FM Helena Lindsténin kulttuurihistorian väitöskirja ”’Olkaa hyvä ja ottakaa. Pankaa sekaan ja kastakaa.’ Kahvinjuonti suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa 1920-luvulta 1960-luvun lopulle” tarkastettiin Turun yliopistossa 29.9.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Visa Heinonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto).
Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat.
Kahvi kuuluu tärkeänä osana suomalaisten elämään. Se tulee esiin sosiaalisessa elämässä, tapakulttuurissa ja se on osa aistinautintoa. Kahvi on läsnä melkein kaikkialla, arjessa, työssä, vapaa-ajassa, juhlassa sekä monenlaisissa tilaisuuksissa. Kahvikulttuuri ympäröi meitä, vaikka emme olisikaan kahvinjuojia.
Tutkimuksessani käsittelin kahvinjuontia tavallisten suomalaisten maaseutukotien arjessa ja juhlassa 1920-luvulta 1960-luvun lopulle. Tavallisilla perheillä tarkoitin sellaisia perheitä, jotka saivat elantonsa maa- ja metsätaloudesta tai sekatyöstä maaseudulla. Yleensä heidän elantonsa olivat keskitasoa tai sitä alhaisempia. Tutkimuskohteenani olivat pelkästään kahvinjuonnin hetket, jotka olivat monesti lyhytkestoisia tilanteita. Näillä hetkillä oli erilaisia merkityksiä riippuen tilanteen luonteesta. Tutkin kahvinjuonnin merkityksiä, siinä tapahtuneita muutoksia ja mahdollisia syitä muutoksille, mutta myös pysyvyyttä.
Keskeisimmät tutkimusaineistoni koostuivat muistitiedosta, Kotiliesistä ja tapa- ja valistuskirjallisuudesta tutkimusajalta. Käytin muistitietoaineistona Museoviraston keruuarkistossa olevaa kahta muistitiedonkeruuta, Kahvia, teetä ja kaakaota- sekä Täytekakku-kyselyitä. Muistitieto kertoo tavoista, normeista, asenteista, vuorovaikutussuhteista, kokemisesta, hierarkioista sekä kulttuurisista ja yhteiskunnallisista asioista. Tutkimus käsittää ennen kaikkea arjen historiaa, ja muistitiedon avulla hain vastauksia siitä, minkälaiseksi kahvinjuonti muodostui perheiden arjessa.
Tiedotusvälineet mittaavat sosiokulttuurisia muutoksia ja sen vuoksi niiden tekstit ovat arvokasta materiaalia muutoksia tutkittaessa. Tutkin Kotiliesistä minkälaisiin asioihin lehti kiinnitti huomiota suomalaisten perheiden kahvihetkissä. Kotiliesi pyrki myös vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa, sillä lehdissä julkaistiin lukijakunnan ajatuksia ja kysymyksiä. Ne sisälsivät myös kahvinjuontiin liittyviä aiheita, tapakulttuuria ja erityisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Suomalaisia perheitä on kautta aikojen valistettu monenlaisella tapa- ja valistuskirjallisuudella, kuten käytösoppailla, elämänohje- ja ruokakirjallisuudella. Edellä mainittu kirjallisuus antoi käytännön ohjeita, mutta myös ne kertoivat lehtien tavoin aikakauden sosiaalisista arvoista ja muutoksista.
Kahvinjuontitilanteiden tutkimus kuuluu tapakulttuurin ja arjen historian tutkimuksen piiriin. Tapakulttuuriksi voidaan luokitella esimerkiksi juhlaperinne, tervehtimistavat tai arkeen kuuluvat toimet. Tapoihin kuuluvat läheisesti myös käyttäytymismuoto ja elämäntapa. Monesti elämäntapa-käsitteessä on kyseessä yksilön ja hänen koko perheensä elinolojen, arkielämän sekä niiden vuorovaikutuksen kokonaisuus, joka muodostuu ihmisen subjektiviteetin välityksellä. Se ymmärretään ihmisten arvomaailmaksi, arvioksi omasta elämästä ja se sisältää ihmisen tärkeäksi kokemia elämäntapoja. Elämäntapa kytkeytyy elämäntyyliin, elämisen laatuun, hyvinvointiin, ajankäyttöön ja kulutukseen.
Tapakulttuurin lisäksi tätä tutkimusta voidaan luonnehtia arkipäivän historiaksi, koska tutkimuskohteena olivat tavallisten ihmisten arkielämään kuuluvat kahvinjuontitilanteet. Arkipäivän historia on yhteydessä myös julkiseen historiaan, kuten myös tässä tutkimuksessani. Se tulee esimerkiksi ilmi elinolojen muuttumisen myötä. Tutkimusta voidaan kutsua myös muistitietohistoriaksi, koska ihmisten elämää on tutkittu muistitiedon avulla. Muistitietohistoria tutkii ilmiöitä, tapahtumia ja toimijoita. Toisaalta voidaan sanoa, että yksittäisessä kahvinjuonnissa oli kyse myös mikrotason ilmiöstä.
