Finnish Journal of Linguistics

Gender, meaning and arbitrariness

Hans-Olav Enger — 2024-12-31

Despite some claims in the literature, even NP-internal agreement can be meaningful in Norwegian and Swedish, and the arbitrariness of lexical gender (also known as ‘formal gender’ or ‘syntactic gender’) in these two languages has been overstated. This shows up also in homonyms of different genders, which pattern in a way linked to animacy. Furthermore, not all pronominal gender agreement in these languages is meaningful, either. Although there are differences between pronominal gender agreement and other kinds of agreement, this is a difference in degree, not in kind, so we should not draw a sharp distinction between pronominal gender agreement and other kinds of gender agreement. The paper also contributes to the long-standing discussion on the redundancy and usefulness of gender: gender is not as outlandish and different from other grammatical categories (such as tense and number) as it may seem, since no grammatical category correlates directly with conceptual distinctions.

‘To do or not to do’

Victoria Beatrix Fendel — 2024-12-31

The support verbs ποιέομαι poieomai ‘to do’ and τίθημι tit^hēmi ‘to put’ exist in bound and unbound forms from classical into medieval times, ποιέομαι poieomai as ποιέομαι poieomai and -ποιέομαι -poieomai, τίθημι tit^hēmi as τίθημι tit^hēmi and -θετέω -t^heteō. They differ from auxiliaries, in that they are semi-lexical as they contribute to the event structure of the verb phrase. The article draws on the literary corpus of the Thesaurus Linguae Graecae and the documentary corpus of the Duke Database of Documentary Papyri to answer three research questions: (i) Are support verbs the unbound alternative of bound affixes? (ii) How do semi-lexical support verbs become semi-grammatical affixes? (iii) Why did -ποιέομαι -poieomai ‘to do’ and -θετέω - t^heteō ‘to put’ not become productive? It finds that the bound and unbound forms of the support verb differ in the semantics of the lexical unit and its pragmatic embedding. Through the univerbation of leader words and their subsequent reanalysis, a new word-formation pattern emerges, which never becomes productive but is available as a creative option especially in technical registers (akin to English readable alongside established legible) from the Ptolemaic/Roman periods onwards. This new word-formation pattern involves a semi-lexical affix, just like the unbound support verb.

Finnish Romani during the 20th century

Kimmo Granqvist — 2024-12-31

This paper discusses the history of Finnish Romani during the 20th century. The 20th century was a period of decreasing use of Finnish Romani and internal language erosion, resulting in the co-existence of inflecting Romani retaining its morpho-syntactic framework, and a Para-Romani-like variety. Numerous attested changes in Finnish Romani were attributed to the contact of the speakers of Romani with Finnish. This paper is based on a corpus comprising most written documents of Finnish Romani from the 20th century, comprising religious texts, textbooks, wordlists and dictionaries. This paper follows the theoretical framework as commonly used in European and Finnish Romani Linguistics during the 1990s and 2000s. Starting points for explaining language variation and change are functional-typological. The focus is on language-internal changes, innovations vs. conservative features, as well as on contact-induced changes. In addition, this paper deals with variation and linguistic attrition, which characterized Finnish Romani of the 20th century. This paper shows that tendencies of language-internal change both simplified the language structure and significantly increased the amount of linguistic variation. The paper also shows that matter replication is later and occurs more rarely in FR than pattern replication.

Deeply embedded clauses in Finno-Ugric

Edyta Jurkiewicz-Rohrbacher — 2025-01-10

Complex sentences often contain clauses embedded in clauses that themselves are embedded. The properties of such deeply embedded clauses (DECs) and their relations to other parts of the sentence are poorly studied. We address this research gap by studying printed text material from two structurally different Finno-Ugric languages: Estonian and Moksha Mordvin. We investigate the relationship between embedding depth and the type of the embedded clause, its position relative to the superordinate clause and its temporal reference. Combining these variables, we observe associations between specific depths (first-, second-, third-order embedding), clause types (complement, relative, adverbial), positions (left-, right-, center-embedding), and temporal reference (absolute, relative). We show that DECs are not entirely identical with first-order embeddings, i.e., that embedding depth is a factor influencing the grammar of subordinate clauses and conclude that assessing DECs is crucial to the description of clausal subordination in a language.

suuri, iso vai kookas? tärkeä, keskeinen vai merkittävä?

Niina Kekki — 2024-12-31

Tarkastelemme tässä artikkelissa monimuuttuja-sekamallin avulla, minkä adjektiivin lähisynonyymisista pesueista suuri/iso/kookas ja tärkeä/keskeinen/merkittävä S2- ja S1-puhujat valitsevat kaunokirjallisessa tekstikontekstissa. Edistyneiden kielenoppijoiden lähisynonyymien käytön ja opettamisen ongelmat on tunnistettu jo varhain. Lähisynonyymivalinnat on havaittu toisen kielen oppimisen tutkimuksessa yhdeksi yleisimmistä leksikaalisen tason syistä sille, että vielä edistyneidenkin kielenoppijoiden kielenkäyttö voi vaikuttaa kontekstille epätyypilliseltä. Aiempi tutkimus on lisäksi osoittanut, että kaunokirjallisuuden lukeminen mahdollistaa sattumanvaraisen sanaston oppimisen niin ensikielisillä kuin toisen/vieraan kielen puhujilla.

