Pertti Rajala: Työväenjohtaja Eetu. Kertomus Eetu Salinin elämästä. Kansan Sivistysrahaston Eetu Salinin rahasto. Helsinki 2016, 210 s.
Niin, — mik’ on painohallitus?
Jaa, se on kierä juttu.
Jos paljon puhut, puliset,
Niin suulles pannaan lukku.
Ei sallita sun kuuluttaa,
Mit’ järki, tunne ilmoittaa.
[…]1
Näin runoili varhaisen suomalaisen työväenliikkeen merkkihahmo Eetu Salin istuessaan kymmenen kuukauden tuomiota Turun Kakolan vankilassa vuonna 1908. Salin kommentoi runossaan vangitsemisensa syytä: tuomio oli tullut majesteettirikoksesta eli keisaria loukkaavaksi katsotusta kirjoituksesta. Kyseinen Salinin kirjoitus ”Totuutta ei saa puhua” tosin sisälsi vain tiedon duuman hajotuksesta uutisoineiden Arbetaren-lehden toimittajien saamasta majesteettirikostuomiosta, mutta sananvapauden rajat olivat keisaria koskevien asioiden kohdalla ahtaat: ”Vankeutta, linnaa saat/ kun ’solvaat’ vallat, ruhtinaat”, runoili Salin.
Salinin runo ”Mik’ on painohallitus?” sisältyy hänen vankilatuomionsa aikana kirjoittamaansa ja vuonna 1909 ilmestyneeseen runokirjaan Tyrmässä I, joka julkaistiin vuonna 2016 näköispainoksena Kansan Sivistysrahaston Eetu Salinin rahaston kustantamana.2 Uusi painos sisältää myös Pertti Rajalan lyhyen Eetu Salin -elämäkerran, joka käy läpi Salinin vaiheet vajaassa kahdeksassakymmenessä sivussa. Runoteos, joka sisältää myös neljä suorasanaista tekstiä, on sijoitettu kirjan alkuun ja vie sen sivuista hieman yli puolet. Päärooli yhteisniteessä tuntuukin olevan juuri runoteoksella, ja Rajalan elämäkerta näyttäytyy enemmän sitä taustoittavana ja selittävänä osiona.
Salinin teoksen otsikkoon sisällytetyn järjestysnumeron perusteella Tyrmässä I oli ilmeisesti ajateltu kokonaisen kirjasarjan ensimmäiseksi osaksi — ehkä huumorimielessä, jo uusia, tulevia vangitsemisia ounastellen. Jatkoa ei kuitenkaan enää tullut, vaikka Salin joutuikin uudestaan telkien taakse noin kymmenen vuotta myöhemmin osallisuudestaan punaisten toimintaan sisällissodassa. Kyseinen, aivan toisenlaisissa oloissa kärsitty tuomio ei kirvoittanut enää uutta runoutta, vaan johti Salinin kuolemaan.
Vielä vuonna 1908 vankilassa istuminen sen sijaan oli Salinin tekstin perusteella vähemmän vakavaa eikä ainakaan millään muotoa hengenvaarallista puuhaa. Tyrmässä I -kokoelmassa Salinilla nimittäin on vielä varaa olla leikkisä: vaikka hän kritisoi vallitsevia olosuhteita niin vankilassa kuin sen ulkopuolellakin, teosta hallitsee ilkikurinen ja pisteliäs sävy — katkeruutta tai kostomielialaa ei sen sivuille ole vuodatettu. Useat teoksen runoista olisivatkin hyvin voineet ilmestyä vaikkapa tuolloisen työväen pilalehti Kurikan sivuilla. Kyse ei siis ole henkilökohtaisesta tunnustuksellisuudesta, vakavamielisestä poliittisesta paatoksesta tai tuskin myöskään yrityksestä luoda ajatonta sanataideteosta, vaan ajan epäkohtien ja poliittisten teemojen kommentoinnista humoristissävytteisen runouden keinoin.
