https://journal.fi/ennenjanyt/issue/feed Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 2022-06-01T17:12:28+03:00 Olli Kleemola owklee@utu.fi Open Journal Systems <p><strong>Ennen ja nyt: Historian tietosanomat </strong><span style="font-weight: 400;">on voittoa tavoittelematon täysin avoin vertaisarvioitu aikakauskirja, joka perustettiin vuonna 2001. Julkaisu seuraa uusia, ajankohtaisia ja ajankohtaistuvia tutkimussuuntauksia historiassa ja sen lähitieteissä.&nbsp;</span></p> https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/119443 Väri ja historia 2022-05-17T19:29:06+03:00 Johanna Frigård johanna.frigard@utu.fi <p>”Väri ja historia” -teemanumeron artikkelien kirjoittajat lähestyvät väriä taloushistorian, maisematutkimuksen, valokuvahistorian ja taiteentutkimuksen näkökulmista. Artikkelien yhdistävänä juonteena on materiaalisuuden huomioiminen. Värit ovat tiettyihin materiaaleihin, väriaineisiin ja objekteihin kiinnittyneitä, mutta ne ovat materiaalisia myös siinä mielessä, että värit ovat sosiaalisiin käytäntöihin ja materiaalisiin toimijoihin kytkeytyneitä. Artikkelien yhteisenä lähtökohtana on myös ajatus värien historiallisuudesta. Tavat tuottaa ja käyttää värejä muuttuvat ajassa, ja niin muuttuvat myös tavat tulkita värien merkityksiä ja jopa havaita ja käsitteellistää värejä.</p> 2022-06-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Johanna Frigård https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/114262 Indigon sinisestä kokenillin punaiseen. Tekstiilivärjäyksessä käytettyjen luonnonväriaineiden tuonti Suomeen (1791–1856) 2022-02-07T09:56:11+02:00 Timo Tiainen tttiainen@gmail.com Merja Uotila merja.j.uotila@jyu.fi Maare Paloheimo maare.paloheimo@utu.fi <p>Tutkimme ulkomaisten luonnonväriaineiden tuontia Suomeen 1790-luvun alusta 1850-luvun puoliväliin. Ajankohtaa voidaan luonnehtia murroskaudeksi väriaineiden käytön historiassa. Selvitämme mitä väriaineita Suomeen tuotiin, millaisia määriä, minne niitä tuotiin sekä mistä satamista väriainelastit olivat lähtöisin. Lähdeaineistomme perustan muodostavat Tanskan Juutinrauman tullitilit, joista on koostettu suomalaisia satamia koskeva tietokanta (FIN-STRO: 1560/1791–1856). Lähdepohjaa on täydennetty muulla tilastoaineistolla sekä laadullisella materiaalilla, kuten värjäysoppailla ja Kansalliskirjaston digitaalisella sanomalehtiarkistolla. Tutkimme erityisesti sinistä, punaista ja keltaista väriä tuottaneita luonnonaineita. Sekoittamalla eri annoksina näitä kolmea väriä ammattivärjärit saattoivat tuottaa lähes kaikkia haluttuja värisävyjä. Väriä tuottavien kasvi- ja eläinkunnan tuotteiden tunnistaminen tullitileistä on vaatinut tarkkaa selvitystyötä esimerkiksi väriaineiden tuotenimien ristiriitaisuuksien takia. Analysoimalla luonnonväriaineiden tuonnissa tapahtuneita muutoksia voimme hahmottaa uudesta näkökulmasta värillisyyden ja materiaalisen kulttuurin historiaa esimodernissa Suomessa. Väitämme, että tuonti monin osin heijasteli kysynnän kasvua ja täten myös pukeutumiskulttuurissa tapahtuneita muutoksia. Näin voimme tehdä päätelmiä kulutuskulttuurin ja muotivirtausten vaihtelusta. Ulkomaiset väriaineet ja niiden käytön yleistyminen kertovat myös ammattimaisen värjäyksen yleistymisestä Suomessa.</p> 2022-06-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Timo Tiainen, Merja Uotila, Maare Paloheimo https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/112617 Kaupunkipienoismallien värillinen maisema 2021-12-21T10:21:14+02:00 Susanna Siro susanna.siro@utu.fi <p>Tämä artikkeli käsittelee kaupunkihistoriallisten pienoismallien värillisyyttä. Artikkelissa <br />tarkastelen neljää alueellisen vastuumuseon perusnäyttelyssä esillä olevaa <br />kaupunkipienoismallia. Porin, Rovaniemen, Viipurin ja Sortavalan pienoismallit esittävät<br />kaupunkimaisemaa, jota ei enää ole. Pienoismallit välittävät yleisölle kaupunkien historiaa.<br />Yleisö käyttää pienoismallia tietolähteenään rakentaessaan käsitystään kaupungin <br />menneisyydestä. Moni museovieras uskoo pienoismallin antavan esittämänsä kaupungin <br />menneisyydestä todenmukaisen kuvan, mutta millä tavoin pienoismalli oikeastaan edustaa <br />esittämäänsä kaupunkia? Aineistot, joiden pohjalta pienoismallit on rakennettu, ovat olleet <br />hyvin pitkälti mustavalkoisia, mutta mallit on rakennettu värillisiksi. Tässä artikkelissa <br />kysyn, millaisin keinoin mustavalkoinen maisema luodaan värilliseksi? Millaiset seikat <br />vaikuttavat lopputulokseen? Kaikkien käsiteltävien kaupunkipienoismallien <br />rakennusprojektit ajoittuvat 1970–1990-luvuille, Porin malli esittää aikaa ennen Porin <br />paloa 1852, loput kolme kuvaavat aikaa ennen toista maailmansotaa, lisäksi Rovaniemeltä <br />on toinen malli, joka kuvaa sodan aiheuttamaa tuhoa.