Sopimatonta

Seksuaalisuuteen liittyvien kalevalamittaisten runojen perinnöllistäminen Suomessa 1818–1997

Kirjoittajat

• Heidi Henriikka Mäkelä Helsingin yliopisto http://orcid.org/0000-0001-5372-9290
• Lotte Tarkka Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0003-1211-7647

DOI:

https://doi.org/10.30666/elore.121473

Avainsanat:

kalevalamittainen runous, kansallinen kulttuuriperintö, ruumiillisuus, seksuaalisuus, siveellisyys, naistutkimus

Abstrakti

Kalevalamittaiset runot on 1800-luvulta alkaen sijoitettu ”suomalaisen kulttuuriperinnön” symboliseen keskiöön. Tätä näkemystä on tuettu esimerkiksi keruun, arkistoinnin, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan käytännöin. Tässä artikkelissa tarkastellaan seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyviä kalevalamittaisia runoja, joita on ajallisesta kontekstista riippuen joko suljettu pois kansallisesta kulttuuriperinnöstä tai sisällytetty siihen kansallisen kulttuuriperinnön kuvaa ja luonnetta samalla kyseenalaistaen. Artikkeli keskittyy perinnöllistämisen ja perinnöllistämättä jättämisten prosesseihin 1800-luvulta 1990-luvun loppupuolelle, ja näin ollen pohtii runojen vastaanottoa ja käyttöä osana suomalaisen ja myös ylirajaisen kulttuuriperinnön määrittelyjä. Artikkelin aineistona ovat erilaiset runokokoelmat, käsikirjoitukset, tutkimukset ja arkistoaineistot. Artikkelin keskeinen argumentti on, että kalevalamittaisiin seksiin ja ruumiillisuuteen liittyviin runoihin kutoutuvat perinnöllistämisprosessit heijastavat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna yhteiskunnassa vallitsevien kehopolitiikkojen ja kansakäsitysten muutoksia. Analyysi osoittaa, että runojen käytöt ja vastaanotot kietoutuvat 1800- ja 1900-lukujen siveellisyyskeskusteluihin ja näiden tuottamaan kulttuuriseen ”ruumiittomuuteen” sekä seksuaalisuutta koskevaan tukahduttamiseen, jotka samalla olivat myös rahvaan ruumiillisuuden kontrolloinnin välineitä. Esitämme myös, että tämä paradigma murtui 1960-luvulta lähtien kulttuuriradikaalien liikehdintöjen, yksilökeskeisemmän ajattelun ja naistutkimuksen Suomeen leviämisen myötä. Tällöin seksuaalisuuteen liittyviä runoja alettiin vaikenemisen asemesta käsitellä tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja samalla käsitys kansasta ja sen seksuaalisesta ruumiista muotoutui yksilökeskeisemmäksi ja lihallisemmaksi.