Vararikkoiset leskivaimot.

Yrittäjyys, konkurssi ja sukupuoli 1800-luvun alun Suomessa

Kirjoittajat

  • Riina Turunen Jyväskylän yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.131018

Avainsanat:

lesket, leskeys, konkurssi, vararikko, taloudellinen epäonni, kaupunkihistoria, 1800-luku, yritystoiminta, elinkeinot, ulkomaankauppa, taloudellinen kriisi, mikrohistoria, Kristiinankaupunki

Abstrakti

Leskeksi jääminen uhkasi esiteollisissa yhteiskunnissa vaimon ja lasten elintasoa. Toimeentulon kriisistä selviytymiseksi porvarisleskille sallittiin aviomieheltä periytyneiden elinkeino-oikeuksien turvin jatkaa perheen liiketoimintaa kaupassa tai käsityössä. Lukuisat leskivaimot pystyivät elättämään itsensä ja lapsensa itsenäisenä elinkeinonharjoittajana, ja osa nousi jopa liike-elämän eliittiin, mutta joidenkin osa oli epäonnisempi. Näiden vararikkoon päätyneiden leskien kokemuksia tunnetaan kuitenkin huonosti. Tutkin tässä artikkelissa kahden kristiinankaupunkilaisen leskivaimon liiketoimintaa ulkomaankaupassa sekä konkurssiin johtaneita tekijöitä 1800-luvun alussa. Kuten aikaisemmasta tutkimuksesta hyvin tiedetään, leskeys soi naiselle liki miehiin verrattavissa olevan taloudellisen ja oikeudellisen toimijuuden. Mikrohistoriallisen tapaustutkimuksen kautta, konkurssin oikeuslähteisiin nojautuen ja velkaan liittyvien vastuiden kontekstissa selvitän, mitä tämä käytännössä tarkoitti naisen elämässä ja elämälle. Näin syvennän tietoa sukupuolen merkityksestä aikakauden liiketoiminnassa ja taloudellisessa epäonnessa. Osoitan, että yrittäjänä ja vararikkoisena sukupuolta merkittävämpää oli lesken itsenäinen toimijuus siihen sisältyvine velvollisuuksineen.

Widowhood endangered a wife´s and her children´s standard of living in pre-industrial societies. In order to manage the subsistence issue, bourgeois widows were permitted to carry on the family´s trade through business rights inherited from their husbands. Many widows were successful enough as independent business owners to sustain themselves and their children, and a few even made it to the top ranks in their chosen field, but some widows were less fortunate. However, not much is known about these widows who became bankrupt. In this article, I look at the foreign trade business of two widows who resided in Kristiinankaupunki, Finland, in the early 19th century, as well as the reasons behind their insolvency. Widowhood, as is well known, granted a wife almost the same degree of financial and legal autonomy as a man. By looking at the credit-related obligations that came with it this article examines these two bankruptcy cases using a microhistorical case study and legal documents of bankruptcy to gain deeper understanding of what this actually meant in women's lives and how gender played a role in business and personal financial tragedy. The article will show that in business and as a bankrupt, the widows´ independent status, along with the responsibilities that came along with it, was more determining than their gender.

Lähdeviitteet

Riina Turunen, Velka, vararikko ja tuomio. Konkurssi ja sen merkitykset 1800-luvun suomalaisissa kaupungeissa (Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2017), 72, 83, 101, http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7256-1.

Kongl. Maj:ts Förmade Nådiga Stadga, Angående Afträdes– och Förmöns– samt Boskillnads– och Urafwa–Mål 28.6.1798 (Konkurssiasetus 1798).

R. A. Wrede ja E. Saxén, Anteckningar Enligt Professor R. A. Wredes Föreläsningar öfver Konkursrätt. (Helsingfors: Lindstedts antikvariska bokhandel, 1895), 51. Kaikkialla Euroopassa lainsäädäntö ei toki ollut vastaava, ks. esim. Karen Pearlston, “Married Women Bankrupts in the Age of Coverture”, Law & Social Inquiry 34, nro 2 (2009): 265–299, https://www.jstor.org/stable/30234226.

