Jälkimaterialistinen arvokumous nuorliberaalien periaateohjelmissa

Kirjoittajat

• Ahti Valkonen väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.145746

Avainsanat:

liberalismi, jälkimaterialismi, postmaterialismi, vihreä liike, nuorisoradikalismi

Abstrakti

Toisen maailmansodan jälkeisten vuosikymmenten nuorisoradikaali liikehdintä on tutkimuskirjallisuuden perusteella jaettavissa kolmeen vaiheeseen: 1960-luvun antiautoritaariseen alkuvaiheeseen, 1960- ja 1970-lukujen vaihteen autoritaarisproletaariseen käänteeseen ja 1970-luvun jälkipuolen ekologisvaihtoehtoiseen käänteeseen. Ronald Inglehart on tarjonnut liikehdinnän selittäjäksi ns. hiljaista ”jälkimaterialistista” arvokumousta. ”Jälkimaterialismilla” Inglehart tarkoittaa itseilmaisun ja -ohjautuvuuden sekä elämänlaadun aineettomien osatekijöiden korostamista ja perinteisesti vallinneilla ”materialistisilla” arvoilla taas oman aineellisen ja fyysisen turvallisuuden sekä taloudellisen tehokkuuden maksimointia. Länsimaiden jälkiteollistuminen poiki ennennäkemättömän suosion jälkimaterialistisille arvoille etenkin rauhan ja talouskasvun aikana kasvaneiden nuorten ikäluokkien parissa. Uusien jälkimaterialististen äänestäjäkuntien tarpeisiin vastaamaan syntyi Herbert Kitscheltin hahmottelemia ns. vasemmistolibertaareja puolueita sekä vastaavanlaisia perinteisten vasemmisto- ja keskustapuolueiden siipiä. Kirjoittajan väitöskirjaprojektiin pohjautuvassa tieteellisessä artikkelissa havainnollistetaan jälkimaterialistisen arvokumouksen kolmivaiheista etenemisprosessia aiemmassa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle jääneen Liberaalisen Kansanpuolueen ja sen edeltäjän nuoriso- ja opiskelijasiiven, eli nuorliberaalien esimerkkitapauksen kautta. Esitys rakentuu suhteuttamalla arkistosta löytyvien periaate- tai yleistasoisten ohjelmatekstien sisältö tutkimuskirjallisuudesta johdettuun yleiseen kontekstiin. Tarkastelun tulos tukee pääpiirteissään käsitystä jälkimaterialistisen arvokumouksen etenemisen kolmivaiheisuudesta. Arvokumous lähtee nuorliberaaleissa 1960-luvulla alkuvaiheessa johtaneiden vasemmistopuolueiden vastinejärjestöihin nähden jälkijunassa liikkeelle. 1970-luvun alkupuolella ovat nuorliberaalit muiden keskiryhmien ohella kuitenkin jo jälkimaterialistisuuden saralla radikaaleinta kärkeä autoritaarisproletaarisen käänteen jäädessä vasemmistoa lievemmäksi. Nuorliberaalien voidaan materialistisen sosialisti-porvari-rajan sivuuttaneen EEC-vapaakauppasopimuksen vastustamisensa sekä vihreän liikkeen alkuhistoriaan liittyvien huomattavien henkilökytköstensä perusteella esittää menneen keskiryhmistä jälkimaterialistisuudessaan kaikkein pisimmälle.

Postwar youth radicalism divides into three research literature-based periods: the 1960’s antiauthoritarianism, the late 1960’s and early 1970’s authoritarian-proletarian turn and the late 1970’s eco-alternative turn. Ronald Inglehart interprets the radicalism as a silent “postmaterialist” revolution, defining “postmaterialism” as emphasis on self-expression and immaterial life quality aspects and traditional “materialist” values as maximising material and physical security. Western postindustrialisation engendered unprecedented support for postmaterialism especially amongst youths grown up under peace and prosperity. Left-libertarian parties and factions theorised by Herbert Kitschelt emerged to cater to new postmaterialist electorates.

This dissertation-based article demonstrates the triphasic postmaterialist revolution using the underresearched Finnish Liberal Youth as an example. The presentation builds upon contextualising archived principle-level programs with the aid of research literature. The examination yields general support for the triphasic progression. Postmaterialism takes root in the Liberal Youth during the 1960’s, though relatively late in comparison with the leftist forerunners. The Young Liberals and other centrists do however take over the postmaterialist helm in the early 1970’s, being less affected by the authoritarian-proletarian turn. The Young Liberals can be considered the pre-eminent postmaterialists given their opposition to EEC free trade sidelining the materialist capitalist-socialist cleavage and considerable links with the emerging green movement.