Ennen ja nyt: Historian tietosanomat

Leo Ågrenin romaanin Fädrens blod asema ja merkitys sisällissotakirjallisuudessa

2024-05-06T11:47:55+03:00

Tarkastelen artikkelissani Leo Ågrenin romaanin Fädrens blod (1961) asemaa ja merkitystä sisällissotakirjallisuudessa analysoimalla teoksen vastaanottoa ja siinä esiintyviä intertekstuaalisia viittauksia. Täydennän kuvaa nostamalla esiin temaattisia yhtäläisyyksiä Fädrens blodin ja muiden sisällissotaromaanien välillä. Ågren kuvaa päähenkilönsä kautta sisällissodan vaiheet taisteluista vankileirille. Fädrens blodin rakenne monine aikatasoineen ja kertojineen heijastaa teoksen alussa ilmaistua käsitystä siitä, miten sisällissota uhmaa kaikkea kuvausta. Kritiikkiä hallitsi 1960-luvulla perinteinen kirjallisuuskäsitys, mikä näkyi vastaanotossa moitteina rakennetta kohtaan. Kriitikot nostivat vertailukohteeksi Väinö Linnan monumentaalisen Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisen osan, vaikka Veijo Meren ja Paavo Haavikon samaan aikaan ilmestyneet modernistiset romaanit olisivat toimineet paremmin vertailukohteina. Siinä missä Linnan teos on realistinen, juonen varaan rakennettu eeppinen romaani, edustaa Fädrens blod myöhäistä modernismia, jonka piirteitä ovat muun muassa poliittisuus, ironinen musta huumori ja groteski. Ågren keskustelee korostetusti suomenruotsalaisen punaisen tradition kanssa; esimerkiksi Pietarsaaren teloitukset 2.3.1918, joihin liittyvät epäselvyydet ovat ruokkineet tarinoita tähän päivään saakka, yhdistää Ågrenin niin edeltäjiinsä (Anna Bondestam) kuin myöhempiin kirjailijoihin (Kjell Westö, Lars Sund). Valkoisia tukenut kirjallisuus on läsnä muun muassa runositaatteina Bertel Gripenbergin Under fanan -teoksesta (1918), joka huokuu vihaa punaisia kohtaan. Ågrenin käsittelemät teemat – laittomat teloitukset, seksuaalinen väkivalta, vankileirihelvetti – ovat nousseet uuden sotahistorian myötä esiin paitsi tutkimuksessa myös kirjallisuudessa. Fädrens blod onkin tärkeä linkki sisällissodan jälkeisten vuosikymmenien ja 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun sisällissotakirjallisuuden välillä.

In this article, I examine the position and significance of Leo Ågren's novel Fädrens blod (1961) in Finnish Civil War literature by analyzing the reception of the novel and its intertextual references. Additionally, the thematic similarities between Fädrens blod and other Civil War novels are highlighted. Literary criticism in the 1960s was dominated by the traditional concept of literature, which was reflected in the reception as criticism of the multilayered structure of the novel. Väinö Linna's realistic, plot driven Under the North Star. 2. The Uprising (1960) served as a point of comparison even though Fädrens blod with its political nature, ironic black humor, and grotesque represents late modernism. Novel’s intertextual relations with the “red” tradition of the Civil War literature, that is with those supporting socialists or expressing empathy for the losing party, are strong. The “white” literature representing the winners is present, for example, as quotes from Bertel Gripenberg’s collection of poems Under fanan (1918), which exudes hatred towards the Reds. The themes addressed by Ågren – illegal executions, sexual violence, prison camps – have emerged, along with the new military history, both in research and in literature. In fact, Fädrens blod is an important link between the novels published during the first decades after the Civil War and more recently published novels.

