Focus Localis

Paikallinen itsehallinto ja kasvava tehtäväkenttä 1723–1919

2024-12-09T08:27:40+02:00

Artikkelissa tarkastellaan oikeushistoriallisesta näkökulmasta paikallista itsehallintoa sekä kuntien ja kaupunkien tehtäväkenttää vuosina 1723–1919. Tutkimus kohdistuu lainsäädännössä määriteltyyn itsehallintoon sekä paikallisen oikeudenkäytön, köyhäinhuollon, koululaitoksen ja rakentamiseen tehtäviin. Itsehallinnon määritelmissä sekä paikallisessa tehtäväkentässä tapahtuneita muutoksia selitetään ympäröivällä historiallisella kehityksellä. Suomen valtiollinen historia ja yhteiskunnalliset muutokset ovat lyöneet leimansa myös paikalliseen itsehallintoon. Artikkeli osoittaa, ettei kirjoitetusta historiasta löydy täydellisen vapaata kuntaa, vaan keskusvalta on keskiajalta lähtien asettanut paikallishallinnon hoidettavaksi erilaisia velvoitteita. Tehtävien joukko on merkittävästi kasvanut itsenäisessä Suomessa, jossa valtio on muovannut kunnista hyvinvointivaltion toimeenpanijaa. Samalla kunnallinen itsehallinto on kuitenkin kansanvaltaistunut. Voidaankin todeta, että kuntakokouksen ovien avautuessa yhä useammalle on supistunut niiden asioiden joukko, josta kunta voi itsenäisesti päättää.

Kuntien normiohjauksen purkamisen lyhyt historia: 1980-luvun alun byrokratiatalkoista vuoden 1995 kuntalakiin

2024-08-30T08:02:27+03:00

Kuntiin kohdistuvan norminannon purkamista selviteltiin useissa valtion komiteoissa 1980-luvulla. Selvityksissä paljastui, että valtion viranomaisten hallinnolliset määräykset olivat epämääräisiä, jopa laittomia. Varsinkin keskusvirastot olivat käytännössä ylittäneet toimivaltansa tai ainakin jättäneet yksilöimättä määräysten ja ohjeiden sitovuuden. Tämän taustalla oli kuitenkin vielä laajempi ongelma vallitsevassa lainsäädännössä, myös se oli epätäsmällistä. Kyseessä oli siis hyvin perustavanlaatuinen ongelma. Legalistisen hallintotradition maassa ei noudatettukaan tiukan legalistista hallintoa käytännössä, lakeja ja asetuksia. Tilanteeseen ei kuitenkaan saatu ratkaisevaa muutosta ennen kuin maan poliittinen johto (hallitukset) ottivat norminpurun ja siihen liittyvät uudistukset omalle agendalleen, jonka myötä maan hallintokulttuuria muutettiin asteittain, osin varsin järein keinoin kuten normilailla. Kuntien perspektiivistä norminpurun kulminaatiopisteenä voi pitää vuoden 1995 kuntalakia, jossa sinetöitiin kuntien itsehallintoon nojaten norminpurku ja vahvistettiin näkemys, että kuntiin kohdistuvan norminannon tuli olla hyvin säänneltyä ja rajoitettua.

Kuntalain omistajaohjaussäännökset – velvoittavaa sääntelyä vai hyviin käytäntöihin kannustamista?

