Ennen ja nyt: Historian tietosanomat

Kulkutautien muuttuva tutkimushistoria

Heikki S. Vuorinen — 2023-06-01

Kulkutaudilla tarkoitetaan nopeasti leviävää bakteerien tai virusten aiheuttamaa tartuntatautia, epidemiaa. Tautien historiallisen tarkastelun voi sanoa alkaneen jo tuhansia vuosia sitten. Eurooppalaiseen tautien historian kirjoitukseen vaikutti pitkään ateenalaisen Thukydideen yksityiskohtainen ja monipuolinen kuvaus Ateenan taudista, jota on usein kutsuttu Ateenan rutoksi. Tauti riehui Ateenassa ja muualla Kreikassa 430–426 eaa. Thukydideen kuvaus taudista ja sen yhteisöllisistä vaikutuksista toimi myöhemmin monille kulkutaudeista kirjoittaneille mallina heidän kuvatessaan oman tarkastelunsa kohteena olevaa aikakautta. Thukydides tiedostaa kulkutautien historiantutkimuksen kaikkein perustavanlaatuisimman ongelman – miten taudit ovat jälkikäteen tunnistettavissa. Vaikka Thukydideen kuvaus Ateenan taudista on yksityiskohtainen verrattuna moniin muihin antiikin aikaisiin tai myöhempiin tautikuvauksiin, niin sen perusteella taudin tunnistaminen ei ole onnistunut. Ehdolla on ollut lukuisa määrä nykyisin tunnettuja kulkutauteja, kuten pilkkukuume, tuhkarokko, isorokko ja influenssa. Yksikään niistä ei voi selittää kaikkia hänen kuvaamiaan taudin oireita, ja toisaalta kuvauksesta puuttuu oleellisia oireita määrittämään tiettyä tautia. Koska kulkutauteja on monia ja niiden tutkimushistoriassa on luonnontieteellisten menetelmien lisääntyvän käyttöönoton myötä tapahtunut merkittäviä muutoksia, käsittelen tässä artikkelissa erikseen vain eräiden historiallisesti merkittävien kulkutautien, kuten ruton, koleran ja influenssan, tutkimushistoriaa.

"Paha tauti on yli koko Suomen maan levinnyt": Kuppa suomalaisissa lehtikirjoituksissa 1850–1940

Maria Södö — 2023-06-01

Tämä katsaus keskittyy sanoma- ja aikakauslehdissä käytyyn kuppakeskusteluun 1850–1940-lukujen Suomessa. Lehtien uutisoinnissa painottuivat tiedot kupan leviämisestä, kuppatarkastuksista sekä sukupuolitauteihin liittyvästä lainsäädännöstä. Lehdissä annettiin myös valistusta ja neuvoja sekä varoittavia esimerkkejä kupan leviämistavoista. Sukupuolitautina kuppa oli hyvin stigmatisoiva, sillä kuppaa pidettiin konkreettisena merkkinä sairastuneen moraalittomuudesta, välinpitämättömyydestä ja epäluotettavuudesta. Leimautumisen pelko ja sairastumisen häpeä saivat monet salaamaan sairautensa. Huhut ja juorut kuppaan sairastuneista kiersivät toisinaan myös sanomalehtien sivuilla. Synnynnäistä kuppatautia sairastavista lapsista tuli sairauden surullisimmat kasvot. Sanoma- ja aikakauslehdistö uutisoitiin tutkijoiden ponnisteluista löytää keino taudin parantamiseen. Tässä onnistuttiin 1940-luvulla, kun kupan parantava penisilliinihoito otettiin Suomessa laajamittaiseen käyttöön.

Isorokko vuoden 1918 Urjalassa

Lotta Pirhonen — 2023-06-01

Vuosina 1918–1919 esiintyi Suomessa poikkeavan korkeaa kuolleisuutta, johon olivat syinä sisällissota, poikkeusoloista johtuva ravinnon puute, monet kulkutautiepidemiat, lääkkeiden ja lääkärien vähyys ja rokotussuojan puutteet. Yksi vakavista ja paljon kuolleisuutta aiheuttavista kulkutaudeista oli isorokko. Tämä katsaus käsittelee isorokkoepidemiaa Pirkanmaalla Urjalassa vuonna 1918. Tarkastelen aihetta kirjallisuuden lisäksi Urjalan vuoden 1918 kunnalliskertomuksen, Tammelan piirilääkärin arkiston ja vuoden 1918 Urjalan Sanomien avulla.