</p> 2022-06-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Susanna Siro https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/113737 Värillisten luontovalokuvien näyttely Lintujen paratiisi 1977–1982 2022-05-06T14:58:45+03:00 Johanna Frigård johanna.frigard@utu.fi <p>Seppo Keräsen ja Kari Soverin Lintujen paratiisi -näyttely 1977 oli varhainen värivalokuvien näyttely Suomessa. Luontovalokuvillaan se osallistui ajan ympäristökeskusteluun ja liittyi 1970-luvulla lisääntyneeseen luontovalokuvausharrastukseen. Artikkelissani sijoitan sen mustavalkoisen ja värillisen valokuvauksen konteksteihin kiinnittäen huomiota erityisesti värin merkityksellistymisen ja vaikuttamisen tapoihin, joissa teknisillä ja materiaalisilla tekijöillä on osuutensa. Mustavalkoisiin valokuviin liittyneet käytännöt ja arvot pyrkivät yhdistämään ne totuudellisuuteen ja luotettavuuteen, kun taas kaupallisuus ja viihteellisyys leimasivat julkisia värivalokuvia. Kaikkein yleisin värivalokuvauksen ala, perhevalokuvaus, ei ollut arvostettua, koska se yhdistyi henkilökohtaiseen ja tunteikkuuteen. Värien yhdistyminen länsimaisessa kulttuurissa tunteisiin ja aistimellisuuteen ei sekään ollut omiaan vahvistamaan värikuvien totuudellisuutta, vaikka värien välittämä informaatio olikin luonnontuntemuksen kannalta tärkeää. Toisaalta värillisten kuvien mieltyminen realistisiksi ja arjessa opittuja havaitsemisen tapoja noudattaviksi teki niistä helposti lähestyttäviä. Tämä oli oleellista tavoiteltaessa luonnonsuojelullista vaikuttavuutta, vaikka samalla se toi mukanaan vähempiarvoiseksi mielletyksi populaarikulttuuriksi luokittelemisen vaaran. Luontokuvien tiedollisen, teknisen ja esteettisen tason korostaminen pyrki sijoittamaan luontokuvat ensisijaisesti totuudellisen dokumentaarisuuden piiriin, mutta vaikuttavuus edellytti myös tunteisiin vetoamista.</p> 2022-06-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Johanna Frigård https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/112479 Värin relationaalisuus. Matka värin aistisuuteen ja ontologiaan 2022-03-02T09:35:58+02:00 Nina Laaksonen nina.laaksonen@aalto.fi <p>Värin olemista maailmassa on tutkittu pitkään perustieteiden näkökulmista, ja siitä saatu tieto antaa ymmärtää sen luonnetta erilaisina mitattavina yksikköinä ja väriavaruuksina. Värin olemassaoloa lähestyttäessä relationaalisen ontologian näkökulmasta tulevat eteen toisenlaiset kysymykset. Aikaisempi tieto ei ole enää riittävää tämän näkökulman selvittämiseksi, vaan tarvitaan värin uudelleenajattelua ajan ilmiöiden ja niistä käytävän keskustelun kanssa. Värin olemista maailmassa voidaan tulkita jatkuvana liikkeenä ja kommunikaationa muiden entiteettien kanssa. Huomio kiinnittyy tällöin havaitsijaan, havainnon prosessiin ja vuorovaikutuksessa syntyvään tapahtumiseen. Historiallisesti katsottuna välitöntä värihavainnointia tehneen Johann Wolfgang von Goethen tutkimuksista kantautuu kaikuja näihin päiviin. Goethen tapa tutkia väriä ja luottaa omiin havaintoihinsa toimii inspiraationa värin havaintoprosessin ja -kokemuksen tutkimisessa taiteen ja taidepedagogiikan näkökulmasta. Goethen tutkimustuloksia seurasivat monet väritulkinnat ja -teoriat, joista lähtivät liikkeelle myös tunnetuimmat värin opetuksessa edelleen käytettävät teoriat. Artikkeli pohjautuu tekeillä olevaan väitöskirjaan, jossa värin ja värikokemuksen ontologiset kysymykset otetaan uudelleenajattelun kohteeksi. Väitöskirjassa väriä lähestytään taiteellisen tutkimuksen ja postkvalitatiivisen metodologian avulla. Väriä tarkastellaan suhteessa ihmiseen, luontoon, olemiseen ja elämiseen erilaisissa ilmastoissa ja ympäristöissä. Posthumanistisen viitekehyksen avulla väriä lähestytään aktiivisena toimijana muiden toimijoiden joukossa. Vuorovaikutteisina ja aktiivisina toimijoina värit voivat näin opettaa näkemään maailmaa uudella tavalla. Kysymys värien kautta rakentuvista suhteista on ajankohtainen juuri nyt, kun ihmisen ekologista toimintaa tarkastellaan kriittisesti.</p> <p> </p> <p> </p> 2022-06-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Nina Laaksonen https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/116220 Vallan ja tiedon rajamailla. Kruunun ja Pohjanmaan käskynhaltijoiden vallankäyttö 1600-luvun alussa 2022-04-14T13:54:27+03:00 Maria Julku maria.julku@oulu.fi 2022-06-01T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2022 Maria Julku