Käyttöpohjaisen näkemyksen mukaan kieli ja sen oppiminen pohjautuvat luonnollisen kielen käyttöön. Kielenkäytön ytimessä ovat konstruktiot eli muoto-merkitys-käyttö-kombinaatiot, jotka muodostavat toisiinsa kytkeytyvän verkoston. Vertaamme S2- ja S1-puhujien adjektiivivalintoja niiden tyypilliseen käyttöön konstruktionäkökulmasta eli selvitämme, mitkä muuttujat selittävät sanavalintaa konstruktiossa, jossa adjektiivi toimii pääsanansa määritteenä. Varsinainen aineisto on kerätty kyselytutkimuksella, mutta käytämme valintaa selittävinä taustamuuttujina laajaa kirjoa erilaisia taustamuuttujia. Näihin kuuluu valinnanalaisen konstruktion ominaisuuksia (mm. sijamuoto), kielenkäyttäjäkohtaisia muuttujia (mm. kielitausta ja lukutottumukset) sekä useita korpuksista johdettuja, tarkastelunalaisen konstruktion tyypillistä käyttöä kuvaavia muuttujia (mm. adjektiivien ja niiden pääsanojen yhteisesiintymien suhteelliset vahvuudet kielen eri rekistereissä).

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että suomeksi lukevat S2-puhujat valitsevat adjektiiveja alkuperäisen kaunokirjallisen kontekstin mukaisemmin kuin muilla kielillä lukevat. S1-puhujilla ei vastaavaa vaikutusta ole. Konstruktioiden osalta tutkimus vahvistaa aiempaa tietoa siitä, että L1- ja edistyneet L2-puhujat hahmottavat konstruktioita huomattavan samantapaisesti. Tarkasteltujen kollokaatioiden tekstilajipreferenssillä ei ole suurta merkitystä korkeakoulutetuilla vastaajilla, mahdollisesti koska kyselyaineisto mittaa enemmän sanaston reseptiivistä kuin produktiivista hallintaa. Tulokset osoittavat, että tilastollisena menetelmänä käytetty monimuuttujainen sekamalli sopii tutkimuksessa tarkasteltavan ilmiön selittämiseen. Malli toimii molemmissa pesueissa hyvin, mutta kiinnostavasti se selittää selvästi paremmin suuri-pesueen adjektiivivalintojen vaihtelua. Synonymiaa käsittelevissä korpustutkimuksissa on usein tarkastelussa vain yksi lähisynonyymipari tai -pesue, joten tämän tutkimuksen pohjalta voi esittää, että synonyymiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhden lähisynonyymipesueen tarkastelun pohjalta ei voi kovin luotettavasti tehdä synonymiaa yleisesti koskevia tulkintoja. Lisäksi tutkimuksen tulokset kannustavat käyttämään kaunokirjallisuutta aikuisten kielenopetuksessa.

« Derrière OGM il y a modifié ! »

Kim Lehtonen — 2024-12-31

Dans sa forme longue, OGM peut être écrit organisme génétiquement modifié ou organisme génétiquement manipulé. Cet article a pour but d’offrir une description sémantique de la notion d’OGM et d’en connaître les conceptions des locuteurs natifs du français. Pour ce faire, des francophones ont été interrogés dans le cadre d’un sondage sur la forme longue qu’ils préfèrent et les raisons de choisir cette forme. Leurs justifications sont abordées en prenant en compte des aspects sémantiques, normatifs et idéologiques afin de donner un regard détaillé sur la signification du sigle OGM. Les résultats de l’article montrent qu’une majorité des répondants du sondage ont préféré l’adjectif modifié. Plusieurs répondants ont trouvé que manipulé véhicule difficilement l’idée de changement qui leur était essentielle dans la signification d’OGM. Les réponses retenues esquissent une vision complexe de l’OGM qui pourrait servir pour des analyses ultérieures.

Dalmi, Gréte & Witkoś, Jacek & Cegłowski, Piotr (toim.). 2020. Approaches to Predicative Possession: The View from Slavic and Finno-Ugric. (Bloomsbury Studies in Theoretical Linguistics). London: Bloomsbury Academic. 228 s.

Maria Johanna Kok — 2024-12-31

Jaakola, Minna & Onikki-Rantajääskö, Tiina (eds.). 2023. The Finnish case system: Cognitive linguistic perspectives. (Studia Fennica Linguistica 23). Helsinki: Finnish Literature Society. Pp. 388.

Max Wahlström — 2024-12-31

Jenny Paananen, Meri Lindeman, Camilla Lindholm ja Milla Luodonpää-Manni (toim.). 2023. Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvuus – Kohti kielellistä osallisuutta. Gaudeamus. 288 s.

Maija Yli-Jokipii — 2024-12-31

Corrigendum

Yida Cai — 2024-12-31

The author information in the book review “Dalrymple, Mary & Lowe, John J. & Mycock, Louise (eds.). 2019. The Oxford Reference Guide to Lexical Functional Grammar. Oxford: Oxford University Press. Pp. 835” published in the issue Vol. 35 (2022) of the Finnish Journal of Linguistics was incorrect, the correct information is “Dalrymple, Mary & Lowe, John J. & Mycock, Louise. 2019. The Oxford Reference Guide to Lexical Functional Grammar. Oxford: Oxford University Press. Pp. 835”. Consequently, the first sentence of the book review is “The Oxford reference guide to Lexical Functional Grammar is a volume offering wide-ranging and detailed information about Lexical Functional Grammar (LFG).”