Laajalahden Etyk-venesurmat Suomen turvallisuusviranomaisten viestintää ja toimintatapoja muuttamassa

Kirjoittajat

• Jerkko Holmi Turun yliopisto https://orcid.org/0000-0003-2263-9924

DOI:

https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.162963

Avainsanat:

Etyk, Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, sisäministeriö, veneturma

Abstrakti

Vuoden 1975 kesällä Helsingissä käydyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) yhteydessä Laajalahden merialueella tapahtui välikohtaus, jossa kaksi rajavartiolaitoksen merivartijaa oli osallisena kahden suomalaisen siviilin kuolemaan. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Laajalahden venesurmina tunnetun tapahtuman käsittelyä Suomen turvallisuusviranomaisten kannalta lehdistöaineistoon nojaten julkisuudessa sekä arkistoaineistojen avulla organisaatioiden sisällä. Turman Etykistä johtunutta viranomaisten sekavaa viestintää kritisoitiin laajalti lehdistössä. Koska julkiset tiedot turman yksityiskohdista olivat puutteelliset, keskittyivät lehdet reagoimaan tiedotuksen ja poliisitutkinnan puutteisiin. Rajavartiolaitoksen sisällä aiheen käsittely oli vähäistä, mutta ei vähäpätöistä. Turma näyttää osaltaan olleen vaikuttamassa merkittävällä tavalla siihen, että muutoksia rajavartioiden työhön tehtiin vastaavanlaisten onnettomuuksien välttämiseksi. Tutkimus osoittaakin, että Laajalahden veneturma oli sekä julkisen keskustelun että Rajavartiolaitoksen organisatorisen toiminnan kannalta muuttamassa käytänteitä ja kehittämässä viestinnän avoimuutta.

 In the summer of 1975, during the Conference on Security and Cooperation in Europe (CSCE) in Helsinki, an incident occurred in the Laajalahti sea area in which two men from the Finnish Border Guard were involved in the deaths of two Finnish civilians. In this study, I examine the handling of the Laajalahti boat accident from the perspective of the Finnish security organisations both in the public domain, based on press material, and within the organisations, using archival material. The press heavily criticised the authorities' lack of communication and focused on reacting to the shortcomings in the information and investigation of the accident. Within the Border Guard, coverage of the issue was limited but not trivial. The accident appears to have played a significant role in influencing changes in the work of the Border Guard to avoid similar accidents. The study showcases that the Laajalahti accident was instrumental in developing practices and enhancing transparency in communication, both in the public debate and in the organisational operation of the Border Guard.