FM Liisa Seppäsen arkeologian alaan kuuluva väitöskirja “Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa – Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto” tarkastettiin Turun yliopistossa 1.12.2012. Vastaväittäjänä toimi FT, vanhempi tutkija Andres Tvauri (Tarton yliopisto) ja kustoksena professori Jussi-Pekka Taavitsainen. Väitöskirja on luettavissa sähköisenä osoitteessa http://www.doria.fi/handle/10024/86116.
”Vihdoinkin ilmestyy kirja, jota olette kauan toivoneet, nimittäin laatimani opinnäyte, jonka viipymistä olette useasti valittaneet. Arkuuteni johtuu siitä, että tiedän kokemattomuuteni. Mutta jos työ vielä pitkittyisi, voitaisiin luulla, että olen itsepäinen enkä välitä terveellisistä muistutuksistanne, ja että olette turhaan osoittaneet suurta suosiota kiittämättömälle. Ryhdyin siis julkaisemaan tätä Turun kuvausta, jotta minua ei leimattaisi tottelemattomaksi suuria hyväntekijöitäni kohtaan, ja minua ohjasi päätöksessäni ennen kaikkea haluni olla teille kuuliainen. Kun havaitsette, että en täysin vastaa odotuksianne, muistakaa, että olen viivytellyt juuri siksi, etten sellaiseen syyllistyisi. Nyt haluan kuitenkin mieluummin totella käskyänne vaikka virheitä tehden kuin loukata teitä tottelemattomuudellani.”
Nämä edellä mainitut sanat voisivat olla omiani, mutta ne on kirjoittanut Daniel Juslenius jo vuonna 1700 oman väitöskirjansa alkusanoiksi. Hänen väitöstutkimuksensa käsitteli Turun kaupungin historiaa ja silloista kaupunkikuvaa, ja tutkijoina olemme ilmeisesti jakaneet paitsi aiheen, myös tutkimukseen kohdistuneet odotukset sekä monet lähdeaineiston ja arkielämän asettamat haasteet, minkä hän tutkimuksessaan elävästi tuo esille. Turun, Suomen vanhimman kaupungin, historia on kiinnostanut tutkijoita siis ainakin yli 300 vuoden ajan. Kukin tutkija ja tutkijasukupolvi on kertonut kaupungin historiasta omat tulkintansa, oman aikansa lähtökohdista, omasta näkökulmastaan ja niiden todisteiden pohjalta, jotka kullakin tutkijalla ovat tällöin olleet käytettävissään. Laatimani väitöstutkimus on minun lisäni tähän tutkimusten monipolviseen ketjuun. Työssäni olen tarkastellut Turun kaupunkia, sen rakentamista ja kaupunkikuvan muutoksia kaupungin kahden ensimmäisen vuosisadan ajalta – ajanjaksolta, joka alkaa kaupungin perustamisesta 1300-luvun alussa ja päättyy 1500-luvun alkupuolella, jolloin keskiaikainen kaupunkikuva muuttui merkittävästi uusien ideologioiden, tuhojen ja jälleenrakentamisen myötä.
Tutkimukseni lähtökohtana olivat vuonna 1998 suoritetut Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologiset kaivaukset. Kaivausalue sijaitsi Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmassa nykyisen Griippen rakennuksen paikalla (kuva 1).
Kaivauksista vastasi silloinen Turun maakuntamuseo (nykyinen Turun Museokeskus), ja minulla oli mahdollisuus työskennellä kaivauksilla yhtenä tutkijana. Kaivaukset olivat monessa mielessä hyvin merkittävät: ensinnäkin alueen koko oli Turun kaupunkiarkeologiassa poikkeuksellisen suuri, noin 1300 m2. Lisäksi kaivaus voitiin suorittaa yhtäjaksoisesti koko laajuudessaan ja syvyydessään, jolloin esille saatiin samanaikaisesti kokonaisia rakennuksia ja pihapiirejä. Kaivaukset olivat ainutlaatuiset myös siinä suhteessa, että löydetty aineisto oli erittäin hyvin säilynyt ja määrällisesti hyvin runsas ja monipuolinen.
