Päivi Pukero väitteli Joensuun yliopistosta 12.12.2009 väitöskirjallaan ”Epämääräisestä elämästä Kruunun haltuun” Irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860–1885. Väitöskirjan kustoksena toimi professori Tapio Hämynen Joensuun yliopistosta ja vastaväittäjänä professori Pirjo Markkola Jyväskylän yliopistosta. Väitöskirjassaan Pukero tutki, miten 1800-luvun loppupuolella sosiaalista poikkeavuutta virallisesti määriteltiin sekä kontrolloitiin.
Kertoisitko aluksi millainen väitöskirjaprosessisi oli? Entä minkälainen tunnelma joulukuisessa väitöstilaisuudessa oli?
Väitöskirjaprosessini oli hyvin kurinalainen. Sain työtä varten ensin puolen vuoden ja sitten kahden vuoden apurahan ja apurahojen ajan tein töitä päivittäin klo 8-16. Vasta loppuvaiheessa aloin lipsua ja käyttää öitänikin työn loppuun saattamiseen. Väitöskirjan loppuvaiheen katkaisi toisen lapsen syntyminen ja tämä lykkäsi työn tarkastukseen saattamista kuukausilla.
Täytyy myöntää, että väitöstilaisuudessa ihan oikeasti väiteltiin vastaväittäjän ja väittelijän mielipide-eroista mm. tutkittavien henkilöiden nimien julkistamisen suhteen. Markkola oli haastava vastaväittäjä, mutta tunnelma oli silti leppoisa.
Olet suorittanut ensimmäisen maisterintutkintosi kasvatustieteestä. Historiantutkimus on kuitenkin vetänyt sinua puoleensa. Mikä veti sinut historiaan pariin tekemään tutkimusta aina tohtorintutkintoon saakka?
Kiinnostuin historiasta tehdessäni sivuaineopintojani siitä. Historia-alan huonon työtilanteen vuoksi päätin tehdä tutkinnon myös kasvatusalalta. Historian tutkimuksessa minua viehättää sen konkreettisuus – se, miten historiallinen aineisto on arkistossa käsin kosketeltavissa. Lisäksi historian tutkimuksessa saa ja pitää olla mielikuvitusta.
Jatko-opintoihin ryhdyin, koska sain ajatuksen tehdä historian lisensiaatin tutkinnon, että pätevöityisin ammattikorkeakoulun yliopettajan tehtäviin. Tohtorintutkintoon saakka jatkoin vähän kuin vahingossa; sain hyvää palautetta tutkimuksesta, apurahan SKR:lta ja paikan Suomen Akatemian projektista, joten tutkimustyön keskeyttäminen lisuriin olisi ollut hulluutta.
Tutkit väitöskirjassasi 1800-luvun irtolaisuutta ja huono-osaisuutta. Minkälaista huono-osaisuutta 1800-luvulla ilmeni?
Huono-osaisuus oli niin taloudellista kuin sosiaalistakin. Huono-osaisuudeksi katsottiin esimerkiksi köyhyys, vaivaisuus tai irtolaisuus, jotka käsitettiin henkilökohtaisena ominaisuuksina, eikä yhteiskunnallisena ongelmana.
Tutkimuksesi johtoajatuksena oli poikkeavuuden tuottaminen, jonka avulla hahmotit tutkitun ajan sosiaalista kontrollia. Millä tavoin ja miksi poikkeavuutta tuotettiin?
Kuvernöörin kansliakuulusteluissa 1800-luvun lopulla tuotettiin poikkeaviksi yhteiskunnan normeihin sopimattomat yksilöt, jotka eivät pystyneet hankkimaan omaa toimeentuloaan tai tekivät sen vastoin sääntöjä. Kontrollin seurauksena syntyi uusia poikkeavuuden määrityksiä ja suljetut laitokset lisääntyivät. Kontrolli keskittyi suljettuihin laitoksiin, koska niiden uskottiin olevan kasvatuksellisesti tehokkaita ja taloudellisia.
Entä miten sosiaalista kontrollia toteutettiin?
Kuvernöörin kuulusteluun joutuminen oli selkeä osoitus siitä, että henkilö oli tehnyt jotain, mikä poikkesi sallitusta tai normaalista. Toisaalta kuulustelumenettelyä käytettiin riskien kartoittajana ja ongelmien ennaltaehkäisijänä. Menettelyn avulla oli mahdollista tarkkailla, kuka saattoi tulevaisuudessa tulla pahantapaiseksi tai sairaaksi. Paikallisen yhteisön ankara kontrolli asukkaistaan aiheutti turhia vankila- ja kuulustelukäyntejä. Kuvernööri olikin aikanaan irtolaisten kontrollia rajoittava ja lieventävä henkilö. Vain 15 prosenttia kuulusteltavista tuomittiin. Osa passitettiin palvelukseen tai palautettiin takaisin omille paikkakunnilleen. Osa taas lähetettiin muihin laitoksiin, kuten vaivaishuoneeseen tai sairaalaan.
Kertoisitko lähteistä, joita käytit tutkimuksessasi? Minkä takia kohdistit tutkimuksesi Kuopion lääniin?
Kuopion lääni oli 1800-luvulla irtolaisuuden ja huono-osaisuuden mittareilla katastrofialuetta. Tarkoituksenani ei ollut tutkia Kuopion lääniä tai sen laitoksia sinänsä, vaan esittää miten koko valtakunnan tasolla irtolaisiin kohdistunut kontrolli näkyi käytännössä.
