Ennen ja nyt: Historian tietosanomat

Suomalaisen poliisihistorian uusi aikakausi

2025-02-07T11:23:06+02:00

Numeron vierailevat päätoimittajat ovat Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Marko Piipponen (markopii@uef.fi) ja Turun yliopiston väitöskirjatutkija Juho Pitkänen (juho.j.pitkanen@utu.fi).

Rikoksen polulta museoon. Rikosmuseon perustaminen ja toiminnan alkuvaiheet 1930–1940-luvuilla

2024-09-27T15:47:52+03:00

Suomalaisten museoiden joukosta löytyy monenlaisia mielikuvia herättävä vanha erikoismuseo, Rikosmuseo. Museo on kuitenkin jäänyt lähes täysin tuntemattomaksi paitsi suurelle yleisölle, myös museoammattilaisille ja alan tutkijoille. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Rikosmuseon alkuvaiheita ja sen perustamista keskusrikospoliisin edeltäjän rikostutkimuskeskuksen (RTK) yhteyteen vuonna 1936. Tarkasteluajanjaksona on erityisesti 1930–1940-luvut, jotka ovat merkittäviä museon rikoshistoriallisen kokoelman karttumiselle sekä sille yleiselle mielikuvalle, mikä museosta syntyi. Katsaus Rikosmuseon historiaan avaa osaltaan uutta näkökulmaa poliisin asiantuntijaviraston, RTK:n, toimintaan sekä poliisin koulutukseen.

The Finnish Crime Museum, with its long history and wide variety of interesting items, evokes exciting associations of the history of crime. The museum has, however, remained relatively obscure to the general public, museum professionals and scholars alike. This article explores the founding and early development of the museum, which was established in 1936 at the Crime Investigation Centre, predecessor of the current National Bureau of Investigation. The discussion focuses on the 1930s and 1940s, during which the basis of the crime history collection was created and a general perception of the museum took form. The history of the Crime Museum also provides new perspectives on the Crime Investigation Centre as an expert bureau within the police force, and its role in police education is also discussed.

Kenen aloitteesta Turun poliisilaitos perustettiinkaan? Motiivit ja seuraukset

2025-02-06T11:17:57+02:00

Suomalaisessa poliisia koskevassa historiankirjoituksessa nähdään laajasti Turun poliisi-laitoksen tulleen perustetuksi Venäjän viranomaisten aloitteesta 1816 ilman keskustelua. Näkemys on harhaanjohtava. Aloitteen suunnitteli ja teki hallituskonseljin kansliatoimikunnan päällikkö (nykytermen pääministeri) Carl Erik Mannerheim keväällä 1813, ja siitä keskusteltiin normaalisti hallituskonseljissa. Mannerheimin motiivina oli toimia vastoin uudistuksia, joita Puolan hallinnossa ja poliisijärjestyksessä toteutettiin samanaikaisesti. Oli viimeinen hetki saada entisen emämaan ja perustuslakien hengen mukainen poliisijärjestys. Mannerheim ja prokuraattori Matias Calonius muotoilivat ohjesäännön lähinnä Tukholman poliisilaitoksen esimerkin mukaan. Mannerheim oli ollut keskeisin henkilö Porvoon valtiopäivien ja Ruotsin vallan aikaisten perustuslakien saamisessa; nyt hän oli toistamassa samaa pienimuotoisempana. Baltiansaksalaisena kenraalikuvernööri Steinheil osasi ruotsia ja arvosti sen hallintotraditiota. Vuosina 1812/13 ei Venäjän taholta ilmennyt painostusta poliisilaitoksen perustamiseen Suomeen. Napoleonin kukistaminen ja Euroopan asioiden järjestely viivytti Aleksanteri I:n hyväksyntää yli kolme vuotta. Mannerheimin ja Caloniuksen aloitteen hyväksyntä joulukuussa 1816 merkitsi Tukholman mallin mukaista poliisilaitosta. Tapahtuma sai jatkossa suuren merkityksen Suomen historiassa: sen seurauksena Helsinki (1826) ja Viipuri (1836) saivat niin ikään Tukholman malliset poliisilaitokset, vaikka dekabristikapinan pelästyttämä Nikolai I edusti täysin toisenlaista ajattelua ja Venäjä eli toisenlaista aikakautta.

