Elore

Pohjoisen kokemusmaailmaa etnologiassa

Eija Schwartz — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Turun etnologian professori Helena Ruotsala jäi eläkkeelle 1. elokuuta 2023. Oman jäähyväisluennon sijaan Ruotsala oli toivonut seminaaria, jonka tieteelliset esitelmät kokoaisivat yhteen hänelle tärkeitä tutkimusaiheita ja tutkijakollegoita eri yhteyksistä vuosien varrelta. Seminaarissa kuultiin viisi esitelmää, joista kaksi liittyi Lappiin ja kolme käsitteli kansatiedettä ja etnologiaa muuten. Helena Ruotsalan haastattelu on tehty marraskuussa 2023 muutama päivä juhlaseminaarin jälkeen.

Monen muotin Valajatar Kirsti Salmi–Niklander

Heli Paakkonen — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Autoetnografisen tutkimusmenetelmän ja diskursiiviseksi muuttuneen dekolonisaation käsitteen kriittistä tarkastelua

Lotta Leiwo — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Autoetnografian potentiaali osana shamanismin tutkimusta

Helena Karhu — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Pää- ja sivurooleissa sisu

Tanja Helminen — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Turun yliopiston folkloristiikan ja uskontotieteen 60-vuotisjuhlan Lauri Honko -luento

Lassi Saressalo — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Tutkimuksen äänet ja käytännöt

Eino Heikkilä — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Sähköistetty koeluenta vanhoihin runoihin

Sakari Korpikallio — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Katsauksessa tarkastellaan FILTER-hankkeen toimintaa ja sen osoittamia mahdollisuuksia tulevaisuuden tutkimusmahdollisuuksille. Osana katsausta esitetään tapaustutkimuksellinen esimerkki, jossa on hyödynnetty hankkeen työkaluja.

Etnografia edellä

Tuija Hovi — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Toisteinen ja hybridi neuvostokulttuuripolitiikka varioi kuin perinne

Karina Lukin — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Kulttuurintutkimuksen uudet perusteokset

Toni Saarinen — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Karjalais-suomalaisen tietäjän luonnon nostatus ja henkipossessio kognitiivisten ominaisuuksien näkökulmasta

Siria Kohonen — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Karjalais-suomalaisten perinteisten rituaaliasiantuntijoiden eli tietäjien toiminnassa yksi tyypillinen osa loitsurituaalia on ollut tietäjän luonnon nostatus eli haltioituminen. Luontonsa nostattanut loitsija esitti loitsua jonkinlaisessa ekstaattisessa ja hurjistuneessa tilassa, ja tätä pidettiin oleellisena riitin onnistumisen kannalta. Folkloristi Anna-Leena Siikala on kuvannut nostatetun luonnon tai tietäjän haltioitumisen tilaa motoriseksi transsiksi, joka muistuttaa joiltain osin Itä- ja Keski-Siperian kansojen šamanistisissa rituaaleissa esiintyvää henkipossessiota eli ulkoisen hengen asettumista ihmisen kehoon ja sen kontrolloimista (Siikala 1992, 208–209).

Siikalan esittämän vertauksen inspiroimana tarkastelen tässä artikkelissa, millä tavoin tietäjän luonnon nostatuksen ja haltioitumisen kuvaukset vertautuvat kulttuurienvälisiin tapoihin tulkita tietynlaista käyttäytymistä henkipossessioksi. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, millä tavoin henkipossessioilmiöiden tulkintaan liittyvät ihmismielen kognitiiviset ominaisuudet mahdollisesti ilmenevät tarkastelemissani kuvauksissa. Teoreettisena viitekehyksenä käytän antropologi Emma Cohenin teoriaa henkipossessioilmiöiden tulkinnasta kognition näkökulmasta (Cohen 2008). Tutkimusaineisona käytän 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tallennettua kansanusko-, uskomustarina- ja loitsuaineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, ja tutkimusmenetelmäni ovat aineistolähtöinen sekä teoriaohjautunut sisällönanalyysi.

Analyysini perusteella luonnon nostatusta ja haltioitumista ei yleensä ole käsitetty sellaiseksi henkipossessioksi, jossa jokin ulkoinen henki valtaisi ihmisen kehon. Sen sijaan tilannetta voidaan joissain tapauksissa pitää sentapaisena possessiona, jossa jokin ulkoinen olemus valtaa kehon. Aineistossa ilmenee kuitenkin myös erilaisia variaatioita aiheesta.

