Pöysä, Jyrki 2015: Lähiluvun tieto. Näkökulmia kirjoitetun muistelukerronnan tutkimukseen. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. 159 sivua. Liitteet 122 sivua.
Elise Vanhanen
Lähiluku-analyysi on peräisin uuskriittiselle kirjallisuudentutkimukselle ominaisesta tekstin tarkasta lukemisesta (close reading). Lähiluku-käsitteen juuret ulottuvat 1920-luvulle Isoon-Britanniaan ja siellä kehitettyyn käytännölliseen kritiikkiin sekä Yhdysvalloissa syntyneeseen uuskritiikkiin. Kyseessä ei siis sinänsä ole mikään uusi menetelmä. Lähiluku tarkoittaa mahdollisimman yksityiskohtaista ja intensiivistä kirjoitetun tekstin lukemisen menetelmää, jonka avulla voidaan etsiä ja löytää temaattisia aineksia ja joka mahdollistaa myös tutkijan omien tulkintojen tarkastelun. Lähilukumenetelmällä voidaan tutkia myös muunlaista aineistoa kuin kirjoitettua tekstiä. Lähiluvun kohteena voi olla visuaalinen, äänellinen tai materiaalinen aineisto tai jopa näiden yhdistelmä.
FT, folkloristi Jyrki Pöysän teos Lähiluvun tieto. Näkökulmia kirjoitetun muistelukerronnan tutkimukseen avaa lähilukumenetelmää kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta, kun tutkittavana kohteena on nimenomaan kirjoitettu muistelukerronta. Teoksessaan hän käy yksityiskohtaisesti läpi lähilukemalla ja analysoimalla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran neljän eri kilpakeruun aineistoja. Kilpakeruuaineistot ovat ikään kuin testausalustoja, joilla Pöysä on testannut lähiluvun menetelmää ja sen sopivuutta analysointityökaluna folkloristiseen aineistoon.
Lähiluku kerronnan analysoinnissa
Mikä sitten tekee eri lukemisen tavoista nimenomaan lähilukemista? Pöysälle lähiluku merkitsee useammassa vaiheessa tapahtuvaa lukemista, joka käsittää sekä ensimmäisen lukukerran että tulkintaa muuttavia, syventäviä tai kiistäviä myöhempiä lukukertoja. Tekstiä lukiessa mennään ikään kuin yksityiskohdista kokonaisuutta ja kokonaismerkitystä kohti. Lähilukua voikin tarkastella prosessina, jossa jokainen paluu tekstin pariin tuottaa uutta, olennaista tietoa, jota tutkija ei ensimmäisellä tai toisellakaan lukukerralla havainnut.
Lähilukeminen asettaa myös rajat tekstin pituudelle. Lähiluennan kohteena voivat olla suhteellisen lyhyet tekstit. Lähilukeminen soveltuu laajemmissa tutkimuksissa esimerkiksi aloitus- tai välivaiheeksi ennen siirtymistä aineiston analyysissa muihin tutkimustapoihin. Oleellista on keskittyä tarkastelemaan rajattuja kokonaisuuksia, oli aineisto sitten missä muodossa tahansa.
Kilpakeruutekstit lähilukumenetelmän testausalustana
Pöysä tutkii lähilukumenetelmän mahdollisuuksia käsittelemällä SKS:n kilpakeruuaineistoja viiden ulottuvuuden, tarkastelukulman, kautta. Näitä ovat kerronnan paikat, tasot, aika, tila sekä toimijuus eri muistelukirjoituksissa.
Kerronnan paikat ovat tarkastelun kohteena, kun Pöysä analysoi vuonna 2002 järjestetyn Joensuun paikat -nimisen avoimen kirjoituskilpailun vastausta, jossa viisitoistavuotias koulutyttö kuvaa matkansa kotoa tanssitunnille kaupungin halki. Perusjuonena on reitin kuvaaminen pysähtyen kertojalle itselleen merkityksellisissä paikoissa. Pöysä löytää kuitenkin kertomuksesta myös toisen juonellistamisen tason. Matkan varrella kirjoittaja kertoo eri paikkoihin liittyneistä elämänvaiheistaan, ja kuvauksista muodostuu kirjoittajan elämäntarina siihenastiseen nykyhetkeen asti, kasvukertomus lapsesta nuoreksi tytöksi hänelle merkityksellisten paikkojen kautta.