In Finnish research, it is widely believed that the Turku police department was established by Russian authorities in 1816 without discussion. This view is misleading. The initiative came from Carl Erik Mannerheim, head of the Economic Division in the Governing Council, in spring 1813. His goal was to counter simultaneous reforms in Poland’s administration and police system. Mannerheim and Procurator Matthias Calonius drafted the regulations based on Stockholm’s police. Mannerheim had played a key part in convening the Diet of Porvoo and preserving Sweden’s constitutional laws and was now repeating the process on a smaller scale. As a Baltic German, Governor-General Steinheil valued Swedish administrative traditions. In 1812–1813, Russia did not push for a police department in Finland. The defeat of Napoleon and reorganization in Europe delayed Alexander I’s approval for over three years. When approved in December 1816, the model followed Stockholm’s police. This had significant consequences for Finnish history: as a result, Helsinki (1826) and Vyborg (1836) police departments were also based on the Stockholm model, even though Nicholas I represented a completely different ideology, and Russia was entering a different era.

Historiikeista tieteellisiin julkaisuihin ja true crime -ilmiöön – Suomalaisen poliisihistorian rakennuspalikat

2024-09-30T15:58:27+03:00

Analysoin kirjallisuuskatsauksessa teoksia, jotka osaltaan rakentavat suomalaista poliisihistoriaa. Poliisihistoriajulkaisut voi jakaa kolmeen osa-alueeseen: historiikkeihin, tieteellisiin julkaisuihin ja muistelmateoksiin. Suomalaisen poliisihistorian ensimmäinen teos on vuoden 1936 Viipurin poliisilaitosta käsittelevä historiikki. Historiikit keskittyivät paikallispoliisin tai poliisiyhdistyksen toimintaan. Historiikkien julkaisu lisääntyi 1970-luvulla, kun poliisit halusivat vuosijuhlajulkaisuja varten taltioida ammattikunnan menneisyyttä talteen. Julkaistujen poliisihistoriikkien määrä vähentyi 2010-luvulla, koska aikaisempien julkaistujen historiikkien vuoksi potentiaalisten historiikkikohteiden määrä väheni. Poliisihistorian tutkimuksellinen käänne alkoi 1980-luvulla Helsingin yliopistossa suomalaista poliisihistoriaa käsittelevien pro gradu tutkielmien myötä. Tutkimuksellisen käänteen seurauksena vuonna 1992 ilmestyi ensimmäinen poliisihistorian väitöskirja, Tuija Hietaniemen Lain vartiossa: Poliisi Suomen politiikassa 1917–1948. Väitöskirja yhdisti poliisihistorian osaksi poliittista historiaa luoden samalla suomalaisen poliisihistorian tutkimuksellisen pohjan. Hietaniemen väitöskirjan myötä poliisihistorian tieteelliset julkaisut yleistyivät. Tieteelliset julkaisut ovat 1990-luvulta lähtien monipuolistaneet historiakuvaa suomalaisesta poliisista. Poliisimuistelmia ilmestyi 1990-luvulta lähtien omakustanteina. Poliisimuistelmien julkaisu kehittyi 2010-luvulla osaksi true crime -ilmiötä, jonka seurauksena poliisimuistelmien julkaisutahti on kasvanut merkittävästi, kun kustantajat haluavat oman osansa taloudellisesti tuottoisesta ilmiöstä. Nostan artikkelin lopuksi esille tutkimukselliset aukot liittyen suomalaiseen poliisihistoriaan.

