Elokuussa 2008 eurooppalainen kaupunkihistoriajärjestö European Association for Urban History, EAUH, järjesti yhdeksännen kaupunkihistorian konferenssin Lyonissa Ranskassa. Konferenssi järjestettiin pääosin Grandes Écoles -verkostoon kuuluvalla École normale Supérieure – Lettres et Sciences Humaines (ENS-LHS) -yliopiston kampuksella. EAUH on perustettu vuonna 1989 Euroopan Unionin tuella, ja se järjestää kaupunkihistorian kansainvälisiä konferensseja kahden vuoden välein. Nämä konferenssit kokoavat pääosin eurooppalaisia historioitsijoita, taidehistorioitsijoita, sosiologeja, maantieteilijöitä, arkkitehtejä ja muita tieteen alan asiantuntijoita, joita kaikkia yhdistää kiinnostus kaupunkiin ja erityisesti urbaaneihin kysymyksiin historian näkökulmasta.
ENS-LHS-yliopiston kampusalueen mielenkiintoista arkkitehtuuria. Kuva: Suvi Talja.
Ensimmäinen EAUH-konferenssi järjestettiin vuonna 1992 Amsterdamissa, ja tämän vuosituhannen puolella konferenssikaupunkeina ovat toimineet Tukholma (2006), Ateena (2004), Edinburgh (2002) ja Berliini (2000). Tämänvuotinen konferenssi kokosi yli 450 osallistujaa yli sadasta maasta. Osallistujamaista parhaiten edustettuina olivat Ranska, Iso-Britannia ja Belgia. Suomalaiset tutkijat olivat varsin hyvin edustettuina, sillä konferenssiin oli ilmoittautunut 24 henkilöä, joista lähes kaikki myös saapuivat paikalle.
Lyonin 1,8 miljoonan asukkaan metropolialue sijaitsee Ranskan itäosassa, Rhône-Alpesin hallintoalueella ja on Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi suurin metropolialue. Lyonin kaupunki on tunnettu gastronomiastaan ja silkkikaupastaan. Kaupungin parin tuhannen vuoden taakse ulottuvaan historiaan on vaikuttanut sijainti kahden jokiväylän risteyskohdassa. Rhône-joen ja sen sivuhaaran Saônen merkitys Lyonin kaupungille oli valittu myös teemaksi konferenssin avauspuheelle, jonka piti emeritusprofessori Jacques Rossiaud (Université de Lyon 2) otsikolla ”Lyon et les fleuves” (Lyon ja virrat).
Teemojen kirjo ja aikakausien edustavuus
Tämänkertainen teema, eurooppalaisten kaupunkien vertaileva historia, ilmensi niin eurooppalaisen kaupunkirakenteen monimuotoisuutta kuin myös sen vaikutusta melkein kaikilla muilla mantereilla. Konferenssi koostui 56 eri sessiosta, joista hieman alle puolet oli noin 8–12 esityksen käsittäviä, puoli päivää kestäviä ”Main” -sessioita. Toinen merkittävä kategoria olivat ”Specialist” -sessiot, joissa esityksiä oli vähemmän, neljästä kuuteen. Ne kestivät päivästä yhden neljänneksen. Lisäksi oli vielä pieni joukko niin kutsuttuja pyöreän pöydän eli ”Roundtable” -sessioita, joissa esitykset olivat lyhyempiä ja teemoiltaan osin hyvin heterogeenisiä ja joissa pääpaino oli selkeästi keskustelussa. Jatko-opiskelijoina olimme saaneet omat esitelmämme kahteen eri roundtable-sessioon.
