https://journal.fi/finjol/issue/feed Finnish Journal of Linguistics 2022-03-01T00:00:00+02:00 Editors sky-journal@helsinki.fi Open Journal Systems https://journal.fi/finjol/article/view/103229 Miestamo, Matti & Tamm, Anne & Wagner-Nagy, Beáta (eds.). 2015. Negation in Uralic languages. Amsterdam: John Benjamins Publishing Company. Pp. 667. 2021-05-18T18:08:49+03:00 Katrin Hiietam katrinhiietam@hotmail.com 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/107674 Strange bedfellows 2021-09-17T13:41:52+03:00 Leszek Berezowski leszek.berezowski@uwr.edu.pl <p>The paper explores the use of the indefinite article with English proper names that are non-metonymic, e.g. <em>an angry Clinton</em>, <em>an independent Poland</em>, etc. In contrast to indefinite proper name uses that metonymically stand for works of art or qualities of famous individuals, e.g. <em>a van Gogh</em> or <em>a Napoleon</em>, non-metonymic uses of proper names with the indefinite article have been researched rarely, in quite divergent terms and on the basis of few examples. In order to verify the claims of existing accounts and improve on them the paper draws on corpus data from COCA and COHA and shows that personal proper names tend to be used with the indefinite article in the presence of modifiers designating temporary conditions and geographical proper names tend to take the indefinite article when the context leaves no doubt that they refer to stages in the history of their referents. In the latter case it is additionally shown that indefinite article usages cluster in the years of struggle to achieve the attributes designated by the modifiers, e.g. independence, but fade off once the struggle is over. Based on such findings the paper claims that English non-metonymic proper names take the indefinite article under the same general conditions as any other English nominals and disproves the contention that in such usages the difference between the definite and indefinite articles is neutralized.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103249 Exploring syntactic and semantic acceptability 2021-08-11T12:15:49+03:00 Jana Häussler jana.haeussler@uni-bielefeld.de Tom S. Juzek tom.juzek@posteo.net <p>The present study investigates the interaction between syntax and semantics, and its effects on acceptability. The study compares ratings from two experiments – a syntactic rating task and a semantic one – the latter asking for meaningfulness/plausibility. The focus is on two phenomena: semantic restriction violations and aspectual mismatches with <em>for</em>-PPs. For comparison, the experiments also include two reference phenomena: resumptive pronouns, which are ungrammatical but in principle meaningful/plausible, and semantic contradictions, which are not meaningful/plausible but grammatical. Further, we include anchor items of various degrees of grammaticality and meaningfulness/plausibility, in order to calibrate the scale and probe the rating space. The results for the resumptive pronouns and the semantic contradictions, as well as the anchor items, indicate that our participants struggled to distinguish between the two tasks to some degree. Semantic deviations seem to drag down syntactic acceptability, and syntactic anomalies drag down perceived meaningfulness/plausibility. Importantly, however, the results remain interpretable. We observe that the impact of semantic anomaly on syntactic acceptability differs across phenomena, as did the impact of syntactic deviations on semantic acceptability. Furthermore, the semantic restriction violations seem to affect semantic acceptability more than syntactic acceptability. By contrast, the <em>for</em>-PPs received reduced ratings in both tasks. Our findings further substantiate the notion that the border between syntax and semantics is not clear-cut and that the interface between the two is complex.