In my literature review, I analyze works related to the history of policing that contribute to the broader narrative of Finnish police history. Publications on police history can be divided into three categories: histories, academic publications, and memoirs. The first work on Finnish police history is a history from 1936, which focused on the Viipuri police department. Histories typically concentrated on the activities of local police forces or police associations. The publication of histories increased during the 1970s, as police officers sought to document the past of their profession in anniversary publications. The number of published police histories decreased in the 2010s. The number of potential subjects for such histories decreased due to previously published histories. The scholarly turn in police history began in the 1980s at the University of Helsinki, where master's theses on Finnish police history were produced. As a result of this academic turn, the first doctoral dissertation on police history was published in 1992 by Tuija Hietaniemi, titled Lain vartiossa: Poliisi Suomen politiikassa 1917–1948. This dissertation integrated police history into the broader context of political history, thereby laying the foundation for academic research on Finnish police history. Following Hietaniemi's dissertation, academic publications on police history became more common, enriching the historical perspective on Finnish policing up to the present day. Since the 1990s, police memoirs have predominantly been self-published. The publication of police memoirs evolved in the 2010s as part of the true crime phenomenon, leading to a significant increase in their publication rate, as publishers sought to capitalize on the lucrative true crime market. At the end of this article, I highlight the research gaps related to Finnish police history.

Anti-democratic and racist legacy of policing misdemeanors: A critical literature review of the broken windows theory

2024-10-17T09:01:00+03:00

James Q. Wilson and George L. Kelling’s broken windows theory has been claimed to change policing in the United States by shifting focus from serious crimes to misdemeanors. Others view the theory as a form of reinstalling vagrancy laws that criminalized African Americans after the abolition of slavery. Through a critical literature review, this article discusses the theory’s theoretical and historical precursors. The theory’s wish to return to an earlier period of policing through wide police discretion and lack of procedural oversight over police work advances anti-democratic and racist goals calling for reduced civil rights for the “undesirables.” By relying on colorblind racism in their history-telling, the theory portrays itself as race-neutral while contributing to racist policing. This article will also contribute to a less discussed aspect of the theory’s approval of community and vigilante policing. Approval of policing by groups historically responsible for racial violence and terror further speaks to the colorblind racism of the theory, leading to dangerous implications for communities of color. Finally, the article will discuss the misdemeanor system as a continuation of vagrancy laws and tie the broken windows theory to punitiveness and anti-democratic ideas firmly rooted in the history of the United States.

James Q. Wilsonin ja George L. Kellingin rikkoutuneiden ikkunoiden teorian on väitetty muuttavan poliisitoiminnan painopistettä Yhdysvalloissa vakavasta rikollisuudesta pikkurikkeisiin. Toiset näkevät teorian pyrkineen irtolaisuuslakien palauttamiseen, jotka olivat keskeisiä afroamerikkalaisten kriminalisoimisessa orjuuden lakkauttamisen jälkeen. Tämä artikkeli tarkastelee teorian teoreettisia ja historiallisia edeltäjiä kriittisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Teorian haikailu poliisitoiminnan aikaisempaan aikakauteen poliisin laajan harkintavallan ja poliisityön proseduraalisen valvonnan puutteen kautta edistää demokratianvastaisia ja rasistisia tavoitteita, joilla vaaditaan "ei-toivottujen henkilöiden" oikeuksien heikentämistä. Historiankertomuksessaan värisokeaan rasismiin nojaten teoria esittäytyy rotuneutraalina edistäen samalla rasistista poliisitoimintaa. Tämä artikkeli keskittyy myös vähemmän huomiota herättäneeseen yhteisöiden ja omankädenoikeuden harjoittajien poliisitoiminnan hyväksyntään teoriassa. Rasistiseen väkivaltaan ja terroriin kytkeytyvien ryhmien poliisitoiminnan hyväksyntä kertoo jälleen teorian värisokeasta rasismista, jolla on vaarallisia seurauksia rodullistetuille vähemmistöille. Lopuksi artikkeli käsittelee rikkomusjärjestelmää irtolaislakien jatkona ja sitoo rikkoutuneiden ikkunoiden teorian Yhdysvaltojen historiaan vahvasti juurtuneeseen rankaisukeskeisyyteen ja demokratianvastaisuuteen.

