Imagined Borders in the European North -seminaarin näkökulmia Euroopan raja-alueen historiaan
Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella järjestettiin joulukuussa rajaa mielikuvien ilmiönä tutkinut seminaari. Seminaarin järjestivät Suomen Akatemian rahoittama Building Borders -projekti, historia- ja maantieteiden laitos sekä Karjalan tutkimuslaitos. Rajan tutkimusta esittelevän seminaarisarjan teemoina ovat olleet muun muassa alueiden ja mielikuvien näkökulmat rajaan. Joulukuun seminaarissa Etelä-Tanskan yliopiston professori Katarzyna Stoklosa esitelmöi otsikolla: Conflicts and potential on Poland’s Easter border. Pietarin eurooppalaisen yliopiston professorin Mikhail Kromin aiheena oli: The border between the Grand Duchy of Lithuania and Muscovite Principality in the 15th and early 16th century. Professori Kimmo Katajala Itä-Suomen yliopistosta luennoi aiheella: Conflicts and cooperation at the eastern borderland of the 16th century Swedish Realm, ja Itä-Suomen yliopiston professorin Maria Lähteenmäen esitelmän aiheena oli: Constructing the cultural Karelianism in the Karelian Isthmus in the 1920s and 1930s.
Rajan mielikuvallista ulottuvuutta käsitellyt seminaarin teema oli ajankohtainen ja teemaa läpikäytiin usean eri rajan näkökulmasta. Seminaarin alustavan puheenvuoron käytti professori Kimmo Katajala, joka muistutti kuulijoita siitä seikasta, että seminaari järjestettiin vanhan Käkisalmen läänin rajalla. Parhaiten esiintyjistä rajaa mielikuvana pohtivat mielestäni Edinburghin yliopiston jatko-opiskelija, yhteiskuntatieteiden maisteri Fraser Tew-Street, Etelä-Tanskan yliopiston tutkija, professori Katarzyna Stoklosa, Pietarin yliopiston professori Mikhail Krom sekä Itä-Suomen yliopiston professorit Kimmo Katajala ja Maria Lähteenmäki, joiden näkökulmia tarkastelen lähemmin.
Fraser Tew-Streetin tutkimus kuvaa muukalaisuutta ilmiönä, josta hän käytti englanninkielistä ilmaisua alienation. Tew-Street kertoi tutkimuksensa saaneen alkunsa siitä havainnosta, että venäläinen valtakulttuuri on häivyttänyt lähes kokonaan paikallisen karjalaisuuden Petroskoissa. Tew-Street kertoi tutkimuksensa perustuvan lähteiden osalta Karjalan alueen lehdistön tutkimukseen ja alueella tehtyihin paikallisten ihmisten haastatteluihin, joiden pohjalta hän on problematisoinut karjalaisuuden käsitettä. Tew Streetin tutkimus on vasta aluillaan ja hänen esityksensä oli lyhyt alustus aiheeseen. Hänen tutkimusnäkökulmansa tuo kuitenkin kiinnostavaa uutta tietoa Karjalan alueen rajatutkimukseen, sillä tutkimuskohteena ovat Venäjän alueen karjalaisten omat kokemukset karjalaisuudesta.
Pekka Suutari on todennut karjalaisuutta usein suomalaisessa tutkimuksessa tulkitun suomalaisuuden osana. Suutarin mukaan: ”Karjalaisuuden tutkimuksessa uusi lehti kääntyi perestroikan myötä, kun Venäjän Karjalan tutkiminen tuli mahdolliseksi ja rajojen avautuminen nosti esiin kysymyksen karjalan kielestä ja etnisyydestä.”1 Useimmiten raja-aluetutkimuksen venäläisen tutkimuksen painopiste on ollut Venäjän Karjalaa tutkittaessa venäläisyydessä johtuen siitä, että karjalaisuus on ollut marginaalinen ilmiö ja karjalan kieli on Venäjän vähemmistökieli. Venäjän Karjalaisuus on ollut sekä suomalaiselle että venäläiselle tutkimukselle usein vaikeasti lähestyttävä aihe, joten on tervetullutta että Karjalan raja-alueen väestön tutkimukseen tulee uusia näkökulmia, kuten Tew–Streetin tutkimuksessa.