Isänmaallisuuden soihtu: opettaja Hanna Lehtinen pikkulottien kasvatuksen ja maanpuolustushenkisen opettajuuden kehittäjänä vuoteen 1944 saakka

2024-04-22T15:56:09+03:00

Artikkelissani tarkastelen keskipohjalaisen opettajan, lottajohtaja Hanna Lehtisen (1875–1953) näkemyksiä pikkulottien kasvatuksesta ja isänmaallisuudesta. Avaan Lehtisen kautta isänmaallisuuden ja maanpuolustushenkisyyden ilmenemistä itsenäistyneen Suomen kouluissa sisällissodasta toisen maailmansodan vuosiin. Tutkimuksen fokuksena on Lehtisen vaikutus Lotta Svärd -järjestössä omaksuttuun pikkulottien kasvatukseen ja pikkulottaidentiteetin rakentamiseen 1930-luvun alusta lähtien, kun järjestön tyttötyö pääsi käyntiin. Näkökulmana on paitsi Lehtisen kasvattajuus, myös opettajan työssä ilmennyt maanpuolustushenkisyys. Se vaikutti pikkulottien kasvatukseen ja identiteetin muotoutumiseen, koska monet naisopettajat kuuluivat lottiin ja toimivat pikkulottien ohjaajina. Lehtinen toimi aktiivisena lottatyön käynnistäjänä ja pikkulottatyön kehittäjänä ammatillista osaamistaan hyödyntäen. Lasten ja nuorison pariin päästiin parhaiten koulun myötävaikutuksella, ja opettaja saattoi toimia kasvattajana kuin ”toinen äiti”. Pikkulottien kasvatuksessa Lehtinen korosti tyttöjen parissa työskentelevien johtajuutta, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Hän käytti ilmaisussaan kohottavaa kieltä ja pyrki levittämään isänmaallisuuden paloa niin aatteena kuin konkreettisella toiminnalla. Artikkelini on yhtäältä historiallista perustutkimusta pikkulottaidentiteetin rakentumisesta, mutta samalla se kiinnittyy kulttuurihistoriallisen elämäkertatutkimuksen perinteeseen, jossa avataan konteksteja aikakauden kulttuurihistoriaan (esim. Halldórsdóttir et al. [toim.] 2016). Toiseksi artikkeli liittyy nk. uuteen sotahistoriaan ja siitä käytyyn keskusteluun (esim. Kinnunen & Kivimäki 2018), jossa uudet näkökulmat avartavat kuvaa Suomen sodista. Artikkelini pääpaino on 1930-luvussa, jolloin pikkulottien toiminta muotoutui kiinteäksi osaksi järjestöä, sota-aikana myös osaksi puolustuslaitosta. Ajanjakso on nähty Suomen toisen maailmansodan esinäytöksenä ideologisine ja poliittisine tavoitteineen. Tätä vyyhteä avaa Hanna Lehtisen ennen tutkimaton tapaus.

This article discusses Hanna Lehtinen (1875–1953), a teacher and Lotta leader from Central Ostrobohtnia, and her views on education and patriotism of Little Lottas. Through Lehtinen, the manifestation of patriotism and the national defense spirit in the schools of independent Finland from the Civil War (1918) to World War II are introduced. The focus of this article is in Lehtinen’s influence on the education of the Little Lottas, adopted in the Lotta Svärd Organization, and the construction of the Little Lotta identity beginning in the early 1930s, when the work among girls started. The point of view is not only Lehtinen’s role as an educator, but also more broadly, the way the national defense spirit manifested itself in teachers’ work. The defense spirit affected the education of Little Lottas and the formation of their identity, because many female teachers were members in the Lotta Svärd Organization and acted as Little Lotta leaders. Lehtinen was a vigorous initiator of the Lotta work and developed the work among Little Lotta girls, utilizing her professional expertise. Schools made it easier to reach children and youth, and the teacher could act as a ”second mother”. In the education of girls, Lehtinen emphasized leadership, patience and love of those working with the girls. She used uplifting language in her rhetoric and tried to spread the fire of patriotism both as an idea and with her actions. First, this article is basic historical research on the construction of the Little Lotta identity, but it also adheres to the tradition of cultural-historical biographical research (e.g. Halldórsdóttir et al., [eds], 2016), which provides cultural-historical context to this era. Second, the article connects to the so-called new military history and the discussion of it (e.g. Kinnunen & Kivimäki, 2018), where new perspectives broaden the picture of Finland’s wars. The main focus is on the 1930s, when the Little Lotta activity became an integral part of the Lotta Svärd Organization, which during the war also became a part of the Finnish Defense Forces. This period has been seen as a prelude to Finland’s participation in World War II with its ideological and political goals. Hanna Lehtinen’s role in the development of these issues has not previously been examined.

