Elore

Till minnet av Andreas Backa (1978–2022)

Blanka Henriksson, Lena Marander-Eklund — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Kerrottua tietoa

Eino Heikkilä — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Liikkuvuus perheenjäsenten välisenä neuvottelujen tilana Suomen, Venäjän ja Viron ylirajaisessa kontekstissa

Pihla Maria Siim — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Cultures of Migration: A Multi-Sited Ethnography of Rural-Urban Migration in Finland

Lauri Turpeinen — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Nuoret folkloristit ensimmäistä kertaa Suomessa

Hanna-Kaisa Lassila, Iida Räty — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Ehtymättömän lähteen lähteillä

Kari Tapio Korolainen — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Reflektiota unikäsitysten tutkimisesta

Kaarina Koski — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Eletty uskonto: Käytänteiden ja rakenteen dialektinen suhde Eletty uskonto -teoksessa

Johanna Kujala — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Elina Vuolan toimittama Eletty uskonto. Arjen uskonnollisuudesta ja sen tutkimuksesta -teos on Suomessa ensimmäinen laaja katsaus eletyn uskonnon tutkimussuuntaukseen. Eletyn uskonnon tutkimus on kiinnostunut uskonnosta ihmisten jokapäiväisessä elämässä, toiminnassa ja ajattelussa. Eletyn uskonnon tutkimuksessa uskonnonharjoittaja tulkintoineen, kokemuksineen, havaintoineen, toimintoineen ja ruumiineen on keskiössä. Uskonnon määritelmä nojaa tutkittavan näkemyksiin siitä, mikä on uskonnollista, eikä valmiisiin uskontotieteen määritelmiin. Kirjan taustalla on tutkimushanke Ruumiillinen uskonto. Ruumiillisuuden ja sukupuolen muuttuvat merkitykset uskonnollisen identiteetin nykymuodoissa Suomessa osana Elina Vuolan akatemiaprofessuuria (2013 – 2017). Hankkeen rahoitti Suomen Akatemia.

Kuria vai hyvinvointia? Dialogi ranskalaisen ja suomalaisen koulukulttuurin välillä

Aleksi Moine — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Mielen sairastamisen verkkoja kutomassa

Iida Räty — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Avaimia menneisyyteen on, mutta onko aikaa?

AV Villén — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Sukupuolittunutta selviytymiskamppailua

Maria Vanha-Similä — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Karjatalous on suurten muutosten keskellä, sillä yhä useammat tilat lopettavat toimintansa Suomessa. Keskusteluun karjatilojen kustannusten noususta, ilmastonmuutoksesta, tuotantoeläinten olosuhteista sekä huoltovarmuudesta ottavat osaa eri tahot.

Tässä artikkelissa tarkastelen karjatilallisten näkemyksiä omasta arjestaan. Artikkelin tutkimusaineistona on Suomen maatalousmuseo Saran nautakarjatiloille keväällä 2020 järjestämän Ammuu! Karjatilan elämää -valokuvakilpailun aineisto, joka pitää sisällään karjatilallisten ottamat valokuvat ja niihin liitetyt tekstit. Osallistava etnografinen ote teki karjatilallisista tutkimusaineiston luomisessa aktiivisia toimijoita.

Tutkimukseni pääkysymys on, miten karjatilalliset ovat kuvanneet ja tulkinneet omaa arkeaan. Aineistoa olen tarkastellut valokuvatutkimuksen visuaalisten menetelmien sekä lähiluvun avulla. Analyysini osoittaa, miten valokuvakilpailusta tuli naisten areena. Valokuvakilpailun kautta siihen osallistuneet naiset ovat pyrkineet rakentamaan ja vahvistamaan naisten roolia karjatalouden ammattilaisina. Arki tiloilla on edelleen osin sukupuolittunutta, mutta artikkelini rikastaa kuvaa karjatilojen naisten arjesta.

Tutkimuksessani esitän myös, miten karjatilalliset ovat halunneet kuvilla ja teksteillään laajemmin avata nautakarjatilojen arkea, joka usein näyttäytyy kuvissa ja tarinoissa jatkuvana selviytymiskamppailuna. Tutkimusaineistossa on paljon tilojen arkista iloa, mutta sukupuolen esittämisen ohella selviytymiskamppailun tematiikka on aineiston keskiössä. Tilojen heikko kannattavuus, pitkät työpäivät, sairastavat lehmät, työn sitovuus, konerikot ja vaihtelevat säät ovat esillä karjatilallisten ottamissa valokuvissa sekä niistä kirjoitetuissa teksteissä. Artikkelissa tuotan uutta tietoa karjatilojen arjesta 2020-luvun Suomessa. Itsedokumentoimalla tuotettu tutkimusaineisto tuo karjatilallisten näkökulmaa erittäin ajankohtaiseen aiheeseen.