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103168 The passive voice in scholarly writing 2021-03-29T19:29:45+03:00 Ping Alvin Leong alvin.leong@ntu.edu.sg <p>While much has been written about the passive voice in scientific writing, similar interest involving humanities writing in general has been more modest. A paucity of diachronic studies also raises the need to understand more about how passive use has changed over time and what such changes imply for the norms in academic writing. This study investigated the use of the passive voice in science and history, with the latter serving as a specific case for the humanities. Eighty articles from the <em>English </em><em>Historical Review</em> (<em>EHR</em>) from the late 19th century to the present were analyzed for passive use, and the statistics were compared with those reported in a recent study involving 80 articles from the journal <em>Science</em> over the same time span. The results revealed that passive use had fallen in <em>Science</em> and <em>EHR</em>, and that fewer passives were found in the <em>EHR</em> articles. The use of non-finite passives, however, remained stable over time in both <em>Science</em> and <em>EHR</em>. The semantic functions of passives also differed between <em>Science</em> and <em>EHR</em>. The study highlights the importance of considering the use of the passive voice in discipline-specific terms. More work involving other disciplines in the humanities and the social sciences is recommended.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103167 Aikeiden aika 2021-08-26T15:15:10+03:00 Heidi Niva heidi.niva@helsinki.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan progressiivirakenteena tunnettua <em>olla tekemässä</em> -rakennetta osana keinovalikoimaa, jonka avulla suomen kielessä voidaan ilmaista futuurisuutta: <em>Mukavaa kuulla, että noinkin nuorena olet muuttamassa Kärkölään</em>. <em>Olla tekemässä </em>-rakennetta vertaillaan yksinäisverbin preesensiin sekä <em>tulla tekemään</em>- ja <em>pitää </em><em>tehdä</em> -rakenteisiin, joiden avulla voidaan myös ilmaista futuurisuutta. Futuurisuuden ilmaisua lähestytään temporaalisen polysemian, absoluuttisen ja relatiivisen futuurisuuden, viittaushetken etäisyyden, modaalisuuden sekä käyttöalan näkökulmasta. Futuurisuuden ilmaisukeinojen vertailu osoittaa muun muassa, että <em>olla tekemässä </em>-rakenne korostaa intention elementtiä. <em>Olla tekemässä</em> on kuitenkin temporaalisesti moniselitteinen, minkä vuoksi se ei aina ole toimivin valinta futuurisuuden ilmaisuun. Futuurisuuden ilmaisun keinojen voi nähdä täydentävän toisiaan.</p> <p>Artikkelissa myös tarkastellaan <em>olla tekemässä</em> -rakenteen futuurisen käytön motivaatiota ja kehitystä konstruktiokieliopin ja erityisesti konstruktioverkoston näkökulmasta. Artikkelissa esitetään, että rakenne saa vaikutteita muilta konstruktioilta, joilla on samankaltaisia piirteitä ja joilla myös voidaan ilmaista futuurisuutta. Tällainen on esimerkiksi konstruktio <em>olla menossa ~ tulossa ~ lähdössä</em>. Esille myös tulee, että <em>olla tekemässä</em> -rakenteen futuuristumiskehityksessä intention elementti ei välttämättä edellä ennakoinnin elementtiä.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103173 Utterance fluency in Finnish Sign Language L1 and L2 signing 2021-10-06T12:17:16+03:00 Suvi Sipronen suvi.sipronen@protonmail.com Laura Kanto laura.m.k.kanto@jyu.fi <p>This paper explores the fluency of first language (L1) and second language (L2) signers of Finnish Sign Language. The phenomenon was approached by measuring utterance fluency using speed and breakdown parameters. The findings revealed clear differences between L1 and L2 signers regarding the measured fluency parameters. On average, L1 signers produced more signs and had fewer breakdowns per minute than L2 signers. However, the slowest L1 signer and the fastest L2 signer were more similar to each other than the averages of the L1 group’s (129.3) and the L2 group’s (71.4) signs per minute might suggest. The number of breakdowns per minute differed between the groups, with L2 signers breaking down on average over three times more often than L1 signers. The relative proportion of breakdown types also varied. These findings support the concept of fluency as rather a multidimensional continuum of features than a categorical phenomenon.