Filmiriita rajakaupungissa: Viipurin tapaus

2024-06-03T11:33:57+03:00

Pienen maan elokuvakulttuuri on aina tiiviissä vuorovaikutuksessa laajempaan kansainväliseen kontekstiin, ja tämä pätee myös Suomeen. Toisen maailmansodan aikana elokuvatuotantoyhtiöiden oli välttämätöntä ylläpitää hyviä suhteita natsi-Saksaan, sillä se oli Euroopan suurin raakafilmin tuottajamaa. Kun Saksa hallinnoi miehityksen kautta suurta osaa elokuvan tuonnista ja viennistä, se käytännössä määritteli muiden maiden pääsyn eurooppalaisen elokuvan pariin. Suomessa tämä pyrkimys kulttuuriseen hegemoniaan tuli esiin filmiriidassa vuodesta 1942 eteenpäin. Tarkastelemme Viipurin esitystoiminnan kautta, onnistuivatko saksalaismieliset elokuva-alan toimijat estämään yhdysvaltalaisen elokuvan esittämisen Suomessa. Tutkimme myös, näkyikö pyrkimys yhdysvaltalaiselokuvan kieltämiseen viipurilaisten elokuvankatsojien arkielämässä ja millainen rooli saksalaiselokuvalla oli ohjelmistossa. Analysoimme sanomalehtiaineistoista koottuja datasettejä popstat-menetelmällä ja yhdistämme näin saadun tiedon elokuvan sisältöjen analyysiin. Kokonaisvaltaisella ymmärryksellä elokuvasta tuotannon, levittämisen, esittämisen ja katsomisen kokonaisuutena, tutkimuksemme hyödyntää uuden elokuvahistorian (new cinema history) teorioita ja kiinnittyy uuden sotahistorian perinteeseen, jossa sotaa tarkastellaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena prosessina.

The film culture of a small country is always in close interaction with the wider international context, and this is also true for Finland. During the Second World War, film production companies needed to maintain good relations with Nazi Germany, which was Europe’s largest producer of raw film. By controlling a large part of European film imports and exports through the occupation, Germany effectively determined access to European cinema for these countries. In Finland, this quest for cultural hegemony was manifested in the film dispute from 1942 onwards. Here we study, through film exhibition in Vyborg, whether the pro-German film industry succeeded in preventing the screening of American cinema in Finland. We will also examine whether the attempt to ban American films was reflected in the everyday lives of filmgoers in Viipuri and what role German films played in the programming. We analyse datasets collected from newspapers using the popstat method to link the data to the inner world of cinema. With a holistic understanding of film as a whole of production, distribution, exhibition and viewing, our research draws on the theories of new cinema history and is anchored in the tradition of new military history, which focuses on war as a social and cultural process.

Jermut aseissa – jermuilmiö rajajääkäreiden jatkosodan (1941–1944) ajan valokuvissa maskuliinisuutta, sankaruutta ja sotilasidentiteettiä rakentamassa ja purkamassa