Valmistavasta tutkinnasta poliisitutkintapöytäkirjoihin – 1800-luvun viranomaispöytäkirjat tarkastelussa

2024-10-14T18:31:55+03:00

Tässä artikkelissa esittelen seitsemän 1800-luvulla sattunutta henkirikosta, joissa tehtiin viranomaisen suorittama tutkinta tapauksesta. Tutkimuksen alussa sitä kutsuttiin valmistavaksi tutkinnaksi, lopussa poliisitutkinnaksi. Keskityn artikkelissani tuon tutkinnan tuottamaan aineistoon eli tutkintapöytäkirjoihin ja niissä erityisesti siihen, millaisia asiakirjoja ne olivat ja miten ne muuttuivat tutkittavalla ajalla sekä millä tavalla poliisiviranomaiset kohtasivat tai kirjasivat tiedot henkilöistä, jotka olivat mieleltään sairaita. Lisäksi kerron pöytäkirjojen laatijoista sekä heidän toimenkuvastaan virkamiehinä ja rikospaikalle menevinä tutkijoina. Tutkimuksessa selviää, että 1800-luvun loppua kohden pöytäkirjat virallistuivat ja yhtenäistyivät niin sisällöllisesti kuin rakenteellisestikin.

In this article, I present seven homicides in the 19th century that were investigated by the authorities. In the beginning of the period it was called preliminary investigation, later police investigation. I will focus on the material produced by that investigation, namely the investigation reports, and in particular on the nature of the documents, how they changed during the period under investigation, and the way in which the police encountered or obtained information about persons who were considered as mentally ill. I will also discuss the authors of the protocols and their role as officers and investigators at the scene of the crime. The study reveals that towards the end of the 19th century, the protocols became more formalised and interconnected, both in terms of content and structure.

”Bobbyjen” ihannevaltakunta. Suomalaisen poliisin käsityksiä Britannian virkaveljistä maailmansotien välillä

2024-10-22T11:00:49+03:00

Artikkelissa tarkastellaan suomalaisen poliisin kuvaa Britannian poliisista, sen tehtävistä, asemasta, menestyksestä ja vaikutuksesta omassa yhteiskunnassaan maailmansotien välisellä ajalla. Lähteenä on käytetty ajan suomalaisia poliisin ammattilehtiä. Arkistotasolle tämän kaltainen ilmiö ei ole jättänyt lähteitä. Brittiläinen poliisi edusti suomalaiselle poliisille monella tasolla roolimallin arvoista hahmoa. Englannin poliisi oli tehokas, toimiva ja käytännöllinen, sen nauttima suosio kansalaisten keskuudessa ja materiaalinen asema olivat paremmat kuin Suomessa, ja brittiläisissä tavoissa oli oma pikantti eksotiikkansa. Britanniaa pidettiin edelläkävijänä myös naispoliisien merkityksen osalta. Englannista löytyi esikuvallisuutta myös poliisin ay-henkisille jäsenille. ”Bobbyjen” kansansuosiota ihailtiin ja suorastaan idealisoitiin, samoin Scotland Yardin ammatillista mahtavuutta. Tämä muistutti suuresti sitä, millainen kuva Britanniasta oli suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskuntasektorien piirissä. Viime kädessä Britannia oli kuitenkin kaukana, ja suora vaikutus tai suorat kontaktit jäivät niukoiksi. Saksa ja Pohjoismaat olivat viime kädessä arjessa ja ammatissa tutumpia suomalaiselle poliisille.

This article looks into the image which the Finnish police entertained about the British colleagues between the World Wars: the tasks, position, success and influence of these in the British society. The article uses the Finnish policemen’s professional periodicals as its source. The British policeman was often considered as a worthy role model by his Finnish colleagues. He was considered efficient, functional and to have practical common sense, and his popularity among the public and his material circumstances exceeded those of the Finnish policemen. There was seen some fascinating exoticism in the British traditions and manners as well. Britain was considered to be one of the frontrunners also in advancing the cause of women in the police forces, and it even gave an example of trade union movement among the policemen. The popularity of the “bobbies” among the public was admired and even idealized, and so was the professional might of Scotland Yard. However, at the end of the day Britain was far from Finland, and direct influence and direct contacts remained scarce. Germany and Scandinavia were more familiar to the Finnish police in day-to-day professional practices.