Teemoiltaan sessiot vaihtelivat perinteisistä kaupunkien hallintaan liittyvistä aiheista kuten Authorian Urbanisms : Politics and Design in European Communist and Fascist Cities Since 1917 aina hyvin erikoisiin. Näistä mainittakoon esimerkkeinä sessiot, jotka käsittelivät huumoria ja naurua kaupunkikontekstissa (Laughing in the city, laughing at the city – Humour, wit and urban life) sekä kaupunkien maanalaista kaupunkitilaa (Underground – the very forbidden urban). Temaattisen aihejaon rinnalla toimi myös alueellinen jako. Esimerkiksi omia sessioita oli jyvitetty niin Itämeren alueen kuin Balkanin alueen kaupunkien tutkijoille. Näiden teemojen lisäksi sessiot oli pyritty myös jaottelemaan aikakausien perusteella, mikä luonnollisesti oli vain suuntaa-antavaa. Ajallisesti tarkasteltuina uuteen aikaan keskittyvät sessiot olivat pääosassa, ja 1800-lukua käsitteleviä esityksiä tuntui olevan erityisen runsaasti.
Konferenssin infopiste ja rekisteröityminen ENS-LHS -yliopiston sisääntuloaulassa. Kuva: Suvi Talja.
Esitysten välinen dynamiikka ja vertailtavuus sessioissa
Teemojen laajuus tarjosi mahdollisuuden tarkastella sessioiden toimivuutta. Miten sessioissa käsitellyt teemat heijastelivat ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä? Kuinka hyvin sessiossa pidetyt esitelmät keskustelivat toistensa kanssa ja kehittyikö niistä keskustuissa hedelmällisiä vertailuja? Miten monitieteisyys näyttäytyi konferenssissa? Lähestymme näitä kysymyksiä muutaman esimerkkisession avulla.
Viheralueet ja ajankohtainen ympäristötematiikka oli esillä kahdessa sessiossa. Sessiossa Importance of being green : urban developments and green areas keskusteltiin siitä, millainen rooli viheralueilla on ollut osana kaupunkeja. Esityksissä tarkasteltiin viheralueiden suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista esimerkiksi Sáo Paolossa ja Sarajevossa sekä pienten takapihojen puutarhojen säilyttämistä asuinalueiden viihtyvyyden lisääjinä muun muassa Brasilian kaupungeissa. Tämän session suurimpana antina oli keskustelu erityisesti kaupunkisuunnitteluun vaikuttaneiden aatteiden kansainvälisestä leviämisestä ja soveltamisesta paikallisiin oloihin.
Yhteiskunnan ja ympäristön oikeudenmukaista suhdetta tarkastelleen Environmental and Social Inequalitities in the City since 1800 -pääsession parhaan annin muodostivat kahden yhdysvaltalaisen tutkijan esitelmät New Orleansin tulvista ja yhdysvaltalaisten kaupunkien jakautumisesta 1900-luvun alussa eri väestöryhmien asuttamiin kaupunginosiin. Esitelmä New Orleansin kaupungin kuten myös liittovaltion tavoista toimia tulvien aikana osoitti, miten maantieteen perusmenetelmiä kuten kartan korkeuseroja, väestön sijoittumista ja tulvan peittämää aluetta vertaamalla voidaan tarkastella, ovatko eri väestöryhmät kärsineet tulvista muita enemmän tarkoituksellisen kunnallispolitiikan ja kaupunkisuunnittelun yhteisvaikutuksena. Session esitykset osoittivat, miten ympäristöön käyttöön liittyviin päätöksiin on voitu vaikuttaa viimeisten kahdensadan vuoden aikana ja ketkä ovat osallistuneet näiden päätösten tekemiseen ja toteuttamiseen.
Vertailevaa näkökulmaa harjoitettiin ahkerasti erityisesti satamakaupunkien muutosta käsittelevässä sessiossa Port Cities: Social, Cultural, and Built Repositories of Globalization and Networking in the 19th and 20th Century. Osa esityksistä keskittyi tosin yksittäiseen satamakaupunkitapaukseen, esimerkiksi Hong Kongin satamaan tai siihen, miten New Yorkin satama-alueet olivat vaikuttaneet Manhattanin kaupunkirakenteeseen. Yhdessä esityksessä vertailtiin Amsterdamin ja Rotterdamin kaupunkien kehitystä v. 1850–1940 erityisesti näiden satamatoimintojen näkökulmasta. Esitys pureutui niihin paikallisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin tekijöihin, jotka vaikuttivat Rotterdamin kasvuun globaalisti merkittävämmäksi satamakaupungiksi Amsterdamin edelle. Muutama esitys rohkeni vetää globaalin tason vertailua eri satamakaupungeista. Yksi näistä käsitteli käsitteli 1800-luvun satamauudistuksia Lontoossa, Hampurissa ja Rio de Janeirossa ja toinen pyrki löytämään eroja Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Aasian vanhoihin teollisuussatamiin kohdistuneista uudistamistoimenpiteistä.
