Susanna Niiranen väitteli 21.3.2009 Jyväskylän yliopistossa naistrubaduureista kertovalla työllään ”Miroir de mérite”: Valeurs sociales, rôles et image de la femme dans les textes médiévaux des trobairitz (”Arvokkuuden peili”. Sosiaaliset arvot, roolit ja naiskuva keskiaikaisissa trobairitz-teksteissä). Vastaväittäjänä toimi Albrecht Classen Arizonan yliopistosta ja kustoksena professori Juha Sihvola. Niirasen väitöskirja antaa kuvan aktiivisista keskiaikaisista naisista, jotka kuuluivat eteläisen Ranskan trubaduurikulttuuriin 1100 – 1200-luvulla.
Kertoisitko alkuun millainen väitöstilaisuutesi oli?
Väitöstilaisuus jännitti kovasti. Odotin ranskankielistä tilaisuutta, koska väitöskirjani on kirjoitettu ranskaksi. Vastaväittelijäni Albrecht Classen toivoi kuitenkin englanninkielistä tilaisuutta, ja olisihan se ollut yleisöystävällisempääkin. Itse koin kuitenkin ranskan luontevampana kielenä, koska käyttämäni käsitteet ovat ranskaksi. Lopulta sovimme Albrechtin kanssa, että käytämme tarpeen tullen molempia kieliä, joten tilaisuudessa käytettiin sekä ranskaa että englantia. Tilaisuudesta jäi hyvä mieli: se oli mukava keskustelu asiantuntijan kanssa.
Väitöskirjasi on tosiaankin ranskankielinen. Onko mielestäsi englannilla valta-asema myös tieteessä?
Kyllä on. Suomessa tieteeseen suhtaudutaan muutenkin anglo-saksisesta näkövinkkelistä. Oma mielenkiintoni puolestaan suuntautuu romaaniseen kulttuuripiiriin. Vietin lukiolaisena Ranskassa vaihto-oppilasvuoden, ja ranska onkin minulle vahvin kieli. Romaaninen kulttuuri on tullut tutuksi myös asuessani Italiassa.
Väitöskirjan kirjoittaminen ranskaksi oli minulle tietoinen valinta. Mielestäni Suomessa voitaisiin osallistua enemmän myös muuhun kuin englanninkieliseen tieteelliseen keskusteluun. Innostus ranskaan ja saksaan näkyi 90-luvun puolivälissä kun liityttiin EU:hun, mutta nyttemmin innostus on hiipunut. Kielen yksipuolisuus näkyy nykyisin muun muassa peruskoulujen kielenopetuksessa: omat lapseni opiskelevat vain englantia.
Väitöskirjasi aiheena on naistrubaduurit, trobairitzit. Missä vaiheessa kiinnostuit aiheesta ja miten päädyit siihen?
Aiheeseen päätyminen oli vahinko. Minun piti aluksi tehdä gradu 1700-luvun ranskalaisista utopisteista. Materiaalien saanti osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Törmäsin sattumalta naistrubaduureista kertovaan kirjaan, joka vaikutti kiinnostavalta. Loppujen lopuksi siitä sitten tuli graduni aihe. 90-luvulla naishistoria oli melko uusi juttu, johon kannustettiin.
Käytit väitöskirjaasi muinaisoksitaaninkielisiä lähteitä. Kuinka haasteellista kielen käyttäminen oli?
Se oli haastavaa, mutta myös mielenkiintoista. Jouduin opiskelemaan uuden kielen lukemalla tekstejä, mutta muiden romaanisten kielten osaaminen antoi hyvän pohjan. On ollut hienoa tutustua kieleen.
Millaiset yhteistyötahot koet itsellesi tärkeimmiksi – onko muinaisoksitaanista aineistoa tutkiva suomalaishistorioitsija yksin materiaaliensa kanssa?