Suomen poliisi ja pohjoismaiset poliisipäällystökonferenssit 1930-luvulla

2024-11-20T11:56:35+02:00

Suomen poliisissa Pohjoismaat muodostivat keskeisen viiteryhmän 1920-luvulla, ja yhteistyö muuttui järjestelmällisemmäksi ja tiivistyi 1930-luvulla. Tuolloin ryhdyttiin järjestämään pohjoismaisia poliisipäällystökonferensseja, jotka edesauttoivat yhteistyön kehittämistä ja tiivistämistä. Artikkelissa tarkastellaan konferensseihin osallistumista Suomen poliisin näkökulmasta. Lähteinä käytetään konferenssiaineistoja ja poliisialan ammattilehtiä, minkä lisäksi on hyödynnetty suomalaisia arkistoaineistoja. Artikkelissa selvitetään suomalaisten konferensseihin osallistumisen lähtökohtia, motiiveja ja vaikutuksia. Konferenssit olivat osoitus halusta alueelliseen yhteistyöhön ja liittyivät laajempaan poliisin kansainvälistymiseen. Niistä muodostui 1930-luvulla yhteisen suunnittelun ja vaikuttamisen kanava. Suomessa pohjoismaista yhteistyötä pidettiin tärkeänä ja sitä ajoivat ammattikunnan tarpeet ja jaetut uhkakuvat. Poliisijohto halusi rakentaa henkilökohtaisia suhteita, lisätä yhteistoimintaa rikollisuuden ehkäisemiseksi ja toisaalta oppia muiden toimintamalleista. Konferensseista saatiin ajatuksia poliisitoiminnan kehittämiseksi Suomessa, minkä lisäksi ne tiivistivät yhteistyötä ja poliisien välisiä keskinäisiä suhteita, joilla oli vaikutusta myöhemminkin. Kaikki suunnitelmat eivät realisoituneet ennen toisen maailmansodan syttymistä, mutta konferenssit loivat pohjan myös sodan jälkeiselle yhteistyölle.

In the Finnish police, the Nordic countries served as an important reference group already in the 1920s. This cooperation became more structured in the 1930s, marked by the first Nordic police chief conferences, which fostered and intensified the collaboration. This article examines the Finnish police’s involvement in these conferences, drawing on official conference records, professional police journals, and Finnish archival materials. The article explores the motivations behind Finland’s participation and its impacts. The conferences embodied an interest in regional cooperation and were part of a broader trend of internationalization in the police. Conferences became a forum for joint planning and advocacy. In Finland, Nordic collaboration was regarded important, driven by professional needs and common threats. Police leadership sought to build personal networks, enhance cooperation to prevent crime, and improve domestic operations. The conferences provided ideas for the development of policing in Finland and strengthened cooperation and relations between police officers. Not all the plans were realized before the outbreak of the Second World War, but the conferences laid the foundations for cooperation after the war.

Jalkapallon lieveilmiöitä raportoineet poliisiaineistot Napolin prefektuurissa 1926–1941

2024-10-02T10:24:18+03:00

Jalkapallo oli merkittävä massakulttuurin muoto fasistisessa Italiassa ja sitä hyödynnettiin laajasti hallinnon propagandassa. Samaan aikaan jalkapalloon liittyi paljon häiriökäyttäytymistä, kuten väkivaltaa ja kentänvaltauksia, joita havaittiin Italiassa läpi fasistisen hallinnon aikakauden (1922–1943). Tässä artikkelissa tarkastelen temaattisen analyysin keinoin Napolin prefektuuriin saapuneiden poliisiraporttien tapaa arvioida jalkapalloon liittynyttä häiriökäyttäytymistä. Sisäministeriön alaisen poliisin ohella järjestystä otteluissa valvoivat karabinieerit sekä kansallisen turvallisuuden vapaaehtoisen miliisin jäsenet. Artikkelin toisena tarkastelukohteena on raporttien antama kuva poliisijoukkojen ja fasististen instituutioiden välisistä suhteista ottelutapahtumissa. Artikkelin tavoitteena on tarkastella jalkapalloon liittynyttä väkivaltaista toimintaa, sitä tukeneita kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rakenteita sekä poliisin asemaa niiden välissä.

