Hjelm, Titus: Globaalisti akateeminen. Vastapaino, Tampere 2016. 183 sivua. ISBN 978-951-768-539-9.
Kun kaksi tutkijaa kohtaa toisensa nykypäivän yliopistossa, puhe kääntyy ennen pitkää viime ajan julkaisuihin. ”Julkaise tai tuhoudu” -tunnuslause on vakiinnuttanut asemansa yliopistoelämässä. Viime vuosikymmeninä akateemisessa maailmassa on kuitenkin herätty ajattelemaan, että kotimaassa ja omalla kielellä julkaiseminen, menestyksekäskään sellainen ei riitä, vaan tutkijoiden olisi julkaistava myös kansainvälisillä foorumeilla.
Vaikka kansainvälinen julkaiseminen on joillakin aloilla ollut jo pitkään itsestäänselvyys, niin esimerkiksi historia-aineissa sen yllä on leijunut myyttisyyden viitta. Kansainvälisestä julkaisemisesta on puhuttu tavalla, joka on antanut ymmärtää sen olevan ”viimeinen koitos”, joka erottaa jyvät akanoista. Vaikka tätä ajattelutapaa voi kritisoida, kansainväliseen julkaisemiseen liittyy kiistatta haasteita, joita kotimaassa ei tule edes ajatelleeksi. Näitä ovat monesti nimenomaan suomalaisesta toimintatavoista poikkeavat käytännöt esimerkiksi kirjojen laajuuksista tai kustannusprosessin etenemisestä. Monesta käytännöstä on vallinnut epätietoisuus ainakin nuorempien tutkijoiden keskuudessa. Esimerkiksi omalla alallani kansainvälisestä julkaisemisesta on puhuttu tutkijakoulutuksessa lopulta varsin vähän, ja monesti hedelmällisin tieto on saatu käytäväkeskusteluissa kokeneempien kollegojen kanssa. Titus Hjelmin opaskirja vastaa olemassaolevaan tarpeeseen.
Hjelmin näkökulma kansainväliseen julkaisemiseen on terveen kriittinen: kansainvälistä julkaisemista ei tarkastella ainoana autuaaksi tekevänä tapana saattaa tutkimustulokset julkisuuteen, vaan yhtenä julkaisuvaihtoehtona muiden joukossa. Hjelmin teoksensa johdannossa painottama henkilökohtaisuus näkyy jo teoksen ensimmäisessä, kohdeyleisön valintaa käsittelevässä luvussa, jossa tekijä kertoo päätyneensä kirjoittamaan oman väitöskirjansa suomeksi, koska hän halusi teoksellaan ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hjelmin esittämä näkökulma on erittäin tärkeä, ja onkin paradoksaalista, että oman maan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisesta ei nykyisessä tiedemaailmassa muistuteta kuin juhlapuheissa – ja nyt siis kansainvälisen julkaisemisen oppaassa.
Kohdeyleisön valintaa käsittelevän luvun jälkeen Hjelm siirtyy kuvaamaan kansainvälisen artikkelijulkaisemisen prosessia, jossa menettelytavat eivät juuri eroa toisistaan, toimiipa julkaisufoorumina sitten kotimainen tai ulkomainen lehti ja Hjelmin onnistunutta ohjeistusta voikin yhtä lailla soveltaa myös kotimaiseen tiedejulkaisemiseen. Ehkä hieman hämmentävää oli Hjelmin kategorisen negatiivinen suhtautuminen open access -julkaisemiseen: hänen kielenkäytössään open access on synonyymi lähinnä erilaisten ”vanity pressien” julkaisemille lehdille, joissa julkaiseminen saattaa käydä tutkijalle yllättävän kalliiksi erilaisten ”käsittelymaksujen” vuoksi. On totta, että monet akateemisella alalla työskentelevät saavat päivittäin sähköpostiinsa artikkelipyyntöjä toinen toistaan epäilyttävämmiltä lehdiltä, mutta toisaalta open access on suunta, johon ollaan menossa, kun yliopistoilla ei kiristyvässä taloustilanteessa ole varaa maksaa kustantajien vaatimia kalliita tilausmaksuja. Olisikin ollut suotavaa, että Hjelm olisi käsitellyt teoksessaan myös kansainvälisen open access -julkaisemisen positiivisia puolia ja tulevaisuudennäkymiä.
Artikkelijulkaisemisen jälkeen Hjelm käsittelee artikkelikokoelmien ja monografioiden julkaisuprosessia kaikkine kiemuroineen. Useampaan lukuun jaotellussa kokonaisuudessa käydään läpi prosessin eri vaiheet aina kirjaehdotuksen tekemisestä valmiin julkaisun markkinointiin. Kirjanjulkaisua koskeva osio kuuluukin koko kirjan mielenkiintoisimpiin: lukijaa opastetaan konkreettisesti, millainen kirjaehdotuksen tulisi olla, ja sen lisäksi Hjelm kertoo, millainen päätöksentekoprosessi kustantamoissa käydään läpi. Myös valmistuneen teoksen markkinointia varten Hjelm antaa hyviä neuvoja, jotka tulevatkin monesti tarpeeseen, sillä liian monen tieteellisen teoksen kohtalona on ollut jäädä ainoastaan pienen piirin tietoon. Olisin toivonut Hjelmin käsittelevän kirjojen osalta myös muita kuin englanninkielisen maailman kustannuskäytäntöjä: esimerkiksi 110-miljoonan ihmisen saksankielisen kielialueenalueen käytännöt jäävät kirjassa kokonaan käsittelemättä, vaikka siellä käytössä olevat massiiviset, jopa tuhansien eurojen painatustukivaatimukset hämmentävät monia siellä julkaisemisesta kiinnostuneita.
Kirjan viimeisessä varsinaisessa luvussa Hjelm pohtii lähestulkoon filosofisella otteella kansainvälisen julkaisutoiminnan merkitystä osana akateemista uraa ja antaa samalla yleispäteviä neuvoja akateemiseen julkaisutoimintaan. Teoksen liitteissä hän puolestaan esittelee tunnetuimpia akateemisia kustantamoja ja kustannussopimuksen malleja. Hjelmin kirja on napakka ja helppolukuinen esitys, joka vastaa useimpia tutkijoita askarruttaviin kysymyksiin kansainvälisestä julkaisemisesta, ja jonka soisi vakiinnuttavan asemansa esimerkiksi humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tohtorikoulutuksessa.