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/109102 Revisiting the role of embedding in Systemic Functional Linguistics 2021-10-04T15:07:16+03:00 Eszter Szenes eszenes@norwich.edu <p>This paper is concerned with exploring the role of embedded genres in expanding the meaning potential of long texts, focusing especially on complex tertiary assignments. A significant body of work has evolved in Systemic Functional Linguistics (SFL) on modelling “big texts” as macrogenres since Martin (1994: 29) posed the question how texts “get bigger than a page”. However, based on detailed genre analyses of high-scoring undergraduate business country reports, this paper illustrates that not all big texts are macrogenres made up of elemental genre complexes. Analogising from clause grammar, it will show that these texts unfold through multiple layers of embedded genres in their generic stages. By revisiting current understandings of the occurrence of embedded genres as “a relatively rare phenomenon” (Martin 2012: 002), this paper argues that their role has not been sufficiently considered for understanding lengthy university assignments. By complementing and extending existing research on the analysis and representation of lengthy university assignments, this research provides the missing link in the theoretical conceptualisation of the “nature of big texts” (Martin 1994; 1995) in SFL.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103097 Verbs of horizontal and vertical motion 2021-04-12T12:20:02+03:00 Piia Taremaa piia.taremaa@ut.ee <p>This paper presents findings from a corpus study of motion descriptions in Estonian by focusing on the distinction between verbs of horizontal and vertical motion. It is based on the assumption that as language has embodied underpinnings, the experiential traces of motion conducted either along the vertical axis or the horizontal axis should also be observable in language structure. The study aims to clarify whether the verbs of horizontal motion (e.g., <em>kõndima</em> ‘walk’) are different to the verbs of vertical motion (e.g., <em>kukkuma</em> ‘fall’) in terms of their (i) semantic clausal patterns and (ii) morphological marking. The analysis of clausal patterns by means of statistical modelling yielded that the verbs of horizontal motion occur frequently in combination with Location and Trajectory expressions (i.e., in atelic clauses), and the verbs of vertical motion in combination with Source, Goal, and Result expressions (i.e., in telic clauses). Regarding grammatical behaviour, the verbs of horizontal motion were biased towards the first person and the verbs of vertical motion were biased towards the third person. No effect was found in the use of tense and aspect markers. The clustering analysis additionally showed that semantic clausal patterns distinguish perfectly between the two types of verbs (horizontal vs. vertical), whereas morphological markers of the verbs provided a more heterogenous result. The findings illustrate the richness of motion descriptions that go beyond Talmyan motion events, while also providing evidence for the embodied nature of language.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103129 Liikkeen kielentämisen variaatio lähisukukielissä 2021-05-16T12:49:17+03:00 Emilia Tuuri emilia.tuuri@tuni.fi Maija Belliard maija.belliard@tuni.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan suomen ja viron tapoja ilmaista väylän alkua ja loppua paikanmuutokseen johtavissa liiketilanteissa. Erityisesti huomion kohteena ovat liikkeen ilmaisun typologisessa tutkimuksessa keskeiset rajanylitystilanteet, joissa muuttuja siirtyy kiintopisteen muodostamaan rajattuun tilaan (esim. Poika astuu luolaan) tai rajatusta tilasta pois (esim. Poika astuu ulos luolasta). Näiden tilanteiden ilmaisua tarkastellaan kahdella tasolla: yhtäältä sen kannalta, miten yksimielisesti rajanylitykset huomioidaan kielennöksissä, ja toisaalta sen kannalta, millaisin ilmaisukeinoin rajanylityksiä kummassakin kielessä ilmaistaan.</p> <p>Liikkeen kielentämisen typologisissa esityksissä suomalais-ugrilaiset kielet on luokiteltu satelliittikehyskieliksi, mutta typologisen näkökulman huomioiva empiirinen tutkimus liikkeen merkitysten jäsentymisestä näissä kielissä sekä ylipäätään synteettisissä sijakielissä on ollut vähäistä. Tässä artikkelissa suomea ja viroa tarkastellaan etenkin typologisessa tutkimuksessa keskeisten kategorioiden eli verbien ja ns. satelliittielementtien kannalta.