FL Seija A. Niemen väitöskirja A Pioneer of Nordic Conservation: The Environmental Literacy of A. E. Nordenskiöld (1832–1901) tarkastettiin Turun yliopistossa 1.9.2018. Vastaväittäjänä toimi professori Mikko Saikku (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Mika Kallioinen (Turun yliopisto). Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7318-7.
Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat
Minun ei oikeastaan pitäisi seisoa tässä esittelemässä kohta tarkastettavaa väitöskirjaani. Jos nimittäin olisin tutkimukseni alkuvaiheessa uskonut erästä nyt jo eläkkeellä olevaa professoria. Hän totesi, että väitöskirjaa ei voi tehdä yhdestä henkilöstä, eikä varsinkaan yhdestä artikkelista, sillä historian tutkimuksen kohteena ovat suuret joukot ja pitkät ajanjaksot, ei yksilöt eivätkä heidän yksittäiset saavutukset.
No – kuten näkyy, en uskonut häntä. Minulla oli kulttuurihistoria ensimmäisenä pääaineenani. Se opettaa, että historiallista tutkimusta voi tehdä mistä aiheesta tahansa. Vain mielikuvitus on rajana. Esimerkiksi pro gradu tutkielmani kohde oli yksi henkilö: Olavi Virta. Tutkin hänen julkisuuskuvansa muutoksia 1940-luvulta hänen kuolemaansa vuoteen 1972 asti. Lisensiaattitutkimukseni aihe ja aikakausi oli edellä mainitun professorin kannattamien suurten linjojen mukainen. Se kertoo suomalaisen metsäluonnon lukemisen historiasta eli koivun ja ihmisen suhteesta Suomessa 1730-luvulta 1930-luvulle.
Oma tausta
Kun sain graduni vuonna 2003 valmiiksi, koin onnenpotkun. Turun yliopiston Suomen historian professori Timo Myllyntaus etsi tutkijaa Suomen Akatemian ympäristönlukutaitoa tutkivaan projektiin. Hän valitsi minut. Lisensiaattityöni valmistui sen puitteissa ennätysajassa, vajaassa kahdessa vuodessa. Siitäkin projektista moni sanoi, ettei se onnistu, koska aikaa oli niin vähän ja aihe oli minulle aivan uusi.
Lisensiaattityö kuitenkin valmistui annetussa ajassa ja se hyväksyttiin. Sen jälkeen halusin jatkaa ja tehdä väitöskirjan, jossa soveltaisin ympäristön lukutaito -käsitettä yhden henkilön henkilöhistoriaan.
Pyysin professori Myllyntausta ohjaamaan myös väitöstyötäni. Suunnittelin tekeväni työni vuorineuvos Rudolf Elvingistä, Voikkaan paperitehtaan perustajasta. Voikkaan paperitehdas sijaitsi Kuusankoskella, josta olen kotoisin. Professori Myllytaus ehdotti kuitenkin, että tekisin väitöskirjani tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöldistä. Nordenskiöld oli kirjoittanut vuonna 1880 artikkelin, jossa ehdotti, että pohjoisiin maihin perustettaisiin kansallispuistoja. Mietin asiaa pari sekuntia, ja olin valmis aloittamaan.
En tiennyt paljoakaan Adolf Erik Nordenskiöldistä. Kuvittelin, että löytäisin runsaasti häntä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Hämmästyin, kun löysin vain muutaman elämäkerran ja joitakin tieteellisiä artikkeleja. Samoin kuvittelin, että lukisin joitain Nordenskiöldin kirjoittamia tekstejä ja löytäisin niistä ne lähteet, joista hän oli ammentanut ideoita vuoden 1880 ehdotukseensa.
Mutta aineistoa olikin vaikea löytää. Onneksi tutustuin Eduskuntatalon eläkkeellä olevaan kirjastonhoitajaan Martti Blåfieldiin Mäntsälässä. Hänen Nordenskiöld-elämäkertansa ilmestyi toissa vuonna. Hän avullaan löysin muun muassa Tukholman Centrum för vetenskapshistorian arkiston, jossa on runsaasti Nordenskiöld-aineistoa.
