Puolan historialla on monia yhtymäkohtia omaan historiaamme sekä Ruotsin että Venäjän vallan aikana, mutta myös itsenäisyyden ajalla. Siitä huolimatta suomalainen historiantutkimus ottaa vain harvoin huomioon puolalaiset kontaktimme. Puolan arkistoissa on kiinnostavaa lähdemateriaalia myös suomalaisille historiantutkijoille. Tässä artikkelissa esittelen hieman puolalaista arkistolaitosta ja sen käytäntöjä, sekä muutamia arkistoja ja niiden kokoelmia tarkemmin. Puola-Liettuan Yhteisvalta (personaaliunioni vuodesta 1385 lähtien, poliittinen unioni 1569–1795) sekä ”puolalaiset alueet” olivat toiseen maailmansotaan saakka hyvin monikulttuurinen kokonaisuus. Siksi muun muassa latina säilyi pitkään virallisten asioiden niin kutsuttuna lingua francana. Monikulttuurisuuden seurauksena Puolassa on säilyneitä arkistolähteitä tutkimusaiheesta ja aikakaudesta riippuen puolaksi ja latinaksi, mutta myös esimerkiksi venäjäksi, saksaksi, italiaksi, ranskaksi ja hepreaksi. Myös arkistohenkilökunnan kanssa voi yleensä kommunikoida joko saksaksi tai englanniksi, jos oma puolantaito on hakusessa.
Ennen arkistomatkaa kannattaa perehtyä arkistojen aukioloaikoihin, sillä katolisessa maassa pyhäpäivät sijoittuvat hieman eri tavalla kuin Suomessa. Kuten Keski-Euroopassa yleensä, myös Puolassa yleinen kesälomakuukausi sijoittuu elokuuhun, jolloin kaikki arkistot ovat kiinni. Puolassa on hyvin kattava arkistolaitos, joka kulkee nimellä Archiwum Państwowe (Valtionarkisto). Valtionarkiston toimipisteitä on useissa eri kaupungeissa, joten tutkijan kannattaa selvittää hyvin etukäteen, millaista materiaalia missäkin arkistossa säilytetään. Kaikkien puolalaisten arkistojen luettelo löytyy Puolan valtionarkistolaitoksen internet-sivuilta, jonka linkki löytyy tämän artikkelin lopusta. Arkistojen internet-sivut ovat vaihtelevalla tasolla, mutta niitä päivitetään koko ajan. Useimmista arkistoista alkaa myös löytyä sekä puolan- että englanninkieliset sivut.
Puolassa arkistoihin on vapaa pääsy ja tutkijat toivotetaan mielellään tervetulleiksi. Silti on hyvä olla olemassa suosituskirje esimerkiksi oman laitoksen professorilta, sillä se helpottaa ja nopeuttaa monessa paikassa työntekoa. Arkistoon hakeutuvan tulee selvittää henkilötietonsa ja tutkimusaiheensa arkiston henkilökunnalle. Lisäksi vierailijan on kerrottava, onko hän yksityishenkilö (esim. sukututkija) vai jonkin yliopiston tai tutkimusinstituutin jäsen. Arkistot pyytävät muun muassa henkilötodistuksen (esim. passin) numeroa ja vierailuajan osoitetta Puolassa. Puolan valtionarkistot ovat alkaneet käyttää yhteistä henkilötietokaavaketta, mikä helpottaa asiaa. Sen voi ladata internetistä ja täyttää rauhassa jo etukäteen, sillä kaavake on toistaiseksi olemassa vain puolaksi.