2024-07-30T11:05:38+03:00

Artikkelissani analysoin visuaalisen historian ja sukupuolentutkimuksen teorioista sekä sotilassosiologiasta käsin sitä, minkälainen kuva suomalaisesta jatkosodan aikaisesta rajajääkäristä välittyy sotilaiden yksityisten albumeiden visuaalisten narratiivien sekä toisaalta TK-kuvien jermukuvissa aikakautena vallinneen miesihanteen näkökulmasta. Tutkin sitä, minkälaista sotilasidentiteettiä TK-kuvien osittaista sotilasstereotypiaa purkanut ohjesäännön vastainen pukeutuminen, jermuilu, sodan ajan epävirallisissa kuvissa rakensi. Tarkastelen jermukuvia kuvagenrenä armeijan virallisen ja epävirallisen organisaation leikkauspinnassa. Jermuilmiö kuvissa näyttäytyy sosiaalisena erontekona upseeriston ja rintamamiesten välillä, vastakulttuuriksi luokiteltavana kenttämuotina. Jermukuvien voidaan nähdä syntyneen tilannesidonnaisena huumorina osana rintaman pienoisyhteiskunnan sosiaalisia pienryhmiä. Kuvat rakentavat tietoisesti sotilasidentiteettiä ja osallistuvat välillisesti kansallisidentiteettien rakentamiseen. Jermuilmiö osoittaa säröä mutta myös mikrotason vuorovaikutusta armeijan virallisen ja epävirallisen organisaatiokulttuurin välillä. Se rakentaa upseeriston ja TK-kuvaajien osin vaaliman ihannesotilaan muotokuvan rinnalle vaihtoehtoista maskuliinisuutta, sankaruutta ja sotilasidentiteettiä. Ryhmäkiinteyttä vahvistaessaan huumorin keinon se on saattanut jopa kasvattaa joukon suorituskykyä. Artikkelini valottaa osaltaan maskuliinisuuden, emootioiden ja poliittisten ideologioiden leikkauspintaa ja valokuvan käyttöä sekä sosiaalisten identiteettien rakentamisen välineenä että historiantutkimuksen lähteenä. Maskuliinisuutta ja sankaristereotypiaa rakentavat kuvat asettuvat osaksi nationalistista diskurssia ja kollektiivista identiteettiä, kun taas sitä purkavat kuvat rikkovat lineaarista kansallista narratiivia; molemmilla oli funktio sotilaan mentaalisen selviämisen kannalta. Lisäksi kun rajajoukkoja voidaan perustellusti tarkastella suorituskykyisinä erikoisjoukkoina, jermuilmiö niiden kuvissa rakentaa kuvaa eräänlaisesta jermueliitistä.

Drawing on visual history, gender theory, and military sociology, my interdisciplinary article examines the self-image of Finnish border jaegers during the Continuation War in the visual narratives of private photo collections, compared to the partially stereotypical heroism in the propaganda photos. I regard the so called jermu ('undisciplined soldier') photos as a genre that occurred in the intersection of the official and unofficial organisation cultures of the army, indicating social distinction between officers and frontier soldiers, thus including aspects of counterculture. They played a role in the context-dependent humour in the social groups on the front and participated in the construction of soldierly and national identities. Jermus as a phenomenon constructs alternative masculinity, heroism and Finnishness alongside the portrait of the ideal soldier. By means of humour it has relieved the reality on the front. Strengthening the unit cohesion, it may even have increased the military performance of the troop. My article shedlights the intersection of masculinity, emotions and political ideologies as well as the use of photography as a means of constructing social identities and as a historical source. The jermu photos participated and challenged in the national discourse, construcing an image of border troops as a jermu elite.

Outouden laakio – suomalaisten SS-vapaaehtoisten päiväkirjamerkinnät Ukrainasta

2024-04-22T16:06:27+03:00

Toisen maailmansodan aikana noin 1500 suomalaista osallistui Waffen SS -joukoissa natsi-Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Siinä missä viimeaikainen tutkimus on paljastanut suomalaisten osuuden juutalaistuhoon ja muihin sotarikoksiin, tässä artikkelissa perehdytään rauhanomaisiin kohtaamisiin siviilien kanssa erityisesti Ukrainan alueella. Artikkeli perustuu 14 vapaaehtoisen päiväkirjaan, joita säilytetään Kansallisarkistossa. Yksinkertaistettu, vastakkainasetteluun perustuva viholliskuva kelpasi osalle mutta useimmat huomasivat selvästi eron venäläisten ja ukrainalaisten välillä. Kuten muussakin tutkimuskirjallisuudessa todetaan, suomalaiset suhtautuivat valloitetun maan siviileihin uteliaan myötätuntoisesti. Ukrainan oletettiin olevan Suomen tavoin Venäjän ja Neuvostoliiton ikeessä kärsinyt rajamaa, joka oli vihdoin ottamassa askelia kohti kansallista itsenäisyyttä. Toisaalta he eivät huomanneet ukrainalaisuuden ja venäläisyyden läheistä yhteyttä, jota ei voitu eikä edes haluttu katkaista.