Sain vahvistusta aihevalinnalleni välittömästi syksyllä 2005. Turussa järjestettiin silloin ympäristöhistorian seminaari, jossa arvostettu amerikkalainen ympäristöhistorioitsija Donald Worster esitteli kaksi yhdysvaltalaista luonnonsuojelun pioneeria, John Wesley Powellin ja John Muirin. Worsterin mielipide oli, että ympäristönhistoriaa voi tutkia pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa, eli yhden ihmisen toimintaa tietyssä kontekstissa tiettynä ajankohtana. Seminaarin jälkeen ostin välittömästi Worsterin kirjoittaman Powellin elämäkerran A River Running West vuodelta 2002. Powell tutki Colorado-jokea samoihin aikoihin kuin Nordenskiöld teki retkiä Huippuvuorille ja Grönlantiin.
Aioin kirjoittaa monografian, Nordenskiöldin ympäristöhistoriallisen elämäkerran samaan tapaan kuin Worster oli kirjoittanut Powellista. Mutta monografia vaihtui matkan varrella artikkeliväitöskirjaksi. Olin osallistunut erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin, joihin olin kirjoittanut englanninkielisiä lyhyitä esitelmiä. Esitelmäpaperit olivat hyvä alku väitöskirjani artikkeleille.
Artikkeleissa esitän erilaisia esimerkkejä Nordenskiöldin ympäristönlukutaidosta. Vastaavanlaista tutkimusta, joka kohdistuu yhden historiallisen henkilön ympäristönlukutaidon tutkimiseen ei tietääkseni ole aikaisemmin tehty. Adolf Erik Nordenskiöldistä ei ole myöskään aikaisemmin tehty ympäristöhistoriallista tutkimusta.
Adolf Erik Nordenskiöld
Adolf Erik Nordenskiöld syntyi Helsingissä vuonna 1832. Hänen isänsä oli Suomen vuoritoimen yli-intendentti Nils Gustaf Nordenskiöld ja äitinsä Sofia Margaretha o. s. von Haartman. Adolf Erik oli perheen kuudesta lapsesta toiseksi vanhin. Perhe asui myöhemmin Mäntsälän sukukartanossa Frugårdissa eli Alikartanossa. Siellä oli edellisten sukupolvien keräämä laaja luonnontieteellinen kirjasto monipuolinen näytekokoelma, jota Adolf Erik hoiti. Ei ole ihme, että hänen kiinnostuksensa kohteita olivat geologia, mineralogia, kemia ja luonnontieteet yleensä. Suvun perinteet ohjasivat nuorta miestä.
Nordenskiöld teki yhteensä kymmenen tutkimusmatkaa arktisille alueille: viisi Huippuvuorille, kaksi Grönlantiin ja kolme Pohjois-Aasian rannikolle. Aluksi hän pyrki pohjoisnavalle. Monien vastoinkäymisten takia hän kuitenkin luopui yrityksestä ja päätti sen sijaan lähteä etsimään Koillisväylää. Reitti Aasian pohjoispuolitse lyhentäisi matkaa Euroopasta Aasiaan huomattavasti. Vuosina 1878-1879 hän purjehti Koillisväylän läpi Vega-laivalla, josta uroteosta hänestä tuli maailmankuulu. Matkastaan Nordenskiöld kirjoitti kaksiosaisen matkakertomuksen, joka on käännetty kymmenelle eri kielelle. Kirjan suomenkielinen nimi on Vegan matka Asian ja Europan ympäri ynnä historillinen katsahdus edellisiin pitkin vanhan mailman pohjoisrannikkoa tehtyihin löytöretkiin.