Tutkimusmenetelmänä käytin etnografista kuvausta ja tarkastelin kahvinjuontia kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Etnografinen tutkimus voidaan ymmärtää kertomukseksi, jossa kuvataan tutkittava ilmiö. Empirialle perustuvaan etnografiaan sisältyy kulttuurista kuvaamista ja käsitetyötä, joka tapahtuu reflektiivisen tulkintaprosessin kautta. Liitin kahvinjuontitutkimuksessa aikaisemmin kerätyt ja tuotetut aineistot niiden kulttuuriseen ympäristöön, tapahtuma-aikaan ja paikkaan sekä aineistonkeruutilanteeseen. Päädyin käyttämään hermeneuttista, ymmärtävää ja tulkitsevaa tutkimustraditiota, jolla pyrin tulkitsemaan menneisyyttä. Tavoitteenani on päästä lähelle kohteitani ymmärtää heidän ajatteluaan ja toimintapaansa. Oma käsitykseni aiheesta ohjasi myös tapaani lukea ja tulkita tekstejä.
Kulttuurihistoriaan liittyy peruskäsitteinä historiallisuus, moniaikaisuus, kulttuurisuus, syvärakenteellisuus, dialogisuus sekä aktiivisuus. Ne konkretisoituvat ranskalaisen historioitsija Fernand Braudelin ajatuksen mukaisesti eripituisista kestoista. Sen mukaisesti aika on jaettu kolmeen tasoon, jotka ovat pitkä kesto, konjunktuuri sekä lyhyt kesto. Nämä kaikki esiintyvät tutkimuksessani: pitkän keston taso tulee esille kahvihetkien käyttäytymistapahtumissa, konjuktuuri liittyy poikkeusoloihin ja lyhyt kesto yksilön kokemiin kahvihetkiin. Tutkimus fokusoituu myös muistelun prosessiin ja menneisyyden tuottamisen keinoihin. Kuitenkaan tutkimuksen sitominen tiettyyn tietoteoriaan ei ole monesti yksiselitteistä eikä tarkoituksenmukaista. Olen pyrkinyt luomaan syvällisen ymmärryksen kahvinjuonti-ilmiöstä perehtymällä tutkimuskohteeni kulttuuriseen kontekstiin, tutkittavaan aikaan ja maaseudun elämään.
Tutkimusajankohdan alussa suomalaisten kahvinkulutus kasvoi huomattavasti. Suomi nousi nopeasti maailman suurimpien kahvinkuluttajien joukkoon asukasta kohti. 1850-luvulla kahvia juotiin vain sunnuntaiaamuin, talkoissa ja pidoissa. Kahvinjuonti yleistyi useamman kerran päivässä tapahtuvaksi toiminnoksi vähitellen. 1800—1900-lukujen vaihteessa kahvia alettiin juoda kolme kertaa päivässä, aamulla, päivällä ja iltapäivällä. Iltakahvi yleistyi vasta ennen toista maailmansotaa. Kahvin arkipäiväistymiseen vaikutti suuresti perheen varallisuus. Hyvin toimeentulevissa torpissa kahvi yleistyi samaa tahtia kuin talollisten talouksissa, mutta köyhissä perheissä kahvi pysyi ylellisyystuotteena vielä 1890-luvulla, paikoitellen myöhempäänkin.
1930-luvulla Kotiliedessä kirjoitettiin kahvista Suomen kansallisjuomana. Kahvinjuonnin lisääntyminen näkyy kulutusluvuissa. Kansantaloudellisen Yhdistyksen toimesta suoritettujen tilastollisten tutkimusten mukaan vuosina 1923—1927 kahvin kulutus lisääntyi vajaa 7 % verrattuna edelliseen tutkittuun viisivuotiskauteen.
Toisen maailmansodan jälkeiset 1950- ja 1960-luvut olivat suurten muutosten aikaa suomalaisten elämässä. Kyseisenä aikana syntyivät massakulutusmarkkinat. Kahvin vapautumisella sodan jälkeisestä säännöstelystä vuonna 1954 oli vaikutuksia kahvinkulutukseen. Jo ennen talvisodan puhkeamista vuonna 1939 kahvinkulutus oli kasvamassa. Edellisenä vuonna sitä kulutettiin reilu 7 kg henkeä kohti ja Suomi oli silloin kolmanneksi suurin kahvinkuluttajamaa maailmassa. Sodan puhkeaminen katkaisi kahvin kulutuksen suotuisan kehityksen ja suomalaiset joutuivat tyytymään korvikkeisiin. Kahvin vapautumisen jälkeen kulutus lisääntyi samalle tasolle kuin se oli ollut ennen sota-aikaa ja 10 vuotta myöhemmin kulutus oli jo 10 kg.
