Indigon sinisestä kokenillin punaiseen. Tekstiilivärjäyksessä käytettyjen luonnonväriaineiden tuonti Suomeen (1791–1856)

Kirjoittajat

• Timo Tiainen Jyväskylän yliopisto
• Merja Uotila Jyväskylän yliopisto
• Maare Paloheimo Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.114262

Avainsanat:

väriaineet, värjäys, ulkomaankauppa, tuonti, Juutinrauman tullitilit, talous, Suomi, 1800-luku

Abstrakti

Tutkimme ulkomaisten luonnonväriaineiden tuontia Suomeen 1790-luvun alusta 1850-luvun puoliväliin. Ajankohtaa voidaan luonnehtia murroskaudeksi väriaineiden käytön historiassa. Selvitämme mitä väriaineita Suomeen tuotiin, millaisia määriä, minne niitä tuotiin sekä mistä satamista väriainelastit olivat lähtöisin. Lähdeaineistomme perustan muodostavat Tanskan Juutinrauman tullitilit, joista on koostettu suomalaisia satamia koskeva tietokanta (FIN-STRO: 1560/1791–1856). Lähdepohjaa on täydennetty muulla tilastoaineistolla sekä laadullisella materiaalilla, kuten värjäysoppailla ja Kansalliskirjaston digitaalisella sanomalehtiarkistolla. Tutkimme erityisesti sinistä, punaista ja keltaista väriä tuottaneita luonnonaineita. Sekoittamalla eri annoksina näitä kolmea väriä ammattivärjärit saattoivat tuottaa lähes kaikkia haluttuja värisävyjä. Väriä tuottavien kasvi- ja eläinkunnan tuotteiden tunnistaminen tullitileistä on vaatinut tarkkaa selvitystyötä esimerkiksi väriaineiden tuotenimien ristiriitaisuuksien takia. Analysoimalla luonnonväriaineiden tuonnissa tapahtuneita muutoksia voimme hahmottaa uudesta näkökulmasta värillisyyden ja materiaalisen kulttuurin historiaa esimodernissa Suomessa. Väitämme, että tuonti monin osin heijasteli kysynnän kasvua ja täten myös pukeutumiskulttuurissa tapahtuneita muutoksia. Näin voimme tehdä päätelmiä kulutuskulttuurin ja muotivirtausten vaihtelusta. Ulkomaiset väriaineet ja niiden käytön yleistyminen kertovat myös ammattimaisen värjäyksen yleistymisestä Suomessa.