Etelä-Tanskan yliopiston tutkija Katarzyna Stoklosa on pitkään tutkinut rajaa vertailevan tutkimuksen avulla, jossa vertailtavat rajat ovat Puolan ja Venäjän sekä Puolan ja Ukrainan raja. Stoklosan tutkimuksessa pääpaino on ihmisten muuttuva mentaliteetti diktatuureista vapautuneissa maissa.2 Muuttuvaa mentaliteettia Stoklosa tutkii monipuolisesti käyttäen lähteenään kirjeenvaihtoa, julkista keskustelua ja haastattelututkimusta. Stoklosan rajatutkimuksen aikavälinä on ollut pääosin ajanjakso toisesta maailmansodasta nykyaikaan. Stoklosan tutkimuksessa korostuu rajan traumaattinen luonne ja paikallisen raja-alueen ihmisen jääminen raja-alueen unohdettuun ”katvealueeseen”. Stoklosan tutkimuksen mukaan raja-alue Puolan ja Venäjän välillä on muotoutunut eriarvoistavien poliittisten tekojen seurauksena. Raja-alueen vuorovaikutus on Stoklosan mukaan ihmisoikeuskysymys.
Raja on Stoklosan mukaan aina sosiaalinen luonteeltaan. Mikäli raja-alueen yhteistyö on vain poliittisen eliitin pamflettia, ei rajan käytännön yhteistyö välttämättä toimi. Vertaileva tutkimus antaa Stoklosan tutkimukselle tieteellisen perustan, mutta vertailu muodostaa myös herkullisen kuvan Itä-Euroopan kehityksestä hajoavan kommunismin ajanjaksolta Euroopan unionin ajalle. Stoklosan rajojen tutkimus kartoittaa Euroopan Unionin synnytyspolttoja, jotka Itä-Euroopassa eivät ole olleet helppoja.
Puolan rajat olivat Stoklosan tutkiman mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen usein kuin narrien näytelmästä. Mikään ei ollut todellisuudessa sitä, miltä poliittinen eliitti sai asian näyttämään. Todellinen raja eli elämäänsä valtaeliitin rajaystävyysnäytelmistä välittämättä. Stoklosan esityksessä kiinnostavaa oli rajan näkeminen inhimillisen toiminnan tuloksena muutettavissa olevana. Itäisen ja läntisen Euroopan raja avautui kommunismin kukistuttua, mutta tavalliselle kansalle rajojen aukeneminen ei tuonut auvoisaa elämää. Jäykät rajakäytänteet, vanhat, mieltä painavat muistikuvat ja epäoikeudenmukainen valtapolitiikka rajan asukkaita kohtaan loivat sosialismin romahdettua uudenlaisen sosiaalisen esiripun. Tavallisen kansan yhteydenpito rajan yli onkin ollut Stoklosan mukaan aina avain rajan kehitykseen.
Euroopan keskiajan rajapinnoilla
Kiinnostavan näkökulman rajatutkimukselle antoi myös Pietarin yliopiston professori Mikhail Krom. Hän tutkii Liettuan ja Moskovan rajapinnan muutosta keskiajan ja varhaismodernin aikakauden taitteessa (1400- ja 1500-luvuilla). Kromin mielenkiinto on kohdistunut vallan eri ilmenemismuotoihin Venäjällä ja Liettuassa. Hän tutkii rajaa varhaismodernin ilmiönä. Krom totesi luennossaan, että Liettuan ja Moskovan rajan kummallakin puolella asui saman etnisen taustan ihmisiä, jolloin erilaisuutta ja muukalaisvihaa selittävänä tekijänä ei voida käyttää etnisiä piirteitä. Tavanomaisia etnisyyden ja uskonnon rajapintoja ei alueelle syntynyt, vaan raja Moskovan ja Liettuan välille muodostui pääasiassa uskollisuusrituaalien mukaisesti.
