Darwin, Charles: Lajien synty: Luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen olemassaolon taistelussa. Suomentanut Pertti Ranta. Vastapaino: Tampere 2016. 421 sivua. ISBN 978-951-768-550-4
Englantilainen luonnontieteilijä Charles Darwin (1809-1882) julkaisi vallankumouksellisen teoksensa On the Origin of Species by Means of Natural Selection on the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life vuonna 1859. Tutkimus joutui heti huomattavan kiistelyn kohteeksi ja sen teemat levisivät nopeasti monille yhteiskunnallisen keskustelun areenoille – jo varsin varhaisessa vaiheessa Darwinin ideoiden pohjalta alettiin kehitellä muun muassa sosiaalidarvinismina tunnettua yhteiskuntatieteellistä teoriaa ja toisaalta kiistellä perinnöllisyysopin ja kreationismin paremmuudesta luonnon kehityksen ensisijaisena selittäjänä. Työn suosiosta kertoo jotain se, että se on käännetty yli 40 kielelle ja sitä myydään yhä vuosittain 75000-100000 kappaletta. Teos kuuluu kautta aikain käännetyimpiin ja myydyimpiin tieteellisiin tutkimuksiin.
Vastapaino teki kulttuuriteon julkaisemalla vuonna 2009 Lajien synnystä uuden, Pertti Rannan laatiman käännöksen. Tästä versiosta ilmestyi keväällä 2016 kustantajan Tiedeklassikko-sarjassa pokkariversio. Uudelle suomennokselle on ollut tilausta, sillä aikaisemmat käännökset ovat sekä tieteellisiltä käsitteiltään että kielelliseltä ilmaisultaan auttamattomasti vanhentuneita. Työn suomensi ensimmäisen kerran A. R. Koskimies ja sen julkaisi Karisto kahdeksan erillisvihkon sarjana vuosina 1913-1917 (toinen painos 1928, kolmas painos 1988). Tämän jälkeen Anto Leikola käänsi Darwinin tekstistä kenialaisen paleontologistin Richard E. Leakeyn (s. 1944) toimittaman ja Kirjayhtymän kustantaman lyhennelmän vuonna 1980.
Lajien synnyn tarkempi esittely voidaan jättää tässä vähemmälle huomiolle, sillä jokainen on epäilemättä perehtynyt Darwinin ajatuksiin koulussa joko omasta halustaan tai opettajan pakottamana. Teoksen perusideat luonnonvalinnasta, kasvi- ja eläinlajien hengissäsäilymiskamppailun edellytyksistä, lajien levinneisyydestä sekä fossiililöydöistä evoluutioteorian perimmäisenä todisteena kuuluvat yleissivistykseen. Työn muodosta voi sanoa sen verran, että Darwin esitti ajatuksensa evoluutiosta johdonmukaisesti ja teksti on säilyttänyt tässä mielessä luettavuutensa hyvin. Työstä tekee raskaanoloisen lähinnä se, että se sisältää huomattavan määrän empiiristä esimerkkiaineistoa ja yksityiskohtaisia lajikuvauksia evoluutioteorian tueksi.
Rannan käännös on kolmesta suomenkielisestä versiosta ymmärrettävästi tyyliltään ajanmukaisin ja selkein, mutta käännöstä täytyy kiittää ennen kaikkea siitä, että kääntäjä on ottanut biologian käsitteissä viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset asianmukaisesti huomioon. Tämä lisää käännöksen käytettävyyttä. Ainakin aiheeseen perehtymättömän ja käsitteiden historiallista kehitystä tuntemattoman olisi vaikea tai mahdoton ymmärtää teoksen lajikuvauksia varhaisempien käännösten avulla. Katsotaan paria käännöskohtaa hieman tarkemmin. Esimerkit koskevat työn kuudenteen lukuun sisältyvää selostusta teorianmuodostuksen ongelmista. Koskimies tulkitsee kyseistä kohtaa näin:
”Tahdon nyt antaa pari esimerkkiä saman lajin yksilöiden moninaistuneista ja muuttuneista elintavoista. Etelä-Amerikassa olen usein tarkannut erästä paarmalintua (Saurophagus sulphuratus), joka milloin tornihaukan tavoin pysyttelee yhdessä kohti ilmassa ja sitten siirtyy leijailemaan toisaalle, milloin taas seisoo hievahtamatta veden partaalla ja sitten äkkiä syöksähtää veteen niinkuin kuningaskalastajalintu kalan niskaan. Englannissa näemme pakastiaisen (Parus major) kiipeilevän oksilla miltei kiipijän tavalla…” (Koskimies 1988, 232-233.)
Leikola kääntää saman kohdan seuraavasti:
”Mainitsen nyt esimerkkejä saman lajin yksilöiden moninaistuneista ja muuttuneista elintavoista. Olen usein katsellut, miten eteläamerikkalainen tyrannisieppo liitelee jonkin paikan yllä ja sitten etenee tuulihaukan tavoin toiseen kohtaan, toisinaan taas seisoo hiljaa vesirajassa ja syöksähtää äkkiä nappaamaan kalan kuin kuningaskalastaja. Meidän maassamme voi talitiaisen joskus nähdä kiipeävän pitkin runkoja melkein puukiipijän tavoin…” (Leikola 1980, 106.)
