FM Erja Simunan yleisen historian väitöskirja ”The many faces of a conflict: representations of the 1981 Northern Irish hunger strike in international press” tarkastettiin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 25.2.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Leila Koivunen (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Kari Alenius (Oulun yliopisto). Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1485-6
Olemme kaikki lukeneet, kuulleet ja nähneet uutisia sodista ja konflikteista. Ne ovat olleet kiinnostavia uutisaiheita jopa niin pitkään kuin tiedotusvälineitä on ollut olemassa. Oletamme, että meille kerrotut uutiset ovat tosia. Ja silloinhan muillekin kerrotaan samaa. Mutta tapahtuuko näin?
Nykyisin internet on hyvä väline tutustua erilaisiin uutisiin ja tulkintoihin; vertailla mitä tapahtumista kerrotaan eri puolilla maapalloa. Mutta ei tarvitse mennä kovinkaan kauan taaksepäin, kun tämä ei ollut mahdollista. Ei ainakaan ilman työlästä tiedon etsintää.
Pitäisikö meidän sitten tietää mitä asioista muualla kerrotaan? Tämän tutkimuksen mukaan kyllä. Kun tietää mitä tapahtumista kerrotaan, ja ennen muuta miksi, on paljon helpompi ymmärtää esimerkiksi yhteisöjen ja kulttuurien erilaisuutta. Erilaisille tulkinnoille on yleensä löydettävissä syitä ja selityksiä. Yhden totuus ei välttämättä ole sen oikeampi kuin kenenkään toisenkaan. Tämän asian oivaltaminen on yleensä avain toimivaan vuorovaikutukseen.
Yhteisöjen välinen vuorovaikutus on ollut ongelmallista muun muassa Pohjois-Irlannissa. Konfliktilla on näkökulmasta riippuen vuosisatojen mittainen historia. Yksinkertaistettuna Pohjois-Irlannin väkivallan syynä pidetään usein kiistaa siitä, kuuluuko alue Englannin johtamaan Britanniaan vai Irlantiin. Englantilaiset saapuivat Irlannin saarelle vuosisatoja sitten. Taistelussa maan omistuksesta ja omista oloistaan alkuperäisväestö jäi usein alakynteen. Kansallinen herääminen johti pitkien ja välejä repivien taisteluiden jälkeen lopulta Irlannin itsenäistymiseen.
Irlanti erosi Iso-Britanniasta 1920-luvulla omaksi vapaavaltiokseen verisen sisällissodan jälkeen. Kuusi pohjoista kreivikuntaa jäi Irlannin ulkopuolelle. Pohjois-Irlannin väestö oli ja on voimakkaasti jakautunut kahteen yhteisöön. Vaikka jako on nimellisesti uskonnollinen, siihen liittyi paljon taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä. Käytännössä valta ja omaisuus keskittyivät vain toiselle yhteisölle.
1960-luvun hengessä myös Pohjois-Irlannissa herättiin vaatimaan tasa-arvoa. Rauhallisena alkanutta kansanliikettä alettiin pian häiriköidä, ja lopulta tilanne kärjistyi levottomuuksiksi protestanttien ja katolisten – lojalistien ja tasavaltalaisten – kesken. Yhteiskunta ei muuttunut rauhallisesti, vaan maantieteellisesti pienestä alueesta tuli lopulta verinen taistelutanner useaksi vuosikymmeneksi.
Vuosien 1969 ja 1998 välillä yhteenotoissa kuoli noin 3600 ihmistä ja kymmeniätuhansia haavoittui. Monet yhteenotot, pommi-iskut ja muut tapahtumat ovat ylittäneet kansainvälisen uutiskynnyksen: Bloody Sunday, Bloody Friday, Mountbattenin murha, Brightonin hotellin pommi-isku, Omaghin pommi ja niin edelleen. Myös vuoden 1981 tasavaltalaisvankien nälkälakko nousi kansainväliseksi uutisaiheeksi.