Liettuan ja Moskovan rajasta muodostui rauhan ja sodan vuorotellessa rituaalinen olotila. Rauhanteot ja sodanjulistukset toimivat rajan pyhien tekojen symboleina. Moskovan suuriruhtinas julisti itsensä kaikkien alamaisten isäksi. Eräs keskeinen ortodoksiseen maailmaan kuulunut rauhanteon symboli oli ristinsuutelo. Liettuan ja Moskovan välillä risti oli merkityksellinen yhteisyyden symboli, sillä molemmissa maissa asui kreikkalaiskatolista slaavilaisperäistä väestöä. Liettua oli kristillistynyt eurooppalaiseksi valtioksi varsin myöhään – vasta 1300-luvun jälkipuolella. Moskovan hyökkäysten johdosta tapahtunut rajalinjan siirros vaikutti myös liettualaiseen uskontoon, sillä rauhassa Moskovan kanssa edellytettiin sitoutumista samaan uskoon.
Myöhäisen kristillistymisen ohella Liettuassa oli Kromin tutkiman mukaan pitkään heikko keskusvalta ja lukuisien vasallien ruhtinaskuntien keskinäiset kirjavat suhteet, joita leimasi vahva uskollisuuskultti. Esimerkiksi vuoden 1449 rauhassa Liettua ja Moskova sopivat joukkojen uudelleen asettamisesta. Tämä sotajoukkojen asettamisesta sopiminen on ollut Kromin mukaan olennainen osa rauhanneuvottelujen tasapainoa. Sotilaallisten joukkojen alueellinen keskittäminen ja niiden aseman vahvistaminen linnoittamalla olivat sekä Liettuan että Moskovan suuriruhtinaitten keskeisiä toimintatapoja. Erityisesti 1400-luvun lopulla jännitteitä Liettuan rajalla aiheutti Moskovan laajeneva ekspansio. Liettuan ja Moskovan raja muuttui tuolloin Moskovan laajenemispyrkimysten vuoksi entistä konkreettisemmin rajaksi modernissa mielessä.
Rajatutkimuksen kannalta mielenkiintoisin aikakausi Liettuan suuriruhtinaskunnassa asettuu 1500-luvun alkupuolen Moskovalaissotiin. Kromin mukaan olennaista oli tuolloin Liettuan pienruhtinaiden hajaantuminen eripuraisiksi joukkioiksi ja Moskovalle uskollisten Liettuan ruhtinaiden liittoutuminen. Myös Liettuan kaupungeissa tapahtui voimakasta liikehdintää 1500-luvun alkupuolella. Osa Liettuan kaupungeista pyrki vahvasti nousemaan Moskovaa vastaan. Liettua jakaantui Moskovan suuriruhtinaan painostuksesta kahteen kastiin. Valloitetuilla alueilla Moskovalle uskolliset saavuttivat valtaa, kun taas Moskovan hylkimät joutuivat lähtemään kotoaan maanpakoon. Keskiajan raja-alueen valtapolitiikalle olennaista oli Kromin mukaan kauhun tasapaino voimakkaampien ja heikompien ruhtinaiden välillä. Moskovan valtaan suostuneet eivät tuhoutuneet, vaan muuttuivat Moskovan tahdon mukaisesti.