Teosta hallitseva teema on valtaapitävien, heidän kaksinaismoraalinsa ja siitä seuraavan siveellisesti kieroutuneen yhteiskuntajärjestyksen kritiikki. Leijonanosan Salinin sapesta saa papisto, ”mustatakit”, joiden tekopyhyyttä, inhimillisiä heikkouksia ja maallisen vallan ja rahan janoa hän nostaa esiin toistuvasti. Osuutensa saavat kuitenkin myös muut vallan kahvassa olevat, niin painohallitus, porvaristo kuin virkavaltakin, joiden Salin katsoo kuuluvan samaan työväen sortoa ylläpitävään koplaan papiston kanssa:
[…]
Mut laki, samoin poliisi
On huono tunnon tulkki,
Vaikk’ niiden mukaan tuomitsee
Oppinut porvarinulkki.
[…]
Niin ylen täys’ on vankilat
Poliisin olkoon kiitos!
Ja pappein, tuomarien myös,
Ne yhdessä on liitoss’.
[…]3
Valtaapitävien ja heidän ylläpitämänsä vääristyneen yhteiskuntamoraalin lisäksi Salin ilakoi teoksessaan myös väärien työväenaatteen profeettojen kustannuksella. Salin ottaa runossaan ”Kronikan katkelma” käsittelyynsä sekä amerikansuomalaisessa että suomalaisessa työväenliikkeessä toimineen, ennakkoluulottomana sukupuolivalistajana eniten kuuluisuutta saaneen A. F. Tannerin, joka vuonna 1907 ilmestyneessä Kuluttajat, teillä on valta! -teoksessa ehdotti työväen muodostamia kulutusrenkaita keinoksi saavuttaa taloudellinen tasa-arvoisuus. Salin esittää runossaan lääkäriksi itsensä lukeneen Tannerin intellektuaalisesti omahyväisenä, itseään koko työväenliikettä viisaampana pitävänä miehenä:
[…]
Niin ol’ selväksi ”ku pläkki”,
Kuinka turhia touhuja
Sosialistein puuhat ratki
Olletikin osuuskaupat.
Tulos muka saatais sama,
Aivan ihan änkkymättä,
Pienen sormen liikkumatta,
Porvareille vaan kun työmme,
Nurkumatta ensin myömme
Ostain heiltä renkais roskat, —
Tohtorveikka — — !4
Näin Salin tekee selväksi, miten työväen tulee suhtautua oppineiden heille tarjoamaan yksityisajatteluun: Työväen tuli luottaa kansainvälisen työväenliikkeen kollektiivisesti omaksumiin, jo oikeiksi ja tehokkaiksi osoitettuihin periaatteisiin, ja jättää niistä poikkeavat työväenkysymyksen ratkaisuehdotukset omaan arvoonsa. Viestinsä vahvistamiseksi Salin nostaa runonsa alussa Tannerin vertauskohdaksi omaa ihanteellista sosialismitulkintaansa ajaneen työväenliikkeen varhaisvaiheen vaikuttajan Matti Kurikan, joka jo pari vuotta aiemmin oli näyttävästi sysätty liikkeen ulkopuolelle.
Teoksen yllättävintä antia on runo ”Syntikö vai — ?”, jossa Salin kommentoi ajassa käytyä keskustelua avioliitosta ja sukupuolielämästä. Runo on rakennettu ”pastor Hurskaselle” ja ”’kristisisar’ Pyhälinille” esitetyksi kysymykseksi, jonka aiheena on työväen toimeentulotasosta johtuvien niukkojen elatusmahdollisuuksien ja toisaalta lisääntymiseen kannustavien kirkon oppien välillä vallitseva ristiriita. ”Synti onko naida köyhän, kun ei työtä, ruokaa,/ Mutt’ suvun lisäämistä luonto, Jumalakin puoltaa?” kysyy Salin, ja päätyy arvelemaan, etteivät Jumalan tahto ja talouden asettamat reunaehdot ehkä sittenkään ole keskenään ristiriidassa:
[…]
Kun naimaan luonto vaatii vaan,
Vaikk’ jauhoja ei vakkaan saa,
Niin eihän synti kullallensa silloin
Lie kuiskutella Malthuksesta illoin?
