Formula: Units of Speech – ’Words’ of Verbal Art 17.–19.5.2017 Helsinki
Viliina Silvonen
Helsingin yliopiston folkloristiikan ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhdessä järjestämässä, jo perinteisessä toukokuisessa seminaarissa käsiteltiin tällä kertaa formulaa ja formulateoriaa (Oral-Formulaic Theory) erilaisine sovelluksineen. Seminaarin tavoitteena oli tuoda samaan keskusteluun kielitieteilijöiden ja suullisen runouden tutkijoiden näkökulmia formulasta. Molemmilla aloilla teoriaa ja termiä on hyödynnetty laajasti, ja tällaiselle keskusteluyhteyksiä avaavalle kokoontumiselle on selvästi ollut tilausta.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasaliin kokoontui moninainen joukko tutkijoita yli kymmenestä maasta. Mukana oli niin uranuurtajia kuin tutkijanuraansa aloittelevia jatko-opiskelijoita. Myös esitelmien aiheet olivat varsin monipuoliset: tulokulmat vaihtelivat empiriasta teoriaan ja metodologiaan ja tarkasteltavia kielen ilmiöitä ja runoperinteitä oli esillä aina Islannista Indonesiaan meille niin kotoista kalevalamittaista runoutta unohtamatta. Workshop-seminaarin pääorganisoijan Frogin toimittama seminaarijulkaisu tuki keskustelua, jolle oli kunkin esityksen jälkeen varattu ruhtinaallisesti aikaa. Keskustelu kävikin vilkkaana, toisinaan jopa kiivaana!
Kuten seminaarin otsikkokin kertoo, mukana oli kaksi päänäkökulmaa. Formula puheen yksikkönä viittaa kielitieteen näkökulmiin ja erityisesti Alison Wrayn morfeeminkaltaisen yksikön käsitteeseen (morpheme-equivalent unit), kun taas suullisen runouden ’sanana’ viittauskohteena on John Miles Foleyn esittelemä ’word’, jolla viitataan poeettiseen ’sanaan’ liittyvään merkitysten kokonaisuuteen (Frog 2017, 11). Hyvin yleisellä tasolla formulan voisi määritellä kielelliseksi vakiintuneeksi muodoksi, malliksi tai kaavaksi, jota hyödynnetään puhuessa tai runoa esitettäessä. Milman Parryn ja Albert Lordin 1900-luvun alkupuolella luomaa formulateoriaa (Parry 1930; Lord 1960) on kehitetty edelleen useisiin suuntiin, mutta Parryn perusajatus toistuvasti tietyn perusajatuksen ilmaisemiseen käytettävästä yksiköstä on pysynyt. Tämä kuului myös seminaarin esitelmissä laajasti: Lähestyttiinpä aihetta kummalta kantilta tahansa, ilmenee formulaisuus kiteytyneinä muotoina, jotka voivat olla esimerkiksi sanallisia, rakenteellisia tai vaikkapa rytmillisiä. Oli kyseessä sitten kokenut puhuja, kielenoppija, karjalaisitkijä tai islantilaissaagojen taitaja, niin esityksen taustalla vaikuttavat tietyt mentaaliset kaavat ja mallit.
Sujuvaa, merkityksellistä ja muuttuvaa
Keskiviikkoaamun ja koko seminaarin aloitti Alison Wray Cardiffin yliopistosta. Hänen keynote-luentonsa käsitteli muistiin palauttamisen (memorisation) osuutta esiintymisen sujuvuudessa ja luovuutta esityksessä. Esimerkkinä hänellä oli klassinen laulu, jonka muistiin painamisen prosessi ja formulaisen kielen osuus esitystilanteessa vertautuivat oivasti suullisen runouden vastaavaan prosessiin. Aluksi rinnastus tuntui yllättävältä – ainakin itse miellän klassisen laulun varsin tarkasti ennalta määritellyksi ja sidotummaksi esittämistraditioksi kuin esimerkiksi runolaulun – mutta valaisevien esimerkkien myötä yhteyksiä näiden kahden välillä paljastui runsaasti erityisesti paineiden alaisen esitystilanteen sujuvuuden osalta. Esitelmässään Wray korosti muistiin palauttamista ja siinä puolestaan formulaisuutta esityksen sujuvuutta tukevina tekijöinä.