Nordenskiöld oli naimisissa suomalaisen Anna Mannerheimin kanssa. Heillä oli neljä lasta: kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Molemmat pojat jatkoivat isän luonnontieteilijän uraa: Gustaf opiskeli kemiaa ja mineralogiaa ja teki tutkimusmatkat Huippuvuorille ja USA:han Mesa Verdeen; Erland opiskeli kansatiedettä ja teki useita tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan.
Nordenskiöld oli paljon muutakin kuin tutkimusmatkailija ja tiedemies. Hän oli mukana porakaivoyrityksessä sekä kehittämässä kelluvia aallonmurtajia ja jäänmurtajia. Hän tutki vanhoja karttoja ja kirjoitti niistä kaksi arvostettua tutkimusta. Hän oli intohimoinen historiallisten kirjojen ja karttojen keräilijä. Hänen kuolemansa jälkeen Helsingin yliopiston osti hänen laajan kirja- ja karttakokoelmansa. Se on kuulunut UNESCO:n Memory of the World -rekisteriin vuodesta 1997 lähtien.
Ympäristönlukutaito
Väitöskirjani avainkäsite on ympäristön lukutaito. Ympäristön lukutaito tarkoittaa tiivistettynä taitoa havaita ympäristössä tapahtuneita haitallisia muutoksia ja reagoida näihin muutoksiin joko pyrkimällä korjaamaan tai ehkäisemään niitä.
Ympäristön lukutaidon yksi tunnusmerkki on läpi elämän jatkuva kiinnostus ympäristöstä. Ympäristöä ei opita ymmärtämään kirjoista vaan menemällä ulos luontoon kokemaan se kaikilla aisteilla. Adolf Erik seurasi jo varhain isäänsä tämän mineraalien etsintäretkille ja oppi näin esimerkin kautta tarkkailemaan ympäristöään aktiivisesti. Hän opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä geologiaa, mineralogiaa, kemiaa ja luonnontieteitä.
Tutkimusmatkoillaan Nordenskiöld teki havaintoja ihmisen luonnossa aikaansaamista tuhoista ensimmäisestä vuonna 1858 tehdystä tutkimusmatkastaan lähtien. Hän kertoi havainnoistaan muistiinpanoissaan ja julkaisuissaan. Hän oli ympäristölukutaitoinen ihminen.
Ympäristön lukutaito -käsitteen – englanniksi environmental literacy – toi yleiseen tietoisuuteen ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla pohjoisamerikkalainen Charles E. Roth. Englannin kielen sana literacy on vaikea kääntää suomeksi. Literacy-sana pitää sisällään taidon sekä lukea että kirjoittaa, kun taas sana lukutaito sisältää vain taidon lukea. Ympäristönlukutaito -käsite on melko vieras Suomessa. Joissain tutkimuksissa termi ”environmental literacy” oli käännetty suomeksi ympäristötietoisuus.
Luonnonsuojelu – kansallispuistot
Väitöskirjani toinen pääaihe on Nordenskiöldin asema Pohjoismaisen luonnonsuojelun historiassa. Tähän mennessä tehty tutkimus keskittyy 1900- ja 2000-lukuun. 1800-luvun osuus mainitaan yleensä hyvin lyhyesti. Nordenskiöldin ehdotus kansallispuistoista mainitaan lähes poikkeuksetta jokaisessa Pohjoismaiden luonnonsuojelun historiaa käsittelevässä tekstissä. Se on siis yksi pohjoismaisen luonnonsuojelun historian perustekstejä.
Nordenskiöldin omassa tuotannossa artikkeli Förslag till inrättande af Riksparker i de nordiska länderna on ainutkertainen. Hän ei sitä ennen eikä sen jälkeen kirjoittanut mitään kansallispuistoehdotuksen kaltaista tekstiä.
Väitöskirjan artikkeleissa käyn läpi muun muassa Nordenskiöldin tekemiä tutkimusmatkoja ja hänen niillä tekemiään havaintoja ihmisen vaikutuksesta luonnossa. Tutkimusmatkat sinänsä eivät ole tutkimukseni kohde vaan ne tarjoavat taustan, kontekstin, jossa Nordenskiöldin ympäristön lukutaito tuli esiin.