Naisten juridisesta ja taloudellisesta asemasta ks. esim. Anu Pylkkänen, ”Avioliiton historiaa. Sukujen sopimuksesta kahden kauppaan”, teoksessa Suomen oikeushistorian pääpiirteet. Sukuvallasta moderniin oikeuteen, toim. Pia Letto-Vanamo (Jyväskylä: Gaudeamus, 1991), 80–97; Petri Karonen, ”Johdanto. Moninainen patriarkaalisuus. Normien ja käytäntöjen solmukohdat,” teoksessa Arjen valta. Suomalaisen yhteiskunnan patriarkaalisesta järjestyksestä myöhäiskeskiajalta teollistumisen kynnykselle (v. 1450—1860), toim. Piia Einonen ja Petri Karonen (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002), 10–23; Laurence Fontaine, ”Makeshift, Women and Capability in Preindustrial European Towns,” in Female Agency in the Urban Economy. Gender in European Towns, 1640–1830, eds. Deborah Simonton and Anne Montenach (New York: Routledge, 2013).

Esim. Hanne Marie Johansen, “Widowhood in Scandinavia – an introduction”, Scandinavian Journal of History 29 nro 3-4 (2004): 171–191, 173–175, https://doi.org/10.1080/03468750410008798.

Ida Bull, “Enkers levebrød i et førindustrielt bysamfunn”, Historisk tidsskrift 65, no 3 (1986): 318–342. Ks. myös Beatrice Moring and Richard Wall, Widows in European Economy and Society, 1600-1920 (Woodbridge, Suffolk, UK: The Boydell Press, 2017), 167.

Esim. Peter Mathias, “Risk, Credit, Kinship in early modern enterprise”, in The Early Modern Atlantic Economy, eds. John J. McCusker and Kenneth Morgan. (Cambridge: Cambridge University Press, 2000), 15–35; Jari Ojala ja Maare Paloheimo, ” ”Näköpiirissä laskevia voittoja”. Ulkomaankauppiaat etujaan puolustamassa Suomen sodan jälkeen”, teoksessa Suomen sodan jälkeen. Suomen autonomian alun yhteiskuntahistoria, toim. Piia Einonen ja Miikka Voutilainen (Tampere: Vastapaino, 2020), 153–179.

Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, passim.

Ks. esim. Anu Lahtinen, ”Sukupuolen teoria ja historia”, teoksessa Menneisyyden rakentajat. Teoriat historiantutkimuksessa, toim. Matti Hannikainen, Mirkka Danielsbacka ja Tuomas Tepora (Helsinki: Gaudeamus, 2018), 183–195.

Clara Åberg oli kristiinankaupunkilaisen kauppiaan Hans Åbergin (n. 1729–1787) ja Maria Caleenin (n. 1733–1809) tytär. Hän avioitui ensimmäisen kerran paikallisen kauppiaan Johan Nagelin (1766–1808) kanssa 10.12.1793. Pari sai kuusi lasta. Toinen aviomies oli paikallinen kauppalaivan kapteeni Johan Sundman (1780–1812). Pari avioitui 18.12.1810 ja sai yhden lapsen. Maria Åblad oli kristiinankaupunkilaisen kauppias Carl Åbladin (n. 1731–1787) ja Maria Uddmanin (1738–1776) tytär. Hän avioitui paikallisen kauppiaan Anders Björkmanin (1751–1809) kanssa 28.9.1779. He saivat yhdessä kahdeksan lasta, HISKI, Kristiinankaupungin kaupunkiseurakunta, kastetut 1724–1855, vihityt 1722–1855, haudatut 1722–1855.

Ks. esim. Kirsi Vainio-Korhonen Ruokaa, vaatteita, hoivaa. Naiset ja yrittäjyys paikallisena ja yleisenä ilmiönä 1700-luvulta nykypäivään (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002), 36–38; Judith Spicksley, "'Fly with a duck in-thy mouth". Single women as sources of credit in seventeenth-century England”, Social History 32, nro 2 (2007):187–195, https://doi.org/10.1080/03071020701265809; Anne Laurence, Josephine Maltby ja Janette Rutterford eds., Women and Their Money 1700-1950. Essays on Women and Finance (Abingdon, UK: Routledge, 2009); Fontaine, ”Makeshift”; Veli-Pekka Toropainen, Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670 (Turku: Turun yliopisto, 2016); Johanna Ilmakunnas, Marjatta Rahikainen and Kirsi Vainio-Korhonen, eds., Early professional women in Northern Europe, c. 1650–1850 (London: Routledge, 2017); Elise M. Dermineur, ed., Women and credit in pre-industrial Europe (Turnhout: Brepols, 2018).

