Ennen ja nyt: Historian tietosanomat

Jotain vanhaa, jotakin uutta…

Olli Kleemola — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Kapteenien vaimojen kokemus elämästä laivayhteisössä yhdysvaltalaisilla valaanpyyntialuksilla 1840-1870

Emilia Syväsalmi — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Julkisuus kaksiteräisenä miekkana

Aleksi Ahtola — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Armotonta menoa! Työttömät ja joutilaat miehet 1990-luvun lama-ajan suomalaisessa komediaviihteessä

Noora Kallioniemi — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Elementtien yhtymäkohdassa

Sirpa Kähkönen — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Miten Suomesta tuli Suomi?

Olli Antero Poropudas — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Ei abstraktia, teksti on tarkoitettu Katsauksia ja näkökulmia -osastolle.

Haaksirikkoja ja riskinhallintaa 1700-luvun Suomenlahdella

Mikko Huhtamies — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Artikkeli tarkastelee haaksirikkoja 1700-luvun Suomenlahdella pääasiassa Helsingin kaupunginarkistossa säilytettävien ja kapteenien antamien meriselitysten perusteella. Muina lähteinä on käytetty ns. sukellusraportteja, huutokauppapöytäkirjoja ja karttoja. Vuonna 1703 perustetun Pietarin jälkeen laivaliikenne Suomenlahdella kasvoi merkittävästi, ja vuosisadan lopulla idän suuntaan meni jo noin tuhat laivaa vuodessa. Haaksirikoilta ei vältytty. Heikkoja tulimajakoita oli vain muutama ja nekin Hiidenmaan Kõpua lukuun ottamatta itäisellä Suomenlahdella. Merenkulun historiassa riskiä on yritetty hallita monin keinoin. Periaatteena on ollut keskiajalta lähtien sen jakaminen eri tavoin. Alusten omistuksen ohella purjepinta-alaa alettiin jakaa 1450-luvulla useammalle mastolle. Haaksirikoista suurin osa sattui syksyllä, kun oli pimeää ja tuulista. Laivat joutuivat vastatuuleen luoviessaan vaikeuksiin ja ajoivat karille Suomenlahden uloimpien kivien kohdalla. Usein laivat joutuivat palaamaan takaisin pitkiä matkoja jopa lähtösatamaan. Haaksirikon jälkeen paikalle tullut sukelluskomppania lievensi toteutuneen riskin seurauksia ja oli näin samalla eräänlainen riskinottokynnystä alentava vakuutus. Kartat ja navigointivälineet kehittyivät 1700-luvun kuluessa. Riskiä pystyttiin vähentämään, mutta ylivoimaisille luonnonvoimille tai pimeydelle ei voitu mitään. Vasta viivasuoraan konevoimalla liikkuneet höyryaluksen lisäsivät vähitellen meriturvallisuutta. Höyrylaivoissakin oli kuitenkin vielä pitkään purjeet kaiken varalta.

The article focuses on 18th century shipwrecks and risk management in the Gulf of Finland using sea protest (maritime declarations) as its primary sources. These documents, given by captains at the Magistrates court, are held in the Helsinki City Archives. Secondary sources are the diving reports, court records, auction protocols, and sea charts. The passage to St Petersburg (est. 1703) in the Gulf of Finland can be considered one of the most important crossroads of international shipping in the 18th century. The increase in the volume of shipping led to several shipwrecks per year. The level of infrastructure concerning sea safety was low, e.g there were very few lighthouses. Risk management was based on dividing up the ownership of the ship as well as increasing the number of masts (from one to three) and sails. Most shipwrecks took place in autumn when it was dark and stormy. Sailing close to a strong wind caused difficulties for captains and ships. When tacking many ships became stranded on the outermost skerries of the Finnish archipelago. Charts and navigational instruments improved during this century, but it was not until the arrival of steamships that sea safety significantly improved. However, even steamers had sails in the beginning – just in case.

Rentoja rekiviisuja ja kauniita kansallislauluja

Anna Kuismin — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Artikkelissa analysoidaan seuranäytelmiä, joita ajan kielenkäytössä kutsuttiin laulunsekaisiksi kansannäytelmiksi. Aineisto koostuu lähes kolmestakymmenestä suomenkielisestä teatterikappaleesta, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1885 ja 1914 välisenä aikana. Varsinkin lyhyiden teatterikappaleiden kohdalla kysymys oli käyttökirjallisuudesta, jonka suhteen tekijöillä ei ollut suuria taiteellisia tavoitteita. Samantapaiset juonet, henkilöasetelmat ja laulut toistuvat tekstistä toiseen. Vaikka lehdistössä kritisoitiin suulliseen kulttuuriin kuuluneita, erityisesti nuorison suosimia rekilauluja, niillä oli näytelmissä useita funktioita. Laulujen avulla karakterisoitiin henkilöhahmoja, ilmaistiin tunteita ja kuvattiin nuorten seurustelukulttuuria. Artikkelin keskiössä on ”laulusekaisten kansannäytelmien” historiallisten, kulttuuristen ja sosiaalisten kontekstien tarkastelu. Osa teksteistä sisältää isänmaata ja kotiseutua ylistäviä lauluja, mikä kertoo tekstien lomittumisesta kansanvalistuksen ja kansakunnan rakentamisen projekteihin.