Pöysä jakaa reitin kotoa tanssitunnille kahdeksaan, kertojalle merkitykselliseen muistelupaikkaan. Nämä ovat kodin ulko-ovi, lähimetsän iso kivi, tie kotoa nuorisotalolle ja niin edelleen. Muistelukertomuksen lähiluenta kertoo, että paikkoja merkityksellisempää kertomuksessa olikin itse asiassa kirjoittajan kuvaus omasta elämäkerrastaan. Hieno yksityiskohta nuoren tytön kertomuksessa olivat kokemukset Joensuun Laululavasta ja sen allegorisuudesta. Lapsena hän lauloi Laululavalla luokan kanssa Suven avauksessa ja vuosia myöhemmin hän oli teini-ikäisenä paikan päällä Ilosaarirockissa.
Kerronnan tasoja Pöysä käsittelee käyttäen aineistonaan SKS:n vuonna 1995 järjestämää kilpakeruuta Tietokone – isäntä vai renki?, jossa osallistujia pyydettiin kertomaan tietokoneistumisen vaikutuksista elämäänsä. Huomion kohteena on kaksi tähän kirjoituskilpailuun lähetettyä kirjoitusta, joita Pöysä tarkastelee kerronnan tutkimuksen näkökulmasta. Yksittäisten kertomusten tunnistamiselle pohjautuvaa tekstin narratiivisuuden hahmotustapaa Pöysä nimittää kertomuksellisuuden yksitasomalliksi. Tällöin huomio kiinnittyy yksittäisiin kertomuskokonaisuuksiin. Kertomuksellisuuden monitasomallissa tekstien ajatellaan koostuvan monista eri tasoista, jotka yhdessä muodostavat kertomuksellisen aineksen.
Kirjoitettuihin teksteihin voi sisältyä kuvauksia, jotka ovat yksinään liian lyhyitä ja epätäydellisiä tai liian pitkiä ja monipolvisia ollakseen sellaisenaan kriteerien mukaisia kertomuksia. Esimerkkitekstinä yksitasomallin kertomuksesta Pöysä käyttää kertomusta tietokoneen ostamisesta ja käyttöönotosta. Kyseessä on yksinkertainen kertomus, josta Pöysä havaitsee Labovin mallin mukaiset kertomusosat – tiivistelmän, orientaation, komplikaation, arvioinnin, ratkaisun ja codan. Kertomusosat eivät kuitenkaan etene lineaarisesti eivätkä jäsenny omina kokonaisuuksina vaan ovat osittain toistensa lomassa. Kirjoittajan yksittäisillä sanavalinnoilla voi olla suuri merkitys, kun kirjoitusta lähiluetaan. Kertomusosien tunnistamisen sijaan tekstiä voikin tarkastella toiminnan tai tapahtumien järjestymisen, tapahtumien luonteen, kirjoittajan sisäisten ajatusten ja tuntemusten, toiminnan aktiivisuuden, passiivisuuden, keston tai toistumisen näkökulmasta.
Ajallista ulottuvuutta, muistelukertomusten temporaalisten rakenteiden erittelemisen mallia Pöysä tarkastelee muistelukirjoituksessa, joka oli lähetetty SKS:n vuonna 1966 järjestämään kilpakeruuseen Vuosien 1917–1918 tapahtumat kansan muistissa ja perinteessä. Kokemuksellisen ajan jakautuminen nykyhetkeen, menneeseen ja tulevaan on lähtökohta muistelukirjoitusten ajallisten suhteiden analysoinnissa. Lähilukemalla esimerkkikirjoitusta ja tarkastelemalla kirjoituksen ajallista rakennetta on mahdollista havaita, miten esimerkiksi sodan arki jäsentyy osaksi kokemusta. Tulkintakin on ajallinen prosessi ja uusi lukukerta voi muuttaa myös tulkintaa; siksi on syytä pohtia myös sitä, mikä merkitys on tekstin uudelleenarvioinnilla tulkitsijoiden vaihtuessa. Ajallisen analyysin kautta voidaan tehdä näkyväksi myös tekstissä kerrottujen tapahtumien niin sanottu oikea järjestys sekä tuoda esille tapahtuma-aikoihin liittyvä henkilökohtainen näkökulma.