Omaan tutkimukseeni liittyen olen vieraillut Krakovan valtionarkiston vanhojen aineistojen osastolla, Krakovan Czartoryski-kirjastossa sekä Varsovan historiallisten aineistojen pääarkistossa. Esittelen nämä arkistot, niiden kokoelmia sekä toimintakäytäntöjä seuraavassa hieman tarkemmin. Vierailemani arkistot ovat käyttökelpoisia etenkin vanhempien aikojen tutkijoille. Yleisesti voin todeta, että valitettavasti näissä arkistoissa ei saa kuvata itse dokumentteja, mutta maksullisia kopioita voi tilata. Yliopistoon kuuluvalle tutkijalle kopiointikulut ovat edullisemmat kuin yksityishenkilölle.
Vanhempien aikojen arkistokokoelmat Krakovassa
Krakovan valtionarkisto (Archiwum Państwowe w Krakowie) on jakautunut viiteen eri osastoon, joiden lisäksi on arkiston omat hallinnolliset ja julkaisu-osastot. Toimipisteet ovat sijoittuneet pitkin kaupunkia, yleensä lähelle keskustaa ja vanhaa kaupunkia. Krakovan arkistolla on melko kattavat internet-sivut, joihin kannattaa tutustua hyvin, mikäli suunnittelee arkistokäyntiä. Itse olen työskennellyt vanhojen aineistojen osastolla, joka sijaitsee miellyttävästi Wawelin kuninkaanlinnan yhteydessä. Arkistomatkalla on siis mahdollista tutustua myös Wawelin kuninkaanlinnaan ja katedraaliin. Kerrottakoon, että Wawel-kukkulalta löytyy myös Wawelin katedraalin arkisto, jonka pikkuruisen oven huomasin sattumalta katedraalin takana.
Wawelin toimipiste on nykyisin auki kello 9–15 maanantaista perjantaihin ja aineistoja tuodaan kahdesti päivässä, aamulla ja kello 13. Wawelin toimipisteen lukusali on pieni, siellä on vain muutama pöytä ja tutkijapaikka. Suurta ruuhkaa arkistossa ei kuitenkaan ole, joten mukaan mahtuu varmasti. Lisäksi arkistossa on muutama mikrokorttien ja -filmien lukulaite. Wawelin toimipisteen kokoelmaluettelot ovat sähköisessä muodossa, joten niihin pääsee melko kattavasti tutustumaan myös internetissä. Pääosin Krakovan arkistoissa on Krakovan kaupungin ja Vähäpuolan (Małopolska) aluehallinnon ja tuomioistuinten asiakirjoja, sukujen arkistokokoelmia ja uskonnollisten organisaatioiden kokoelmia. Sukututkijan kannattaa perehtyä siihen, millä alueella tutkittava suku on vaikuttanut, sillä sukuun liittyvät asiakirjat löytyvät yleensä sen alueen tai kaupungin paikallisarkistosta. Entisen Puola-Liettuan mahtisuvuista mainittakoon, että Wawelin toimipisteessä ovat muun muassa Tarnowski ja Sanguszko -sukujen kokoelmat, joista löytyy myös useita valtionhallintoon liittyviä asiakirjoja. Wawelin toimipisteessä säilytetään myös joitakin kuninkaallisia asiakirjoja, erityisesti ajalta ennen 1500-luvun puoliväliä. Pääosin kruunun asiakirjat on kuitenkin koottu Varsovan historiallisten aineistojen pääarkistoon.
Toinen arkisto, jossa olen Krakovassa käynyt, on nimeltään Czartoryski-kirjasto. Se on Krakovan kansallismuseon alaisuudessa toimiva kirjasto, joka perustettiin Czartoryski-suvun toimesta 1800-luvun alussa. Sen kokoelmista löytyy sekä käsikirjoituksia että painettuja teoksia aina 1500-luvulta lähtien. Uusimpien aineistojen osalta Czartoryski-kirjasto toimii tavallisen kirjaston tapaan. Omalta osaltani erityisen kiinnostava on cimelia-kokoelma, joka koostuu 1500-luvun lähteistä. Alun perin cimelia koostuu kuningas Sigismund Augustin (1521–1572) kirjastokokoelmasta, mutta sitä on täydennetty myös muilla 1500-luvun lähteillä. Siten kokoelmassa on sekä alkuperäisdokumentteja että julkaisuja.