Aineiston runsaus ja säilyneisyys yllätti kaikki osapuolet ja asetti suuria haasteita erityisesti tutkimusaikataululle. Kaivauksiin mitoitetun ajan puitteissa ei ollut mitenkään mahdollista tutkia ja analysoida esille saatua aineistoa, jolloin syntyi tarve ja tilaisuus miettiä muita tutkimusvaihtoehtoja.
Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ja Turun maakuntamuseon keskustelujen pohjalta syntyi tutkimushanke Kylästä kaupungiksi – muuttuvat elämänmuodot Lounais-Suomessa 900-luvulta 1500-luvulle, joka sai Suomen Akatemialta kolmevuotisen rahoituksen. Toimin hankkeessa tutkijana, ja alunperin pääasiallisena tehtävänäni oli selvittää Åbo Akademin päärakennuksen tontin keskiaikaista rakentamista.
Hyvin pian kävi ilmi, että myös alueen löytöaineiston tutkimus edellyttää perinpohjaista kerrostumien analysointia ja katsottiin, että tämäntyyppinen selvitystyö oli luontevaa liittää osaksi alueen rakentamista koskevaa tutkimusta, mikä luonnollisesti laajensi omaa tutkimustani ja antoi siihen uuden lisähaaran. Tehtäväkseni muodostui täten myös alueen maakerrosten keskinäisen kerrostumisjärjestyksen eli stratigrafian selvittäminen, kerrostumien analysointi ja ajoittaminen.
Vaikka Åbo Akademin päärakennuksen kaivausaineisto olikin toiminut kimmokkeena tutkimukselle ja muodosti kiistatta tutkimuksen tärkeimmän lähdeaineiston, mielestäni akateemisen tutkimushankkeen ja siihen sitoutuneen tutkijan tehtävänä ei ole kuitenkaan saattaa päätökseen kaivausten jälkitöitä ja siihen sisältyvää tutkimusraportointia. Mielestäni ei ollut myöskään tutkimuksellisesti riittävää keskittyä tarkastelemaan kaupungin keskiaikaista rakentamista ja muuttuvaa elämäntapaa pelkästään tämän yhden – joskin hyvin merkittävän ja ainutlaatuisen – kaivausaineiston perusteella.
Siispä asetin itselleni ja tutkimukselleni laajemman kysymyksen: miten ja milloin Turkua, Suomen vanhinta kaupunkia keskiajalla rakennettiin? Tämänkin tutkimusaiheen tärkein lähdeaineisto eli Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakennejäännökset edellyttivät kuitenkin selvittämistä. Tämän aineiston lisäksi laajensin tarkasteluni käsittämään myös muut Turun kaupunkikaivauksissa paljastuneet rakennusjäännökset. Kaivausmetodien sekä kaivausaineistojen ajoittamisen vuoksi tarkasteluni on kohdistunut pääasiassa 1980-luvun jälkeen tehtyihin kaivauksiin ja niissä esille saatuihin aineistoihin (kuva 1), mutta tutkimuksessa on huomioitu myös tätä aiemmin suoritetut havainnot, mikäli niissä on tullut esille tarkastelun kannalta vertailukelpoista aineistoa. Tutkimus sisältää yksityiskohtaisen analyysin Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakenteista, ja muiden kaivausaineistojen osalta tarkastelu on tehty lähinnä olemassa olevien kaivausraporttien, -dokumenttien ja julkaisujen pohjalta.
Turun rakentamista koskevassa tarkastelussa olen ottanut huomioon myös rakentamisesta kertovat kirjalliset lähteet, vanhimmat kaupunkikartat ja kansatieteen analogiat. Olen pyrkinyt käyttämään apunani myös kielitieteen tulkintoja siitä, miten erilaiset rakentamisen innovaatioihin liittyvät sanat on omaksuttu Lounais-Suomen murteisiin. Tarpeen mukaan aineistoa on vertailtu ajallisesti vanhempiin esihistoriallisiin aineistoihin sekä keskiaikaa nuorempiin rakenteisiin Suomessa. Lisäksi yhtymäkohtia ja todistuspohjaa on etsitty muista pohjoismaisista ja Itämeren piirin keskiaikaisista kaupunkiaineistoista. (Kuva 2.)