Yksi mielenkiintoisimmista tutkimusmatkoilla tehdyistä havainnoista oli merkillinen löytö, jonka Nordenskiöld teki yhdessä kasvitieteilijä Sven Berggrenin kanssa Grönlannin jäätiköllä vuonna 1870. Jäätikkö oli viimeinen paikka, josta kasvitieteilijä odottaisi löytävänsä kasveja. Jäätiköltä löytyi kuitenkin sekä jään päältä että pienten jään pinnalla olevien, sulaveden täyttämien kuoppien pohjalta tummaa levää. Kuoppien pohjalla levä oli tummaan tahnaan sekoittuneena. Kun tahnaa myöhemmin tutkittiin tarkemmin, havaittiin siinä levän lisäksi mineraaleja ja muita aineita. Mistä aine oli lähtöisin? Oliko se kulkeutunut Grönlannin rannikolta, vai oliko Grönlannin sisäosissa tulivuoria, joista se olisi lähtöisin, vai oliko se tullut avaruudesta. Nordenskiöld nimesi aineen kryokoniitiksi – jääpölyksi. Hänestä se oli jäämassojen pahin vihollinen: tummana aineena se imee auringon säteiden lämmön ja sulattaa jään pintaa nopeammin kuin valkea lumi ja jää. Hän arveli tämän aineen edistäneen aikoinaan jääkauden jään sulamista Skandinavian maiden päältä. Sama ilmiö, joka nyt mustan hiilen vaikutuksesta uhkaa napajäätiköitä.
Tällä hetkellä presidenttimme Sauli Niinistön viittaukset arktisen alueen haavoittuvuuteen ja varsinkin hänen huolensa mustasta hiilestä ovat suoraa jatkumoa Nordenskiöldin havainnoille.
Niinistö on myös huolissaan arktisen alueen luonnonvarojen käytöstä. Hän toivoo, että niitä käytettäisiin ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti. Samanlaisia ajatuksia oli Nordenskiöldilläkin mielessään. Hän ehdotti metsästyksen ja kalastuksen säätelyä, niin että eläinlajit eivät kuolisi alueella sukupuuttoon liikapyynnin takia.
Seurasin viime viikolla Niinistön ja Putinin tapaamiseen jälkeistä lehdistötilaisuutta. Putin toi esiin muun muassa arktisen alueen merenkulun turvallisuuden. Koillisväylän varrelle on jo rakennettu ja suunnitellaan rakennettavaksi sen turvallisuutta lisääviä pelastusasemia. Kun Nordenskiöld liikkui samoilla vesialueilla, hän luki ympäristöään ja havaitsi sen vaaralliseksi. Hän ehdotti, että Koillisväylän reitille pitäisi asentaa merimerkkejä ja perustaa pelastus- ja säähavaintoasemia, kuten sittemmin on tehtykin.
Tärkeimmät tulokset
Ensimmäiseksi: Ympäristönlukutaito -käsitettä soveltuu myös yhden henkilön tutkimiseen historiallisessa kontekstissa.
Toiseksi: Nordenskiöldin elämäntyö ja hänen asemansa pohjoismaisen luonnonsuojelun historiassa on kirkastunut.
Kolmanneksi: Nordenskiöldin kansallispuistoehdotuksen taustoja on ensimmäisen kerran tutkittu tarkemmin. Tähän mennessä on esitetty arveluja, että hänen esikuvanaan olisi ollut Yellowstonen kansallispuisto Yhdysvalloissa, joka perustettiin vuonna 1872 ja toinen esikuva olisi amerikkalainen George Perkins Marshin teos Man and Nature. Yellowstonesta olen samaa mieltä, mutta minusta amerikkalainen George Catlin on selkeämpi esikuva kuin Marsh. Nordenskiöld käyttää täysin samanlaisia ilmaisuja omassa tekstissään kuin Catlin. Siksi väitänkin, että Nordenskiöld on suoraan kääntänyt englanninkielisen tekstin omaan artikkeliinsa. Esimerkiksi Catlin käytti ilmaisua ’Nation’s park’, jonka Nordenskiöld on kääntänyt sanalla ’rikspark’. Nordenskiöld ei käyttänyt sanaa ’national park’, joka on käytössä Yellowstone National Park -sanayhdistelmässä.