Itseksi puiden kanssa

ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Puu- ja metsäaiheisen taiteen, monitieteisen tutkimuksen ja julkisen keskustelun runsastuminen ilmentää ihmisten kasvavaa kiinnostusta luontoon, metsiin ja ei-inhimilliseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme puiden ja puusuhteiden merkityksiä minuuden ja oman elämän jäsentäjinä kahdessa erilaisessa aineistossa, suomalaisessa 2019–2021 aikana julkaistussa puuaiheisessa nykyrunoudessa ja vuosina 2019–2020 toteutetun lempipuuaiheisen verkkokyselyn vastauksissa. Molemmat tekstilajit liittyvät vahvasti itseilmaisuun ja omien tuntemusten ja kokemusten sanoittamiseen. Keskitymme puihin ja puusuhteisiin minuuden, identiteetin ja ihmiselämän jäsentämisen näkökulmista, koska nämä merkitykset nousevat keskeisiksi molemmissa aineistoissa. Runo- ja kyselyaineistossamme minuutta ja identiteettiä jäsennetään suhteessa tiettyyn puuhun ensinnäkin siihen liittyvien, usein perheeseen tai sukuun liittyvien muistojen ja kokemusten perusteella. Toiseksi puut voivat olla myös merkittäviä elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman kannalta, ja keskeiseksi huoleksi nousee puun menettäminen.

Tutkimusmenetelminä artikkelissa hyödynnetään teemoittelevaa analyysia ja ekokriittistä lähilukua. Puusuhteiden, minuuden ja identiteetin kytkösten käsitteellistämisessä tukeudumme humanistisen ympäristötutkimuksen, erityisesti monilajisten suhteiden tutkimuksen sekä posthumanistisen filosofian tarjoamiin näkökulmiin. Aineistojen analyysissa nostamme esiin myös suomalaisten puusuhteiden kulttuuri- ja kirjallisuushistoriallisia taustoja. Artikkelissa osoitamme, että puut antavat välineitä jäsentää ja sanoittaa ihmiselämän perustavimpia vaiheita ja kokemuksia sekä ihmisen omaksumia arvoja ja identiteettiä. Runoissa ja kyselyvastauksissa näkyy, kuinka ihminen inhimillistää puuta ja samalla puullistaa omaa ihmisyyttään.

Eteneminen omalla vastuulla

ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300

Historiallisista, Suomen ja Viron kansallisvaltioiden syntyyn liittyvistä syistä johtuen itämerensuomalaista runolaulua (viroksi regilaul) eli niin kutsuttua kalevalamittaista kansanrunoutta on tallennettu, arkistoitu, järjestetty ja digitoitukin poikkeuksellisen paljon. Virolaisessa ERAB-korpuksessa ja suomalaisissa SKVR- ja JR-korpuksissa on tällä hetkellä 283 206 pääosin runolauluun liittyvää tekstiä viron (sis. seto), karjalan, lyydin, inkeroisen, vatjan ja suomen kielillä.

Tässä artikkelissa analysoimme näiden korpusten määrällisiä perusominaisuuksia. Luomme ensin yleiskuvaa aineistojen järjestely- ja digitointihistoriasta ja kerromme, miten olemme FILTER-hankkeessa käsitelleet sähköisiä korpuksia. Sitten tarkastelemme aineiston ja tallennushistorian luonteeseen liittyviä määrällisiä perusominaisuuksia ja lopuksi työn aikana paljastuneita aineiston ja sen metatietojen ongelmakohtia, joista on hyvä olla tietoinen myös laadullista tutkimusta tehtäessä.

Itämerensuomalaisen runolaulun sähköisessä muodossa oleva lähdeaineisto ei ole tasaista, kaikilta osiltaan systemaattista tai kattavaa, ja siinä on yllättäviäkin historian eri vaiheissa syntyneitä painotuksia ja ongelmia. Monet näistä ovat tiedossa aiemman tutkimuksen pohjalta, mutta laskennalliset menetelmät luovat aineistoon myös uusia näkökulmia. Samaan aikaan aineiston ongelmat vääristävät helposti erilaisia laskentoja, visualisointeja ja tulkintoja. Onkin tärkeää, että tutkijat myös sähköisiä välineitä käyttäessään lukevat yksittäisiä tekstejä, suhtautuvat aineiston metatietoihin varauksella ja osaavat tarvittaessa hakeutua alkuperäisten muistiinpanojen tai laajemman arkistoaineiston pariin.

Ihmisen ja tutkijan paikkaa etsimässä

Anna Kinnunen, Pihla Maria Siim — ke, 21 kesä 2023 00:00:00 +0300