Tutkimuksessani on neljä erilaista kokonaisuutta: Tutkimuksen laajin osa muodostuu Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakenneanalyysistä. Keskiaikaiseksi tulkitsemiani rakennuksia ja rakenteita oli alueella 100 kappaletta, jotka olen kuvannut, analysoinut, ajoittanut ja tulkinnut tutkimukseni pohjaksi. Koska Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakenneaineistoa ei ole aiemmin kuvattu, analysoitu ja tulkittu yksityiskohtaisesti, oli aineiston käsittely ja tulkinta sisällytettävä osaksi tätä tutkimusta. Katsoin myös, että aineiston analyysin julkaisu on tärkeää muille tutkijoille ja tuleville tutkimuksille, sillä vaikeaselkoinen ja runsas dokumenttiaineisto on koettu tähän mennessä siinä määrin ongelmalliseksi, että se on rajoittanut alueen aineiston tutkimusta. Olen pyrkinyt esittämään aineiston mahdollisimman kattavasti ja läpinäkyvästi alkuperäisiin dokumentteihin viitaten, minkä pohjalta rakenteiden ja yksiköiden tulkintaa voidaan tarkastella tarvittaessa helposti uudelleen.
Vasta tämän aineiston kokonaisanalyysin jälkeen tutkimuksessa on voitu keskittyä laajempiin ja kokonaisvaltaisempiin kysymyksiin koskien kaupungin rakentamista, sen tapoja, tekniikkaa ja aikataulua, jolloin myös rakennukset ja koko asuinpaikka aktiviteetteineen on voitu asettaa laajempaan historialliseen kontekstiinsa.
Tutkimuksen toinen kokonaisuus muodostuu aineiston ajoitusmenetelmistä. Olen tarkastellut tutkimuksessani Åbo Akademin aineiston analyysissä käyttämääni kolmea ajoitusmenetelmää: maakerrosten keskinäistä kerrostumisjärjestystä eli stratigrafiaa, puun vuosilustojen vuosittaiseen vaihteluun perustuvaa dendrokronologiaa sekä arkeologista löytöaineistoa. Kunkin ajoitusmenetelmän kohdalla on esitelty metodin käyttöön liittyvää taustaa ja periaatteita, minkä jälkeen on tarkasteltu metodin käyttöä ja roolia nimenomaan tässä aineistossa. Esittelemäni menetelmät ovat arkeologien keskuudessa nykyään hyvinkin tunnettuja ja kyseenalaistamattomia, mutta tutkimukseni aikana kävi ilmi, että ajoitusmenetelmät vaativat pelkkää käytön toteamista laajempaa tarkastelua ja keskustelua, sillä jouduin itse pohtimaan työssäni näiden ajoitusmenetelmien luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta.
Tärkeimmäksi ajoitusmenetelmäksi muodostui dendrokronologia, jonka avulla tässä tutkimuksessa on pyritty määrittämään rakennusmateriaaliksi käytettyjen puiden kaatoajankohta ja ikä. Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakenteista otettiin kenttätyövaiheessa kaikkiaan 557 näytettä, joista on ajoitettu 179. Tämä on toistaiseksi suurin ja kallein Suomessa koskaan tehty ajoitusanalyysi yhden kaivauksen aineistosta ja tarjoaa erinomaisen katsauksen keskiajalla käytettyyn puumateriaaliin sekä hyvän referenssiaineiston muille ajoitustutkimuksille. Resurssien niukkuuden takia ja osittain myös kokeilumielessä päädyin käyttämään tutkimuksessani kahta eri ajoituslaboratoriota, joiden tutkimustulokset erosivat toisistaan jossakin määrin. Tämän vuoksi jouduin pohtimaan dendrokronologiseen ajoitusmenetelmään liittyviä muuttujia ja tuloksiin vaikuttavia tekijöitä.
Mielestäni lukijan on hyvä olla tietoinen myös niistä muista metodeista, jotka ovat määrittäneet hyvin pitkälti ne rajat ja mahdollisuudet, mihin aineiston analyysissä ja tulkinnassa oli tässä tutkimuksessa mahdollista päästä. Reilun kymmenen vuoden jälkeen Åbo Akademin päärakennuksen tontin kaivauksista oli aiheellista luoda myös katsaus siihen, mitä metodista kehitysvaihetta kyseinen kaivaus on Turussa edustanut. Stratigrafisen metodin tarkasteluun oli oleellista ottaa mukaan muualla tapahtunut keskustelu ja kehitys, joka on keskeisesti vaikuttanut erilaisten kaivausmenetelmien soveltamiseen niin Turussa kuin muuallakin Suomessa. Kolmas käyttämäni ajoitusmenetelmä perustui löytöaineiston analyysiin, joka on hyvin yleisesti käytetty ja tunnettu menetelmä, mutta valitettavasti sitä käytetään usein liian pinnallisesti ja yksipuolisesti perehtymättä kontekstin analyysiin ja kokonaisuuden tulkintaan. Siksi katsoin, että tässä kokonaisvaltaisesti rakennuksia ja myös niiden käyttötarkoituksia tarkastelevassa työssä minulla on mahdollisuus – jopa velvoite – keskustella tähän metodiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisuuksista.
Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut kuitenkin luoda laajempi katsaus Turun kaupungin keskiaikaiseen rakennuskantaan, rakentamisen tekniikkaan, materiaaleihin, rakennustapoihin, tonttien rakenteeseen, katuihin sekä rakentamisessa tapahtuneisiin muutoksiin (luku 4). Tämä kokonaisuus muodostaa tutkimukseni kolmannen osan. Tällöin tarkastelun piiriin on otettu myös kaupungin muissa kortteleissa tehdyt kaivaustutkimukset sekä niitä koskevat julkaisut. Haluan kuitenkin korostaa, että Åbo Akademin päärakennuksen rakenneaineiston analyysin tekeminen on ollut ehdoton perusedellytys laajemmalle ja kokonaisvaltaisemmalle Turun keskiaikaisen rakentamisen käytäntöjä, niiden ajoituksia ja muutoksia tarkastelevalle tutkimukselle. Tämän kaupungin rakentamista käsittelevän luvun yhteydessä on keskusteltu myös rakentamiseen vaikuttaneista tekijöistä kunkin tarkasteltavan asian kohdalla tapauskohtaisesti.
Tutkimuksen neljännessä kokonaisuudessa (luku 5) tarkastellaan yhteenvedonomaisesti kaupungin rakentamista ja siinä tapahtuneita muutoksia eri aikoina suuremmassa perspektiivissä. Tutkimuksessa luodaan siten aineiston analyysin ja tulkinnan pohjalta katsaus siihen, miten ja milloin Turkua keskiajalla rakennettiin.
Lukijaa luonnollisesti kiinnostaa, millaista tietoa Turun rakentamisesta tutkimukseni hänelle tarjoaa. Ensinnäkin aineiston perusteella on tarkasteltu rakennusten fyysisiä ominaisuuksia: olen tarkastellut rakentamisessa käytettyjä materiaaleja, perustuksia, seiniä, lattioita, tulisijoja, sisäänkäyntejä ja valoaukkoja sekä kattorakenteita. Tähän liittyen on tarkasteltu myös rakennusten erilaisia tyyppejä: erilaisia asuinrakennuksia ja piharakennuksia, kuten eläinsuojia, varastoja, työpajoja ja saunoja. Olen pyrkinyt löytämään vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin: millaisia rakennuksia Turussa on ollut? Milloin eri toiminnoille on ryhdytty tekemään erillisiä rakennuksia? Milloin rakennusten tyypit muuttuivat? Millaisia toimintoja eri rakennuksiin voidaan yhdistää?
Tutkimuksessa on tarkasteltu myös kaupungin tontteja ja vastauksia on etsitty seuraaviin kysymyksiin: miten tontit on keskiajalla määritetty ja merkitty? Miten rakennukset ovat tonteilla sijainneet? Voidaanko tonttirakenteen ja rakennusten sijoittelun perusteella kertoa jotakin kaupungin asukkaista? Tutkimuksessa on tarkasteltu myös kaupungin kulkuväyliä: katujen ja kujien leveyttä, päällysteitä, kunnossapitoa ja nimeämisen käytäntöjä sekä katuverkoston kehittymistä keskiajan kuluessa.
Kaikkiin edellä mainittuihin seikkoihin liittyy myös tarkastelu siitä, millaisia muutoksia rakentamisessa on keskiajan kuluessa tapahtunut, ja mitkä seikat Turussa ovat vaikuttaneet muutoksiin ja innovaatioiden omaksumiseen. Tutkimuksessa on käynyt hyvin ilmi, että rakennustekniset uudistukset eivät ole olleet yksittäisiä ja erikseen käyttöönotettuja innovaatioita, vaan ne ovat usein kytkeytyneet sekä toisiinsa että asuinolosuhteiden yleiseen kehitykseen.