Itä-Suomen yliopiston professori Kimmo Katajalan esitelmä kuvasi laajasti hänen Karjalan alueen rajapolitiikkaa kuvannutta tutkimusaihettaan. Katajalan mukaan rajasta Karjalan alueella voidaan alkaa puhua modernein käsittein vasta 1400-luvun jälkipuolelta lähtien. Karjalan alueella raja nousi vasta 1400-luvulta 1500-luvulle ulottuneella ajanjaksolla valtioiden välisten suhteiden keskiöön niin voimakkaasti, että raja alkoi näkyä myös karjalaisten ihmisten paikallistasolla. Tosin esimerkiksi Anssi Mäkinen on korostanut tutkimuksessaan sitä, että uudella ajallakin rajat Karjalassa olivat pitkään hyvin paikallisia eikä muodostunut selviä rintamalinjoja, vaan sodankäynnin strategiana oli vallata linnoja.3
Uutta näkökulmaa raja-alueen tutkimukseen Kimmo Katajalan tutkimuksessa antaa taloudellisten kauppiassuhteiden nostaminen rauhan rakentamisen keskiöön. Talouden kannalta tarkasteltuna rajan mielikuvamosaiikki muodostaa kiinnostavan kuvaelman multikulttuurisesta Karjalasta. Katajalan mukaan kaupan käynnin ehtona olivat kiinteät kontaktin ihmisiin rajan molemmin puolin. Viipuri oli esimerkki elävästä rajakaupungista, jonka piirissä kauppaa kävivät niin paikalliset karjalaiset kauppamiehet, venäläiset kauppiaat kuin viipurilaiset porvaritkin. Myös tuoreessa teoksessaan, Suomenlahdelta Laatokalle Katajala nostaa esille raja-alueen kehityksen kaupankäynnin tuloksena. Valtaeliitti loi rajan mielikuvaa esimerkiksi rajakaupunkien kautta. Kimmo Katajala on todennut rajakaupunkien kehityksen olleen keskeinen tavoite esimerkiksi Kustaa Vaasan poliittiselle toiminnalle.4
Katajala tarkasteli seminaariesitelmässään kauppiaiden ja muiden paikallisten toimijoiden suhteita rauhan rakentamisen elementteinä. Katajalan näkemyksen mukaan itärajan sotaisuus oli vallanpitäjien eikä paikallisten toimijoiden ylläpitämää. Vallanpitäjien tavoitetta varten luotiin vihollisuuden mielikuva, joka usein täytyi väkivalloin ”istuttaa” paikallisen asujaimiston mieleen. Taloudellisen kehityksen ohella Suomen itäinen raja muokkautui ja syntyi siten valtapolitiikan osana. Valtapolitiikan tavoitteellinen rajanrakennus Itämeren alueella käynnistyi keskiajan lopulla samaan aikaan kuin kansallisten valtioiden rakentaminenkin. Paikallisella tasolla raja aiheutti hirvittävää kärsimystä ja konflikteja ihmisten välille. Paikalliset asujat ajautuivat kuitenkin konfliktiin seurauksena suurempien valtapolitiikasta. Oman lisänsä Karjalan eripuraisuuteen toivat kansan etninen ja uskonnollinen jakautuneisuus. Katajalan mukaan etninen tausta ei Karjalan alueella ollut voimakkain rajaa rakentanut ilmiö.
Tiivistetysti rajan mielikuvien ilmiönä voisi tiivistää seminaarin pohjalta kolmeen ilmiöön. Ensiksi mielikuvien raja koostuu paikallisen rajalla asuvan väestön mielikuvista ja muistoista. Toiseksi raja muodostuu paikallisen ja ylipaikallisen hallinnon ylläpitämien mielikuvien varaan. Kolmanneksi omanlaisiaan rajan mielikuvia pitävät yllä kaupankäynnin ja muun raja-aluetta taloudelliseen toimintaan käyttäneet tahot, kuten esimerkiksi kaupungit ja niiden porvaristo. Kimmo Katajalan mukaan etenkin jälkimmäinen, raja-alueen kaupallinen merkitys, on usein tutkimuksessa sivuutettu.