Omaelämäkerrallinen materiaalisuus ja kodin merkitykselliset esineet

Eerika Koskinen-Koivisto, Anna Kajander — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Artikkelimme käsittelee omaelämäkerrallista materiaalisuutta eli oman elämänhistorian kietoutumista esineisiin ja materiaalisuuteen kodin kontekstissa. Analysoimme artikkelissa Elämäni esineet -keruun omaelämäkerrallisia tekstejä. Kysymme, millaiset esineet ovat omaelämäkerrallisia ja miten omaelämäkerrallisuus vaikuttaa kodin esinesuhteisiin. Hahmottelemme kaksivaiheisessa analyysissämme ensin keruun vastauksissa esille tuotujen esineiden kategorioita, jotka laskimme ja visualisoimme Voyant tools -työkalun avulla, ja tämän jälkeen syvennyimme teemoittain siihen, millaisia omaelämäkerrallisia aineksia ja kokemuksia kodin esineisiin liitetään. Sovellamme analyysissämme omaelämäkerrallisen materiaalisuuden ja kodin kuratoinnin näkökulmia. Pohdimme myös esineisiin liittyviä tunteita, muistoja ja aikakerrostumia suhteessa kotien esinemaailmaan ja esineympäristön muutoksiin.

Kaupunkiperintö kokemusarvona

Piia Pentti — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Tarkastelen artikkelissani asukkaiden tapoja arvottaa kaupunkiperintöä. Kiinnitän erityistä huomioita kokemusarvoon, jota tarkastelen suhteessa sosiaaliseen arvoon ja auktorisoituun perintödiskurssiin. Kysyn, mitä kokemusarvon kautta välittyvät arkiset arvottamisen tavat kertovat asukkaiden suhteesta kaupunkiperintöön sekä miten kokemusarvon huomioiminen muovaa käsitystämme kaupunkiperinnöstä. Käytän esimerkkitapauksenani Naantalin kaupunkia. Artikkelin empiirinen aineisto koostuu 26 teemakirjoituksesta ja kolmesta yhdessäkuljeskelusta. Osoitan, kuinka kaupunkiperinnön tarkastelu kokemusarvona auttaa tekemään näkyväksi kaupunkiperintöön kytkeytyviä jännitteitä ja konflikteja. Koska yksilön paikkasuhteella on aina kehollinen perusta, kehitän kokemusarvon käsitettä huomioimaan paremmin kaupunkiperintöön kytkeytyvän kehollisuuden. Tarkastelu rikastuttaa ymmärrystä kaupunkiperinnöstä ja paljastaa vivahteita, joille naantalilaisessa yhteisössä vahvasti jaettu auktorisoitu perintödiskurssi ei vielä jätä tilaa.

"Meitä on yhä vähemmän ja vähemmän – ja vastustus on lisääntynyt"

Stina Savolainen — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300

Maamme ruotsinkieliset kokevat yleisemmin häirintää ja ennakkoluuloja kuin suomenkieliset. Joka viidennes ruotsinkielisistä on kokenut jonkinasteista kielisyrjintää oman äidinkielensä takia. Keskityn artikkelissani Pohjanmaalla asuvien ruotsinkielisten nuorten arjessaan kohtaamaan eriarvoisuuteen ja asenteellisuuteen. Paneudun aiheeseen tarkastelemalla palvelujen saantia, kielisyrjintää ja nuorten ajatuksia ruotsinkielisten kohtaamista negatiivisista asenteista. Osa haastatelluista nuorista on kokenut häirintää oman äidinkielensä puhumisen takia. Haastateltavien kielisyrjinnän kokemukset vaihtelivat, mutta he jakoivat käsityksen siitä, että ruotsin- ja suomen kielet eivät ole tasa-arvoisia kaikissa suhteissa: heidän oikeuksiaan ruotsinkielisinä ei välttämättä oteta vakavasti tai ne eivät aina täyty. Osa on joutunut myös ikävän käyttäytymisen tai häirinnän kohteeksi ruotsinkielisinä. Etnografisella otteella tuotettu tutkimusaineisto tuo pohjalaisten ruotsinkielisten nuorten näkökulmaa esille laajentaen erittäin ajankohtaista aihetta syrjinnän teemasta. Artikkeli lisää ymmärrystä yhdenvertaisen kohtelun merkityksestä osana kielellisten vähemmistöryhmien arjen hyvinvointia ja oikeuksia.

Kokeilevasta elektolorismista vakiintuneeksi tiedejulkaisuksi: Eloren 30. juhlavuosi

Tuukka Karlsson, Pihla Maria Siim — ke, 19 kesä 2024 00:00:00 +0300