Rakentamisen perusteella voidaan tarkastella hyvinkin laajoja kysymyksiä, joille tutkimukseni toimii mielestäni hyvänä lähtökohtana. Aineiston analyysi on paljastanut esimerkiksi tietoja kaupungin perustamisesta, kasvusta, hävityksistä, jälleenrakentamisesta ja rakentamisen aktiviteetista eri aikoina. Åbo Akademin päärakennuksen tontin kaivaukset ja sen jälkeen suoritetut kaivaukset ovat mm. paljastaneet, että Turun kaupunkia ryhdyttiin rakentamaan ja laajentamaan merkittävästi 1360-luvulta lähtien. Aineiston analyysin perusteella on havaittavissa, että kaupunkia kohdanneet hävitykset ja niitä seurannut jälleenrakentaminen ovat toimineet myös katalysaattorina uusien tapojen ja tekniikoiden käyttöönotolle.
Kaupungin kasvuun ja rakentamisen aktiviteettiin voidaan liittää pohdintoja myös kaupunkitilassa ja kaupunkikuvassa tapahtuneista muutoksista. Ainoastaan laajan, koko kaupunkia koskevan aineiston perusteella voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: kuinka tiivis kaupunkiasutus oli eri aikoina? Millainen rakennuskanta kokonaisuudessaan kaupunkikuvaa leimasi? Miten kaupungin katuverkosto laajeni ja muuttui? Nämä ovat kysymyksiä, joihin myös tulevat kaivaukset tuovat toivon mukaan vielä lisätietoja.
Rakentamisen ja aineistoanalyysin perusteella voidaan pohtia myös kontakteja eri alueille, innovaatioiden omaksumista ja traditioiden pysyvyyttä. Rakentamisessa tapahtuneet muutokset heijastavat muutakin kuin vain innovaatioiden omaksumista ja teknistä kehitystä. Rakennuksiin sisältyy monenlaista toimintaa ja ne heijastavat asukkaidensa arvoja ja ideologioita syvällisemmällä tasolla kuin muu materiaalinen kulttuuri, minkä vuoksi niiden muutosten tarkastelu paljastaa parhaimmillaan asukkaiden mentaliteetissa tapahtuneita muutoksia pidemmällä aikavälillä.
Rakennuksien ja aineellisen kulttuurin perusteella voidaan tarkastella myös kaupunkilaisten sosio-ekonomista rakennetta sekä kulttuurisia ja ideologisia eroavaisuuksia, vaikka yksittäisiin kaupunkilaisiin aineiston perusteella ei päästäkään käsiksi. Kaiken kaikkiaan arkeologisen rakenneaineiston perusteella voidaan tarkastella fyysistä kaupunkikuvaa ja keskiaikaisen Turun kaupungin sosiaalista ja yhteiskunnallista tilannetta eri aikoina.
Yksityiskohtaisen aineistoanalyysin ansiosta tutkimuksessa on saatu uutta tietoa kaupunkilaisten asumiskulttuurista ja kaupunkimiljööstä keskiajalla. Tutkimus kumoaa aikaisempia käsityksiä esimerkiksi keskiaikaisen kaupungin rakentamisen suunnittelemattomuudesta ja siivottomuudesta. Tässä yhteydessä tuon esille ainoastaan muutamia esimerkkejä tutkimuksessa paljastuneista tuloksista: aiemmin on ajateltu, että Turun linna olisi toiminut innovaatioiden keskuksena ja levittäjänä ja että useat rakentamiseen liittyvät uudistukset ovat tulleet maahamme vasta uuden ajan alussa. Tarkastelun mukaan osa innovaatioista, kuten paritupa, rakennusten perustukset, lattioiden rossipohjat ja kaakeliuunit, on omaksuttu ensin kaupunkialueella ja huomattavasti aikaisemmin kuin aiemmin on epäilty. Aiemmin on ajateltu, että Turun keskiaikaista kaupunkikuvaa ovat leimanneet pienet, matalat ja vaatimattomat puurakennukset ja toisaalta hansatyylin komeat monikerroksiset kivirakennukset, jotka olisivat keskittyneet Kirkko- ja Luostarikortteliin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että rakennusten koossa, rakennustavassa ja tyypeissä on ollut suurempaa variaatiota; esimerkiksi useampikerroksisia rakennuksia on tehty sekä puusta, kivistä että tiilistä, ja muurattuja rakennuksia on ollut kaikissa kaupungin kortteleissa. Rakentamisen tavat ja innovaatioiden omaksuminen eri kortteleissa on siten huomattavasti monisyisempi asia kuin aiemmin on katsottu. Aiemmin on myös ajateltu, että keskiaikainen katuverkosto olisi syntynyt suunnittelemattomasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Turun keskiaikainen katuverkosto on syntynyt suunnitellusti. Katujen päällystäminen ja ylläpito ovat olleet kaupunkilaisten vastuulla, ja niiden puhtaanapitoon ja kunnostamiseen on kiinnitetty huomiota jo 1300-luvulta lähtien. Aiemmin on esitetty, että eri kortteleiden asukkaiden välillä olisi ollut selvä yhteiskunnallinen ero. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että asukkaiden sosio-topografinen suhde ei olisi niin selväpiirteinen ja suoraan kytköksissä asuinalueeseen eikä välttämättä rakennustyyppiinkään. Kaupunkilaisten varallisuuden ja sosiaalisen statuksen ilmenemistä tulee tarkastella useammalla kriteerillä kuin pelkästään asuintalojen rakennusmateriaalin perusteella.
Kaiken kaikkiaan tutkimukseni lisää tietoa Suomen vanhimman kaupungin rakentamisesta, kaupunkimiljööstä ja asukkaiden elinolosuhteista keskiajalla. Toivon mukaan tutkimukseni edistää osaltaan myös muuta keskiajan materiaaliseen kulttuuriin liittyvää tutkimusta sekä laajempaa rakennus- ja kaupunkikulttuurin tutkimusta Suomessa. Olen tehnyt tutkimukseni suomenkielellä, jotta se tavoittaisi laajemmin ja helpommin niin tutkijoita kuin opiskelijoita, joille työni tulee toivottavasti toimimaan hyvänä porttina keskiajan tutkimukseen. Suomenkielisenä tutkimukseni palvelee myös kaikkia Turun keskiajasta ja kaupunkihistoriasta kiinnostuneita henkilöitä.
Keskiajan rakentamiseen ja kaupunkikuvaan liittyvän tarkastelun lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, miten merkittävässä roolissa arkeologiset kaivaukset, ammattitaitoinen ja monipuolinen dokumentaatio sekä aineiston yksityiskohtainen analyysi ovat uuden tiedon ja tutkimuksen tuottamisessa. Tätä seikkaa tahtoisin erityisesti alleviivata. Mielestäni tässä tutkimuksessa tekemäni Åbo Akademin päärakennuksen aineiston analyysi toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten kaivausaineisto tulisi analysoida ja ajoittaa jo kaivausten jälkityövaiheessa. Tälle työlle pitäisi jatkossa varata riittävästi resursseja jo kaivausten suunnitteluvaiheessa. Ilman kunnollista ja yksityiskohtaista perusanalyysiä ei ole mahdollista tehdä tutkimusta, joka parhaimmassa tapauksessa voi antaa uutta tietoa ja tuoda kokonaan uudenlaisia perspektiivejä historiaan ja kaupunkikulttuurin tarkasteluun. Huolella suoritettu tutkimus voi luoda täysin uutta kulttuurista pääomaa – ei vaan Turulle vaan koko Suomelle – ja lisää maamme historian merkittävyyttä paitsi itsellemme myös naapurikansoillemme, joiden kanssa meillä on jo keskiajalla ollut tiiviit yhteydet.
Lectioni lopuksi siteeraan Turun sekä koko Suomen historian ja kielen merkkihenkilöä, 1500-luvun alkupuolella vaikuttanutta Mikael Agricolaa, joka pyysi vuonna 1544 julkaistun Rukouskirjansa esipuheessa lukijoiltaan seuraavaa puolustaessaan suomen kielen käyttöä ja kirjan mahdollisia vajavaisuuksia:
“Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka hänessä on vähän vikaa.”
Lähteet:
Daniel Juslenius. Vanha ja uusi Turku. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki 1988.
Liisa Seppänen. Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto. Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Arkeologia 2012.