Ensimmäinen kirjapaino avattiin Krakovassa jo vuonna 1473 saksalaisen Kasper Strauben toimesta. Kirjapainotoiminta oli Puolassa ja erityisesti Krakovassa aktiivista jo 1500-luvulla, joten myös Czartoryski-kirjastossa on paljon krakovalaisia julkaisuja näiltä ajoilta. Yksi kirjaston arvokkaimmista teoksista on Nikolaus Kopernikuksen De Revolutionibus Orbium Coelestium vuodelta 1543. Itse olen lukenut Czartoryski-kirjastossa hieman maallisempia teoksia, muun muassa 1500-luvulla painettuja lakikokoelmia. Ensimmäiset puolankieliset tekstit painettiin vuonna 1475 Wrocławissa, joka vielä tuolloin kuului Saksalaiseen keisarikuntaan. Kerrottakoon, että Puola-Liettuassa painettiin kirjoja latinan ja puolan lisäksi myös muilla kielillä, kuten saksaksi, unkariksi, hepreaksi ja venäjäksi.
Czartoryski-kirjaston lukusali on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9–13.45 sekä 17–19.45. Cimelia-kokoelma on käytössä vain aamupäivän tunteina. Samoin materiaalitoimitukset tehdään vain aamupäivän tunteina. Kirjastossa on katalogi-kortisto, jonka avulla materiaalit etsitään käsin. Kirjasto pyytää 10 złotyn (noin 2,50 €) kirjastokorttimaksun. Sen lisäksi kirjasto vaatii nähtäväksi kuvallisen henkilötodistuksen. Myös suosituskirje on hyvä olla matkassa. Ainakin cimelia-kokoelman osalta kirjasto vaatii selvitystä tutkimusaiheesta sekä sitoumuksen toimittaa kirjastoon mahdolliset julkaisut, joissa on viittauksia Czartoryski-kirjaston aineistoihin. Samanlainen käytäntö on myös muun muassa Vatikaanin arkistossa ja kirjastossa. Krakovan valtionarkiston ja Czartoryski-kirjaston lisäksi myös Krakovan Jagiełło-yliopiston kirjastosta löytyy merkittäviä käsikirjoituksia ja varhaisia julkaisuja.
Varsovan historiallinen pääarkisto
Varsovan historiallisten aineistojen pääarkiston (Archiwum Główne Akt Dawnych w Warszawie) kokoelmat voidaan jakaa neljään eri pääluokkaan. Nämä ovat (1) hallinnolliset asiakirjat Puola-Liettuan jakoihin asti eli vuoteen 1795, (2) hallinnolliset asiakirjat vuodesta 1795 eteenpäin, (3) sukujen ja yksityishenkilöiden kokoelmat sekä (4) kartografinen kokoelma. Kaikista Puolan arkistoista Varsovassa on kattavimmin dokumentteja aina keskiajalta ja erityisesti Puolan kristillisen ajan alusta lähtien, eli jo 1000-luvulta alkaen. Arkistossa on kattavat kruunun ja valtionhallinnon kokoelmat.
Yleensä dokumentit, siis myös vanhat pergamentit, saa nähtäväkseen alkuperäisinä. Vanhoista aineistoista on jossain määrin tehty myös mikrofilmejä ja -kortteja. Esimerkiksi varhaisen uuden ajan diplomatiaan liittyvän kokoelman Libri Legationum saa nähtäväkseen suurimmaksi osaksi vain mikrofilminä, joka sekin on osittain epäselvä ja huonokuntoinen. Muutama alkuperäinen pergamentti-asiakirja osoittautui niin kallisarvoiseksi, ettei niitä luovutettu tavallisen tutkijan käsiin. Tällainen on muun muassa Varsovan konfederaatio vuodelta 1573, jossa Puola-Liettuan aatelisto sopi tulevan kuninkaanvaalin toimintatavoista sekä julisti uskonrauhan interregnumin ajaksi. Dokumentti tunnetaan Puola-Liettuan kulta-ajan ja uskonnonvapauden yhtenä tärkeimmistä asiakirjoista.