Antoisaa vertailua eurooppalaisten ja amerikkalaisten kaupunkien sotien jälkeisessä kehittämisessä syntyi sessiossa Urban Governance Since 1945: State, Welfare and Civic Society. Tämän session kehitys oli aloitettu jo Tukholman konferenssissa vuonna 2006 osanottajien todettua maailmansotien jälkeisen aikakauden olevan kaupunkihistorian tutkimuksessa suhteellisen heikosti edustettuna. Sessiossa kuultiin esityksiä eurooppalaisten kaupunkien kuten Antwerpenin, Madridin ja Sarcellesin sodanjälkeisistä kehittämisprojekteista, mutta myös esimerkkejä Atlantin takaa Torontosta ja Chicagosta. Esityksistä nousi mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten maailmansotien aikana kasvanut teollinen sarjatuotanto vaikutti kaupunkien infrastruktuurin kehittämiseen ja esimerkiksi asuntojen massatuotantoon. Session tavoitteena oli kiinnittää huomiota kaupunkihistorian käsittelemiin aikakausiin ja keskustelua syntyikin kaupunkihistorian tutkimuksen jaksottamisesta. Osanottajat pohtivat, missä määrin vuosi 1945 toimi vedenjakajana eri kaupunkien toiminnalle, ja voidaanko tässä eroavaisuuksia pohjois-amerikkalaisten ja eurooppalaisten kaupunkien välillä.
Sessio Underground – the very forbidden urban space ilmensi hyvin kaupunkitutkimuksen monitieteisyyttä, sillä puhujista vain yksi oli koulutukseltaan historioitsija muiden ollessa maantieteilijöitä ja arkkitehtejä. Esitelmät käsittelivät maanalaisuutta tilana, jota kaupungeissa hyödynnetään moniin tarkoituksiin, mutta joka usein miellettään synkäksi, pelottavaksi – toiseksi tilaksi. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa joukkoliikenteen termin underground mielekkyyttä esimerkiksi Lontoossa, jossa metrot kulkevat maanpinnalla suurimman osan matkasta. Mielenkiintoista oli pohtia, miten metrolinjaston kartta on määrittänyt mielikuvaamme linjastosta yhtenä maanalaisena tasona, vaikka todellisuudessa linjat kulkevat niin päällekkäin useissa kerroksissa myös maan päällä. Samoin pohdittiin tarvetta esittää kaupunkien poikkileikkauksia suhteessa metrolinjoihin, jolloin kaupungin todellinen kerrostuneisuus korkeussuunnassa selvenisi.
Toisessa erikoissessiossa Urban diversity : Planning and defining vs. living and experiencing, kuultiin yksi konferenssin kohteliaimmista lausunnoista. Sessiossa José Luis Oyón piti uuteen teokseensa perustuvan esitelmän The Structures of everyday city. Space and urban practises in inter-war popular Barcelona, 1914–1936, minkä päätteeksi brittiläinen tutkija julisti, että Oyón oli kirjoittanut uuden yhteiskuntahistoiran klassikon. Tätä kommenttia oli suuren osan yleisöstä vaikea vastustaa, silla kyseinen teos on julkaistu vasta espanjaksi. Tässä ja session muissa esitelmissä tarkasteltiin monipuolisesti kaupungissa elämistä ja kaupungin kokemista erityisesti yksilötasolla.
Cockail-tilaisuus alkamassa Lyonin kaupungintalon sisäpihalla. Kuva: Suvi Talja.