</p> <p>Liikevideoista koostuvan elisitaatiokehyksen avulla kootut aineistot mahdollistavat systemaattisen vertailun yhtäältä kielten välillä ja toisaalta suhteessa visuaalisiin stimuluksiin. Analyysi osoittaa, että videoilla nähdyt väylän alut ja loput, erityisesti rajanylityksen sisältävät, tulevat suomessa ja virossa hyvin yksimielisesti ilmaistuiksi. Kielten välillä on kuitenkin selkeitä eroja siinä, millaisia kielenyksiköitä ilmauksissa käytetään, eikä kumpikaan kielistä jäsenny yksiselitteisesti suhteessa typologisiin yleistyksiin. Virossa satelliittimaisen adverbiaineksen (esim. <em>välja</em> ’ulos’) käyttö on tavallisempaa kuin suomessa, suomi puolestaan hyödyntää enemmän satelliittikehyskielille tyypillisinä pidettyjä liikkumisen tapaa ilmaisevia verbejä. Molemmissa kielissä huomio kiinnittyy myös deiktisten verbien keskeisyyteen liikekielennöksissä, ja vertailu paljastaa lähisukukielten väliltä monisyisiä eroja näiden verbien käytössä.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/103226 Lukutaitoisten kehitysvammaisten aikuisten sanamerkitysten hallinta 2021-06-10T08:15:35+03:00 Idastiina Valtasalmi idastiina.valtasalmi@tuni.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan selkokielisiä tekstejä lukevien kehitysvammaisten aikuisten sanamerkitysten hallintaa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tarkasti selkolukijat tunnistavat sanamerkityksiä ja millaista osaamistason vaihtelua heillä on. Toisena tavoitteena on selvittää, onko lukutottumuksilla sekä sanojen yleisyydellä, tuttuudella ja konkreettisuustasolla vaikutusta heidän semanttiseen osaamiseensa. Tutkimusmenetelmänä on selektiivinen sana-assosiaatiotesti, johon osallistui 24 kehitysvammaista aikuista ja verrokkiryhmänä 24 korkeakouluopiskelijaa. Testissä osallistujille esitettiin sanaverkkoja, joissa on ärsykesanojen lisäksi kuusi muuta sanaa. Osallistujien tehtävänä oli valita kullekin ärsykesanalle kolme lähimerkityksisintä vastinetta. Osallistujien vastauksia arvioitiin suhteessa toisiinsa ja sanojen sanakirjamerkityksiin. Selkolukijoiden lukutottumuksia ja lukemisen painottumista selkokieleen ja yleiskieleen selvitettiin kyselyllä. Tuloksista ilmenee, että selkolukijoiden sanastonhallinnassa on suuria eroja yksilötasolla. Ryhmätasolla he tunnistivat todennäköisimmin vastinesanoja, joilla on mahdollisimman monta selkokielelle tyypillistä piirrettä. Konkreettisia sanoja osattiin paremmin kuin abstrakteja. Samalla hierarkiatasolla olevat vastinesanat tunnistettiin helpommin kuin geneerisen tason vastineet. Korkea objektiivinen frekvenssi saattoi liittyä parempaan sanojen tunnistamiseen, mutta selkolukijat tunsivat myös harvinaisia sanoja, jotka olivat arkikielestä tuttuja. Selkolukijoilla oli enemmän merkityksen erottelun vaikeuksia kuin verrokeilla, mutta yleisimmin vastinesanoista tunnistettiin ainakin osa. Tämän perusteella selkokielessä voidaan käyttää synonyymejä, kun ne valitaan harkiten. Lukutottumusten vaikutusta selkolukijoiden semanttiseen osaamiseen on syytä tutkia vielä tarkemmin.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics https://journal.fi/finjol/article/view/107858 Les opérations sémantico-discursives, la constitution des motifs thématiques dans la lecture du texte et le cadre temporel de l’interprétation 2021-04-28T08:57:58+03:00 Katarzyna Wołowska wolowska@kul.pl <p>L’article a pour but de décrire quelques aspects importants du processus de l’interprétation, notamment la nature des principales opérations sémantiques impliquées dans la (re-)création du sens vehiculé dans le texte, ainsi que leur ordre et successivité sur le plan temporel. Dans cette perspective, nous y abordons tour à tour la problématique théorique relative à la définition du texte et du discours, celle des opérations sémantico-discursives que le sujet interprétant est susceptible d’effectuer lors du processus de l’interprétation du texte, pour se concentrer plus particulièrement sur la <em>dimension temporelle</em> de la démarche interprétative, entreprise plus ou moins consciemment par le destinataire du message verbal. Nous appuyons notre réflexion principalement sur les acquis de la sémantique interprétative française, fondée sur la méthodologie de la sémantique componentielle, qui s’ouvre vers la dimension du texte. L’autre volet de notre article, ayant pour but d’illustrer les propos théoriques par l’étude d’un texte précis, contient une analyse détaillée de motifs thématiques, construits au niveau micro- et macrostructural à travers les isotopies sémantiques, dans <em>Trans-Atlantique</em>, un roman de l’écrivain polonais Witold Gombrowicz.</p> 2021-12-31T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Finnish Journal of Linguistics