Erilaisia yhteistahoja on löytynyt ihan hyvin. Omalla aktiivisuudella ja rohkeudella ottaa yhteyttä ihmisiin löytää kyllä yhteistyötahoja. Itse olen saanut kontakteja projektien ja kansainvälisten konferenssien kautta. Täälläpäin muita samaan aiheen tutkijoita ei juuri ole, mutta toisaalta olen päässyt aiheeni kautta osalliseksi erilaisiin poikkitieteellisiin projekteihin. Olen esimerkiksi kääntänyt muusikoille lyriikkaa suomeksi ja toiminut kirjailijan asiantuntijana. Netin kautta ihmiset löytävät tarvitsemansa henkilöt, vaikka toiselta puolelta maailmaa.
Tutkimustasi voidaan pitää monitieteellisenä. Olet ottanut vaikutteita kielitieteistä, kirjallisuudesta, musiikkitieteestä, filosofiasta ja sukupuolentutkimuksesta. Millaiseksi olet kokenut monitieteellisyyden?
Vielä 90-luvulla historiantutkimuksessa kannustettiin monitieteellisyyteen, mutta nyttemmin sen suhteen on ehkä tultu kriittisemmiksi. Itselleni monitieteellisyys on ollut siinä mielessä myönteinen asia, että olen voinut sen kautta yhdistellä eri mielenkiinnon kohteitani. Esimerkiksi musiikki on minulle rakas harrastus, jonka olen voinut liittää tutkimustyöhöni. Musiikin lisäksi omia mielenkiinnon kohteitani olivat aluksi sukupuolihistoria ja kirjallisuus. Filosofiaan tuli mukaan erään projektin kautta.
Ainakaan täällä Suomessa ei ole kovin tunnettua, että myös naiset toimivat trubaduureina. Miten itse koet aiheesi? Haluaisitko lisätä teeman tunnettavuutta? Onko suunnitelmissasi esimerkiksi julkaista populaarimpaa teosta aiheesta?
On totta, ettei aihe oli kovin tunnettu. Edelleen saan vastata kysymykseen, olivatko todella myös naiset trubaduureja. Tietoisuus aiheesta on kuitenkin kasvanut vuosi vuodelta. Vielä en ole tehnyt päätöstä populaarin teoksen julkaisemisesta, mutta suomeksi kirjoittaminen kiinnostaa minua. Mielestäni tieteentekijöiden pitää palvella myös kotimaansa yleisöä omalla kielellä.
Tutkimuksesi osoittaa, että myös naiset olivat aktiivisia toimijoita keskiajalla. Naistrubaduurit ottivat lauluillaan osaa yleiseen keskusteluun muun muassa moraalisen luonteenpiirteen syntyperistä. Onko keskiajan naiskuva vielä liian vajaa ja yksipuolinen?
Kyllä se on edelleen yksipuolinen. Etenkin yleisen mielikuvan mukaan naiset olivat keskiajalla alistettuja ja passiivisia. Yksipuolista mielikuvaa halutaan ylläpitää poliittisistakin syistä: sen avulla voidaan vahvistaa kertomusta naisista kärsijöinä. Vielä on paljon aiheita ja lähteitä tutkimatta keskiajan naishistoriasta. Tärkeää olisi juuri monipuolistaa keskiajan naiskuvaa. Sama koskee tietysti myös mieskuvaa, jonka tutkimuksessa sukupuolihistorian miesnäkökulma tekee tuloaan.
Voidaanko naistrubaduureja pitää ”unohdettuina”? Mikä on näkemyksesi siitä, onko muitakin unohdettuja naisia paljon?
Naistrubaduurit ovat olleet osittain unohdettuja. Heistä ollaan kuitenkin aina oltu jossain määrin tietoisia. Viime vuosina aihetta on tutkittu melko paljonkin. Jokainen aika nostaa tiettyjä teemoja esille, ja esimerkiksi 90-luvulla naishistoria oli yksi sellainen. Naishistoria on yksi keskeinen näkökulma keskiajan tutkimuksessa edelleenkin.
Kuinka helppoa itsellesi oli löytää lähteitä? Mitä säilyneet lähteet kertovat trubaduurien arvostuksesta?