2024-09-27T11:30:24+03:00

Suomessa on yli 2100 kuntayhtiötä. Kuntayhtiöiden omistajaohjauksessa on otettava huomioon kuntalain ja osakeyhtiölain säännökset. Vuoden 2015 kuntalain uudet omistajaohjaussäännökset poikkeavat kunnan oman toiminnan ohjauskeinoista. Osa kuntalain omistajaohjaussäännöksistä on pakottavia ja osa on luonteeltaan informatiivisia. Artikkelissa tarkastellaan, millaista normitusta kuntalain omistajaohjaussäännökset edustavat. Tavoitteena on selvittää, asetetaanko säännöksillä kunnille yksityiskohtaisia velvoitteita vai onko säännöksillä tarkoitus lähinnä kannustaa kuntia aiempaa toimivampaan omistajaohjaukseen, jolloin varsinaiset omistajaohjauskeinot jäävät kuntien itsensä päätettäviksi. Artikkelissa arvioidaan myös kunnallisen itsehallinnon kannalta sitä, miten yksityiskohtaisesti lainsäädännöllä on perusteltua ohjata kuntia. Vaikka sääntelyn määrä on lisääntynyt, kunnille lisäkustannuksia aiheuttava sääntelytaakka ei kuitenkaan ole lisääntynyt merkittävästi. Kuntien tiedontarpeen näkökulmasta myös informatiiviset säännökset puoltavat paikkaansa. Kokonaisuutena arvioiden omistajaohjaussäännöksillä ei liiaksi myöskään rajoiteta kuntien itsehallintoa. Kunnilla on kuntalain asiantuntemusvaatimuksesta huolimatta edelleen oikeus valita kuntayhtiöiden hallituksiin kuntademokratian kannalta tarkoituksenmukainen kokoonpano. Lainsäätäjän valintaa yhtäältä kuntademokratian ja kunnallisen itsehallinnon kunnioittamisen sekä toisaalta kuntien omistajaohjauksen tehostamistarpeen välillä voi pitää tasapainoisena.

Kuntien muuttuva rooli kotoutumisen edistämisen lainsäädännössä – kohti paikallista käännettä?

2024-09-18T13:49:22+03:00

Suomessa kotoutumisen edistämistä on ohjattu lainsäädännöllä vuodesta 1999 lähtien ja se on ollut sittemmin jatkuvien muutosten kohteena. Vuoden 2025 alusta astui voimaan uusi laki, jolla kokonaisvastuu kotoutumisen edistämisestä siirtyi kunnille. Artikkelissa tarkastellaan tätä kotoutumislainsäädännön kehitystä erityisesti kuntien vastuiden ja valtionohjauksen näkökulmasta. Tutkimuksesta käy ilmi, että kuntien roolia on jatkuvasti lisätty niin, että kunnille on muodostunut keskeinen vastuu kotoutumisen edistämisestä paikallisella tasolla. Kehitys ilmentää kansainvälisessä tarkastelussa havaittua ilmiötä paikallisesta käänteestä, jossa paikallishallinnon merkitys on kasvanut maahanmuuttajien integroinnin monitasoisessa hallintojärjestelmässä. Kotoutumisen sääntelyä on Suomessa lisätty erityisesti viranomaisvastuiden selkiyttämiseksi. Kuntien tehtäväkenttä on kuitenkin jäänyt epämääräiseksi ja kuntien ohjaus pitkälti velvoittamattomaksi. Kun ottaa lisäksi huomioon kuntien resurssoinnin, voi kyseenalaistaa laajuutta, jolla kotoutumisen edistämisen paikallinen käänne voi toteutua. Kotoutumislainsäädännön kehittämistarpeeksi jää jatkossakin eri viranomaistahojen ja ‑tasojen välisen yhteistyön ja ohjaussuhteiden selkeyttäminen sekä kotoutumisen edistämisen yhteensovittaminen muihin palveluihin. Artikkelissa päädytään kysymään, pystyvätkö kunnat selviämään tästä moninaisesta tehtäväkentästä siten, että maahanmuuttajien kotoutumista voidaan edistää yhdenmukaisesti kautta Suomen.