Väitöstutkimukseni päälähteinä toimivat Kuopion läänin varalääninsihteerin pöytäkirjat, joissa on päätökset ja lausunnot kuvernöörin tekemistä kuulusteluista. Pöytäkirjat sisältävät koosteen kuulusteluista ja henkilöistä sekä varsinaisen erillisen kuulustelukertomuksen. Lisäksi tutkin viranomaisten luomia lähteitä eri laitosten perustamisesta ja toiminnasta.
Tutkimusongelmasi oli moniulotteinen ja esitit useita tutkimuskysymyksiä. Mikä oli tutkimuksenteossasi haastavinta ja kuinka hyvin onnistuit saamaan vastauksia lähteistä?
Kyllähän tutkimusaineistosta tehtävien tulkintojen tekeminen oli erityisen haastavaa. Lähteistöni oli laaja käsittäen 1800 kuulustelua ja saman verran laitoksissa sisällä olleita. Merkinnät olivat vähäsanaisia, mutta niitä oli paljon. Onkin sanottava, että kuvitteellista vuoropuhelua oli käytävä aika lailla ja mielikuvitustakin oli löydyttävä. Lopulta löysin kaikki vastaukset kysymyksiini ja enemmänkin.
Jaoit tutkimuksessasi irtolaiset alaryhmiin romanit, köyhät ja vaivaiset, alaikäiset, mielisairaat ja sukupuolitautiset. Oliko näiden ryhmien välillä merkittäviä eroja sosiaalisen kontrollin toimenpidoissa?
Kuulusteltavat tai tuomitut lähetettiin erilaisiin laitoksiin heidän poikkeavuutensa perusteella ja heitä myös kuvattiin erilaisin ominaisuuksin. Merkittäviä eroja sosiaalisen kontrollin toteuttamisesta en löytänyt kuvernöörin päätöksistä. Sinänsä merkittävää oli jo se, että romanit etnisenä ryhmänä olivat ankaran kontrollin kohteena koko 1800-luvun ajan.
Halusit tutkimustyössäsi käsitellä irtolaisia subjekteina. Minkälaisiin tutkimustuloksiin tulit tarkasteltuasi heidän omia kokemuksiaan poikkeavuudesta? Kuinka helppoa oli vapautua sosiaalisesta kontrollista ja pyrkivätkö he itse edes siihen?
Tutkimuksessani kävi ilmi, että sosiaalisesta kontrollista oli miltei mahdotonta vapautua, mutta sen kanssa opittiin selviytymään. Esimerkkinä mainittakoon miten pidätetyt oppivat vankilassa, mitä kuulustelutilanteessa tapahtui ja miten päätökseen pystyi vaikuttamaan. Asian käsittelyä odotellessa pidätetyt ja rikolliset neuvoivat erilaisia menettelytapoja toisilleen esimerkiksi päätöksen viivyttämisestä, valehtelusta tai siitä, mitä omasta tilanteestaan kannatti kuulustelussa kertoa.
Esitit yhdeksi merkittäväksi syyksi poikkeavuuden tuottamiselle ja laitosten perustamiselle taloudelliset seikat. Kuinka suoraan taloudellisia syitä tuotiin esiin virallisesti, vai olivat muut syyt (kuten kasvatus, turvallisuus, uskonto ja moraali) enemmän esillä?
Taloudellisia tavoitteita usein todisteltiin kasvatuksellisilla tai moraalisilla tekijöillä. Voisinpa väittää, että alunperin laitosten perustamisen taustalla olivat juuri periaatteelliset tai kasvatukselliset syyt, mutta vasta taloudellisen voitontavoittelun tai säästötoiveiden perusteella niitä perustettiin.
Toit väitöskirjasi lopussa esille kytköksen nykyaikaan. Kuinka merkittävästi 1800-luvun sosiaalinen kontrolli ja poikkeavuuden tuottaminen ovat vaikuttaneet nykypäivään ja miten se näkyy yhteiskunnassamme?
Koko kontrolliasetelma sinänsä on pysynyt samanlaisena. Kansaa kontrolloidaan, luokitellaan ja medikalisoidaan viranomaisvoimin. Kontrollin tarkoituksena on vähentää syrjäytymistä ja huono-osaisuutta, mutta tosiasiassa sitä luodaan viranomaisvoimin kokoajan lisää. Esimerkiksi kouluissa ns. tavallisten oppilaiden määrä on vähentynyt ja diagnoosien määrä lisääntynyt. On ADHD, Aspergerin syndrooma, tehdään HOJKSeja, mukautettuja suunnitelmia, joustavia valintamenettelyjä yms.
Toimit opinto-ohjaajana ja opettajana torniolaisessa peruskoulussa. Kouluahan voidaan pitää yhtenä sosiaalista kontrollia ylläpitävänä instituutiona. Oletko koskaan työssäsi törmännyt tutkimukseesi liittyviin teemoihin?
Kyllähän koulu uusintaa huono-osaisuutta ja luokittelee tai jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin koulumenestyksen ja käyttäytymisen perusteella. Olen myös huomannut koulussa samanlaisia jäykän organisaation vikoja, kuin mitä vankiloissa tai mielisairaaloissa on.
Aiotko jatkaa tutkimustyötä ja onko sinulla jo uusia tutkimusaiheita?
Tällä hetkellä opinto-ohjaajan ja historian opettajan työ sekä kaksi pientä lasta pitävät minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt miettiä asiaa lainkaan. Ehdottomasti haluan jatkaa tutkimuksen parissa vielä myöhemmin. Tulevaisuudessa voisin levittää tutkimusta yhteiskuntatieteellisemmäksi, mutta historian tutkimuksen parasta osaa eli arkistotyötä kaipaan eniten. Uusia tutkimusaiheita en ole edes uskaltanut miettiä, ettei ”pikkusormi vie koko kättä”.