Myös nälkälakon juuret juontavat 1960-luvun lopulla alkaneisiin levottomuuksiin. Väkivallan lisääntyessä brittihallinto poukkoili lain ja käytäntöjen kanssa. Välillä ihmisiä vangittiin ns. tavallisina rikollisina, välillä erilaisten erikoislakien nojalla. Seurauksena oli, että vankilassa oli usean eri kategorian vankeja, vaikka rikosnimike saattoi olla tismalleen sama. Vuosien ajan vangit protestoivat tilannetta monin keinoin, ja 1970-luvun lopulla vankien asiaa tuotiin julki myös vankilan ulkopuolella. Näillä ei kuitenkaan ollut suuremmin vaikutusta tilanteeseen, vaan vangit turvautuivat irlantilaisille perinteiseen protestointimuotoon, nälkälakkoon.
Lakko alkoi 1.3.1981, kun myöhemmin lakolle kasvot antanut Bobby Sands kieltäytyi ruoasta. Monien vaiheiden jälkeen vangit ilmoittivat 3.10.1981 lopettavansa lakon. Yhteensä 10 vankia menehtyi nälkälakon seurauksena.
Ajanjakso oli myös yksi verisimmistä alueen historiassa: noiden kuukausien aikana menehtyi hieman lähteestä riippuen 60-70 ihmistä eri yhteenotoissa. Toisaalta, konfliktilla on ollut myös positiivisempia seurauksia: esimerkiksi poliittinen vaikuttaminen nähtiin lakon myötä entistä parempana mahdollisuutena vaikuttaa asioihin.
Nälkälakko keräsi maailmanlaajuisesti huomiota eri tiedotusvälineissä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uutisointia 15 sanomalehdessä eri puolilta maailmaa.
Tämän työn keskeinen termi on mielikuva. Ihmisen käsitysmaailma koostuu erilaisista maisemista: erilaisista tavoista nähdä ja tulkita reaaliympäristön ominaisuuksia ja ulottuvuuksia. Nämä maisemat pitävät sisällään henkilökohtaisia kokemuksia omasta ja vieraista kulttuureista, moninaisia mielikuvia eri maisemien kietoutumisista toisiinsa sekä mediamaiseman, joka koostuu tiedotusvälineiden ja kulttuuriteollisuuden välittämistä lyhyistä, yleistävistä kertomuksista. Mielikuvat muista eivät ole faktoja, vaan hyvin voimakkaita uskomuksia/käsityksiä toisista.
Kriisin tai konfliktin kohdatessa ihmisryhmät jakaantuvat ”meihin” ja ”muihin” normaalitilannetta herkemmin, jolloin (mieli)kuvat toisesta ovat paremmin havaittavissa. Media tarjoaa hedelmällisen välineen tarttua kiinni arkiseen tiedonkulkuun ja käsityksien muodostumiseen. Tavoite ei ole tutkia tiedotusvälineiden toimintaa itsessään, vaan tavoittaa niitä omissa konteksteissaan syntyneitä tekijöitä, joista näkyy heijastuksia myös mediassa.
Nälkälakon uutisointi tarjoaa paljon mielenkiintoisia esimerkkejä poikkeavista käsityksistä. Tulkinnat tapahtuneesta vaihtelivat: yhden mielestä kyseessä oli yksittäisen terroristin teko, kun taas toinen piti sitä kauan jatkuneen konfliktitilanteen viimeisimpänä käänteenä. Huomionarvoista on, että eri maissa toimineet lehdet saattoivat toimia myös samalla tavalla: mikäli lehti piti tilannetta ennen muuta väkivaltaisena tapahtumana, uutisoinnin elementit olivat sen mukaisia. Toisaalta, jos tilanne nähtiin osana laajempaa konfliktia, myös tällöin uutisoinnissa oli samankaltaisuuksia eri maissa. Lehdet siis uutisoivat tapahtumia niille annetun merkityksen kautta.
Tiedotusvälineet tekevät valintoja valitessaan julkaistavaa materiaalia. Valinnat ovat joko tietoisia tai tiedostamattomia. Ulkopuolisen voi olla vaikea tietää millaisesta valinnasta on kulloinkin kyse, mutta toisaalta tässä tutkimuksessa ei puututa syvemmin siihen, vaan ennen muuta pohditaan tekijöitä, jotka vaikuttavat erilaisten mielikuvien syntyyn.