Seminaarin teemat kokosi loppupuheenvuorossa yhteen Eino Jutikkala -tutkija, Itä-Suomen yliopiston professori Maria Lähteenmäki. Lähteenmäki nosti puheenvuorossaan esiin Oscar Martinezin rajan muodostumisen teesin, jonka mukaan raja muodostuu alueiden välille, kun rajan toisella puolella oleva alue muukalaistetaan. Muukalaisuuden mielikuvat saavat jalansijaa vasta kun toisen erilaisuus on saanut sanallisen muodon. Lähteenmäki myös muistutti kuulijoita siitä, että rajan tutkimus on sosiaalisen tilan ja sen muutosten tutkimusta. Raja-alueen ihmisten sosiaalinen tilanne heijastuu myös siihen, miten raja koetaan ja muistetaan. Raja on yhteisön, sen muistojen ja mielikuvien tuottama ilmiö. Raja on aina sisältänyt myös mielikuvien kalpataistelua. Vastapuolen leimaamista raakalaisiksi ja kiduttajiksi ovat käyttäneet niin itäisen kuin läntisenkin Euroopan asukkaat. Viholliskuvan rakentaminen on keskeinen osa rajan rakentamista. Mikäli ihmisillä ei olisi vihollisia mentaalisessa mielessä, ei rajaakaan tarvittaisi.
Kirjoittaja Katri Maaria Issakainen on filosofian maisteri ja Itä-Suomen yliopiston historian jatko-opiskelija, joka viimeistelee väitöskirjaa: Ruukun ja killan aika, Viipurin keramiikkakäsityöläiset suurvallan kaupunkitilan marginaalissa. Hän kuuluu Karjalan tutkimuslaitoksen Venäjä Euroopassa tutkijakouluun.
Kirjalliset ja internet lähteet
Suutari, Pekka. Venäjän Karjala tutkimuskohteena. Karjalan tutkimuslaitoksen johtoon virkaanastujaispuhe 13.5.2008.
Besierin Gerhard, Piombo Francesca, Stoklosa Katarzyna. Esipuhe teoksessa: Fascism, Communism and the Consolidation of Democracy. Lit. Verlag Berlin 2006. 7–9.
Mäkinen Anssi, Viipurin läänin asutus sotien jaloissa 1570–1617, teoksessa: Mäkinen Anssi, Katajala Kimmo, Kujala Antti, Suomenlahdelta Laatokalle, Viipurin läänin historia III. Karjalan kirjapaino 2011.
Katajala Kimmo 2011, Suomenlahdelta Laatokalle, Viipurin läänin historia III. Karjalan kirjapaino 2011.
Kuvalähteet
Kuva 1. Olaus Magnus, Carta marina. ”Carta Marina satellite images”
Kuvat 2–3. Kuvat ja 3D-mallinnus Katri Issakainen 2011.
Katajala Kimmo 2011, Kamppailu Viipurin kaupasta, teoksessa Suomenlahdelta Laatokalle, Viipurin läänin historia III, 139–143.
- Venäjän Karjala tutkimuskohteena. Pekka Suutarin virkaanastujaispuhe 13.5.2008 hänen astuessaan Karjalan tutkimuslaitoksen johtoon. [↩]
- Autoritaarisen diktatuurin vallasta vapautuneiden alueiden väestön mentaliteetin tutkimuksen suuntauksista katso tarkemmin esimerkiksi Gerhard Besierin, Francesca Piombon ja Katarzyna Stoklosan esipuhe teoksessa: Fascism, Communism and the Consolidation of Democracy. Lit. Verlag Berlin 2006.7 –9. [↩]
- Mäkinen Anssi 2011, Viipurin läänin asutus sotien jaloissa 1570–1617, teoksessa: Mäkinen Anssi, Katajala Kimmo, Kujala Antti, Suomenlahdelta Laatokalle, Viipurin läänin historia III, 217. [↩]
- Katajala Kimmo 2011, Kamppailu Viipurin kaupasta, teoksessa Suomenlahdelta Laatokalle, Viipurin läänin historia III, 139–143. [↩]