Ja lopuksi sama kohta Rannan käännöksenä:
”Esitän nyt joitakin esimerkkejä saman lajin yksilöiden moninaistuneista ja muuttuneista elintavoista. Seurasin usein naamioväijyä (Saurophagus sulphuratus) Etelä-Amerikassa kun se lekutteli yhdessä paikassa ja siirtyi sitten toiseen kuin tuulihaukka. Muulloin se seisoi liikkumatta vesirajassa ja syöksähti sitten kuin kuningaskalastaja kalan perään. Englannissa talitiaisen (Parus major) voi nähdä kiipeilevän oksistossa kuin puukiipijä…” (Ranta 2016, 159-160.)
Esimerkit tarjonnevat käsityksen sekä tieteellisissä käsitteissä että käännösten tyylissä tapahtuneista muutoksista. Asiaan vihkiytymättömän on ilman taustatietoja vaikea ymmärtää ”paarmalinnun”, ”tyrannisiepon” ja ”naamioväijyn” sisällöllistä yhteyttä. Samanlainen käsitteellinen muutos nähdään ”pakastiaisen” ja ”talitiaisen” kohdalla. Koskimiehen ja Rannan käännöksissä ongelma on ratkaistavissa sillä, että kumpikin antaa lajinimille asianmukaiset latinankieliset vastineet. Leikolan käännös on tässä suhteessa suurpiirteisempi. Sen perusteella lukijan voi olla lopulta vaikea tunnistaa ensin puheena olevaa lajia varmasti. Katsotaan samoilta sivuilta vielä toista käännösesimerkkiä. Koskimies jatkaa näin:
”Myrskylinnut ovat oikeita valtameren lintuja ja oleskelevat enemmän ilmassa kuin mitkään muut linnut. Kuitenkin kuka tahansa saattaisi erehtyä pitämään erästä Tulimaan suojaisilla salmilla elävää lajia (Puffinuria berardi) jonakin ruokki- tai uikkulajina sen yleisten elintapojen, hämmästyttävän sukellustaidon ja uima- ja lentotavan vuoksi, milloin sen on pakko turvautua siipiinsä. Tästä huolimatta se on olellisesti myrskylintu, joskin monet sen elimistön osat ovat perin pohjin muuntuneet uusien elintapojen mukaisiksi.” (Koskimies 1988, 234-235.)
Leikola kääntää kohdan seuraavasti:
”Myrskylinnut ovat linnuista eniten ilmaan ja ulapoille sopeutuneita, mutta Tulimaan rauhallisissa salmissa elää muuan laji, jonka verraton sukellustaito sekä uima- ja lentotyyli saisivat kenen tahansa luulemaan sitä ruokiksi tai uikuksi. Kuitenkin se on ehdottomasti myrskylintu, mutta monet sen organisaation osat [sic!] ovat muuttuneet perusteellisesti sen uusien elintapojen mukaan.” (Leikola 1980, 107.)
Ja lopuksi Rannan käännös samasta katkelmasta:
”Liitäjät ovat aitoja valtamerien lentäjiä, mutta kuitenkin Tulimaan rauhallisten salmien isomyrskyliitäjän (Puffinuria berardi, nyk. Macronestes giganteus) voisi sekoittaa ruokkiin tai uikkuun sen hämmästyttävän sukelluskyvyn, uimatapojen ja lentohaluttomuuden perusteella. Se on kuitenkin pohjimmiltaan liitäjä, vaikka monilta rakenneosiltaan perin pohjin muuttunut.” (Ranta 2016, 160.)
Uusin käännös tuo ymmärrettävästi jälleen selkeimmin esiin laji- ja sukukäsitteissä tapahtuneet muutokset. Käännös sisältää kaksi merkittävää tekijää, jotka puuttuvat aikaisemmista versioista. Ensinnäkin, se antaa suomenkielisen lajinimen Tulimaan salmissa elävälle myrskylintulajille (isomyrskyliitäjä). Toiseksi se sisältää kyseisen lajin suhteen merkittävänä historiallisena yksityiskohtana sekä aikaisemmin käytössä olleen (Puffinuria berardi) että nykyisin käytettävän (Macronestes giganteus) latinankielisen nimen. Vaikka lajin latinankielinen nimi on muuttunut todennäköisesti Koskimiehen käännöksen jälkeen eikä hänen käännöstään voida tässä mielessä arvostella, on Rannan käännöksen eduksi katsottava yleisesti ottaen se, että käännös tekee käsitteissä tapahtuneet historialliset muutokset selväksi. Tämä ei tietenkään poista tutkimukselta tarvetta tarkistaa Darwinin käyttämiä käsitteitä teoksen alkuperäisversiosta, mutta auttaa tutkimustyötä tekevää hahmottamaan Darwinin aikakauden käsitteellistä kehitystä ja käsitteissä tapahtuneita myöhempiä muutoksia.