Sanomalehtiuutisen mielikuva rakentuu monista tekijöistä: otsikot, kuvat ja leipäteksti muodostavat kokonaisuuden, joka luo tapahtumalle merkityksen. Aiheen käsittely voidaan toteuttaa eri keinoin ja painotuksin. Tällöin lopputuloksena saattavat olla erilaiset tulkinnat tapahtuneesta. Oma merkityksensä on myös sillä, miten tapahtumasta uutisoidaan: onko se iso etusivun uutinen vai lyhyt sähke viimeisillä sisäsivuilla; onko käytetty kuva tarkoituksellisen huomiota herättävä vai pelkkä kuvituskuva, joka ei välttämättä kerro mitään.
Esimerkiksi uutiskuva voi korostaa samasta tapahtumasta erilaisia näkökulmia ja siten luoda erilaisia merkityksiä. Yksittäisinä tällaiset eivät ole enää niin merkittäviä, mutta jos tietty näkökulma toistuu, tulee väistämättäkin mieleen, että sille on jokin syvällisempi syy. Kuvan valta on totta eritoten ulkomaanuutisoinnissa. Omin silmin nähtynä tapahtumat ovat uskottavampia kuin pelkästään luettuna. Ainakin suomalaisesta (ja monen muun maan) näkökulmasta konfliktit ovat ulkomainen ilmiö. Tuskin monellakaan on mahdollisuuksia lähteä paikan päälle seuraamaan eri konflikteja, joten tiedostusvälineet ovat ainoa mahdollisuus tietää mitä maailmalla tapahtuu.
Ilman aiemmin muodostuneita merkityksiä Bobby Sandsin hautajaisista julkaistuissa kuvissa nähtäisiin pelkkiä elementtejä: arkku, ihmisiä, erilaisia asuja, aseita. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole, vaan yksi tunnistaa naamioituneen miehen merkityksen ja toinen aseella ampumisen rituaalin. Merkityksiä kasaantuu lisää: yksi pitää tapahtumaa kulttuurisena perinteenä, kun taas toiselle se on väkivaltainen ilmiö. Jonkun mielestä tapa on irlantilainen, joku muu pitää sitä yleismaailmallisena. Kuva itsessään ei kerro näitä merkityksiä, vaan tulkinnat perustuvat siihen, mitä me jo tiedämme. Pienilläkin elementeillä saattaa siis olla suuri painoarvo merkityksiä luotaessa.
Yksittäiset sanatkin saattavat olla tärkeitä merkityksen luojia. On aivan eri asia kutsua nälkään menehtynyttä vankia marttyyriksi kuin terroristiksi. Vangeista käytetyt nimitykset ovatkin hyvä osoitus siitä, miten yhdellä sanalla voidaan tuoda esiin ja korostaa tiettyä näkökulmaa. Lehdet kutsuivat samoja henkilöitä eri nimillä.
”Hunger striker” ja ”member of the IRA” olivat yleisimmin käytettyjä termejä. Ne ovat luonteeltaan faktuaalisia, mikä on tyypillistä uutisoinnille. Termin käyttö vihjaa, että ei ole tarvetta korostaa tapahtuman tiettyä näkökulmaa. ”Guerrilla”, sissi, tarkoittaa määritelmänsä mukaan pientä joukkoa taistelemassa isompaansa vastaan, mikä jo itsessään tuo painoarvoa termiin liitettäviin merkityksiin. Termi pitää sisällään niin historiallisia assosiaatioita kuin kannanottoja konfliktin muotoon. On mahdollista, että termin käytöllä on haluttu korostaa tiettyjä stereotypioita. Termi on kantaaottava, mutta kuitenkin hieman ristiriitainen. Sen voi siis tulkita monin tavoin aiempiin kokemuksiin viitaten: Lehdissä esiintyneet erilaiset ilmaisutavat (“jailed guerrilla”, “convicted guerrilla”, “Irish guerrilla”, “Irish nationalist guerrillas”) tukevat tätä tulkintaa. ”Militant” on puolestaan sotaisampi termi, joka synnyttää mielikuvan kahden osapuolen taistelusta. ”Terrorist” on käytetyistä termeistä kaikkein latautunein. Tässäkin kohdassa on mielenkiintoista miten lehdissä käytettiin termiä hieman eri yhteyksissä: ”IRA terrorist”, “Catholic terrorist” ja niin edelleen. Terroristille annettiin eri luonnehdintoja
Kaikkein mielenkiintoisinta kuitenkin on se, miten tietyn termin käyttö keskittyi aina tiettyihin lehtiin. Tämä vihjaa laajemmasta merkityksestä.