Football was a significant form of mass culture in Fascist Italy, and it was widely used in the regime’s propaganda. Meanwhile, a lot of football-related disorder, among other violence and pitch invasions, was perceived in Italy throughout the era of fascist regime (1922–1943). In this article I will use thematic analysis to examine, how policemen evaluated these incidents in their reports sent to the prefecture of Naples. Alongside the regular police forces, the public order during the matches was surveyed by the carabinieri forces and the members of the Voluntary Militia for National Security. Therefore, this article also examines, how relations between police and fascist institutions were framed in reports. Ultimately, this article seeks to observe football-related violent actions, cultural and societal structures supporting them, and the role of police in between them.

”Kun virkapukuinen henkilö nimenomaan häntä käski” – poliisien toiminta laittomuuden rajamailla 1930-luvulla

2024-11-27T13:48:33+02:00

Poliisien tekemät rikokset ovat jääneet suomalaisessa historiantutkimuksessa vähälle huomiolle, eikä aihe ole aikaisemmin kiinnostanut tutkijoita. Tässä tutkimuksessa nostetaan esille kaksi erilaista tapausta 1930-luvun Suomesta, joissa poliisit ovat toimineet joko laillisuuden rajamailla tai jopa lakia rikkoen. Tapahtumat joko sijoittuvat anniskeluravintolaan tai poliisin kohteena oli anniskeluravintola. Tämän artikkelin tavoitteena on pohtia, syyllistyivätkö poliisit laittomuuksiin sen aikaisen lainsäädännön valossa ja, jos syyllistyivät, millaisia rangaistuksia heille olisi pitänyt antaa. Yhteiskunta oli tuolloin poliittisesti kahtia jakaantunut ja se vaikutti myös poliisien identiteettiin, koulutukseen ja toimintaan. Arvostus poliisia kohtaan oli vaihtelevaa, samoin kuin oli itse poliisivoimien aines. Menetelmällisesti tutkimus nojautuu tapaustutkimukseen, tarkemmin välineelliseen tapaustutkimukseen (collective case study). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa poliisien syyllistyneen vähintään rikkeisiin, mutta myös rikoksiin. Heitä ei kuitenkaan koskaan syytetty eivätkä siten saaneet tuomiota kyseisistä tapauksista.

Crimes committed by the police have received only little attention in Finnish historical research. Historians have not been interested in the subject. This study highlights two different cases from Finland in the 1930s where police officers have acted either on the verge of legality or even in against of the law. The incidents either took place in a licensed restaurant or target were licensed restaurant. The aim of this article is to consider whether the police officers committed unlawful acts in light of the legislation of the time and if so, what punishments they should have been given. In some respects, society and attitudes towards police in the 1930s were very different from today´s. The society were politically divided which also affected the training and job of police officers. Respect for the police was varied, as were the elements of the police force itself. Methodologically, the study is based on a case study, more specifically an instrumental case study. Based on the research, it can be said that the police have committed at least violations, but also crimes. However, they were never charged and therefore did not receive a conviction in those cases.

Järjestölehtien merkitys poliisiammattikunnan julkisuuskuvan kehityksessä toisen maailmansodan jälkeen

2024-12-16T18:19:28+02:00

Artikkelissa tarkastellaan ammattijärjestöjen roolia poliisin julkisuuskuvan kehityksessä. Järjestölehtien kirjoittelu 1940–1970-luvuilla paljastaa, että poliiseja on opastettu kohtamaan suomalaisia tavalla, joka vahvisti ammattiryhmän positiivista mielikuvaa. Tänään 2020-luvulla poliisin maine on Suomessa korkea. Luottamus poliisiin ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään, vaan sen eteen on työskennelty kulisseissa määrätietoisesti julkisuuskuvaa kohentamalla. Suomalaisen poliisitoimen kehitys on lisäksi muovautunut osana yhteiskuntaa sen erilaisissa historiallisissa vaiheissa. Myös luokkayhteiskunta näkyi poliisin sisällä, jossa päällystö ja tavallista kansaa lähellä oleva rivipoliisi eivät pitkään aikaan mahtuneet yhteisen järjestöllisen katon alle. Kun koko ammattikunnan identiteetti oli yhtenäisempi, myös julkisuuskuva eheytyi. Aikaisempi tutkimus on korostanut ristiriitoja muun muassa työnkuvan ja palkkauksen perusteluissa. Poliisikunnan järjestäytymistä ja julkisuuskuvan kehittymistä taas ei juurikaan ole tutkittu. Artikkelissa poliisijärjestöjen jäsenlehtien kautta avautuu järjestöjen ja poliisiammattikunnan välinen suhde, jota tarkastellaan kronologisesti kolmen temaattisen näkökulman kautta. Ensimmäisessä teemaosiossa käsitellään yleisön kosiskelun ilmenemistä ja merkitystä, toisessa poliisin kohtaamaa runsasta väkivaltaa ja kolmantena poliisiurheilun merkitystä julkisuuskuvaa osana ammatti-identiteetin muokkautumista.