Esim. Karonen, ”Johdanto”.

Sanna Karkulehto, Tuija Saresma, Hannele Harjunen, ja Johanna Kantola, Johanna, ”Intersektionaalisuus metodologiana ja performatiivisen intersektionaalisuuden haaste”, Naistutkimus 25, nro. 4 (2012): 17–28.

Ks. esim. Vainio-Korhonen, Ruokaa, vaatteita, hoivaa; Sheilagh C. Ogilvie, A Bitter Living. Women, Markets, and Social Capital in Early Modern Germany (Oxford: Oxford University Press, 2003); Deborah Simonton, “Widows and Wenches. Single Women in Eighteenth-Century Urban Economies”, in Female Agency in the Urban Economy, 92–115; Danielle Van den Heuvel, “Guilds, Gender Policies and Economic Opportunities for Women in Early Modern Dutch Towns”, in Female Agency in the Urban Economy, 116–133; Moring and Wall, Widows in European, 147–157, 167; Maija Ojala-Fulwood, “Naisleskien johtamat käsityöläisverstaat uuden ajan alun kaupungeissa”, teoksessa Perheen jäljillä. Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020, toim. Johanna Ilmakunnas ja Anu Lahtinen (Tampere: Vastapaino, 2021), 51–78.

Esim. Ulla Ijäs, Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa (Turku: Turun yliopisto, 2015).

Ks. havainnoista kootusti Johansen, “Widowhood”, 178. Ks. myös Riina Turunen and Kustaa H. J. Vilkuna, ”Hair Professionals in Financial Distress in Stockholm, 1750–1830”, in Luxury, Fashion and the Early Modern Idea of Credit, ed. Klas Nyberg (Abingdon, Oxon; New York, NY: Routledge, Taylor & Francis Group, 2021), 120–135.

Esim. Albrecht Cordes and Margrit Schulte Beerbühl, eds., Dealing with Economic Failure. Between Norm and Practice 15th to 21st Century (Frankfurt am Main: Peter Lang Edition, 2016); Karl Gratzer and Dieter Stiefel, eds., History of Insolvency and Bankruptcy from an International Perspective (Huddinge: Södertörns högskola, 2008); Turunen Velka, vararikko ja tuomio.

Gross, Karen, Newman, Marie Stefanini and Campbell, Denise, “Ladies in Red. Learning from America's First Female Bankrupts”, American Journal of Legal History 40, nro 1 (1996). Saatavilla https://ssrn.com/abstract=1356163. Viitattu 22.4.2023.

Vause, Erika, In the red and in the black. Debt, Dishonor, and the Law in France between Revolutions (Charlottesville: University of Virginia Press, 2018).

Rosenhaft, Eve, “Gold, ink and tears. The hazards of credit and the indebted widow in eighteenth-century Germany”, in Women and credit in pre-industrial Europe, ed. Elise M. Dermineur (Turnhout: Brepols, 2018), 203–226.

Pearlston, “Married Women Bankrupts”.

Esim. Richard, K. Caputo, “Marital status and other correlates of personal bankruptcy, 1986–2004”, Marriage Family Review 44, nro 1 (2008):5-32, https://doi.org/10.1080/01494920802184952; Peter C. Alexander, ““Herstory” repeats: The Bankruptcy code harms women and children”, Am. Bankr. Inst. L. Rev. 571, nro 13 (2005): 573–77.

Näitä käsitellään myöhemmin toisaalla julkaistavassa erillisessä artikkelissa.

Maarit Leskelä-Kärki, ”Samastumisia ja etääntymisiä. Elämäkerta historiantutkimuksen kysymyksenä”, teoksessa Tulkinnan polkuja, toim. Asko Nivala ja Rami Mähkä (Turku: Turun yliopisto, 2013), 25–48.