- Saksalaisen taidehistorioitsija Gustav Paulin toiminta Suomessa 1920-luvulla

Tony Pyykkö — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Tässä artikkelissa tarkoitukseni on pohtia suomalaissaksalaisia kulttuurisuhteita 1920-luvulta saksalaisen taidehistorioitsija Gustav Paulin (1866–1938) ja hänen toimiensa kautta. Pohdin muun muassa sitä, millainen vaikutus ja merkitys Paulin järjestämillä Ateneumin saksalaisen taiteen näyttelyllä lokakuussa 1922, Kalannin alttarikaapin osto- ja restaurointiaikeilla 1922–1925 sekä suunnitelmilla suomalaisesta taidenäyttelystä Saksassa 1926–1927 oli laajemmin Suomen ja Saksan välisille suhteille. Artikkelissa tarkastellaan ja analysoidaan Paulin ja suomalaisten välistä kirjeenvaihtoa, joissa käsitellään esimerkiksi saksalaisen taidenäyttelyn syntyprosessia ja siihen vaikuttaneita seikkoja, kuin myös Paulin mielikuvaa ja vaikutelmia vastaitsenäistyneestä Suomesta ulkomaalaisen silmin. Tarkoitukseni on osoittaa, miten Paulin toiminta Suomessa voidaan nähdä osana suomalaissaksalaisten suhteiden edistämistä ja positiivisen mielenlaadun osoittamista maalle, jolle suomalainen poliittinen eliitti koki olevansa kiitollisuuden velassa.

”Kustaa Aadolfin, hakkapeliittain ja vesisuihkujen päivä.” 1930-luvun ruotsalaisuuden päivän mellakat suomalaisessa lehdistössä

Janne Väistö — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

1930-luvulla suomen- ja ruotsinkielisten välinen kielikiista saavutti huippunsa. Samalla vuosikymmenellä kielikiistassa ajauduttiin myös väkivallankäyttöön. Tämä tapahtui vuosina 1933–1937 Helsingin keskustassa ruotsalaisuuden päivän yhteydessä syntyneissä mellakoissa. Artikkelissa kuvataan, mitä sanomalehdet mellakoista kirjoittivat. Erosivatko lehtien näkemykset mellakoiden syyllisistä ja miten? Artikkelin pääaineistona on käytetty Kansalliskirjaston digitoituja sanomalehtiä 1930-luvulta. Vaikka 1930-luvun kielitaistelusta on kirjoitettu lukuisia teoksia, tässä artikkelissa keskitytään ensimmäistä kertaa systemaattisesti juuri ruotsalaisuuden päivänä Helsingissä tapahtuneisiin mellakoihin ja siihen, kuinka suomalainen lehdistö niihin reagoi.

Suomalaiset siirtolaiset Pohjois-Amerikassa: Valokuvat ja empatia siltana nykyisyyteen

Tuuli Matila — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Tarkastelen tässä artikkelissa suomalaisten siirtolaisten elämää Michiganin ”Copper Countryn” alueella Pohjois-Amerikassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Arkistovalo-kuvat valottavat suomalaissiirtolaisten kokemuksia vieraassa maassa ja sitä, kuinka he ilmaisivat identiteettiään alueella. Käytetty teoria, proteesinen muisti, korostaa ensinnäkin teknologian, tässä tapauksessa valokuvien, tärkeyttä integraation välineenä. Toisaalta pro-teesinen muisti korostaa nykypäivänä teknologian, kuten juuri valokuvien, tärkeyttä työka-luna: valokuvat välittävät menneisyydestä tietoa empatiaa herättävällä tavalla. Siirto-laisuudessa on tiettyjä yleismaailmallisia piirteitä, joita esiintuomalla voitaisiin herättää hyödyllistä keskustelua tästä poliittisesti painavasta aiheesta. Empatian kautta voitaisiin luoda yhteyksiä myös nykysiirtolaisuuteen ja ymmärryksen lisäämiseen maahantulijoita kohtaan.

Suomalaisnaisten kohtaloita Neuvosto-Karjalassa

Kristiina Kalleinen — pe, 10 maalis 2023 00:00:00 +0200

Maria Lähteenmäen tutkimuksella punapakolais(nais)ten elämästä ja kohtaloista Neuvosto-Karjalassa on sanottavaa myös meidän ajallemme, jossa olemme nähneet, kuinka syystä tai toisesta kotimaansa jättämään joutuneet pakolaiset pyrkivät löytämään itselleen uuden kotimaan, jossa löytää työtä ja toimeentuloa uuden elämän rakentamiseksi uusissa oloissa.