Forging an identity for the nation: Hellenization of imagination in the Grand Duchy of Finland

Kirjoittajat

• Johannes Huhtinen Åbo Akademi

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.147985

Avainsanat:

Greek Revolution, Hellas, Hellenism, Humanism, Kalevala, Classicism, Historical imagination, Collective memory, Popular education, Frost Years, Fennoman movement, Nationalism, Finland’s period of autonomy, Kreikan vapaussota, Hellas, Hellenismi, Humanismi, Kalevala, Klassisismi, Historiallinen mielikuvitus, Kollektiivinen muisti, Kansanvalistus, Sortovuodet, Fennomania, Nationalismi, Suomen autonomian aika

Abstrakti

This article examines the domestication of the Greek past in autonomous Finland (1809–1917). It explores the relationship between ancient Greek inheritance and nation-construction and seeks to show how the scholars and other builders of the Finnish-speaking educated public imprinted Hellas on the nation’s memory. Taking a long-term view of the wide-ranging Finnish revivalist movement, I wish to demonstrate why the Neohellenic ideas, texts, and images constituted a prominent feature of nationalistic imagination in these years. Philhellenism (the love of Hellas) is a word and a concept which many associate with the classicist admiration of the cultures of the ancient Mediterranean, or the nineteenth-century political movement to liberate Greece. Here, my aim is to focus on the ways in which revivalist writers made Hellas a part of the national culture stock in the northernmost corner of Europe and to shed new light on archaic imaginary and its importance for communal memory. 

Siinä missä filhellenismi (kiintymys kaikkeen kreikkalaiseen) on nykyisin lähes marginaalinen ilmiö, Kreikan ympärille rakentuneet myytti- ja symbolijärjestelmät rehottivat 1800-luvulla ja vaikuttivat vielä 1900-luvullakin ihmisten ajattelutapoihin ja pyrkimyksiin laajemmin kuin usein huomataankaan. Syistä, joita emme vielä täysin ymmärrä, myös kotimaisten kansanvalistajien mielenkiinto ja ajatukset kohdistuivat yhä useammin tähän muinaiseen kulttuuripiiriin. On yllättävää, että ajallisesti ja maantieteellisesti etäinen Hellas kasvoi standardiksi, jota vasten kotoperäistä elämänpiiriä arvioitiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan kansallisuusaatteen innostamien tutkijoiden toimintaa ilmiön parissa. Se kartoittaa hellenistisen perinnön kotouttamispyrkimyksiä kansanvalistuksen alku- ja nousuvaiheen Suomessa sekä osoittaa, miten Hellaksesta tuli kansallista identiteettiä luova voima.