Ks. esim. Sharan B. Merriam, Qualitative Reseach. A guide to design and implementation (San Francisco, CA.: Jossey-Bass, 2009); Kustaa H. J. Vilkuna, Neljä ruumista (Helsinki: Teos, 2009), 307–308.

Konkurssihakemuksista ks. Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 53–54, 204, 213. Maallikoiden antamasta ”oikeusavusta” asiakirjojen kanssa ks. myös Kirsi Vainio-Korhonen, ”Lekmäns skriftliga och rättsliga kunnande i början av 1800-talet. Rannsakningsfångar som skrivare av besvärs- och nådeansökningar i Åbo slottshäkte 1838–1850”, Historisk Tidskrift för Finland 104, nro 2 (2019). https://journal.fi/htf/article/view/85817.

Velkojien vaatimuskirjeistä ja pesäluetteloista ks. Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 54–55.

Ks. esim. Aimo Wuorinen, Turku kauppakaupunkina Ruotsin vallan loppukautena. 1, Kaupan edellytykset (Forssa, 1959), 331–332; Mathias, ”Risk, Credit, Kinship”; Markus A. Denzel, “The European Bill of Exchange. Its Development from the Middle Ages to 1914”, in Cashless Payments and Transactions from the Antiquity to 1914, eds. S. Chaudhuri and M. A. Denzel (Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2008), 153–190; Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 120–135; Riina Turunen, ”Kirjalliset velkasitoumukset 1800-luvun Suomessa,” Ennen ja Nyt – Historian tietosanomat (2019), http://www.ennenjanyt.net/2019/02/kirjalliset-velkasitoumukset-1800-luvun-suomessa/.

Kansallisarkisto (KA), Rådstuvurättens i Kristinestad arkiv (RR KR), Konkurshandlingar (KH), Björkmanin vihko, Maria Björkmanin konkurssihakemus 22.9.1821.

Sjöblom, Walter, Kristinestads historia (Kristinestad: Stadens förlag, 1915), 88, 208; Fougstedt, Gunnar ja Raivio, Arvi, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751–1805 (Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1953), 55.

Moring & Wallis, Widows in European, 147–157, 167; Wuorinen, Turku kauppakaupunkina, 213–218.

Ks. esim. Vainio-Korhonen, Ruokaa, vaatteita, hoivaa.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, Sundmanin vihko. Aikakauden valuuttalajeista ks. Riina Turunen ja Miikka Voutilainen, ”Suomen esiteollisen kauden valuuttamuunnin (1534–1880)”, Historiallinen aikakauskirja 121, nro 1 (2023), 52–62. Eri valuutoissa ilmoitetut rahamäärät on käännetty sopivaan valuuttaan hyödyntäen: Riina Turunen ja Miikka Voutilainen, Suomen esiteollisen kauden valuuttamuunnin (1534–1880). Versio 3.10.2022. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/83490.

Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 131.

KA, RR KR, Auktionsprotokoll 6.11.1821; 10.12.1822.

Ks. esim. Vainio-Korhonen Ruokaa, vaatteita, hoivaa, 14–17, 33.

Esim. Jari Ojala, Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa. Purjemerenkulun kannattavuus ja tuottavuus 1700–1800-luvulla (Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1999), 279–280, 311–312; Mathias, ”Risk, Credit, Kinship”; Jarkko Keskinen, ”Luotto, luottamus ja maine. 1800–luvun liiketoiminnan kulmakivet”, teoksessa Luottamus, sosiaalinen pääoma, historia, toim. Jarkko Keskinen ja Kari Teräs (Turku: Turun Historiallinen Yhdistys, 2008), 147–73.

Yrjö Kaukiainen, Ulos maailmaan. Suomalaisen merenkulun historia (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura), 188–189; Jarkko Keskinen, ”Personal Catastrophe, communal misfortune. Bankruptcy in a nineteenth-century merchant family”, in Catastrophe, gender and urban experience 1648–1920, eds. Deborah Simonton ja Hannu Salmi (New York: Routledge, 2021), 139–156; Petri Suominen, Wendelinit ja Kristiinankaupungin suuruuden vuodet (Helsinki: BoD, 2020), 11, 16–17.