Ylhäältä kai pappi Malthus
Sai tuo uuden käskyn,
Rakkauden töissä antaa
Ehkäisevän läksyn — ?5
Yllättävältä runossa tuntuu juuri salliva ja siten ajan valtavirrasta poikkeava asenne ehkäisyyn — herääkin kysymys, tarkoittaako Salin todella ehkäisyä vai pikemminkin pidättäytymistä?6 Mikäli Salin todella kannustaa ehkäisyyn, hän asettuu samaan rintamaan aiemmassa runossaan kritisoiman, aikansa ehkä radikaaleimman sukupuolivalistajan A. F. Tannerin kanssa. Oli miten oli: vaikka Tannerin ajattelun takana eivät olleetkaan Salinin tavoin taloudelliset näkökohdat vaan enemmänkin elämänilon lisääminen,7 molemmat katsoivat, että oli aika irtautua kirkon kannasta ihmisen sukupuolielämän suhteen.
Kuten todettua, Tyrmässä I –teoksessa ei kuitenkaan ole kyse vain runokokoelmasta, vaan Salin kommentoi aikaansa myös muutamalla suorasanaisella kirjoituksella. Teoksen vaikuttavinta tekstiä lienee työväenliikkeen alkutaivalta koskeva muistelo ”Usko auttaa”, jossa Salin kuvaa yhteisen uskon merkitystä työväen alkuvaiheen ponnisteluissa, kuten vuoden 1898 juomalakon järjestämisessä ja Helsingin työväenyhdistyksen ensimmäisen talon hankkimisessa. Kirjoitukseen on koskettavalla tavalla tarttunut Salinia selvästikin eteenpäin ajanut tulevaisuuden usko — usko veljellisen ja epäitsekkään toiminnan mullistavaan voimaan. Kuten Salin itse toteaa:
Tuokoon lähin tulevaisuus myötänsä mitä vastuksia tahansa, myöhempi kuuluu joka tapauksessa meille. Sosiaalidemokratia valloittaa joukot; ja itsetietoinen, valistunut joukko voittaa vuoren korkuisetkin vastukset. Se on uskoni. Ja se on se usko, joka auttaa!8
Runoteosta seuraavassa elämäkerrassa Rajala kuvaa Salinin vain kymmenen vuotta myöhemmin aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Väkivaltaista toimintaa vastustanut Salin oli tuolloin lähtenyt vastahakoisesti mukaan punaisten toimintaan, koska ei voinut jättää työväenliikettä silloinkaan, ”kun se tekee tyhmyyksiä”.9 Kuritushuonetuomion saaneen Salinin ajatuksissa ei tuolloin ollut enää ”itsetietoinen, valistunut joukko”, vaan ”pieniä kokkipoikia — kokkipoikia, jotka poltimme peukalomme”.10 Innostus oli siis vaihtunut katkeraan pettymykseen: Salinin pitkällisen ja sitkeän herätystyön lopputulos oli väkivaltainen tragedia. Ehkä juuri siksi ”Usko auttaa” -teksti tekeekin vaikutuksen — se kuvastaa optimismia, jota vuoden 1918 tapahtumat eivät olleet vielä lyöneet maahan.
Edellä mainitun kaltaisissa kohdissa runoteoksen ja Rajalan elämäkerran yhteisjulkaisu osoittautuu oivalliseksi ratkaisuksi. Rajalan tarjoama tietämys Salinin elämästä toimii kontekstina runojen tulkinnalle, eli se luo laajempaa perspektiiviä, josta käsin runoteoksen tekstejä voi tarkastella suhteessa Salinin elämänkulkuun ja ajatteluun. Näin Rajalan elämäkerta siis auttaa sitomaan Tyrmässä I –teosta aikaansa, mutta myös avaa sen julkaisuajankohdan ylittäviä tulkinnallisia polkuja.