Lähteiden haaliminen oli haastavaa. Niin sanottuja perinteisiä historiantutkimuksen lähteitä, kuten asiakirjoja, ei ole säilynyt paljoa. Senkin vuoksi tutkimukseni sävy on monitieteellinen. Olen käyttänyt lähteinä muun muassa lyriikoita ja kuvia. Tärkeinä lähteinä ovat olleet myös käsikirjoitukset, koska niistä löytyy sellaista tietoa, mitä ei valmiista julkaisuista löydy.
Laulutekstejä on säilytetty, koska ne ovat olleet esineinä kauniita ja arvokkaita. Ne on haluttu tietoisesti säilyttää jälkipolville, ja etenkin italialaiset ottivat tehtäväkseen säästää tekstit trubaduurikulttuurin loppuessa. Lähteiden säilyminen osoittaa, että trubaduurit olivat arvostettuja. Kaikkein suosituimpien trubaduurien tekstejä on säilynyt eniten.
Vertaat tutkimuksessasi naisten tekstejä miestrubaduurien teksteihin. Mitkä olivat merkittävimmän erot? Entä yleisesti ottaen, kuinka erilaisia nais- ja miestrubaduurit olivat?
Teksteissä ei ole kovinkaan suuria eroja, mikä mahdollisesti kertoo siitä, että naiset olivat omaksuneet trubaduurikulttuurin konventiot. Tietysti roolit olivat käänteisiä, eli naiset lauloivat rakkaudesta miehiin. Yhtenä erona oli se, että naiset kertoivat rakkaudesta negaatioiden kautta, kun taas miehet lauloivat myös rakkauden riemusta ja iloista.
Naistrubaduureja oli huomattavasti miehiä vähemmän (naisia n. 20, miehiä n. 450) Kaikki naistrubaduurit kuuluivat yläluokkaan, kun taas miestrubaduureja oli kaikista yhteiskuntaluokista. Naistrubaduureja arvostettiin ja kunnioitettiin, kun taas miehiin saatettiin kohdistaa pilkkaa ja kriittisyyttä. Tämä saattoi johtua juuri naistrubaduurien kuulumisesta ylempään yhteiskuntaluokkaan.
Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät tutkimustuloksesi?
Tutkimukseni kautta olen halunnut antaa kuvan aktiivisesta keskiaikaisesta naisesta ja osoittaa, että oli olemassa kokonainen ryhmä aktiivisia naistoimijoita. Tutkimukseni antaa monipuolisemman kuvan keskiaikaisesta naisesta. Vaikka yleisen mielikuvan mukaan keskiajan nainen nähdään syrjäänvetäytyvänä ja alistuvaisena, oikeasti 1100-luvun ihannenainen oli näyttävä ja esilläoleva. 1300-luvulla naiskuva muuttui historiallisten muutosten sekä uskonnon tiukentumisen myötä. Silloin myös trubaduurikulttuuri kuoli. Ei voida siis puhua yhdestä ainoasta keskiaikaisesta naiskuvasta.
Olet mukana Suomen Akatemian Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikössä sekä Suomen Akatemian Keskiaikainen hyvinvointi- projektissa. Millaista työskentely projekteissa on ollut? Jatkatko vielä naistrubaduurien parissa vai onko sinulla jo uusi aihe?
Olen viihtynyt projekteissa hyvin. Projektityöskentelyssä tapaa uusia ihmisiä, tutustuu mielenkiintoisiin tutkimusaiheisiin ja saa tukea. Viiteryhmään kuuluminen on hyväksi. Välillä tekee hyvää myös kirjoittaa asioita paperille muiden luettavaksi.
Olen jo siirtynyt uuteen tutkimusaiheeseen: tutkin oksitaaninkielisiä lääketieteellisiä tekstejä 1100–1200-luvuilta. Minua kiinnostavat tavallisten ihmisten osallistuminen lääkintään sekä kansan reseptit. En keskity pelkästään naisnäkökulmaan, mutta joukossa on paljon naisia koskettavaa materiaalia. Naistrubaduurit säilyvät toki rinnalla, ja olen valmis kirjoittamaa niistä tarvittaessa.