KA, RR KR, Bouppteckningar (BU), Anders Björkmanin perukirja 11.4.1810; Åkerblom, Bror, “Från stora ofreden till Svenska tidens slut”, teoksessa Kristinestads historia I, toim. Anneli Mäkelä et al. (Kristi-nestad: Kristinestads stad), 608–609; Norrvik Purjeiden kaupunki, 40, 609, 619.

Åkerblom “Från stora ofreden”, 504; Christer Norrvik, Purjeiden kaupunki. Kristiinankaupungin merenkulku vuoden 1809 jälkeen (Kristiinankaupunki: Kristiinankaupungin kaupunki, 1999), 40, 42.

Laivanvarustuksesta ks. Kaukiainen, Ulos maailmaan; Ojala, Tehokasta liiketoimintaa.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, Clara Sundmanin konkurssihakemus 16.12.1820 ja luettelo menetyksistä 16.12.1820; KA, RR KR, BU, Johan Nagelin perukirja 22.12.1809. Kristiinankaupunkilaisten viennistä ja tuonnista ks. Åkerblom, “Från stora ofreden”, 503–507; Suominen, Wendelinit, 16–17, 19.

Sjöblom, Kristinestads historia, 180; Suominen, Wendelinit, 61.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, P. U. Simsonin lesken velkomuskirje liitteineen 22.3.1821; Samuel Heidmanin velkomuskirje liitteineen 26.3.1821; KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, Maria Holmströmin velkomuskirje liitteineen; P. Lundqvistin vaatimuskirje liitteineen 19.2.1822; P. W. Hegardtin vaatimuskirje liitteineen 15.3.1822; Björkmanin vihko, Maria Björkmanin konkurssihakemus 22.9.1821.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko; Finlands Allmänna Tidning 15.11.1821, nro. 135.

KA, RR KR, BU, Johan Sundmanin perukirja 19.1.1816.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, Maria Björkmanin konkurssihakemus 22.9.1821.

Ks. esim. Turunen, Kirjalliset.

KA, HK, VHK, Henkikirja 1810, aukeama 429, aukeama 430; KA, RR KR, BU, Johan Nagelin perukirja 22.12.1809, Anders Björkmanin perukirja 11.4.1810; Johan Sundmanin perukirja 19.1.1816; Åkerblom, “Från stora ofreden”, 475, 608–609.

Ks. esim. Keskinen ”Luotto, luottamus ja maine”.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, Clara Sundmanin konkurssihakemus 16.12.1820.

Antti Kuusterä ja Juha Tarkka, Suomen Pankki 200 vuotta I. Keisarin kassasta Keskuspankiksi (Helsinki: Suomen Pankki ja Otava, 2011), 160.

Simonton “Widows and Wenches”, 104, 107, 101–102, 111–112

Ks. esim. Christine Wiskin, “Accounting for business: financial management in the eighteenth century”, in Women and Their Money 1700–1950. Essays on Women and Finance; Fontaine, ”Makeshift”, 62–63, 66–67; Simonton “Widows and Wenches”, 101–102; Moring and Wall Widows in European, 148. Ks. myös Ojala-Fulwood, “Naisleskien johtamat”.

Johansen, “Widowhood”, 175, 178; Jarkko Keskinen, ”Porvarisperhe ja sen monimuotoisuus 1700–1800-lukujen Porissa”, teoksessa Perheen jäljillä. Perhesuhteiden moninaisuus Pohjolassa 1400–2020, 177–212, 178.

Ibid.

Ks. esim. Vainio-Korhonen Ruokaa, vaatteita, hoivaa, 14–17, 33, Ogilvie, A Bitter Living, esim. 321, 323.

KA, Henkikirjat (HK), Vaasan läänin henkikirjat (VHK), Henkikirja 1810, aukeama 429; Henkikirja 1815, aukeama 486.

KA, HK, VHK, Henkikirja 1815, aukeama 488.

KA, RR KR, BU, Johan Sundmanin perukirja 19.1.1816.

HISKI, Kristiinankaupungin kaupunkiseurakunta, vihityt 18.4.1817; KA, HK, VHK, Henkikirja 1816, aukeama 490; henkikirja 1818, aukeama 476.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko; KA RR KR Rädstuvurättens protokoll 29.1.1823.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, velkojat A. G. Kihlman ja Herman Rosenberg raastuvanoikeudelle.