Seminaarin toinen keynote-puhuja Karl Reichl Bonnin yliopistosta otti esitelmässään teoreettisemman näkökulman formulaa käsitellessään. Luennollaan hän tarkasteli mitan, muistin ja merkityksen suhdetta ja näiden kunkin mekanismeja sekä formulaa kirgisialaisepiikan esimerkein. Hän esitteli muun muassa riimiketjuja (rhyme-strings) muistamisen, mitan ja merkityksen näkökulmasta. Tällaiset varioivat riimiketjut toimivat eräänlaisena joustavana rakenteen mallina, muistin tukena ja muistamisen keinona esityksessä. Ketjut toistuvat runosta toiseen ja vastaavasti runonlaulajalta toiselle, mutta niiden kombinaatiot vaihtelevat eivätkä ne siksi ole laskettavissa varsinaisiksi formuloiksi. Niin Reichlin keynote-luento kuin muutamat muutkin esitelmät osoittivat, että epiikassa, kuten muissakin runolajeissa, on formulaiseen kielenkäyttöön kutakuinkin rinnastuvia toistuvia poeettisia keinoja, joiden analyysiin ja tarkasteluun ei ole vakiintunutta termistöä.
Tähän puutteeseen vastasi osaltaan konferenssin päätösesitelmä, jossa koko tapahtuman järjestäjä Frog esitteli multiformin käsitettä ja sen erilaisia soveltamismahdollisuuksia. Tällaiselle teeman ja formulan välimaastoon asettuvalle, variaation huomioivalle käsitteelle Frog näkee tarvetta eritoten kompleksisten tekstien tarkastelussa. Samasta syystä multiformi palvelee hyvin myös muun kuin mitallisen suullisen runouden tutkimusta. Multiformin käsite tuo siis lisää mahdollisuuksia variaation ja monimuotoisuuden tarkasteluun ja vie analyysia yhä useammille tasoille.
Kahvi ja kaikkein pyhin
Kuva: Viliina Silvonen
Kolmen päivän aikana myös musiikki oli läsnä useaan otteeseen, esimerkiksi Jarkko Niemi esitteli projektiaan selkuppien runosävelmien parissa ja Jacqueline Ekgren jopa laulatti seminaariväkeä! Torstai-iltapäivänä juhlasali täyttyi puheensorinasta, kun päästiin kiertelemään ja keskustelemaan tilan takaosaan asetettujen postereiden äärellä. Yksi esitelmistä pidettiin skypen välityksellä: Sergei Klimenko ei päässyt paikalle, mutta oli läsnä kommentoimassa ja vastaamassa kysymyksin, joita Frogin lukema esitelmä Ifugao hudhud -esimerkkeineen yleisössä herätti. Torstaina esitelmien jälkeen osallistujat pääsivät tutustumaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon ja ”kaikkein pyhimpään” seminaarissa kalevalaisen runolaulun nimikaavoista kertoneen Jukka Saarisen johdolla. Ja kyllä: niin Elias Lönnrotin käsikirjoitukset kuin arkistosalikin saivat osakseen ihastelua.
Koko kokoontumisen ajan kahvia oli tarjolla runsain mitoin ja ajatuksia vaihdettiin iloisesti niin kahvitauoilla kuin illanviettoissakin. Lämminhenkisen ja iloisen kolmipäiväisen päätteeksi Justus Lipsiusta sekä esitelmässään että kahvikeskusteluissa ylistänyt latinisti Hans Nollet esitti seminaarin innoittamana sepittämänsä, Catulluksen Passeris-runon mallia noudatteleva ylistysrunon suomalaiselle kahville.
– – Kahvi , deliciae mei sodalist, / Kahvi, deliciae meique ventris – –
(Kahvi, my friend’s delight / Kahvi, delight of mine)
Jatkukoon siis nyt avattu keskustelu formulasta ja formulaisesta kielenkäytöstä niin kahvikupposten äärellä kuin seminaarin annin perustalta työstettävän artikkelikokoelman parissa vielä pitkään!
Kirjallisuus
Frog (toim.) 2017: Formula: Units of Speech – ’Words’ of Verbal Art. Pre-print Papers of the Seminar-Workshop. Helsinki: Folkloristiikka, Helsingin yliopisto.
Lord, Albert 1960: The Singer of Tales. Cambridge: Harvard University Press.
Parry, Milman 1930: Studies in the Epic Technique of Oral Verse-Making. I. Homer and Homeric Style. – Harvard Studies in Classical Philology 41: 73–147.
Filosofian maisteri Viliina Silvonen tutkii itkuvirsiä folkloristiikan tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa.