Miia Ijäs väitteli Tampereen yliopistossa 31.5.2014 väitöskirjallaan Res publica redefined? The Polish-Lithuanian transition period of the 1560s and 1570s in the context of European state formation processes (Uudistettu unioni? Puola-Liettuan murroskausi 1560-1570-luvuilla eurooppalaisen valtiomuodostuksen kontekstissa). Vastaväittäjänä toimi dosentti Almut Bues (Deutches Historisches Institut Warschau) ja kustoksena professori Christian Krötzl.
Kerro lyhyesti, mitä tutkimuksesi käsittelee?
Tutkimukseni käsittelee eurooppalaista valtiomuodostusta keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Tarkastelen 1500-luvun valtiomuodostusta itäeurooppalaisen komposiittivaltion näkökulmasta, joka tässä tapauksessa on Puola-Liettuan unioni. Valtiomuodostukseen liittyy myös diplomatian historiaa ja muita 1500-luvun eurooppalaisia ilmiöitä, kuten uskonnollinen reformaatio.
Miten oma tutkimuksesi sijoittuu historian oppiaineeseen? Miten tutkimuksesi on otettu vastaan? Miten tutkimus sopii Tampereen yliopiston historian oppiaineen profiiliin?
Tampereella on tutkimuksen puolella vahva edustus uuden ajan alun aikakaudessa. Meillä toimii Uuden ajan alun tutkimusryhmä, joka kokoaa sekä opiskelijoita ja tutkijoita yhteen keskustelemaan aikakauden teemoista. Meiltä löytyy myös Trivium-tutkimuskeskus, joka keskittyy antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun historiaan. Vanhempia aikoja siis tutkitaan ja opetetaan, ja siinä mielessä kuulun näihin ryhmiin ja tähän profiiliin. Identifioin itseni kuitenkin poliittisen historian tutkijaksi ja vanhempien aikojen tutkimus on tällä hetkellä paljon muuta kuin poliittista historiaa. Samoin itäisen Keski-Euroopan tutkiminen on vähemmällä huomiolla Suomessa, ja Itä-Euroopan tutkimus keskittyy meillä yleensä Venäjään. Sanoisin, että tutkimukseni sopii tamperelaisten tutkijoiden joukkoon nimenomaan uskonnon historian näkökulmasta, mutta poliittinen näkökulma ja keskittyminen itäiseen Eurooppaan on omaa aluettani.
Miten päädyit aiheeseesi?
Olen aina ollut kiinnostunut itäisestä Keski-Euroopasta nimenomaan poliittisen historian, diplomatian ja kansainvälisten suhteiden näkökulmasta. Tutkimuskohde alkoi tarkentua 1500-luvulle reformaation ja uskonnollisen moninaisuuden kautta. Mielenkiintoista oli pohtia, mitä juuri reformaatio tarkoittaa poliittisessa ajattelussa ja valtiomuodostuksessa. Puola-Liettua maantieteellisenä alueena valikoitui siten, että lähdin vuonna 2005 maisteriopiskelijana vaihtoon Varsovaan ja sitä kautta aloin perehtyä nimenomaan Puolan historiaan. Opin ja ymmärsin sen, että Puolan historia on paljon muutakin kuin puolalaisten historiaa. 1500-luvun Puola-Liettua on mielenkiintoinen kokonaisuus eri etnisiä, uskonnollisia, kulttuurisia ryhmiä, joista löytää mielenkiintoisia keskustelunaiheita myös nykypäivässä.
Mikä tutkimusprosessissa oli haastavinta ja mikä mielenkiintoisinta?
Haastavinta olivat tutkimuksenteossa käytettävät kielet. Puolankielisten alkuperäislähteiden tutkiminen oli aluksi vaikeaa, ja itse asiassa luin lähteitä myös latinaksi, italiaksi ja ruotsiksi. Tutkimuksenteossa on osattava useita kieliä ja hallittava vanhoja käsialoja. Alkuvaiheessa ja ensimmäisten arkistomatkojen aikana tuli sellainen olo, että helpompi tie tutkijaksi olisi varmaan ollut löydettävissä. Mutta kun taidot kehittyivät ja huomasin pääseväni lähteisiin sisälle yhä paremmin, niin kyllä se avasi aivan uuden maailman. Tutkimuksenteosta tuli mielenkiintoista ja antoisaa, ja se kääntyi vahvuudeksi juuri sen kautta, että tutkii jotain sellaista, joka suomalaisessa historiankirjoituksessa ei kuulu valtavirtaan. Puola-Liettuan historian kanssa olin, varsinkin alkuaikoina, melko yksin. Haastavaa oli se, että kotimaista tukea ei paljoa ollut saatavilla. Toisaalta tuen puute johti siihen, että oli luotava ulkomaisia verkostoja omalle tutkimukselle, ja se on ollut hauskaa. Erityisesti työn loppuvaiheessa mielenkiintoista oli se, kun aloin keskittyä vielä enemmän teoreettiseen kirjallisuuteen ja avata sieltä uusia näkökulmia.
Väitöskirjassasi käytät lähteinä lakitekstejä, hallinnollisia asiakirjoja, puheita ja esimerkiksi ajan kirjallisuutta ja kirjeenvaihtoa. Millaista oli käyttää edellä mainittuja lähdetyyppejä? Miten luonnehtisit lähdemateriaalia ja itse tutkimusprosessia sen kautta?
Lähteiden tulkitseminen oli haastavaa, mutta äärimmäisen herkullista. Nautin erityisesti kaikesta, mikä liittyy kansainvälisiin suhteisiin. Diplomaattisia raportteja ja kansainvälisiä sopimuksia tutkin erityisellä mielenkiinnolla. Aikalaiskirjallisuus, joka hyvin usein oli uskonnollista tai poliittista, toi aivan eri tavalla esille esimerkiksi aikalaisten retoriikkaa kuin hallinnolliset dokumentit. Aloin pohtia paljon aikakauden mentaliteetteja ja sitä, millaisia erilaisia maailmankuvia ihmisillä oli. Aikalaiskirjallisuus oli upea keino päästä sisälle 1500-luvun maailmaan.
Tutkimuksessasi hyödynnät kahta teoreettista työkalua, joista toinen hyvinkin voimakkaasti jäsentää myös väitöskirjasi rakennetta. Miten päädyit juuri näihin valintoihin?
Olen aina pitänyt teoreettisesta ajattelusta ja kokenut sen lähtökohtaisesti mielenkiintoiseksi. Teoretisointi yleensä ja varsinkin yhteiskuntateoriat ovat vähän vieraita Suomessa vanhempien aikojen tutkimuksessa, mutta olen suhtautunut teorioiden hyödyntämiseen suurella mielenkiinnolla. Jatko-opintojen alussa suoritin hallintotieteiden opintoja, ja niissä pohdittiin päätöksentekoa organisaatiossa. Organisaatio ymmärrettiin nimenomaan heterogeeniseksi joukoksi, jossa organisaation sisällä on erilaisia ryhmittymiä ja yksilöitä, joilla toisilla on enemmän valtaa kuin toisilla. Kaikilla toimijoilla on omat mielipiteensä ja motiivinsa. Kysymys kuuluikin, miten tällaisessa yhteisössä tehdään päätöksiä? Päätöksentekoprosessiin yhdistettiin muun muassa Talcott Parsonsin paradigma yhteisön tai organisaation perustehtävistä, funktioista. Huomasin, että näen samoja ilmiöitä myös omissa lähteissäni. 1500-luvun Puola-Liettuassa mietittiin miten yhteisön sisällä, joka on sisäisesti niin moninainen, voidaan päätyä yhteiseen konsensukseen, sekä löytää suunta siihen, mihin tätä valtakuntaa viedään. Pystyin soveltamaan näitä yhtäläisyyksiä omaan lähdeaineistoon. Tämän huomattuani, tuli kirjoittamisesta helppoa ja hauskaa, kun tiesin tarkkaan miten jäsentelen oman tutkimukseni.
Väitöskirjasi siis käsittelee Puola-Liettuan unionia ja sen muutosta 1500-luvun puolivälissä, kun dynastisesta hallinnosta siirryttiin vaalikuninkuuteen. Miten luonnehtisit ajan puolaliettualaista yhteiskuntaa?
Yhteiskunta oli monikulttuurinen, elitistinen ja paljolti aateliston hallitsema. Talonpojat olivat sidottuja maahan yhä tiukemmin 1500-luvulta eteenpäin. Esimerkiksi talonpoikien oikeuksia muuttaa alueelta toiselle rajoitettiin ja aatelistolla oli aivan omat oikeusjärjestelmänsä alempiin säätyihin verrattuna. Yhteiskunta oli siis hyvin elitistinen sääty-yhteiskunta. Se näyttäytyy modernille ihmiselle negatiivisena piirteenä, mutta mielenkiintoisen yhteiskunnasta tekee limittäinen uskontojen ja kulttuuristen ryhmien olemassaolo. Paitsi yhteiskunta yleensä, niin myös aatelisto oli monikulttuurinen uskonnon näkökulmasta katsottuna. Se on kiehtova kokonaisuus. Aikakauden yhteiskunnan tutkiminen vaatii monen asian huomioonottamista ennen kuin sitä alkaa ymmärtämään.
Tuot esille, että Puola-Liettuan unionia on aikaisemmassa historiankirjoituksessa pidetty takapajuisena ja ehkä kehittymättömänäkin alueena Euroopan reunalla. Kuitenkin tutkimuksesi keskiössä vaikuttaa muun muassa Ranskan ja Ruotsin valtakunnissa tapahtuneet valtakamppailut, jotka osittain vaikuttivat myös Puola-Liettuaan. Miten kuvailisit Puola-Liettuan erityispiirteitä poliittisena unionina? Voisiko sitä verrata johonkin toiseen unioniin historiassa? Entä millaiseksi luonnehtisit Puola-Liettuaa kansainvälisten vaikutteiden alueena?
Kansainvälisten yhteyksien tarkastelulla pyrin osoittamaan, että mikään valtio tai valtakunta ei ole saareke eikä pärjää yksin. Valtiot ovat osa kansainvälistä järjestelmää, jossa tapahtumat yhtäällä vaikuttavat tapahtumiin ja kehityskulkuihin toisaalla. Jos Ranskan uskonsodat ja valtakamppailut vaikuttivat Puola-Liettuaan, niin kyllä myös Puola-Liettualla oli oma vaikutuksensa länteen ja itään. Puola-Liettuaa voisi verrata keskiaikaiseen Unkarin kuningaskuntaan, joka yhdisti Unkarin ja Böömin. Unkarin kuningaskunta oli yhteiskuntajärjestykseltään hyvin samankaltainen kuin Puola-Liettua. Molemmissa unioneissa oli vahva aatelisto omine aatelisprivilegioineen. Unkari on itse asiassa ensimmäinen eurooppalainen valtakunta, joka myönsi uskonnonvapauden samoin kuin hetkeä myöhemmin Puola-Liettua. Tutkimuksessani tuon esille, että uuden ajan alun valtakuntia ei tulisi vielä nähdä yhtenäisvaltioina, eikä missään nimessä kansallisvaltioina. Sanoisin, että valtakunnan komposiittiluonne ja juuri se, että valtakunta yhdistää eri väestöryhmiä, on yleiseurooppalainen ilmiö uuden ajan alussa. Hyvin tärkeänä pidän sitä, että emme historiantutkimuksessa päällekirjoittaisi menneisyyteen jotain sellaista, jota me oletamme valtion olevan. Toisin sanoen, painotan omassa tutkimuksessani vahvasti tätä komposiittivaltion näkökulmaa, jossa käsitellään menneisyyden valtakuntaa sellaisena kuin se on, joukkona erilaisia alueita ja yhteisöjä, eikä yritetä modernisoida tai yhtenäistää sitä meidän mittapuihin.
Tutkimuksesi keskittyy Puola-Liettuan kuninkaanvaaliin ja sen myötä valtionmuodostukseen. Kuninkaalla oli tiettyjä valtaoikeuksia, mutta myös hänen persoonansa, uskontonsa ja asuinpaikkakin muodostuivat tärkeiksi tekijöiksi. Tuot esille myös sen, miten Puola-Liettuassa nähtiin esim. Tanskan Kristian II ja Ruotsin Erik XIV tyranneina, eivät kuninkaina, joiden päämääränä oli huolehtia kansasta ja olla maalle kunniaksi. Miten Puola-Liettuaa verrattiin ympäristövaltoihin, millaista identiteettiä Puola-Liettua kuninkaalle haluttiin rakentaa?
1500-luvulla Jagiello-suvun hallintokaudella dynastia nähtiin moninaisen valtakunnan yhdistävänä tekijänä. Ymmärrettiin, että dynastian päätyttyä ajaudutaan kysymykseen siitä, että mikä meitä yhdistää? Ratkaisuksi esitettiin erilaisia vaihtoehtoja, ja yksi niistä oli tiiviimpi poliittinen unioni, jolla turvattaisiin valtioliiton jatkuminen dynastian jälkeen. Puola-Liettuassa korostettiin aina laillisuutta, lainmukaisuutta, johon Res publica -valtionimityskin osittain perustuu. Puola-Liettuassa painotettiin sitä, että lainmukaisuus voitaisiin nähdä monarkian ideologiana. Myös kuningas oli alisteinen laille, ja kuninkaan tuli hallita säädettyjen lakien mukaisesti. Tämä oli hyvin vahva osa Puola-Liettuan poliittista identiteettiä tutkimallani ajanjaksolla.
Millaisessa kansainvälispoliittisessa tilanteessa elettiin käsittelemässäsi ajanjaksossa?
Sanoisin, että Euroopassa elettiin suurta epävarmuuden aikaa. Yksi merkittävimmistä ilmiöistä kansainvälisellä kentällä oli Unkarin kuningaskunnan jako. Kuningaskuntaa oli viimeiset vuodet hallinnut Jagiello-dynastia, ja Puola-Liettuassa katsottiin vierestä, kun dynastia päättyi Unkarissa ja kuningaskunta jaettiin Ottomaanien ja Habsburgien kesken. Moskova muodosti oman haasteensa, jopa uhan Puola-Liettualle, koska Moskovan ruhtinaskunta ja Puola-Liettuan suuriruhtinaskunta olivat jo keskiajalta lähtien taistelleet vanhoista Kiovan Rus´in alueista. Ottomaani-imperiumi ja Habsburgit toivat alueelle omat jännityksensä, mutta Jagiello-dynastia ja vaalikuninkaat ratkaisivat nämä ongelmat rauhanomaisesti, muun muassa poliittisten avioliittojen avulla eli dynastisin suhtein. Merkittävä eurooppalainen ilmiö, joka sekoitti yhteiskuntia ja kansainvälisiä suhteita oli kristikunnan hajaantuminen reformaation myötä. Tämä loi suuria muutoksia valtakuntien välillä ja yhteiskuntien sisällä. Kalmarin unionin hajoaminen ja Ruotsin nousu ei ollut Puola-Liettualle niin iso uhka 1500-luvulla. Ruotsi oli vielä heikko tekijä Puola-Liettuaan verrattuna.
Perinteinen poliittinen historiankirjoitus rakentuu paljolti miesten varaan. Tutkimuksessasi tuot esille muutamia naisia, kuten Sofia, Anna ja Katarina Jagellonican. Oliko naisilla minkäänlaista roolia Puola-Liettuan valtionmuodostuksessa? Saitko heistä kenties lähteiden valossa toisenlaista kuvaa, kuin mitä perinteinen historiankirjoitus on antanut?
Naisten roolin tutkiminen vanhoina aikoina on haastavaa aina, koska naisten itsensä tuottama materiaali on vähäistä ja hajanaista. Toki voidaan miettiä, millainen asema ylhäisön naisilla ja kuninkaallisen perheen naisjäsenillä oli sukuverkostojensa sisällä ja hovissa. Sisaruksilla Katarina ja Anna Jagellonicalla oli merkittävä rooli nimenomaan sukuverkostossa ja sitä kautta myös dynastisissa suhteissa. Noustuaan Ruotsin kuningattareksi Katarina Jagellonica kävi suoraa kirjeenvaihtoa veljensä kuningas Sigismund Augustin kanssa ja keskusteli muun muassa Tanskan ja Ruotsin välisistä rauhanneuvotteluista. Muutoinkin Katarina on merkittävässä roolissa Ruotsin kruunun diplomatiasuhteiden hoitamisessa, erityisesti katolisten maiden kanssa. Kuningas Sigismund Augustin kuoltua vuonna 1572, oli Anna Jagellonica viimeinen Jagiello-dynastiaan kuulunut henkilö Puola-Liettuassa. Se, että hänellä oli dynastiset suhteet ja merkittävä geeniperimä yhdessä sen ajan Euroopan merkittävimmissä kuningashuoneista loi hänelle auktoriteettia, jota hän pystyi hyödyntämään omassa toiminnassaan.
Minkälaisten aiheiden parissa työskentelet tällä hetkellä?
Väitöskirjatutkimuksen aikana kiinnostus Anna Jagellonicaa kohtaan kasvoi jopa siinä määrin, että arkistoreissuilla etsin ensin materiaalia omaa väitöskirjatutkimustani silmällä pitäen, ja sen jälkeen pengoin materiaalia, jota löysin Annasta. Tämä johti siihen, että tällä hetkellä kirjoitan suomenkielistä tiedekirjaa Itä-Euroopan ja Puola-Liettuan historiasta ja valtionmuodostuksesta, reformaatiosta ja diplomatiasta 1500-luvulla Annan elämäntarinan kautta. Tällä hetkellä työn alla on siis teos, jota voidaan nimittää Anna Jagellonican elämänkerraksi. Puolalaisessa historiankirjoituksessa Anna on jäänyt vähäiselle huomiolle, eikä hänestä toistaiseksi ole kirjoitettu kuin yksi elämänkerta puolaksi, joka esittää Annan hyvin traagisena ja yksinjääneenä hahmona. Lukiessani hänestä säilyneitä dokumentteja ja hänen kovinkin kärjekkäitä omia kirjeitään, löytyi sieltä kuitenkin hyvin monitahoinen tahtonainen.
Palataan vielä toukokuisiin tunnelmiin. Millainen oli väitöstilaisuutesi?
Miellyttävä kokemus. Väitös kesti melko pitkään, mutta oli äärimmäisen miellyttävä. Vastaväittelijäni Almut Bues on todellinen tutkimusaiheeni asiantuntija ja siten olikin hieno tilaisuus päästä testaamaan itseään omasta aiheestaan hänen kanssaan. Buesilla oli myös hyvin keskusteleva ote koko tilaisuuteen niin, että myönteistä palautetta tuli yleisöltäkin. Ihmiset jotka eivät aihetta tunteneet ovat sanoneet, että keskustelun seuraaminen oli helppoa ja mukavaa juuri siksi, että me pyrimme tekemään keskustelusta ymmärrettävää. Voisin sanoa, että väitöstilaisuus oli sekä yleisöystävällinen että väittelijäystävällinen.