The article explores the role of police unions in shaping the public image of the Finnish police alongside their advocacy work. Using organizational publications from the 1940s–1970s, it reveals efforts to guide police behaviour to enhance their public reputation, a strategy contributing to the high trust in Finnish police today. This trust, however, required deliberate image-building over decades. Through an analysis of member publications from police organizations, the article explores the relationship between these organizations and the professional police community. This is approached chronologically through three thematic perspectives. The first thematic section addresses the manifestations and significance of courting public favour. The second focuses on the extensive violence encountered by the police. The third examines the role of police sports in shaping public perceptions and contributing to the development of professional identity.

Palmu, Susikoski ja Hanhivaara – Suomalaisen rikosfiktion demokraattinen poliisitoiminta

2024-10-03T13:14:50+03:00

Artikkeli käsittelee kolmen suomalaisen rikoselokuvan välittämää demokraattisuutta poliisitoiminnassa. Kysyn tässä artikkelissa, minkälaisia demokraattisia ominaispiirteitä suomalaisesta poliisista ja poliisitoiminnasta välittyy teosten katsojille. Artikkelin tutkimusaineistoon kuuluvat elokuvat Tähdet kertovat, Komisario Palmu (1962), Tuntematon ystävä (1978) sekä televisioelokuva Jumalia ei uhmata (1988). Artikkeli analysoi poliisitoiminnan demokraattisuutta kuudella eri määreellä: ammattimaisuudella, läpinäkyvyydellä, vastuullisuudella, ihmisoikeuksien turvaamisella, legalismilla ja osallisuudella. Suomalaisen poliisitoiminnan demokraattisuutta on aiemmin tutkinut kriminologi Dilip K. Das ja vastaavasti itä- ja keskieurooppalaista demokraattista poliisitoimintaa ovat määritelleet tutkimuksissaan Gorazd Meško et al. Artikkeli valottaa sitä, minkälaisia demokraattisen poliisitoiminnan piirteitä voidaan mahdollisesti paikantaa 1960–1980-lukujen suomalaisista rikosfiktioista.

This article examines the democratic policing as conveyed by three Finnish crime films from the 1960s, the 1970s and the 1980s. In this article, I ask what kind of democratic characteristics of the Finnish police and policing are conveyed to the audience of the films. The research material includes the films: Tähdet kertovat, Komisario Palmu (1962), Tuntematon ystävä (1978) and Jumalia ei uhmata (1988). The article analyses policing in six different democratic policing terms: professionalism, transparency, accountability, protection of human rights, legalism, and cooperation with civil society. Finnish democratic policing has been defined in studies by criminologist Dilip K. Das and European democratic policing by criminologists Gorazd Meško et al. The article shows what kind of democratic policing features can be found in Finnish crime fiction.