During World War II, about 1,500 Finns participated in the Waffen SS forces in Nazi Germany's attack on the Soviet Union. Whereas recent research has revealed Finns' participation in the holocaust and other war crimes, this article explores peaceful encounters with civilians, especially in the region of Ukraine. The article is based on the diaries of 14 volunteers, which are kept in the Finnish National Archives. A simplified image of the enemy based on confrontation was unquestioned by some of the volunteers, but the majority clearly noticed the difference between Russians and Ukrainians. As stated in previous research literature, the Finns treated the civilians of the conquered country mostly with curious compassion. Like Finland, Ukraine was supposed to be a border country suffering under the yoke of Russia and the Soviet Union, which was finally taking steps towards national independence. On the other hand, they did not notice the close connection between the neighboring nations, which the Ukrainians could not and even did not want to sever.

Yksityisluontoista illanviettoa vai verhottua fasismia? – Suojeluskuntien henkinen demobilisaatio ja entiset suojeluskuntalaiset sodanjälkeisessä Helsingissä

2024-05-31T10:01:58+03:00

Entiset suojeluskuntalaiset muodostivat toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa yhteisöjä, jotka joutuivat osaksi poliittista murrosta. Artikkelissa käsitellään toisiinsa kytkeytyviä tapauksia, joissa entisten suojeluskuntalaisten toiminta päätyy valtiollisen poliisin tutkimuksen kohteeksi keväällä 1945. Artikkelissa muotoillaan ajatus suojeluskuntien henkisestä demobilisaatiosta. Siihen liittyi päätepisteen tuottaminen paikallisen suojeluskunnan toiminnalle ja sitä vastusti vasemmistosta tullut voimakas retoriikka ja paine. Kysymys oli myös ihmisten identiteettiä koetelleesta muutoksesta, kun aiemmin hyvää kansalaisuutta tarkoittanut suojeluskuntalaisuus muuttui kielletyksi ja epäilyjä herättäväksi. Tutkimustyö tuo esille suojeluskuntayhteisön ja -identiteetin jatkeeksi syntyneiden yhteisöjen merkitystä vuoden 1944 välirauhansopimuksen jälkeisenä rauhankriisin aikana. Tutkimustyömme yhdistää vallankäytön ja hallintokoneiston toiminnan tutkimuksen yksilön ja pienyhteisön tasolla tapahtuvan henkisen murroksen tutkimukseen. Keskeiset tutkimamme aineistot ovat poliisin tutkimuspöytäkirjojen lisäksi tutkittujen yhteisöjen aineistot, sanoma- ja puoluelehdet ja keskeisten toimijoiden kirjeenvaihto.

In post-World War II Finland former members of the Civil Guard organisation formed communities that were caught up in political turbulence. This article discusses interconnected cases in which the activities of former members of the Civil Guards ended up under investigation by the Finnish State Police in the spring of 1945. The article formulates the idea of the mental demobilisation of the Civil Guards. It involved providing a clousure for local Civil Guard activity and the opposing strong rhetoric and pressure from the political left. It was also a question of a change in people's identity as the Civil Guard identity which had previously meant good citizenship became forbidden and suspicious. This research highlights the importance of communities that emerged as extensions of the Civil Guard community and identity during the crisis following the 1944 armistice. Our research combines the study of the exercise of power and the workings of the administration with the study of mental turmoil at the level of the individual and the local community. In addition to police investigation reports the main data we study are the records of the communities studied, newspapers, party magazines and correspondence from key actors.

