Historian tieto, asiantuntijuus ja yhteiskuntasuhde yliopisto-opetuksessa

Kirjoittajat

• Mikko Puustinen Helsingin yliopisto
• Ida Vesterinen

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.155897

Avainsanat:

yliopisto-opetus, historia, historiallinen ajattelu, rekontekstualistointi, aineenopettajien koulutus, historia-alan asiantuntijuus, history, university teaching, historical thinking, subject teacher education, expertise in history

Abstrakti

Suomalaisessa historianopetusta koskevassa tutkimuksessa on todettu epäjatkuvuuksia yhtäältä opetussuunnitelmien ja ainedidaktisen tutkimuksen ja toisaalta luokkahuoneopetuksen välillä. Historiallisen tiedon luonteen pohtiminen ja historiallisen ajattelun kaltaiset tavoitteet eivät ole välittyneet opetukseen, jossa on keskitytty sisältötiedon välittämiseen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia. Yhdeksi syyksi epäjatkuvuudelle on esitetty sitä, millaiseen tietokäsitykseen ja tapaan opettaa historiaa tulevat opettajat sosiaalistuvat opiskellessaan historiaa yliopistoissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä historian yliopisto-opetuksessa oikeastaan tapahtuu. Tutkimuksemme kytkeytyy historiandidaktiseen tutkimukseen ja viime vuosina käytyyn keskusteluun historian yliopisto-opetuksesta. Artikkeli perustuu kahdesta yliopistosta vuosina 2019–2020 kerättyyn havainnointiaineistoon ja opetussuunnitelmiin. Aineistoon sisältyy luentoja historian perus- ja aineopinnoista, niin sisältöpainotteisilta kursseilta kuin menetelmäopinnoistakin. Havaintojemme perusteella tutkimamme yliopistot ja opettajat erosivat toisistaan. Historialliseen tietoon, sen tuottamiseen, merkitykseen ja historia-alan ammattilaisten yhteiskuntasuhteeseen suhtauduttiin opetustilanteissa eri tavoin. Havaintomme tukevat osittain näkemystä historian yliopisto-opetuksen antamasta sisältöpainotteisesta historian opetuksen mallista, mutta myös kyseenalaistavat sitä. Lopuksi keskustelemme epistemologisen ymmärryksen rakentamisen tärkeydestä, tiedonalakohtaisesta kouluopetuksesta myös yliopistossa toimivien historioitsijoiden intressinä ja tiedon yhteiskunnallisesta merkityksestä. 

In Finnish research on history education, discontinuities have been noted between curricula classroom teaching. Reflection on the nature of historical knowledge and objectives such as historical thinking have not been implemented into teaching that has often focused on the transmission of substantive knowledge. International studies indicate same challenges. One of the reasons given for the discontinuity is socialization to certain conceptions of historical knowledge and way to teach history during university studies at history departments. In this article, we examine what actually happens in the teaching of history at university level. Our research revolves around history didactics and the discussion regarding the teaching of history in universities in Finland in recent years. The article is based on observational data and curricula collected from two universities in 2019-2020. The material includes lectures both from substantive courses and methodological studies. Our findings showed differences between the universities and teachers we studied. Teachers had different views about historical knowledge, its production, its meaning and the social relation of history professionals. Our findings partly support, but also challenge, the view of a substantive-centred model of history teaching provided by university history departments. Finally, we will discuss the importance of building epis-temological understanding, and the disciplinary teaching in schools.