Neljänneksi: Nordenskiöldin ehdotuksen vaikutus. Selvin vaikutus minusta on se, että Ruotsissa ensimmäiset kansallispuistot vuonna 1909 perustettiin sellaisiin paikkoihin, joihin Nordenskiöld suositteli niiden perustamista: ”valtion omistamille maille, jotka tuottavat vain vähän tai ei ollenkaan taloudellista hyötyä.” Mutta minun mielestäni hän vaikutti myös Hugo Conwentziin, saksalaiseen luonnontieteilijään, jota pidetään eurooppalaisen luonnonsuojelun alkuunpanijana. Conwentz oli yhteydessä Nordenskiöldiin usean vuoden ajan ennen kuin vuonna 1904 vieraili Ruotsissa usealla yliopistopaikkakunnalla puhumassa luonnonsuojelusta. Conwentz nimitti Nordenskiöldiä pohjoismaisen luonnonsuojelun nerokkaaksi alkuunpanijaksi.
Mitä voisi tutkia edelleen?
Nordenskiöldin tutkimusmatkoja voisi tutkia ympäristöhistoriallisesta näkökulmasta ja Nordenskiöldin kirjaston kirjat on tiettävästi kokonaan tutkimaton alue. Minkälaisia kirjoja siellä on. Milloin hän on kirjoja hankkinut. Mistä hän on niitä hankkinut jne.
Nordenskiöld ja Huippuvuorten asema olisi kiinnostava tutkimuksen kohde. Huippuvuoret eivät kuuluneet virallisesti mihinkään valtioon vuoteen 1925 saakka, silloin niistä virallisesti tuli osa Norjaa Svalbard-sopimuksen 9.2.1920 nojalla. Nordenskiöld ehdotti jo vuonna 1870, että saaret tulisi alistaa Ruotsin vallan alle. Hän lähetti ehdotuksen Ruotsin ulkoministeriöön, josta kysyttiin eräiden Euroopan valtioiden mielipidettä. Venäjä vastusti ajatusta. Ehdotuksen taustalla oli suunnitteilla ollut kaivostoiminnan aloittaminen Huippuvuorilla. Nordenskiöld oli vuonna 1872 perustamassa Isfjorden Osakeyhtiötä, jonka tarkoituksena oli kaivaa koproliittia. Siitä voidaan valmistaa fosfaattia lannoitteeksi. Nordenskiöld oli myös huolissaan Huippuvuorilla tapahtuneesta liikametsästyksestä ja kalastuksesta. Hän halusi alueelle tietyt rauhoitusajat.
Olisi myös mielenkiintoista tutkia John Lesley Powellin ja Nordenskiöldin yhteneväisyyksiä ja eroja. Molemmat miehet tutkivat ja kartoittivat ennestään tuntemattomia alueita. Powell esimerkiksi oli Amerikan sisällissodan veteraani, ei tiedemies. Hän kokosi tutkimusretkikuntansa sattumanvaraisesti. Nordenskiöld oli tiedemies, joka valitsi tarkkaan retkille lähtevät tiedemiehet.
Lopuksi
Oli virkistävää tutustua Nordenskiöldin havaintoihin ja ajatuksiin. Monet niistä ovat edelleen ajankohtaisia. Kansallispuistojen lisäksi esimerkiksi musta hiili ja merenkulun turvallisuus olivat jo Nordenskiöldin huolenaiheita.
Nordenskiöld on esimerkki siitä, että jokainen ihminen vaikuttaa omalta osaltaan historiaan ja ympäristön hyvinvointiin.