Sessioiden järjestämisestä
Konferenssiohjelma oli kaikessa laajuudessaan hyvin onnistunut, ja esimerkiksi sessioiden välille oli jätetty tarpeeksi aikaa kahvi- ja lounastauoille. Tästä huolimatta muutama kriittinen huomio sessioiden organisoimisesta lienee paikallaan. Usein suurten konferenssien haasteena ovat päällekkäiset istunnot, ja tämä ongelma korostui myös tässä konferenssissa. Väistämättä monet kiinnostavat esitelmät osuivat päällekkäin. Olisi hienoa, jos konferenssipäivän alussa olisi saatavilla tarkat aikataulut siitä, mihin kellonaikaan kukin yksittäinen esitelmä pidetään. Tällöin osanottaja voisi halutessaan sukkuloida sessiosta toiseen. Hyvänä puolena painaa silti kasvava mahdollisuus kuulla omalta kannalta kiintoisimmat esitykset, mikä on konferenssien yksi peruslähtökohdista.
Myös joidenkin yksittäisten sessioiden sisäisessä organisoinnissa olisi ollut parantamisen varaa. Useimmat sessioiden järjestäjät olivat varmistaneet esitelmien pitäjien osallistumisen jo viikkoja ennen konferenssia; osa järjestäjistä puolestaan tapasi esitelmän pitäjät sessiota edeltävänä päivänä. Nämä käytännöt mahdollistivat session sujuvan etenemisen ja vapauttivat enemmän aikaa keskustelulle. Valitettavasti muutamassa tapauksessa järjestäjät eivät tienneet vielä session alussakaan, ketkä esitelmän pitäjistä olivat paikalla. Jotkut esitelmän pitäjät olivat jättäneet koko konferenssin väliin, mutta eivät ilmeisesti olleet informoineet tästä esitelmien pitäjiä. Täma jätti paikalla olleiden tutkijoiden hyvistä esitelmistä huolimatta sekavan vaikutelman koko sessiosta. Sähköisen viestinnän aikakaudella ei pitäisi olla liian vaivalloista pitää yhteyttä session järjestäjien ja muiden puhujien kesken.
Kaksikielisen konferenssin haasteet
EAUH:n järjestämien konferenssien virallisia kieliä ovat perinteisesti olleet ranska ja englanti. Kaksikielinen konferenssi mahdollistaa varmasti laajemman osanottajakannan mutta tuo myös haasteita kaikille niille, joille tieteenalan koukerot eivät täysin avaudu molemmilla kielillä. Kaksikielisyys lienee ollut tänä vuonna vielä korostuneemmin esillä konferenssipaikan ollessa Ranskassa. Ranskan taidot joutuivat heti testiin konferenssiin rekisteröityessä, koska suurin osa konferenssiavustajista osasi englantia vain välttävästi. Englanninkielellä pärjäsi silti hyvin suurimmassa osassa sessioita, mutta osa sessioita oli pelkästään ranskaksi. Konferenssiohjelmassa oli mielestämme melko hyvin näkyvillä eri sessioiden kieli.
Osa puhujista oli menestyksekkäästi ottanut huomioon kaksikielisyyden haasteen. Esimerkiksi esitelmöijä saattoi puhua ranskaksi ja käyttää apuna englanninkielistä powerpoint-esitystä tai jakaa englanninkieliset abstraktit. Kaksikielisten sessioiden järjestäjien toivommekin tulevaisuudessa varmistavan, että kuuntelijoille olisi mahdollista järjestää edes jotain materiaalia englanniksi (ja miksei myös ranskaksi!). Kiitospisteitä annamme myös konferenssin järjestäjille, jotka olivat keskiviikon avajaispuheita ja esitelmää varten järjestäneet simultaanitulkkauksen. Tämä olisi voinut olla hyvä idea myös konferenssin päätösluennolla, jossa ENS-LHS -yliopiston maantieteen professori Michel Lussault käsitteli kaupungin määrittelemisen ongelmallisuutta otsikolla La fin de la ville? (”Kaupungin loppu?”). Luento oli elävästi esitetty ja aihe mielenkiintoinen (ainakin englanninkielisen abstraktin mukaan), mutta ranskaa taitamattomien oli vaikea seurata sitä, varsinkin kun sen tukena ei ollut minkäänlaista powerpoint-esitystä.