Tutkimus kertoi perheen sisäisistä, mutta myös ulospäin suuntautuvista vuorovaikutuksista: keskinäisistä suhteista, siitä miten suhtauduttiin toisiin henkilöihin, naapureihin, sukulaisiin, tai vieraisiin ihmisiin, taloudellisesta tilanteesta ja perinteestä. Kahvikulttuuri on yhteydessä yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka liittyvät elintasoon, elämäntapaan ja kansainvälistymiseen. Tutkittavana olleiden 50 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta muuttui vähävaraisesta maatalousmaasta kaupunkimaiseksi hyvinvointivaltioksi.
Suomessa kahvi on vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa ihmisten elämässä, erityisesti kohtaamisessa toisten kanssa. Tutkimuksessa tuli ilmi etenkin se, miten päivittäiset kahvirituaalit, -tauot sekä -tarjoilut olivat maaseudun väestön rytmittäjiä ja merkitysten antajia. Kahvinjuonti oli monesti yhteisöllistä, jolloin sillä viestitettiin yhteenkuuluvuutta, ylläpidettiin sosiaalista arvojärjestystä, vahvistettiin ryhmähenkeä, osoitettiin vieraanvaraisuutta sekä yhteiskunnallista kiinteyttä. Joskus kahvihetket koettiin myös pakonomaisina ja epämiellyttävinä tilaisuuksina. Niistä kerrottiin muun muassa kinkeriaikoja muisteltaessa. Yksin kahvittelussa korostui kahvinjuonnin erityisyys hetkessä. Merkityksinä nähtiin ajan rauhoittaminen itselle, palkitseminen, valmistautuminen päivän tapahtumiin/työtehtäviin sekä sosiaalisiin kontakteihin. Lisäksi liitin haaveilun ja unelmoinnin yksin kahvitteluun.
Arjen kahvijuontitilaisuudet paljastivat luokkaerot. Sosiaalitausta näkyi myös kahvinjuontitavasta. Muisteluissa korostui arjen kahvitarjoilun vaatimattomuus 1950-luvulle saakka sekä sota-ajan niukkuus, jolloin oikean kahvin sijasta käytettiin korvikkeita. Lapsuuden ajan sekä luonnossa tapahtuneisiin kahvihetkiin liitettiin nostalgiset ja elämykselliset koetut muistot tuoksuista. Tutkimuksessa tuli ilmi myös, miten lasten kasvatus muuttui tutkimusajalla. Siirryttiin autoritäärisestä yksilökeskeisempään kasvatukseen, joka heijasteli myös vastaavanlaista suhtautumisen muuttumista lasten kahvinjuontiin tutkimusaineiston mukaan.
Tutkittava aihe sisältyi pitkälle elämäntapaan, jota voidaan pitää arkielämään liittyvänä toimintojen kokonaisuutena tai säännönmukaisuutena. Elämäntavassa näkyvät ihmisten arvot ja arvostukset, siihen vaikuttaneet ajalliset ja alueelliset tekijät sekä henkilön tausta. Tutkimuksessani kahvinjuonti tapahtui maatalouden harjoittamisen ja siihen liittyvän elämäntavan osana. Ne kaikki ovat liittyneet talonpoikaiseen identiteettiin.
Tutkimuksessa korostui talonpoikainen eetos moneen otteeseen. Sen mukaisesti arvostettiin säästäväisyyttä, ahkeruutta, taloudellisuutta, siisteyttä, kunnollisuutta sekä omavaraisuutta. Arvot myös vaikuttivat elämään, kuten taloudenpitoon, sukupuolten suhteisiin ja jopa kansanvalistukseen. Tutkimukseni neljännessä luvussa osoitin, miten kahvin valmistaminen ja juominen oli talonpoikaisen eetoksen säätelemää. Eetos oli voimissaan perheiden elämässä ennen kulutusyhteiskunnan läpimurtoa.
Talonpoikainen eetos määritteli perheen sisäisiä suhteita, jossa kahvin valmistaminen katsottiin kuuluvan naistapaisuuteen. Naisten ahkeruuden ja pätevän emännän kriteerinä pidettiin hyvän kahvin valmistamista, tarjoilujen järjestämistä sekä siisteydestä ja puhtaudesta huolehtimista. Sen sijaan miehet perheen päämiehinä kontrolloivat ja säätelivät kahvin hankintaa ja valmistamista sekä sen juontia. Naiset kuitenkin pyrkivät vastustamaan miesten valtaa myymällä tilan tuotteita salaa isänniltä sekä salakahvittelulla.
