Ulla Savolainen & Tiina Seppä
Eloren syksyn pääkirjoituksessa käsiteltiin synkkäsävyisesti yliopistoihin, koulutukseen ja opetukseen kohdistuneita leikkauksia. Kevät 2016 ei valitettavasti osoittautunut valoisammaksi. Helsingin yliopistossa toteutettiin ennennäkemättömän suuret irtisanomiset, joiden seurauksia yksilöille sekä suomalaiselle tieteelle, kulttuurille ja yhteiskunnalle on vaikeaa arvioida. Varmaa on se, että irtisanomiset ovat tragedia niin yksilöille, oppialoille kuin laajasti suomalaiselle tieteellekin.
Suomen hallituksen tieteeseen ja tutkimukseen kohdistuvat näkemykset ja toimet ovat herättäneet huolta myös perinteen- ja kulttuurintutkimuksen piirissä. Politiikka, jossa tutkimuksen ja yliopistojen pitäisi enenevissä määrin palvella ulkoapäin sille määriteltyjä tehtäviä tieteen sisältä nousevien ongelmien ratkomisen sijaan, typistää hyödyn ja arvon usein rahalliseksi ja nopeaksi, sellaiseksi jota kulttuurintutkimus tai tutkimus ylipäätään harvoin tuottaa. Minkälainen rooli on perinteen- ja kulttuurintutkimuksella yhteiskunnassa, joka pakottaa tieteen ja yliopistot yritysten tai valtioiden tuotekehittelyosastoiksi?
Kyse ei ole aiheettomasta pelosta. Tutkimusrahoitus onkin ohjattu koko ajan enemmän tutkijalähtöisestä tutkimuksesta kohti rahoittajan määrittämää ja ohjaamaa tutkimusta. Edellisessä tutkimuskysymykset ja -aiheet määritellään tieteestä käsin ja tutkijoiden toimesta, kun taas jälkimmäisessä tieteelle annetaan kysymykset ja tehtävät tieteen ulkopuolelta. Kukaan ei tiedä, mitkä ovat seuraukset, jos tieteen näkökulmasta mielenkiintoisiin kysymyksiin ei ole varaa ja aikaa tarttua, jos rahoitusta saa ainoastaan ennalta määriteltyihin aiheisiin ja jos tutkijoiden ajasta leijonanosa kuluu rahoitushakemusten kehittelyyn hakuihin, joiden aiheet eivät nouse tutkimuksesta.
Synkistä tunnelmista huolimatta viime vuosina on myös tapahtunut perinteen- ja kulttuurintutkimuksen näkökulmasta ilahduttavia asioita, jotka kertovat alan voimasta ja luovat uskoa tulevalle. Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun, kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluomalle myönnettiin tieteen olympiamitalinakin pidetty European Research Councilin Advanced Grant -rahoitus aistiympäristöjen tutkimukseen. Rahoitus tuottaa paitsi tärkeää tutkimustietoa sekä materiaalista hyvää omalle osastolleen, myös arvostusta, ja osoittaa sen, että myös pienissä yksiköissä tehtävä tutkimus on merkityksellistä ja kilpaillun rahoituksen kärkeä.
Myös Helsingin yliopistossa on parhaillaan käynnissä kansainvälinen ja monitieteinen LIVINGMEMORIES-hanke, joka tarkastelee vaikeita muistoja ja identiteettien moninaisuutta Venäjällä, Suomessa, Latviassa, Virossa, Saksassa ja Turkissa. Hanke kuuluu ERA.Net RUS Plus -tutkimusohjelmaan, ja Suomen osuuden rahoittaa Suomen Akatemia. Hankkeen koordinaattorina on folkloristiikan dosentti, akatemiatutkija Kirsti Salmi-Niklander. Hankkeessa on mukana folkloristiikan, historian, sukupuolentutkimuksen ja sosiaalitieteiden tutkijoita, ja hankkeen lähtökohdat ovat ankkuroidut perinteen- ja kulttuurintutkimuksen kentille, etenkin muistitietutkimukseen ja kulttuurisen muistin tutkimukseen.