SKS:n korsuperinteen keruukilpailun kolme muistelukirjoitusta ovat lähtökohtana Pöysän analysoidessa tilan merkitystä kontrastiivisen lähiluennan avulla, jossa vertaillaan toisistaan eroavia vastauksia. Tarkastelualue on rajattu pieneen osaan, joka mahdollistaa lähiluennalle ominaisen mahdollisimman tarkan luennan. Kontrastiivisessa lähiluennassa keskitytään teksteissä esiintyviin eroihin. Kun tekstejä luetaan ikään kuin toisiaan vasten, syntyy uusia merkityksiä.
Toimijuutta Pöysä tarkastelee kaikissa edellä mainituissa muistelukirjoituksissa. Kirjoittaja vahvistaa omaa toimijuuttaan kirjoittamalla ja ratkaisevaa on se, millaisen toimijuuden hän itselleen kirjoittaa. Muistelukerronnassa vertailun kohteena voi olla kertovan minän ja kerrotun minän keskinäinen suhde. Muistelukirjoitusten toimijuutta voi analysoida kolmesta toimija-ulottuvuudesta käsin. Analysoinnin kohteena voi olla kertojan minän rakentamisen ja esittämisen välinen suhde, muutoksen kuvaaminen ajallisuuden perspektiivistä käsin tai kertojan ja kerrotun minän välisen eron tarkastelu. Kyse on itsen positioinnista.
Muistelukirjoituksista on mahdollista löytää erilaisia ja eri tasoilla toimivia toimijuuksia kuten vahva toimijuus, uhattu toimijuus, tuettu toimijuus, kätketty toimijuus, aktiivinen toimijuus tai passiivinen, toisten toiminnan kohteena oleva toimijuus. Tietokone – isäntä vai renki? -kilpakeruun vastauksesta Pöysä hahmottaa myös taloudellisen toimijuuden. Esimerkkikirjoituksen toistuvia teemoja ovat kaupanteko ja tinkiminen, joiden eri toisinnoissa saattaa myös havaita muutoksia itsen positioinnissa sekä toimijuudessa. Muistelukirjoitusten tarkastelu lähiluennalla myös toimijuuden näkökulmasta täydentää tekstien analysointia ja tulkintaa.
Lopuksi
Teos avasi mielestäni mielenkiintoisella tavalla ja nimenomaan käytännön tasolla lähilukemisen menetelmää ja prosessia. Pidin kirjaa kuitenkin osittain vaikealukuisena. Olisin kaivannut vielä loppuun tietynlaista summa summarum -yhteenvetoa lähiluennasta, lähinnä menetelmän haasteista ja mahdollisuuksista, sekä selkeämpää vertailua esimerkiksi narratiiviseen tutkimusmenetelmään. Teoksen liitteinä ovat Pöysän analysoimat kilpakeruuvastaukset, jotka ovat jo itsessään antoisaa luettavaa.
Lähilukumenetelmä on minulle uusi kirjoitetun aineiston tarkastelutapa. Omassa tutkimustyössäni aineistoni koostuu niin kirjoitetuista kuin visuaalisistakin kokemuskertomuksista. Lähilukemalla aineistoa prosessinomaisesti uskoisin pääseväni kokemuskertomusten tulkinnassa syvemmälle kirjoittajan kokemukseen sekä seuraamaan mahdollista muutosprosessia ajallisesti etenevänä syklinä kunkin kirjoittajan kolmen eri ajallisessa tasossa liikkuvan kokemuskertomuksen kautta.
FM Elise Vanhanen on tohtorikoulutettava Turun yliopistossa, Historian, kulttuurin ja taiteiden laitoksen Juno-tohtoriohjelmassa.