Väinö Hakkila – tasa-arvoisen oikeusvaltion kehittäjä

2025-01-25T07:58:27+02:00

Tässä artikkelissa käsittelen Väinö Hakkilan (1882–1958) huomattavaa elämäntyötä juridisesti ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten aseman edistämiseksi. Hakkilan panostusta tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentajana ei näkemykseni mukaan ole aiemmassa historiankirjoituksessa huomioitu riittävästi. Käytän lähteinä Väinö Hakkilan asianajotoimintaa käsittelevää arkistoaineistoa ja eduskunnan pöytäkirjoja ja lainvalmisteluasiakirjoja. Hakkila kiinnitti aivan erityistä huomiota sisällissodassa surmattujen ja vangittujen kohtaloon sekä naisten oikeudellisesti miestä heikompaan asemaan. Hakkila edisti punavankien asemaa perustamalla lakiasiaintoimiston ja tekemällä ylimmille oikeusvalvojille raportteja vankien huonosta ja oikeusvaltion vastaisesta kohtelusta. Päättelen, että nämä tehtävät päätyivät Hakkilalle osittain siksi, koska hän oli harvoja työväenliikkeen lakimiehiä, joita ei oltu vangittu sisällissodan seurauksena. Oikeusministerinä Hakkila antoi eduskunnalle lakiesityksen uudeksi aviokaareksi, joka huomattavasti paransi avioituneiden naisten oikeudellista asemaa. Hän avasi myös useita virkoja naisten haettavaksi. Varsinkin naisten oikeudellisen aseman edistämisen hän koki henkilökohtaisesti hyvin tärkeäksi.

Väinö Hakkila (1882–1958) was one of the most significant actors of the social democratic labor movement after the civil war. In this article, I discuss Väinö Hakkila's remarkable life's work to promote the status of legally and socially disadvantaged Finns. In my view, Hakkila's contribution as a builder of a more equal and fair Finland has not been sufficiently taken into account in previous historiography. I use archival material about Väinö Hakkila's legal practice and parliamentary minutes and law preparation documents as sources. Hakkila paid special attention to the fate of those killed and imprisoned in the civil war, and to the legally weaker position of women than men. I will find out how Hakkila concretely influenced the Red prisoners and to improve the legal status of women. Hakkila promoted the status of red prisoners by establishing a legal office and making reports to the highest judicial supervisors about the poor treatment of prisoners and against the rule of law. I conclude that these tasks fell to Hakkila in part because he was one of the few lawyers in the labor movement who had not been imprisoned as a result of the civil war. As Minister of Justice, Hakkila presented a bill to parliament for a new marriage arc, which significantly improved the legal status of married women. He also opened several positions for women to apply for. He felt that the promotion of the legal status of women in particular was very important personally.

Suomalaisen poliitikon ja oikeustieteilijän elämäkerta – Heikki Halila kokoaa yhteen T. M. Kivimäen monipuolisen elämän

2024-11-18T13:51:27+02:00

Helsingin yliopiston siviilioikeuden emeritusprofessori Heikki Halila paikkaa merkittävää historiantutkimuksen aukkoa ensimmäisellä elämäkerralla julkisoikeuden professorista, pitkäaikaisesta pääministeristä ja sodanaikaisesta Berliinin-lähettiläästä Toivo Mikael Kivimäestä. Elämäkerta nostaa vahvasti esiin Kivimäen merkittävän oikeustieteellisen uran ja liittää sen varsin tasapainoisesti yhteen hänen poliittisen uransa kanssa.

Koukussa kirjoihin

2024-11-26T16:08:01+02:00

Tutkijat vastaavat: miksi antiikintutkimusta tarvitaan

2025-01-31T17:13:05+02:00

Kirja-arvostelu teoksesta Marke Ahonen & Mika Perälä & Ville Vuolanto: Antiikki ja me: Miksi antiikintutkimusta tarvitaan. Gaudeamus, 2024. 440 s.

Yleisesitys Itä-Saksan historiasta

2024-11-07T13:32:40+02:00

Kirja-arvostelu teoksesta

Katja Hoyer: Muurin takana. Itä-Saksan historia 1949–1990. [Beyond the Wall.] Suom. Mari Janatuinen. Atena, 2023. 550 s.

Suomettumisesta Suomi-buumiin: Suomen julkisuusdiplomatia Japanissa 1962–2003

2024-12-23T19:00:26+02:00

Tehdastyöläisten firabelitöiden muistitietohistoria

2025-01-30T11:28:12+02:00

Kaikkihan me ollaan sotilaiden lapsia

2025-01-20T08:12:09+02:00