Eloren vuoden 2020 toinen lehti on teematon numero, joka sisältää kolme vertaisarvioitua artikkelia. Numeron aloittaa Joonas Aholan teksti Kalevala- ja kansanperinnediskursseista suomenkielisessä neuvostokarjalaisessa lehdistössä 1920–1950-luvuilla. Ahola analysoi neuvostokarjalaisten Kalevala-käsitysten olleen pitkälti suomalaista tuontitavaraa, jonka tulkinta uudessa viitekehyksessä kääntyi lähtömaahan nähden poliittis-ideologiseksi negaatiokseen – ja Kalevala karjalaisuuden ja työväenluokan asiaksi. Numeron toisessa artikkelissa Taarna Valtonen tarkastelee Ylä-Tenon saamelaisten maisemaskeemoja kielen- ja nimistöntutkimuksen näkökulmasta. Perinteen, paikkojen ja paikannimien kolmitahoinen analyysi viittaa maiseman kulttuurisen ymmärryksen monimuotoisuuteen yhteisön sisällä ja kertoo lisäksi 1960–1970-lukujen kerronnan muutoksesta, jonka myötä yliluonnollisten aiheiden sijaan alettiin korostaa henkilöperinnettä. Kolmantena Viliina Silvosen artikkeli käsittelee karjalaisten itkuvirsitallenteiden tulkintaa nykyperspektiivistä. Tunne- ja affektitutkimuksen sekä arkistotutkimuksen risteykseen paikantuva teksti syventyy ennen kaikkea apeutumisen tematiikkaan ja esittää tästä näkökulmasta jaottelua kolmenlaisiin itkuvirsiesityksiin: apeutuviin, tunnetta jäljitteleviin ja tunneilmauksettomiin.