Tuskin on pelkkää sattumaa, että terroristitermiä usein käyttänyt The Globe and Mail kuvasi konfliktin toista osapuolta muutoinkin kovin sanoin:
There really can be no compromise on this. Someone who shoots down another man in cold blood on his doorstep, in full view of his family, simply because he happens to worship God in a marginally different way, is no hero fighting a war of liberation. He is a murderer, a thug, and when convicted by the courts becomes a convicted thug… The hard men were robbed of a Christmas season bloodbath by the last-minute decision of a prior group of hunger strikers to live rather than die. This time, with Bobby Sands, they feel lucky. They will have their corpse, and feed of it. (The Globe and Mail, pääkirjoitus 24.4.1981)
Lähes samaan aikaan The Irish Times näki lakon osana laajempaa kontekstia:
Bobby Sands hasn’t had much of a life. Most of his adult years have been spent in prison. He is said, after well over 50 days of fasting, to be still lucid and determined; but no-one can look into the mind and emotions of another as death stands at the bedside. Sands companions do not choose to dissuade him from saving his life. Some of them may live to regret that decision.
There are, too, many others in Northern Ireland who haven’t had much of a life in the last few years. Mrs. Elliott, who lost her UDR husband andbrother and has appealed to the Commissioners of Human Rights, for example. She and thousands – on both sides of the political fence – have suffered. (The Irish Times, pääkirjoitus 27.4.1981)
Mistä nämä erilaiset tulkinnat sitten johtuvat? Syy erilaisiin uutisointeihin on mitä monimutkaisin kokoelma erilaisia asioita: lehden toimintatavasta poliittiseen tilanteeseen, historiasta valtasuhteisiin, tunneperäisestä kokemuksesta lainsäädäntöön ja niin edelleen. Jokaisella uutisella on oma kontekstinsa.
Kaikki tulkinnat ovat tosia omissa konteksteissaan. Lähtökohta on, että eri kulttuureissa asiat saatetaan kokea eri tavoin, ja ne kokemukset ovat yhtä lailla tosia omissa konteksteissaan. Ei ole tarpeen vertailla, mikä on enemmän oikein ja mikä ei, vaan sitä, miksi näin on käynyt ja mitä erilaiset tulkinnat kertovat tulkitsijastaan.