Eloren pääosin vapaaehtoisvoimin tuottamaan hyvään eivät leikkaukset vielä suoraan yllä, mutta epäsuorasti sinnekin – aikaa tai mahdollisuuksia tieteelliseen vapaaehtoistyöhön on yhä vähemmän ja yhä harvemmalla, vaikka sen vaikutukset ovat puhdasta tuottoa. Elore julkaisee vuosittain keskimäärin viidestä kahdeksaan vertaisarvioitua, jufo 2 -tason artikkelia, joilla on merkitystä paitsi yksittäisten tutkijoiden kannalta, myös yliopistojen yksiköiden tuloksessa.
Huolimatta kaikesta kurjuudesta Elore siis on vahvasti elossa ja potkii! Eloren toisena päätoimittajana FT Tiina Sepän lisäksi aloitti vuoden 2016 alusta folkloristi, FT Ulla Savolainen, joka työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Pieniä muutoksia on tapahtunut myös muussa toimituksessa, joka on, kuten aina, luotettava ja asiansa osaava väki ja voima kaiken tuloksen takana. Eloren on edelleen ollut mahdollista nojata osaavaan toimitussihteeriin kuin muuriin, ja toivomme seuran rahoituksen mahdollistavan toimitussihteerin palkkaamisen jatkossakin.
Teemanumeron toimittajina huhkivat menneinä kuukausina FT Kirsi Hänninen Turun yliopistosta ja FM Anna Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta. Haluamme tässä esittää kaikille toimitustyössä puurtaneille lämpimän ja varauksettoman kiitoksen! Yksittäisten toimittajien työn merkitystä lienee mahdotonta liioitella.
Ajat ovat ankarat, mutta sellaiset ne ovat olleet ennenkin. Onkin tilaisuus lainata tuonilmaisiin siirtyneen akateemikko Anna-Leena Siikalan sanoja Kaarina Kosken Eloreen laatimasta haastattelusta (Elore 1/2007):
”Uskon, että meillä on hyvä tulevaisuus, mutta ongelmana on se, miten me saamme äänemme kuuluviin ja ihmiset havaitsemaan, että olemme tärkeitä.”
Tähän ongelmaan etsimme yhdessä ratkaisuja Eloressa ja muualla, missä vapaat sielut kohtaavat – viimeksi toukokuussa Jyväskylässä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran järjestämässä Kulttuurintutkijan selviytymispaketti -kevätkoulussa, jonka alustuksissa, keskusteluissa ja työpajoissa pureuduttiin niin tutkijan elämän vaikeuksiin kuin autuuksiinkin. Turhautumisen ja käytännön hankaluuksien vastapainona on tieteen tekemisen ilo, joka löytyy yhteisöllisyydestä ja viime kädessä tutkijan vapaudesta. Tätä vapautta voikin etsiä vaikkapa symbolisilta kesälaitumilta, tutkimusvapaanakin ymmärretyiltä. Toivotamme Eloren lukijoille kesää, jonka luonne olisi itse kunkin valittavissa – luovaa, joutilasta, merkityksellistä tai tuotteliasta – ja erityisesti vapauden hetkiä!
Lähteet
”Ei menneisyys muutu, muistaminen muuttuu”. Helsingin yliopisto, uutiset 16.10.2015. (25.5.2016.)
Julkaisufoorumi. Tieteellisten Seurain Valtuuskunta. (25.5.2016.)
Koski, Kaarina 2007. Folkloristi ja vapaa sielu. Haastattelussa Anna-Leena Siikala. Elore vol 14, 1/2007. (25.5.2016.)
Lähes kaksi miljoonaa euroa aistiympäristöjen tutkimukseen. Itä-Suomen yliopisto, uutiset. 4/2015. (25.5.2016.)
Raukko, Elina 2015. ERC-rahoitus kuin olympiamitali. Helsingin yliopisto, ajankohtaista. 2.3.2015. (25.5.2016.)
Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. (25.5.2016.)
Uusi tutkimushanke: Miten elämme vaikeiden muistojen kanssa? Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, ajankohtaista. 2015. (25.5.2016.)