Lisäksi Varsovan arkistossa on laaja Radziwiłł-suvun kokoelma sekä joitakin muita pienempiä Liettuaan liittyviä asiakirjakokoelmia. Radziwiłł-suku oli liettualaissyntyinen mahtisuku, joka kuului Puola-Liettuan merkittävimpiin aatelissukuihin lähes koko Puola-Liettuan unioniajan. Monet Radziwiłł-suvun jäsenet toimivat merkittävissä maallisissa ja hengellisissä viroissa erityisesti 1500–1600-luvuilla. Siten kokoelmassa on yksityisten asiakirjojen lisäksi useita hallinnollisia ja uskonnollisia asiakirjoja. Kuten varhaisen uuden ajan poliittisessa toiminnassa yleensä, myös sen ajan lähdekokoelmissa on vaikea tehdä selkeää eroa yksityisen ja julkisen vaikuttamisen välille.
Arkistoon saapuessaan tutkijan on jätettävä henkilöllisyystodistus ovella valvoville vahtimestareille. Lukusali on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9–19. Aineistotilaukset toimitetaan kahdesti päivässä, kello 9 ja 13. Lukusalissa on noin 30 tutkijapaikkaa eli se on varsin tilava. Tällä hetkellä Varsovan arkistossa työskentelyyn liittyy muutama käytännön erikoisuus. Kahdesti päivässä lukusalissa pidetään 15 minuutin tuuletustauko, jolloin kaikkien on poistuttava salista. Sen lisäksi sähkökulujen minimoimisen vuoksi tutkijoiden ei sallita kytkeä tietokoneitaan verkkovirtaan. Tällaiset käytännön seikat voivat kuitenkin muuttua nopeasti.
Vaikka varhaisen uuden ajan historiaa usein vaivaa lähdeaineistojen hajanaisuus ja puutteellisuus, tuntuu Puolan arkistoista löytyvän materiaalia varsin runsaasti. Tietenkin tarkemmasta tutkimusaiheesta riippuu se, miten paljon ja millaista materiaalia on mahdollista saada käsiinsä. Puolassa on myös julkaistu melko paljon erilaisia lähde-editioita sekä uusintapainoksia varhaisista kronikoista ja muista teoksista. Nämä ovat löydettävissä ainakin yliopistojen kirjastoista. Lisäksi Puolan ja Puola-Liettuan historiaan liittyviä aineistoja on mahdollista löytää myös muista maista, kuten Saksasta, Venäjältä, Ukrainasta, Liettuasta ja Ruotsista. Itse olen työskennellyt puolalaisten tai puolalaisiin liittyvien aineistojen parissa myös Vatikaanin arkistossa ja Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet). Voidaankin todeta, että usein tutkijalta vaaditaan perehtyneisyyden lisäksi myös luovuutta ja mielikuvitusta sen suhteen, mistä ja millaista aineistoa omaan tutkimukseensa on mahdollista löytää.
FM Miia Ijäs tekee väitöskirjatutkimusta aiheesta ”Poliittinen toiminta ja ideologiat varhaisen uuden ajan Puola-Liettuassa” Tampereen yliopiston Historiatieteen ja filosofian laitoksella.
Linkit:
Puolan valtionarkistolaitos: http://www.archiwa.gov.pl/
Krakovan valtionarkisto: http://www.archiwum.krakow.pl/
Czartoryski-museo ja -kirjasto: http://www.muzeum.krakow.pl/
Varsovan historiallisten aineistojen pääarkisto: http://www.agad.archiwa.gov.pl/