KA, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 8.2.1823.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, velkojat A. G. Kihlman ja Herman Rosenberg raastuvanoikeudelle.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, velkoja Anders Brusii raastuvanoikeudelle.

Luottojen tyypeistä ks. Turunen, ”Kirjalliset”.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, Clara Sundman raastuvanoikeudelle 15.12.1820; kauppakirja 8.7.1820.

Ks. Turunen, ”Kirjalliset”.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, Clara Sundmanin konkurssihakemus 16.12.1820.

Ks. Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 114.

Jarkko Keskinen, Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765–1845 (Turku: Turun yliopisto, 2012), 249–263; Ojala ja Paloheimo, ”Näköpiirissä”; Suominen, Wendelinit, 50–51.

Ks. Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 24.

Marshall Sahlin, Stone age economics (Chicago, Ill.: Aldine Atherton, Inc., 1972), 191–230.

Tuomas Jussila, ”Kamarineuvos Herman Rosenberg – itseoppineesta äpärästä miljonääriksi”, blogikirjoitus (2020). Https://blogit.utu.fi/oikeudellinentietotaito/2020/11/03/kamarineuvos-herman-rosenberg-itseoppineesta-aparasta-miljonaariksi/.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, E. Tötterman, M. Westerberg, F. Rein, D. Suttkoff ja P. L. Orre raastuvanoikeudelle.

Ks. kuitenkin Wuorinen, Turku kauppakaupunkina, 331.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, G. W. Ruth raastuvanoikeudelle.

KA, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 29.1.1823.

KA, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 29.1.1823; KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, velkojat Carl Hegardt, Gustaf Daniel Wilcke ja Handelshus Daniel Sutthoff & Comp raastuvanoikeudelle.

Keskinen, ”Personal Catastrophe”, 153.

Björkmanin vävystä, Erik Töttermanista (1793–1858) ja tämän pojasta, kauppaneuvos Erik Alfred Töttermanista (1834–1899) ks. Ilkka Nummela, ”Erik Alfred Tötterman”, verkkojulkaisussa Suomen talouselämän vaikuttajat (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008) ja Suominen, Wendelinit, 72–73. https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/171.

KA, RR KR, Auktionsprotokoll 25.7.1822.

KA, HK, VHK, Henkikirja 1822, aukeama 614; KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, Simon Anders Wendelin, Gust. Sandberg ja P. A. Nyström raastuvanoikeudelle.

KA, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 8.2.1823.

Esim. KA, Kristiinankaupungin raastuvanoikeuden renovoidut tuomiokirjat (RENO KR), Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 14.8.1821 § 230; 4.9.1821, §284; 9.2.1822, §56.

Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 185, 212–214.

Ks. Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 213. Oikeudellisesta tietotaidosta ks. Mia Korpiola, ”Introduction”, teoksessa Legal Literacy in Premodern European Societies, toim. Mia Korpiola (Palgrave Macmillan, 2018), 1–16.

Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 38–42, 114.

KA, RR KR, KH 1821, Sundmanin vihko, Clara Sundmanin konkurssihakemus 16.12.1820.

KA, RR KR, KH 1821, Björkmanin vihko, Maria Björkmanin konkurssihakemus 22.9.1821.

KK, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 29.1.1823.

KA, RR KR, Rädstuvurättens protokoll 8.2.1823.

Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, 39, 41; 181–192, 200–208, 210.

Ibid. 181, 279.

Ibid. 196–200.

Konkurssiasetus 1798 § 14 mom. 1–3; Turunen, Velka, vararikko ja tuomio, esim. 209. Ankara suhtautuminen liittyi tilikirjojen vahvaan asemaan luottosuhteiden vahvistajana, ks. Turunen, ”Kirjalliset”, 129.

Åkerblom “Från stora ofreden”, 500.

Ks. KA, RENO KR, 26.4.1824, § 137.

Wiskin, ”Accounting for business”.

Ks. Turunen, ”Kirjalliset”, 129.

Ks. myös Carl von Bonsdorff, En kvinnofråga för hundra år sedan (1899).

Tiedostolataukset

Julkaistu

2023-12-19