’Espanjantauti’-influenssapandemia 1918 ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet – vertailukohteena COVID-19

Jenna Ruotsalainen — 2023-06-01

Vuonna 2020 maailmaa hätkähdyttivät uutiset COVID-19 koronapandemiasta. Monien katseet kääntyivät tuolloin historiaan, josta alettiin etsiä ratkaisuja tilanteen kontrolloimiseksi. Huomion keskipisteeksi nousi vuosina 1918–1919 riehunut influenssapandemia, mikä tunnettiin paremmin nimityksellä ’espanjantauti’. Sotaakin tappavampaan tautiin ei ollut parannuskeinoa eivätkä bakteereihin perustuvat rokotteet tehonneet viruksen aiheuttamaan tautiin. Epätoivoisessa tilanteessa ainoiksi keinoiksi jäivät erilaiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet kuten karanteenit, eristäytyminen ja kasvomaskit. Toimenpiteiden teho jäi kuitenkin vähäiseksi tai olemattomaksi, koska ne toteutettiin liian myöhään ja poistettiin käytöstä liian aikaisin. Varhaisella ja yhtäaikaisella käyttöönotolla oli merkittäviä vaikutuksia leviämisen hillitsemisessä sekä tartuntojen ja kuolemien vähentämisessä. Koronapandemiassa vuosisadan takaiset toimenpiteet otettiinkin lähes sellaisenaan käyttöön. Valitettavasti myös menneisyyden virheet toistettiin. Historiasta on tärkeä oppia, sillä vuoden 1918 kaltainen tappava pandemia on tulevaisuudessa vääjäämätön. Uhkana on erityisesti terveydenhuollon ylikuormittuminen, jonka vuoksi leviämisen hillitseminen on elintärkeää. Historian oppi kulminoituu nopeuteen ja varhaiseen toimintaa, joka vaatii valmistautumista ja toimintasuunnitelmia.

In 2020, the world was shocked by the COVID-19 pandemic. People turned to history and their attentions were caught on the influenza pandemic of 1918-1919, known also as the ‘Spanish Flu’. The disease’s mortality was high and there was no cure for it. Vaccines were developed, but they were made based on the bacteriological ideas, and thus didn’t work against the influenza virus. In this desperate situation, the only hope were public health interventions, which included methods like the quarantine, social distancing, and masks. Unfortunately, many of the interventions were applied too late or removed too early. Thus, the effects of the interventions were mild or nonexistent. In some cases, early and coincident application had considerable mitigating and diminishing effects on transmission, disease morbidity and mortality. The same public health interventions, as well as the same mistakes associated with them, were harnessed during the COVID-19 pandemic. It is vital to learn from history, especially when a threat of a deadly pandemic, like the influenza pandemic of 1918, is imminent in the future. It is important to prepare and compile a plan of action, which enables fast and early responses to contain transmission and prevent overloading of the healthcare system.

Kirjoitettu minä. Kirsti Teräsvuoren nuoruusajan päiväkirjakertomus 1916–1923

Karoliina Sjö — 2023-06-01

Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987.

Timo Kaunisto — 2023-06-01

Kivikauden kylät Keski-Pohjanmaalla

Lauri Skantsi — 2023-06-01

Kulkutautien historiaa

Liisa Seppänen — 2023-06-01

Ukrainan sota ja suomalainen historiapolitiikka

Jussi Jalonen — 2023-06-01

Esihistoriallisten tartuntatautien ja epidemioiden tutkimusmahdollisuudet Suomessa