Sukupuolilla nähtiin myös erilaisia kahvinjuontitapoja, erilaisia kestitsemistiloja sekä erilainen suhde kahviin. Naisten käyttämä tupa oli arkisempi kuin miesten käyttämä vierashuone, joka liittyi edustamisen funktioon. Naisten piirteinä nähtiin myös kahvihimo sekä juoruilu, joka liitettiin naisten keskinäisiin kahvihetkiin. Sen sijaan kahviplöröjen nauttiminen katsottiin miesten maailmaan kuuluvaksi.
Toinen seikka, joka korostuu tutkimuksessani, on modernisaation vaikutus kahvikulttuuriin. Se vaikutti kattaukseen, kahvin valmistamiseen, välineiden muutokseen, ilmapiiriin sekä tapojen muutokseen. Toisaalta voidaan sanoa kahvikulttuurin monipuolistaneen modernisaatiota. Modernisaatio vaikutti arjen kahvihetkiin voimakkaasti aina 1930-luvulta lähtien. Pakkaustekniikan kehittyminen kahvin säilymiseksi lisäsi teollisesti paahdetun kahvin hankintaa, mikä yksinkertaisti kahvinvalmistusta. Se puolestaan vaikutti kahvinkeittovälineiden muutoksiin ja kahvinvalmistamiseen käytetyn ajan vähentymiseen helpottaen välineiden puhtaanapitoa sekä lisäten kahvikertojen määriä. Lisäksi 1960-luvulla kahvinkeittomenetelmät monipuolistuivat. Sota-ajan jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtui normien murtumista sekä kanssakäymisen ilmapiirin vapautumista. Taloudellisten olojen paraneminen vaikutti myös kestitsemiseen ja uutuuksien hankkimiseen. Katson myös kahvinjuontitapojen muutosten liittyneen osittain modernisaatioon.
Erityinen, monimuotoinen kahvinjuontiseremonia helpotti selviytymistä erilaisista sosiaalisista tilanteista. Se ylläpiti keskeisiä kulttuurisia arvoja. Maalaisyhteisöjen luokkasidonnaisuus näkyi kahvinjuontilanteissa ihmisten luokitteluna paikkakunnalla käytetyn arvojärjestyksen mukaisesti. Juhla- ja kyläilytilaisuudet vahvistivat mukana olijoiden sosiaalista asemaa. Yhteiskunnallinen jako alkoi kuitenkin murtua maailmansotien välisenä aikana. Kahvinjuontitilaisuudet sisältävät monimutkaisen viestintäjärjestelmän. Esitin kahvinjuontitilaisuuden kulttuurisen viestintäjärjestelmän, jolla oli vaikutuksia juhlan kulkuun. Juhla oli myös osa kulttuurista viestintäjärjestelmää. Kahvinjuontiseremoniassa toistuvat samat aiheet rutiininomaisesti.
Muistitietoa on käytetty lähdeaineistona monissa 2000-luvun väitöskirjoissa. Esimerkkinä kulttuurihistorian väitöskirjoista voin mainita Annakaisa Suomisen tutkimuksen ”Kättelyn merkitykset suomalaisessa tapakulttuurissa 1800-luvulta 2000-luvulle” ja Leena Rossin väitöstutkimuksen ”Yksilö ja ympäristö: Maalari Frans Lindin elinikäinen ympäristösuhde muisteluhaastattelujen ja maisemamaalausten valossa”. Arjen tapakulttuurin tutkimusta on melko vähän tehty. Edellä mainittu kättely-tutkimus on siitä kuitenkin oivallinen esimerkki. Kahvinjuontitutkimus sisälsi muistelijoiden kautta aistimuksien ja tunteiden käsittelyä. Myös monissa kulttuurihistorian oppiaineen tutkimuksissa niitä on ansiokkaasti käsitelty. Kahvinjuontitutkimus jatkaa joidenkin suomalaisten ruoka-, kahvi- ja kahvilakulttuuritutkijoiden viitoittamalla tiellä, mutta eroaa niistä pureutumalla laajemmin ja moniulotteisemmin aiheeseen. Kahvinjuontitutkimukseen kuuluu kaikki, mitä kahvinjuonnin ympärillä oli, ei pelkästään itse kahvin juominen. Sen merkitys tuli esille tutkittaessa tapahtumaa omassa ympäristössään. Tärkeiksi muodostuivat silloin tilanteen, vuorovaikutuksen, hierarkian, rituaalien ja kattauksien lisäksi aika ja yhteiskunnallinen tila.