Lainsäädännöllinen näkökulma kunnan rooliin elinkeinopolitiikan edistäjänä

2024-09-16T14:56:00+03:00

Tässä artikkelissa tarkastelemme kunnan roolia paikallisen elinkeinopolitiikan edistäjänä lainsäädännön näkökulmasta. Kuntien mahdollisuuksia toimia elinkeinoelämässä tai elinkeinoelämän kanssa on rajoitettu merkittävästi 1990-luvulta eteenpäin. Syinä tähän ovat olleet usein EU:n edellyttämät sääntelymuutokset, mutta monilta osin myös sisäpoliittiset syyt. Artikkelissa käsittelemme kunnan toimialaa, kuntalain säännöksiä kunnan toiminnasta markkinoilla, EU:n ja kansallista valtiontukisääntelyä sekä julkisia hankintoja. Artikkelin yksi keskeinen tutkimustulos on, että Suomessa on implementoitu EU:n valtiontukisääntelyä usein tarpeettoman pitkälle menevillä keinoilla, mitä on perusteltu selkeydellä ja informatiivisuudella.

Kuntien liikuntapalveluiden yhdyspintatyö hyvinvointialueiden kanssa: Viranhaltijoiden näkemyksiä tietojohtamisesta ja normiohjauksesta

2024-11-15T17:00:42+02:00

Tutkimuksessa tarkastellaan tietojohtamista ja normiohjausta kuntien ja hyvinvointialueiden yhdyspintatyössä. Näkökulma on liikuntapalveluiden tuottamisessa. Laadullisesti toteutetun tutkimuksen aineisto muodostuu kunnan liikunnasta vastaavien viranhaltijoiden haastatteluista (n=17). Tulosten mukaan tietojohtamisen prosessit kuntien ja hyvinvointialueiden välillä ovat monin tavoin jäsentymättömiä ja keskeneräisiä, mikä heijastuu organisaatioiden yhteistyöhön ja yhdyspintatyöskentelyyn. Normit sekä tukevat tietojohtamista että aiheuttavat yhdyspintatyöskentelylle haasteita. Tiedon hajanaisuus ja tavoitteiden erilaisuus tekee tiedon hallinnasta ja hyödyntämisestä monimutkaista. Normiohjauksen ja lainsäädännön epäselvyys lisää kompleksisuutta tietojohtamisen ympäristössä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella normienpurun vaikutuksia eri hallinnonalojen ja organisaatioiden väliselle yhteistyölle ja tietojohtamisen edellytyksille olisi hyvä arvioida tarkemmin. Lisäksi teknologisten ratkaisujen ja organisaatioiden toimintakulttuurien kehittäminen on välttämätöntä, mikäli tietojohtamisen halutaan tehokkaammin edistävän kuntien ja hyvinvointialueiden strategista päätöksentekoa ja yhteistyötä liikuntapalveluiden tuottamisessa.

Sääntelyn karikot ja deregulaation voima

2024-09-08T23:01:25+03:00

Normit eivät ole kuluerä, vaan laadun minimitaso

2024-08-30T15:36:04+03:00

OPEN CALL FOR PAPERS

2025-01-15T14:35:53+02:00

cal authorities and regions hold a vital role in contemporary societies, functioning as key arenas for democratic governance, the delivery of public services, and community development. They are at the forefront of addressing complex societal challenges, including climate change, urbanisation, social equity, and economic sustainability. Local and regional studies provide invaluable insights into these dynamics, offering evidence-based perspectives on how local authorities and regions adapt, innovate, and respond to evolving demands.
To foster dialogue and enhance the understanding of these critical issues, Focus Localis (a Finnish academic journal specialising in local and regional studies, level 1, journal.fi/focuslocalis), invites contributions for an upcoming English-language theme issue. This issue seeks to explore the multifaceted dimensions of local and regional governance, policy, and practice through both theoretical and empirical approaches. Submissions may address national contexts, cross-national comparisons, or broader thematic analyses.

Uudistuva normiohjaus - vierailevan päätoimittajan katsaus

2025-01-19T22:04:29+02:00

Muskista, luottamuksesta, ennakoitavuudesta, yksilönvapaudesta, normien purkamisesta ja viimeiseksi vielä prosesseista

2025-01-18T14:54:27+02:00