Mihin historiallista ymmärrystä sodasta tarvitaan? Uuden sotahistorian itsekritiikki ja -puolustus

2024-08-07T00:35:28+03:00

Kolumnissaan ”Epäonnistunut sotahistoria” (Ennen ja nyt 4/2023) historiantutkija Jussi Jalonen kritisoi niin sanottua uutta sotahistoriaa siitä, ettei se ole viimeisen 20 vuoden aikana onnistunut tuomaan keskusteluun riittävän laaja-alaista ymmärrystä sodan yhteiskunnallisista ja taloudellisista realiteeteista. Tämän seurauksena nykyistä sotaa Ukrainas-sa tarkastellaan Suomessa kapeasti yksittäisten sotatoimien ja asejärjestelmien kautta. Jalonen antaa tutkijoille synninpäästön ja näkee syynä tilanteeseen kaupallisen median, jonka ”sotaextroilla” on ollut tutkimusta suurempi rooli lattean sotakäsityksen luomisessa. Tästä huolimatta Jalosen puheenvuoro on hyvä ärsyke myös tutkimukselle. Onko sodan sosiaali- ja kulttuurihistoria epäonnistunut tehtävässään laajentaa ja syventää käsitystä sodasta ilmiönä? Mistä tutkimuksen painopisteet kertovat ja mihin uusiin suuntiin sodan sosiaali- ja kulttuurihistorian kannattaisi edetä? Miksi historiallinen ymmärrys sodasta on tärkeää?

Japanin Boshin-sodan 1868–1869 historiankirjoituksen ja -esitysten kehitys

2024-06-10T09:04:19+03:00

Tämän tekstin tavoitteena on tarjota katsaus japanilaiseen Boshin-sodan historiankirjoitukseen ja -esityksiin, sekä sen muistamiseen liittyviä kiistakysymyksiä. Boshin-sota oli entisen Tokugawa-shogunaatin ja keisari Meijin ympärille muodostetun uuden hallituksen joukkojen välillä vuosina 1868—1869 käyty sisällissota, joka päätti Tokugawojen 265-vuotisen valtakauden. Sota oli merkittävä osa tapahtumaketjua, jonka myötä Japani muuttui noin neljässäkymmenessä vuodessa hajautetusti hallitusta feodaaliläänien kokoelmasta perustuslailliseksi yhtenäisvaltioksi ja alueelliseksi suurvallaksi. Vaikka sodan päättymisestä on kulunut yli 150 vuotta, siihen liittyvät kiistakysymykset, kuten kaatuneiden muistaminen, osapuolista käytettävät termit sekä sodan eskalaation syyt ovat säilyneet kiistanalaisena. Tulkinnat sodasta ovat myös muuttuneet ajan saatossa. Tämän japanilaisen sisällissodan historiankirjoituksen ja muistamisen tarkastelu Japanin ulkopuolella tarjoaa myös uusia näkökulmia laajempaan sisällissotien muistamisen kontekstiin.

Ensimmäisen maailmansodan sairaanhoitajien työskentely ja traumat minisarjoissa ja elokuvissa

2024-08-25T13:45:37+03:00

Tässä näkökulma-artikkelissa tarkastellaan ensimmäisen maailmansodan britti- ja australialaisten sairaanhoitajien kokemusten ja niiden jättämien traumojen kuvaamista kolmessa televisiominisarjassa ja yhdessä elokuvassa. Kolme niistä valmistui ensimmäisen maailmansodan syttymisen sadantena muistovuonna 2014, ja kaikki ovat naisten käsikirjoittamia. Yhdessä ne avaavat fiktiotuotannoissa vähemmän esillä ollutta puolta naisten rooleista ja ammattitaidosta vuosien 1914–1918 koettelevien ja alati muuttuvien olosuhteiden keskellä sekä toisaalta selviytymiskeinoja sodanjälkeisessäkin maailmassa.

Kirjailija Matti Pulkkisen jalanjäljillä

2024-09-03T11:14:45+03:00

Uusi sotahistoria 2020-luvulla

2024-09-27T02:31:11+03:00

Sisällissodan arvet maalaispitäjässä – Ruovesi vuosina 1918–1930

2024-09-10T09:54:06+03:00