksia tai kustannusoikeuksia. Kuka kulttuurista oikeastaan hyötyy ja miten? Salintäyteiselle konferenssiyleisölle Hafstein antoi pähkinän pureskeltavaksi siitä, mitä Grimmin veljekset, Julius ja Kaarle Krohn tai herra Grundtvig tuumaisivat näistä nykypäivän tutkijoille merkityksellisistä pohdinnoista.
Yhdessä ja erikseen: etnologit ja folkloristit ”CO”-kysymysten äärellä
Konferenssi oli kokonaisuudessaan intensiivinen ja paneeleissa oli valtavasti valinnanvaraa: aiheistoltaan paneelit käsittelivät toisaalta konkreettisia kuten museoalaa sivuavia aiheita, toisaalta teoreettisia kuten ajallisuuteen ja tilan käsitteeseen kiinnittyviä aihealueita. Paneelien jäsentyessä pitkälti päällekkäin osallistuja joutui valikoimaan tarkasti ne paneelit, joita pyrki pitkien konferenssipäivien aikana seuraamaan. Erityisen innostava ja puhutteleva paneeli oli ajallisuutta ruumiillisuuden ja tilan käsitteiden kautta käsittelevä, pitkälti norjalaisten ja tanskalaisten tutkijoiden miehittämä työryhmä. Oslon yliopiston tutkija, paneelisession puheenjohtajana toiminut Helge Jordheim otti esille useiden erilaisten aikakokemusten ilmenemisen samassa ajassa. Näiden useiden ajan tasojen selvittämiseksi tulisi kysyä, miten pitkä aikajänne on kyseessä ja miten nopeasti ajan koetaan kulkevan. Jordheim puhui myös aikojen välisistä konflikteista, joita tulee esimerkiksi ajan nopeuksien erojen takia. Paneelissa pohdittiin sitä, miten aika kuluu, kun mitään ei tapahdu sekä sitä mitä tapahtuu hetkessä, ”snapshotissa”. Lisäksi korostettiin sitä, miten tässä ajassa tulisi taistella hitauden puolesta, mikä korostuukin monissa slow-ajattelusta kumpuavissa liikkeissä ja ilmiöissä.
Koska konferenssissa oli niin voimakkaasti läsnä etnologian osallistavat ja yhteistoiminnalliset ulottuvuudet, jätti paneeli, jossa käsiteltiin etnologista tutkimusta ja opetusta monitieteisissä ympäristöissä hieman hämmentyneen vaikutelman. Etnologin urastaan mediatutkijoiden parissa esitelmöinyt Mia-Marie Hammarlin toi esille usean työryhmän jäsenen toistaman (etnologi)tutkijan tunteen yksinäisyydestä oman tutkimusotteensa takia monitieteisessä tutkimuskeskuksessa. Hammarlinilla vei esimerkiksi kolmisen vuotta ennen kuin hän tottui mediatutkijoiden tapaan keskustella yhteiskunnan ja ilmiöiden metatasoista. Kuitenkin Hammarlin nosti esille sen, että tämän tutkijanidentiteetin kriisiksikin koetun vaiheen jälkeen hän kokee nykyisin etnologitaustansa nimenomaan vahvuudeksi yhteisössään.
Eräs toinen paneelin jäsen taas oli osa politiikan tutkimuksen laitosta, mutta oli päätynyt toteuttamaan projekteja lähinnä vain oman tieteenalansa, etnologian, edustajien kanssa. Keskustelussa tuntui korostuvan ”ne jyrää meitin” -tyyppinen pelko, jossa uhkana koettiin se, että ”kovemmat” tieteenalat saattavat sivuuttaa yksinkertaisiksi koettuine teorioineen kulttuurientutkimuksen tarjoamat teoriat ja näkökulmat. Paneelissa pohdittiin myös sitä, kadottaako monitieteisyyden vaatimus jotain tutkijaidentiteetistämme, sulaudummeko toisiin? Tutkija saattaa monitieteisessä tutkimusympäristössä kaivata, myös perustellusti, etnologista sieluaan. Kuitenkin keskustelukulttuurin olisi suotavaa jo vähitellen siirtyä sen pohtimisesta, mitä tällaisilla tutkimuskokoonpanoilla saatetaan menettää siihen, mitä niillä voitaisiin saavuttaa. Moni- ja poikkitieteellisissä yhteistyökuvioissa olennaista kun nimenomaisesti on löytää eri tieteenalojen vahvuudet ja kriittisenkin keskustelun avulla luoda jotain uutta: näkökulmia, menetelmiä ja teorioita ja tätä kautta tutkimustuloksia, joita ei olisi voinut syntyä ainoastaan yhden tieteenalan oppeja noudattamalla.
Konferenssi päättyi Tom O´Dellin, Fredrik Nilssonin (University of Lund), Marie Sandbergin sekä Mark Vacherin (University of Copenhagen) yhteiseen keynote-esitykseen, jossa yhteistyön teemaa tarkasteltiin tanskalais-ruotsalaisena yhteistyönä syntyneen rikosdraaman Silta kautta. Konferenssivieraille tarjottiin vielä loistelias juhlaillallinen Langelinie Pavillonissa, ja konferenssi huipentui perjantaipäivän ekskursioihin eri puolilla Kööpenhaminaa sijaitseviin nähtävyyksiin.
FM Maija Lundgren toimii tohtorikoulutettavana kansatieteen oppiaineessa ja tohtoriohjelma Junossa Turun yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan suomalaisen maaseudun murrosta ja kyläasiamiesverkoston merkitystä maaseudun alueellisessa ja paikkaperustaisessa kehittämistyössä.
FM Maija Mäki on Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen tohtorikoulutettava. Hän tutkii väitöskirjassaan matkailun tulevaisuuksia arkeologisilla muinaisjäännöksillä hyödyntäen tulevaisuudentutkimuksen ja kansatieteen menetelmiä ja näkökulmia.