Rannan käännös on ymmärrettävästi ainoa tämän päivän kriteerit täyttävä suomennos Lajien synnystä, mutta pienoisena puutteena voitaneen pitää sitä, ettei käännös sisällä minkäänlaista luetteloa teoksen tieteellisistä termeistä. Esimerkiksi Koskimiehen käännökseen tällainen luettelo sisältyy. Ehkä luettelon puuttumista Rannan suomennoksesta voidaan puolustella sillä, että käsitteet ovat muuttuneet vuoden 1859 jälkeen sen verran rajusti, ettei alkuperäisteoksen yhteydessä julkaistun listan esittäminen olisi ollut kovin asianmukaista ilman laajoja historiallisia selityksiä.
Tätä puutetta valitettavampana täytyy pitää sitä, ettei käännöksen alkuun sisälly kääntäjän esipuhetta. Kyseisessä osiossa olisi ollut erityisen helppo esittää huomioita käännöksen käsitteellisistä valinnoista ja Darwinin ideoiden osin jo vanhentuneista piirteistä unohtamatta Darwinin, Jean-Baptiste Lamarckin (1744-1829), Gregor Johann Mendelin (1822-1884) ja muiden 1800-luvun alun ja puolivälin tutkijoiden oppihistoriallisia kiistoja ja ideologisia yhteyksiä. Darvinismia kohtaan osoitetut hyökkäykset alkoivat jokseenkin heti teoksen ilmestyttyä ja yksi kuuluisimmista kiistoista käytiin vuonna 1860 Oxfordissa British Association for the Advancement of Science -seuran kokouksessa. Niin ikään nykylukija saattaisi kaivata tietoja luonnonvalintateorian yhteiskunnallisesta soveltamisesta ja brittifilosofi Herbert Spencerin (1820-1903) sosiaalidarvinismina tunnetun opin kehittämiseksi tekemästä työstä.
Nämä seikat olisivat kontekstoineet teoksen synty-ympäristönsä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja auttaneet samalla lukijaa ymmärtämään Darwinin ajattelun nykylukijalle vaikeaselkoisiksi jääviä kohtia. Nyt käännös sisältää ainoastaan suppean ”Suomentajan jälkikatsauksen”, jossa Ranta esittää muutamia lyhyitä hajanaisia huomioita Darwinin teoksen ensipainoksen aikalaisvastaanotosta ja Koskimiehen suomennoksen ongelmista jättäen Leikolan version täysin huomiotta. Rannan mukaan ”Koskimiehen käännös on tähän saakka ollut ainoa Lajien synnyn käännös suomeksi”. Väite ei pidä paikkaansa, mutta oikeuttaa mukavalla tavalla Rannan käännöksen ja korostaa samalla uuden käännöksen tarpeellisuutta.
Erotuksena Rannan käännöksestä Leikolan käännös sisältää teoksen toimittajan Leakeyn laatiman laajan johdannon, jossa tämä esittää merkittäviä huomioita evoluutioteorian historiasta ennen Darwinin aikaa, selostaa laajasti Darwinin keskeisiä ongelmia sekä tuo esiin Darwinin teorian suhteen tämän päivän evoluutiobiologiaan. Käännös on hienosti kuvitettu ja sisältää asia- ja nimihakemiston, kuvaluettelon sekä kääntäjän asianmukaisesti kommentoiman kirjallisuusluettelon. Käännöstä voi pitää siinä mielessä Rannan suomennosta parempana, että se kontekstoi Darwinin esityksen sen aitoon historialliseen ympäristöön ja tarjoaa samalla varsinkin kuvateksteissään mielenkiintoista lisävalaistusta Darwinin opista. Nämä huomiot ovat Lajien synnyn historiallisen aseman ja arvon ymmärtämiseksi jokseenkin välttämättömiä.
Edellä mainituista puutteista huolimatta uusi käännös on tervetullut, sillä se nostaa Darwinin keskeiset ideat esiin nykylukijan ymmärtämällä tavalla. Käsitteellisen tarkkuutensa puolesta käännöstä voinee käyttää suhteellisen huolettomasti tieteellisten tutkimusten lähteenä tai ainakin jonkinlaisena vertailumateriaalina – tiettävästi tutkijat perustavat tutkimuksensa teoksen englanninkielisiin alkuperäisversioihin. Käännös on joka tapauksessa sen verran laadukas, että sitä uskaltaa suositella jokaiselle Darwinin ajattelusta ja evoluutioteoriasta kiinnostuneelle.
Jouni Huhtanen on filosofian maisteri ja Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian jatko-opiskelija, joka valmistelee väitöskirjaa tieteen vallankumouksen historiankirjoituksen historiasta työnimellä Astronomian historian teoriat, tulkinnat ja kehykset.