Mihin historiallista ymmärrystä sodasta tarvitaan? Uuden sotahistorian itsekritiikki ja -puolustus

Kirjoittajat

• Ville Kivimäki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

DOI: https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.147177

Avainsanat:

historiakulttuuri, historiankirjoitus, sosiaali- ja kulttuurihistoria, sotahistoria, toinen maailmansota, Ukrainan sota, yhteiskuntahistoria

Abstrakti

Kolumnissaan ”Epäonnistunut sotahistoria” (Ennen ja nyt 4/2023) historiantutkija Jussi Jalonen kritisoi niin sanottua uutta sotahistoriaa siitä, ettei se ole viimeisen 20 vuoden aikana onnistunut tuomaan keskusteluun riittävän laaja-alaista ymmärrystä sodan yhteiskunnallisista ja taloudellisista realiteeteista. Tämän seurauksena nykyistä sotaa Ukrainas-sa tarkastellaan Suomessa kapeasti yksittäisten sotatoimien ja asejärjestelmien kautta. Jalonen antaa tutkijoille synninpäästön ja näkee syynä tilanteeseen kaupallisen median, jonka ”sotaextroilla” on ollut tutkimusta suurempi rooli lattean sotakäsityksen luomisessa. Tästä huolimatta Jalosen puheenvuoro on hyvä ärsyke myös tutkimukselle. Onko sodan sosiaali- ja kulttuurihistoria epäonnistunut tehtävässään laajentaa ja syventää käsitystä sodasta ilmiönä? Mistä tutkimuksen painopisteet kertovat ja mihin uusiin suuntiin sodan sosiaali- ja kulttuurihistorian kannattaisi edetä? Miksi historiallinen ymmärrys sodasta on tärkeää?