Ulla Moilanen — 2023-06-01

Epidemioiden historiallinen tutkimus painottaa usein kirjallisia lähteitä, mutta tartuntataudit ovat olleet ihmisten seuralaisina esihistoriallisista ajoista lähtien. Käsittelemme artikkelissa esihistoriallisten epidemioiden tutkimuskeinoja. Keskitymme muinaisten taudinaiheuttajien luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin ja arkeologisessa aineistossa näkyviin epidemioiden epäsuoriin vaikutuksiin. Epidemioilla voi olla demografisia, poliittisia, sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka myös muut tekijät voivat laukaista kriisejä. Mahdollisista kriiseistä kertovat ilmiöt ovat usein monitulkintaisia, mutta minkä tahansa kriisiajanjakson tunnistaminen voi johtaa myös epidemian jäljille, sillä epidemiat liittyvät tyypillisesti muihin väestökriiseihin. Myös ilmastotekijät vaikuttavat tautien esiintymiseen. Esitämme, että arkeologisen aineiston monitieteisellä tutkimuksella voidaan tehdä päätelmiä kriisien kokonaisvaikutuksista ja että paras tapa esihistoriallisten epidemioiden tutkimukseen on kiinnittää huomiota sekä laajoihin että paikallisiin, pienimuotoisiin ilmiöihin ja arkeologisen aineiston piirteisiin monesta eri näkökulmasta.

Historical research of epidemics often emphasises literary sources, but infectious diseases have accompanied humans since prehistoric times. This article discusses the ways prehistoric epidemics can be identified and studied. We focus on scientific analyses of ancient pathogens and the indirect impact of epidemics that may be visible in archaeological material. Epidemics can have demographic, political, social, religious and economic impacts, although other factors can also trigger similar crises. The phenomena are often complicated and challenging to identify and interpret. However, identifying any period of crisis in prehistory can also lead to the identification of an epidemic, since epidemics are typically linked to other population crises. Climate factors may also influence the emergence of diseases. The interdisciplinary study of archaeological data allows conclusions to be drawn about the overall impact of crises. Thus, the best way to study prehistoric epidemics is to focus on both large-scale and local, small-scale phenomena.

Kansanparantajasta lääketieteen professoriin – Sairauksien parantajat ja sairaanhoidon organisointi 1600-luvun Turussa

Veli Pekka Toropainen — 2023-06-01

Turkulainen sairasti 1600-luvulla tautia, sjuka, eikä lähteissä kerrota useinkaan sairauden tarkempaa laatua. Sairaita ja heidän parantajiaan mainitaan silti jatkuvasti kaupunkia koskevissa lähteissä, sillä sairaus esti saapumasta oikeuden eteen tai matkustamasta, aiheutti perheelle ja naapureille vaikeuksia, tai viranomaisten oli mietittävä sopivia torjuntakeinoja epidemian uhatessa. Kodeissa harjoitetun parantamisen rinnalla Turussa oli vuosisadan aikana vähintään viitisenkymmentä ammattimaista parantajaa sekä lisäksi puoliammattimaisia kansanparantajia, jotka tekivät sairaanhoitotyötä korvausta vastaan. Keskityn tässä artikkelissa lähiluvun ja mikrohistoriallisen näkökulman kautta Turun 1600-luvun sairaanhoitoon liittyviin tiloihin ja parantajiin, sekä sairaiden kohteluun paikallisyhteisössään. Tässä artikkelissa esitetyt toimintamallit olivat pääosin käytössä myös muualla Ruotsin valtakunnassa, sillä samat hoitotyötä harjoittaneet ammattiryhmät toimivat koko sen alueella, ja niitä koskevat säännöt ja ohjeet annettiin keskushallinnon toimesta Tukholmassa.

Along with the healing practiced at homes, there were at least fifty professional healers in Turku during the seventeenth century, as well as semi-professional folk healers who practised medical treatment for compensation. Entries regarding medical treatment can be found on the court records of the Turku Magistrate. Depending on wealth, one could rely on bathers, barbers, farmacists, army barbers and medical professors of the Academy of Turku. At least some of the patients belonging to all social groups allowed the use of white magic in healing work. Healing was a comprehensive process that used both the various skills of healers and the possibilities offered by religion and magic. The operational models presented in this article were mainly used in other parts of the Swedish realm too, as the same professional groups practiced nursing throughout its territory, and the rules and instructions concerning them were issued by the central administration in Stockholm. Medical care throughout the seventeenth century was marked by the emergence of professional groups according to different professional association rules. They were closely monitored by both the crown and the church. However, this did not mean the disappearance of more traditional ways, but institutional improvement, i.e. side by side with folk healing.