Rajalan elämäkerta on nimetty ”kertomukseksi Eetu Salinin elämästä” ehkä juuri siksi, että se ei ole varsinainen tutkimus, vaan lähinnä aiempaan kirjallisuuteen perustuva pienoiselämäkerta. Lukijan ei näin ollen ole syytä odottaa aiempia Salin-käsityksiä mullistavaa kuvausta. Rajalan sujuva ja Salinin elämän päälinjat punnitusti esittävä teksti nojaakin vahvasti erityisesti Hannu Soikkasen tutkimuksiin,11 Kalevi Kalemaan vuonna 1975 julkaistuun Eetu Salin — Legenda jo eläessään -elämäkertaan sekä Väinö Tannerin ja Linda Tannerin muistelmateoksiin.12 Vaikka Rajala on hyödyntänyt myös verkossa ilmestynyttä materiaalia, kuten digitaalisen sanomalehtikirjaston aineistoja ja esimerkiksi Jani Mäkivallin Salin-lehtiartikkelia vuodelta 2005, huomiota herättävän suuri osa hänen käyttämästään kirjallisuudesta on useamman vuosikymmenen takaa. Rajalan lähdeluettelosta näyttää siis puuttuvan uudempi Saliniin keskittyvä kirjallisuus.
Vielä huomiota herättävämpää on kuitenkin se, että tällaista kirjallisuutta ei taida olla juurikaan olemassa: kirjastojen yhteistietokannasta Melindasta hakiessa löytyy nimittäin vain kaksi Kalemaan elämäkertaa uudempaa teosta: Mäkivallin kirjoittama Salinin vuosiin 1905—1919 keskittyvä pro gradu -tutkielma Hetken kokemus, kokemuksen kestävyys (2005), ja Kauko Kämäräisen käsialantutkimusta edustava teos Raja railoton aukeaa (2002), jossa Salin on yksi kohdehenkilöistä. Voikin siis ajatella, että Rajalan elämäkerta täyttää huomaamatta syntynyttä aukkoa. Herää myös kysymys, olisiko aika tehdä uusi, alkuperäisaineistojen kautta Salinin elämää läpikäyvä laajempi tutkimus? Sitä odotellessa Rajalan elämäkerta toimii hyvin johdatuksena Salinin monivaiheiseen elämään.
- Rajala 2016, 21. [↩]
- Tyrmässä I -teos löytyy ”Isä meidän” -rukousta muuntelevaa ”Toisinto”-tekstiä lukuun ottamatta myös Wikiaineistoista: https://fi.wikisource.org/wiki/Eetu_Salin [↩]
- Rajala 2016; 90, 93. [↩]
- Mt., 55. [↩]
- Mt., 82. [↩]
- Malthus itse ei kannustanut ehkäisykeinojen käyttöön. Ks. Dunn 1998, F77 [Dunn, Peter M.: Thomas Malthus (1766–1834): population growth and birth control. Archives of disease in childhood. Fetal and neonatal edition. 1998 Jan; 78(1): F76–F77 (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1720745/pdf/v078p00F76.pdf).] [↩]
- Tannerin ajattelusta lyhyesti ks. oma artikkelini ”Lemmen salaisuuksien äärellä” Työväentutkimus 2010 -julkaisussa: http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2010/TT_2010.pdf [↩]
- Rajala 2016, 51. [↩]
- Mt., 186. [↩]
- Mt., 191. [↩]
- Sosialismin tulo Suomeen (1961), Kohti kansanvaltaa (1975) ja Johan Edvard Salin (Tiennäyttäjät 2, 1967). [↩]
- Tanner, Väinö: Kuinka se oikein tapahtui (1949); Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa (1951) ja Tanner, Linda: Tämän olen kokenut (1965). [↩]