Konferenssin käytännön järjestelyt ja iltaohjelmat
Konferenssissa oli kiitettävästi ohjelmaa jokaiselle illalle ja vielä viikonloppuna, virallisen ohjelman päätyttyä. Keskiviikkona, tervetuliaistoivotusten ja -luennon jälkeen, oli järjestetty yliopiston puutarhaan paikallisista herkuista koostuva cocktail-tilaisuus, jonka aikana saattoi aloittaa kansainvälisen verkostoituminen tutkijakollegoiden kanssa. Vanhempia EAUH-konkareita seuratessa kävikin ilmi, että vuosien mittaan näissä konferensseissa kävijät alkavat käydä hyvin tutuiksi toisilleen.
Torstai-illan ohjelmassa oli vierailu Lyonin kaupungintalolle, mitä seurasi jälleen kulinaristien iloksi cocktail-tilaisuus kaupungintalon sisäpihalla. Perjantaina oli mahdollisuus tarkastella Lyonin kaupunkimaisemia Rhône- ja Saône-joilta käsin. Parin tunnin mittainen jokiristeily antoi mielenkiintoisen näkymän kaupungin rantoihin, joissa kaupungin historia näyttäytyi moninaisine kerrostumineen. Jokiristeilyn oppaan mukaan Lyonissa on viime vuosina panostettu kaupungin läpi virtaavien jokien reuna-alueisiin. Istuskeluun soveltuvien porrasten ja perinteisten jokilaivaravintoloiden lisäksi reuna-alueita on avattu muun muassa kevyen liikenteen väyliksi.
Jokiranta kaupunkilaisten olohuoneena. Kuva: Suvi Talja.
Rhône-joen rantaa. Kuva: Suvi Talja.
Yleisesti ottaen konferenssin käytännön järjestelyt sujuivat moitteettomasti. Helteinen (+30 astetta!) elokuun loppu asetti haasteita säälliselle konferenssipukeutumiselle kuten myös sessiohuoneiden ilmastoinnille. Ilmastointi toimi hyvin lukuunottamatta lauantai-iltapäivän loppuluentoa Université Lumière Lyon 2:ssa, jolloin yllämainittujen kieliongelmien lisäksi luennon seuraamiselle antoi lisähaastetta kasvihuonemaiset olosuhteet auringon porottaessa suoraan auditorion ikkunoista sisään, mikä muutti salin ilman huomattavan hiostavaksi. Helpotusta tilanteeseen toivat luentoa varten jaetut englanninkieliset abstraktilehdykät, jotka toimivat oivallisina viuhkoina.
Jatko-opiskelijoille tarjottu majoitus ENS-LHS -yliopiston kampusalueella osoittautui loistavaksi hinta–laatu-suhteeltaan. Huokea majoitus käsitti huoneen omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiötilalla. Majoittuminen kampuksella helpotti myös siirtymistä suoraan aamupäivän sessioihin. Muuten kaupungin nähtävyydet ja kesäinen helle olisivat saattaneet houkutella tutkijan sivuraiteelle, pois tieteen parista…
Lyonin kaupungin keskusta nähtynä Fourvièren kukkulalta. Edessä virtaa Saône-joki ja keskellä kohoaa kaupungin 165 metriä korkea moderni maanmerkki, pilvenpiirtäjä lempinimeltään ”le crayon” (kynä). Kuva: Suvi Talja.
Seuraavaksi Gent
Seuraava Euroopan kaupunkihistorian konferenssi järjestetään Gentissä Belgiassa 1.–4.9.2010 Belgiassa. Konferenssiin voi ehdottaa omia sessiota 1.12.2008–1.3.2009.
Kirjoittajat
Suvi Talja on Helsingin Yliopiston historian laitoksen jatko-opiskelija, joka tutkii väitöskirjassaan Helsingin ja Dublinin liikuntapaikkoja 1960-luvulta lähtien.
Matti Hannikainen on Helsingin Yliopiston historian laitoksen jatko-opiskelija, joka tutkii väitöskirjassaan Lontoon viheralueiden kehitystä 1900-luvulla.