Tuhoisa influentsa tarttui leskipastorska Pihlin kotikirjastoon: pandemian vaikutus 1800-luvun perheen kirjakokoelmaan

Sofia Kotilainen — 2023-06-01

1800-luvulla kirjoilla oli esineinä vielä rahallista ja yhteiskunnalliseen statukseen liittyvää arvoa, ja omistajan kuolema aloitti yleensä vain uuden luvun kirjan elämässä. Tutkin kuolinpesien kirjakokoelmien kohtaloja käyttämällä esimerkkinä erästä 1800-luvun lopun tapausta, jossa leskipastorska Pihl antoi kotikirjastonsa kirjoja helsinkiläiselle Minerva-antikvariaatille myytäväksi. Mikrohistoriallinen esimerkki kertoo perheenjäsenen kuolemantapauksen vaikutuksesta eri sukupuolten ja sukupolvien kirjanomistukseen. Tarkastelen, miten säätyläisperheissä, kuten pappisperheissä, yhtäkkinen kuolema muutti kirjojen omistussuhteita, ja kuinka perheen sisällä miesten ja naisten suhtautuminen kirjallisuuteen ja lukemiseen erosivat toisistaan. Hyödynnän tutkimuksessani biografista ja mikrohistoriallista menetelmää sekä kirjahistorian lähestymistapoja. Kulkutaudin uhriksi joutuneen perheenisän äkillinen poismeno muutti kotitalouden sisäistä dynamiikkaa merkittävästi sen osalta, millaista kirjallisuutta haluttiin säilyttää perheen kotikirjastossa. Tarkastelemassani kirjakokoelmassa oli pitkälti kyse miehen ammattikirjallisuudesta, leimallisesti pappismiehen lukemistosta, jota vaimo ei ymmärrettävästi samalla tavalla tarvinnut omissa tehtävissään. Syyt luopumiseen olivat todennäköisesti osin myös taloudelliset perheen elättäjän kuoltua. Kirjallisuuden lukeminen ja omistaminen oli yhä 1800-luvun lopulla hyvin sukupuolittunutta.

In the 19th century books still had monetary value and they expressed a family’s social status, and the death of their owner usually just started a new chapter in a book’s life. I analyse the destinies of the book collections of death estates by using as example case from the late 19th century, when Mrs. Pihl, a pastor’s widow, gave books from her home library to the antiquariat Minerva in Helsinki to be sold. This microhistorical example shows the impact of the death of a family member on the book-owning of different genders and generations. I consider how a sudden death in estate families, such in the families of the clergy, changed the ownership of books, and how the attitudes of men and women to literature and reading differed within the family. In my research, I utilize biographical and microhistorical methods and the approaches of book history research. The sudden death of the father, who was the victim of an influenza pandemic, significantly changed the internal dynamics of the household as to what kind of literature was desired to be kept in the family’s home library. The book collection studied here consisted mainly of the husband’s professional literature, the typical reading of a clergyman which, understandably, was not needed by his wife in the same way in her own duties. The reasons for giving these volumes up were likely also partly economic due to the death of the family provider. Reading and owning literature was still clearly gendered at the end of 19th-century Finnish society.

Sodan arki ja kokemukset vainottujen tyttöjen päiväkirjoissa

Tiina Lintunen — 2023-06-01

Anna-Leena Perämäki kontekstoi teoksessaan nuorten juutalaisnaisten toisen maailmansodan aikaisista päiväkirjoista taitavasti naisten päiväkirjamerkinnät ajan tapahtumiin ja tekee myös vertailua kohdehenkilöiden välillä. Kukin nuori nainen on saanut kirjassa oman pääluvun, jossa tarina etenee kronologisesti heidän päiväkirjamerkintöihinsä perustuen. Perämäki on tarttunut kipeään aiheeseen ja onnistunut kirjoittamaan siitä asiallisesti, kiinnostavasti ja tutkimuskohteitaan kunnioittaen.