Miten merkitykset sitten syntyvät? Jo olemassa olevilla käsityksillä on suuri merkitys, mutta toisaalta uutisoinnin luonteeseen vaikuttavat seikat saattavat syntyä ruohonjuuritasolla: esimerkiksi yksittäisen toimittajan kokemuksen vaikutus voi olla suuri. The Globe and Mailin toimittaja Jeffrey Simpson kuvasi minulle kokemustaan 1980-luvun alun Pohjois-Irlannista:
Later, while watching an IRA funeral in Derry, dressed in a rain coat to protect me from a drizzle, a young man pulled a gun and placed it in my ribs, and said ‘Come with me.’ He accused me of being from MI-5. When I showed him my Canadian passport, he scoffed and said the British often forged passports. When I showed him my press card, he said the same thing. When I asked him to listen to my accent, he said British agents were skilled at acting. I managed to shout to Paddy to come and help me – I was rather scared if the truth be known because this guy with the gun was maybe 18 and nervous too. Anyway, Paddy arrived and talked to this guy and his friend, vouching for me. Eventually, they let me go. (Jeffrey Simpsonin haastattelu lokakuussa 2014)
Hän oli tuolloin ensimmäistä kertaa pidemmällä ulkomaan työkomennuksella. Tutkijan on vaikea tietää, mikä on tietoista ja mikä tiedostamatonta vaikutusta. Kuinka paljon ja miten oma kokemus vaikutti esimerkiksi Jeffrey Simpsonin kirjoituksiin. Toisaalta, kyse ei ole pelkästään yhden toimittajan omasta valinnasta, vaan laajemmin lehden ja ehkä jopa kulttuurinkin vaikutuksesta. Esimerkiksi The Globe and Mailin toimitusprosessissa toimittaja ei itse valikoinut julkaistavia uutiskuvia, jotka lehden lakkouutisoinnin yhteydessä olivat usein väkivaltaisia. Sama toimittaja ei myöskään kirjoittanut kaikkia uutisjuttuja, artikkeleita tai pääkirjoituksia, joissa kaikissa esiintyi samankaltaisia painotuksia ja merkityksiä. Loppujen lopuksi uutiset ovat ihmisten tekemiä, ja uutisia tehdään ihmisille, joten on oletettavaa, että uutinen pyrkii olemaan ymmärrettävä. Toisin sanoen uutinen noudattelee niitä käsityksiä, joita lukijoiden oletetaan ymmärtävän ja ”tukevan”.
Median välityksellä isot yleisöt altistuvat samoille tarinoille ja kuville. Tietyistä asioista tulee osa yleisön yhteisesti tunnistamaa ja jakamaa muistia, mikä puolestaan vaikuttaa median tekijöihin: asioihin voidaan viitata ilman lisäselityksiä. Toiston myötä nämä asiat vain vahvistuvat. Yhteinen muisti tarkoittaa siis sitä, että iso joukko ihmisiä yhdistää esimerkiksi samaan asiaan tai kuvaan samat käsitykset ja arvot. Tiedotusvälineet eivät toimi irrallaan niistä.
Tuskinpa esimerkiksi The Agen julkaisemat pilapiirrokset Margaret Thatcherista kertovat lehden asenteesta brittipääministeriä kohtaan pelkästään lakon synnyttämänä, vaan taustalla oli jo aiempia kokemuksia ja tietoa.
Seitsemän kuukauden uutisointia on mahdotonta tiivistää yhteen kuvaan tai uutiseen, mutta ehkäpä The Timesin uutiskuva loukkaantuneesta poliisista otsikolla ”The face of agony” tiivistää oivasti sen, mitä lehti tilanteesta ajatteli: brittiviranomaiset ja heille aiheutuva haitta, taakka olivat lehden mielestä nälkälakon oleellisin seikka. Sen sijaan The Irish Timesin uutisointi heijastelee käsitystä konfliktista, joka noudatteli jo tuttuja kaavoja: konflikti, jossa on useita osapuolia, useita kärsijöitä.
The Timesin ja The Irish Timesin uutisoinnit paljastavat näkyvästi sen, että tiiviit suhteet ja niiden kautta syntyvät merkitykset ovat voimakas vaikutin. Molemmat lehdet käyttivät selkeää diskurssia kuvatessaan lakkoa: tapahtuman uutisointi noudatteli niille tyypillisiä merkityksiä, jotka olivat muotoutuneet vuosien ja vuosikymmenien, ehkä jopa vuosisatojen, ajan.
Mielikuvien tarkastelulla on hyvin perusteltu lähtökohta: mielikuvilla on merkityksensä kaikessa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa toiminnassa. Vertailun kannalta hedelmällistä on, että toisia ryhmiä kuvailevat stereotypiat ja yleistykset ovat hyvin tavallisia. Käsitysmaailma koostuu voimakkaista uskomuksista, jotka saattavat vaikuttaa siihen, millaisena asia (todella) nähdään, millaisena se käsitteistetään. On tärkeää ymmärtää, millaisessa kontekstissa nuo uskomukset ovat syntyneet.