Lapsuus ja nuoruus ovat lähes itsestään selviä muistelun, nostalgisoinnin ja myöhempien arviointien kohteita modernisoituneessa läntisessä maailmassa. Kasvanutta kiinnostusta lapsuuteen ja nuoruuteen aikuisuudesta erillisinä elämänvaiheina on pidetty erityisesti 1700-luvun lopulla käynnistyneeseen modernisaatiokehitykseen liittyvänä ilmiönä.

Psykoanalyysin ideoiden yleistyttyä osaksi populaaria ajattelua lapsuuden kokemukset mielletään myös keskeisinä aikuisen elämän muokkaajina. Niin lapsuuteen kuin nuoruuteenkin liitetään lisäksi vakiintuneita kulttuurisia käsityksiä viattomuudesta, huolettomuudesta ja onnellisuudesta, mutta toisaalta myös keskenkasvuisuudesta, kehittymättömyydestä ja jopa pahuudesta. Omaelämäkerroissa omasta elämästä kertominen aloitetaan tyypillisesti lapsuudesta ja nuoruusmuistoja pidetään usein erityisen elävinä ja elinvoimaisina.

Mutta miten lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä muistoja tuotetaan ja tutkitaan? Mitä erityistä on juuri lapsuuden ja nuoruuden muistamisessa? Teemakokonaisuutemme artikkelit ja katsaukset paneutuvat lapsuuden ja nuoruuden esityksiin moninaisissa muisteluaineistoissa sekä pureutuvat muistelun, muistamisen ja muistin tutkimuksen monitieteisiin metodologisiin kysymyksiin niin kulttuurintutkimuksen kuin historiatieteidenkin näkökulmista.

Kansikuva: Riitta Ahonen 1967. Janakkala, Kanta-Häme. Suomen valokuvataiteen museo. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kokoelma D1974_33_11224JxxK

Kolme nuorta Janakkalan Osuuskaupan Young Time -iltamissa. Young Time oli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton kampanja, joka pyrki lujittamaan nuorten ja osuusliikkeiden välisiä suhteita ja osoittamaan nuorille, että heidänkin toiveensa ja ajatuksensa otetaan huomioon. Alkuperäinen kuvateksti: "Tanjasta, Reijasta ja Tarjasta oli mukava asua Turengissa ja samaa mieltä olivat myös Riitta ja Väiski ja kaikki muut. Perhe tosin mökisee kun lähtee lauantaitansseihin, mutta kestäähän sen." (Me Kuluttajat 21/1967, s. 29)