Tiina Seppä ja Ulla Savolainen
Vuonna 2016 sananvapaudesta on keskusteltu paljon, niin tutkimuksen, journalismin kuin kirjallisuuden konteksteissa. Pääministeri Sipilän ja Yle-sopan lisäksi muun muassa Turkin kesäinen vallankaappausyritys, olipa se sitten todellinen tai vallanpitäjien masinoima, ja sitä seurannut koventunut poliittinen kontrolli on kaventanut huomattavasti sanan- ja tutkimuksenvapautta Turkissa. Turkissa toimivien tutkijoiden mahdollisuudet tehdä työtään ovatkin vaikeutuneet merkittävästi. Vallankaappausyritystä seurasi muun muassa massiivinen irtisanomisaalto Turkin yliopistoissa sekä ennen kaikkea yliopistoväen pelko ja epätietoisuus siitä, asettaako tutkimus tekijänsä vaaraan jos tulokset eivät miellytä vallanpitäjiä tai rahoittajia. Tämä liittyy myös laajempaan kysymykseen siitä, mitä onkaan tiede, jonka tulokset tai näkökulmat eivät ole vastauksia tai puheenvuoroja tieteen sisällä syntyviin kysymyksiin tutkimuksen teorioiden ja metodien avulla, vaan esimerkiksi poliittisia ohjelmia ja pyrkimyksiä noudattelevia normatiivisia tuotoksia?
Sananvapaudesta on keskusteltu muissakin kuin tutkimuksen konteksteissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Helsingin Sanomat uutisoi marraskuussa, että sosiaalisen median kanava Twitter sulki yhdysvaltalaisten alt-right -liikkeen aktiivien käyttäjätilejä. Samaan aikaan uutisoitiin Kordelinin säätiön päätöksestä myöntää apuraha kirjailija Timo Hännikäiselle, jonka julkista profiilia voisi luonnehtia alt-rightin arvoja myötäileväksi. Alt-rightin tavaramerkki on lyhyesti kuvattuna vihapuhe – niin sanottu maahanmuuttokriittisyys, feminismin ja tasa-arvon vastustaminen sekä sananvapauden äärimmäisen muodon puolustaminen. Ilmiö kytkeytyy olennaisesti populististen liikkeiden nousukulkuun etenkin länsimaissa, kehitykseen jonka merkitystä ja mittakaavaa harva osasi kymmenen vuotta sitten ennustaa. Hännikäisen tapauksessa kysymys kirjailijan persoonan sekä hänen tekstiensä välisestä suhteesta ja rajoista sekä niiden hämärtymisestä on myös olennainen ja debattiin keskeisesti vaikuttava seikka. Tätä kautta aihe kytkeytyy myös laajempaan keskusteluun taiteesta ja sen suhteesta tekijöihinsä. Kuinka paljon teoksen vastaanotto kytkeytyy tekijäänsä tai hänen persoonaansa ja kuinka paljon sen ylipäätään pitäisi?
Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura järjesti keväällä 2016 Jyväskylässä kevätkoulun, jonka teemana oli selviytyminen. Tieteellisille seminaareille epätyypillisempään tapaan tutkijat keskittyivät puheenvuoroissaan varsinaisten tutkimusaiheidensa tai -tulostensa sijaan kuvaamaan tutkijanpolkujaan. Seminaarin henki oli myönteinen, voimauttavaksikin sitä voisi kutsua, vaikka arvattavasti myös tutkijanelämän kielteiset puolet nousivat esiin. Niitä ovat itsestään selvästi toimeentulon haasteet ja kiristyvä hakupaine, mutta myös muut tekijät: perheen ja työn yhdistäminen, vaikeat ja traumatisoivat tutkimusaiheet sekä vierailla kentillä liikkuminen. Tutkijan työssä on oltava jotakin vetovoimaista, jotta silti haluamme jatkaa. Ja niin siinä onkin. Humanistinen tutkimus on arvokasta ja itsessään merkityksellistä. Lisäksi sen yhteiskunnallinen potentiaali on suuri.
Eloren uunituore numero on jälleen kerran elävä osoitus humanistisen tutkimuksen ajankohtaisuudesta ja elinvoimaisuudesta sekä vapaaehtoisvoimin työskentelevän toimituksen pyyteettömästä halusta saattaa tutkimustieto parhaassa mahdollisessa muodossa julkaistuksi ja avoimesti saatavaksi. Tällä kertaa julkaistavat kaikki kolme vertaisarvioitua artikkelia kytkeytyvät ajankohtaisiin aiheisiin: pakolaistaustaisten naisten työelämään liittyvään identiteettityöhön, vanhempien tiedon ja asiantuntevuuden asemaan erityislasten hoidossa sekä suomenruotsalaisen poliitikon mediakuvan stereotypisointiin. Artikkeleiden lisäksi numero sisältää yhden katsauksen sekä runsaan valikoiman ajankohtaisia kirjoituksia ja kirja-arvioita.
Eloren toimituskuviot elävät toimituskunnan elämäntilanteiden mukana. Vuoden alusta toivotamme tervetulleeksi vanhempainvapaalta palaavan päätoimittajan FT Taija Kaarlenkasken. FT Ulla Savolainen jatkaa toisena päätoimittajana. FT Tiina Seppä väistyy päätoimittajan tehtävistä, mutta jatkaa kevään teemanumeron toimituksessa ja artikkelitoimituksessa.
Kiitämme kaikkia toimittajia, kirjoittajia, vertaisarvioijia, toimitussihteeriä ja kielentarkastajaa – teidän ansiostanne Elore on jälleen kerran valmistunut. Toivotamme kaikille lukijoille ja elorelaisille kautta aikain valoisaa ja onnellista vuotta 2017.