Valmistavasta tutkinnasta poliisitutkintapöytäkirjoihin – 1800-luvun viranomaispöytäkirjat tarkastelussa

Abstrakti

Tässä artikkelissa esittelen seitsemän 1800-luvulla sattunutta henkirikosta, joissa tehtiin viranomaisen suorittama tutkinta tapauksesta. Tutkimuksen alussa sitä kutsuttiin valmistavaksi tutkinnaksi, lopussa poliisitutkinnaksi. Keskityn artikkelissani tuon tutkinnan tuottamaan aineistoon eli tutkintapöytäkirjoihin ja niissä erityisesti siihen, millaisia asiakirjoja ne olivat ja miten ne muuttuivat tutkittavalla ajalla sekä millä tavalla poliisiviranomaiset kohtasivat tai kirjasivat tiedot henkilöistä, jotka olivat mieleltään sairaita. Lisäksi kerron pöytäkirjojen laatijoista sekä heidän toimenkuvastaan virkamiehinä ja rikospaikalle menevinä tutkijoina. Tutkimuksessa selviää, että 1800-luvun loppua kohden pöytäkirjat virallistuivat ja yhtenäistyivät niin sisällöllisesti kuin rakenteellisestikin.

In this article, I present seven homicides in the 19th century that were investigated by the authorities. In the beginning of the period it was called preliminary investigation, later police investigation. I will focus on the material produced by that investigation, namely the investigation reports, and in particular on the nature of the documents, how they changed during the period under investigation, and the way in which the police encountered or obtained information about persons who were considered as mentally ill. I will also discuss the authors of the protocols and their role as officers and investigators at the scene of the crime. The study reveals that towards the end of the 19th century, the protocols became more formalised and interconnected, both in terms of content and structure.