Focus Localis

Harkintavaltaa, tilivelvollisuutta ja koordinointivajetta

Pekka Juntunen — 2024-09-23

Tämän tutkimusartikkelin tehtävänä on kuvata julkisten palveluiden toteuttamiseen, johtamiseen ja järjestämiseen liittyviä paradokseja asunnottomille tarjottavien palveluiden kontekstissa. Artikkelin empiirinen, toimijahaastatteluihin perustuva aineisto on kerätty alun perin kahteen tutkimushankkeeseen, jotka tarkastelevat neljää suomalaisissa suurissa kaupungeissa vuosina 2020–2022 tapahtunutta asumismuutosprosessia ja tässä ohessa asunnottomille tarjottavia palveluita. Aikaisemmissa suomalaisissa julkisia palveluita käsittelevissä tutkimuksissa ei ole tarkasteltu asunnottomien palveluihin liittyviä paradoksaalisia kysymyksiä. Palveluiden toteuttamisessa paradoksaalisia tilanteita syntyy eri ”katutason toimijoiden” rooleihin ja yhteistyöhön liittyen sekä toimijoiden harkintavallan myötä. Palveluiden johtamisessa erilaisia paradokseja nousee esiin julkisen johtamisen tilivelvollisuuskysymyksistä sekä toisekseen verkostotoiminnasta. Palveluiden järjestämisen osalta paradoksaaliset kysymykset liittyvät palvelutoimintojen ja -tarpeiden koordinointivajeeseen sekä rajallisiin taloudellisiin resursseihin.

Lapsen palvelutarpeen arvioinnin johtaminen sosiaalipalveluorganisaatioissa

Minna Veistilä — 2024-09-23

Artikkelissa tarkastellaan sitä, millaisia kehyksiä sosiaalihuollon lapsi- ja perhepalveluissa ja lastensuojelussa työskentelevät esihenkilöt käyttävät puhuessaan lapsen palvelutarpeen arvioinnin johtamisesta. Aineistona on käytetty 17:ää lasten ja perheiden palveluja sekä lastensuojelua johtavien esihenkilöiden etäyhteyksillä toteutettua haastattelua. Aineiston analyysissa on hyödynnetty temaattista analyysia ja kehysanalyysia. Tutkimuksessa tunnistettiin ja nimettiin kolme erilaista kehystä, joita esihenkilöt käyttivät puhuessaan lapsen palvelutarpeen arvioinnin johtamisesta. Nämä kehykset ovat mahdollistaminen, ongelmanratkaisu ja analysoiminen. Jokainen kehys valottaa lapsen palvelutarpeen arvioinnin johtamista erityisestä näkökulmasta. Yhdessä kehykset kuvaavat lapsen palvelutarpeen arvioinnin johtamisen monitasoisuutta.

Maahanmuuttajien toimijuus työmarkkinoilla Kainuussa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Savossa

Aini Pehkonen — 2024-09-23

Artikkelissa tutkitaan maahanmuuttajien toimijuutta ja sitä rajoittavia tekijöitä työmarkkinoilla Kainuun, Kymenlaakson ja Pohjois-Savon maakunnissa. Toimijuutta lähestytään työllisyyden, pääasiallisen toiminnan, kansalaisuuden ja koulutuksen avulla. Toimijuutta rajoittavina tekijöinä tarkastellaan työttömyyttä ja koettua syrjintää työelämässä. Tutkimusaineistona on käytetty Tilastokeskuksen virallisia tilastoja, yhteispohjoismaisen CAGE-hankkeen rekisteriaineistoa sekä työ- ja elinkeinoministeriön Kotoutumisen indikaattorit -tietokantaa. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusmaakuntien väestöllinen kehitys muuttotappioalueena on haasteellinen nyt ja myös lähitulevaisuudessa ja ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on varsin alhainen myös työmarkkinoiden näkökulmasta. Toimijuutta tarkasteltaessa koulutustaustalla on merkitystä
työllistymisessä, sillä keski- ja korkea-asteen koulutuksen omaavat maahanmuuttajat ovat työllistyneet parhaiten. Pakolaistaustaisilla työllisten osuus on alhaisin. Toimijuutta rajoittavia tekijöitä ovat työllistymisen haasteet työmarkkinoilla ja syrjintä työelämässä. Ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla on korkeampi työttömyysaste kuin Suomessa syntyneillä suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla. Runsas neljännes ulkomailla syntyneistä ulkomaalaistaustaisista on kokenut syrjintää työelämässä. Toimijuus, vuorovaikutteisuus ja yksilön kuulumisen tunne yhteisöön ja alueelle lisäävät positiivista toimijuutta, subjektiivista hyvinvointia ja edesauttavat alueiden elinvoimaisuutta sekä väestön positiivista ikärakennetta.

Oikeudellisten reunaehtojen vaikutukset oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen: monikerroksinen näkökulma

Virve Valtonen — 2024-09-23

Oppilailla on oikeus saada perusopetusta sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukea. Tuen tarpeisiin vastataan oppimisen tuen, oppilashuollon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuudella.Kyse on perusopetuslain ja oppilashuoltolain yhteensovittamisesta siten, että oppilaan oikeudet turvataan lapsen edun mukaisesti. Oikeuksien turvaaminen ei toteudu itsestään, vaan se edellyttää käytännön toimintaa opettajilta, oppilashuollon ammattihenkilöiltä sekä kunnilta ja hyvinvointialueilta. Oppilaan tuen tarpeeseen vastaamiseen vaikuttavat lainsäädännön lisäksi useammat kouluarjen tekijät, kuten tuen saamisen suunnittelu ja järjestäminen, kouluyhteisön ja oppilashuollon ammattilaisten yhteistyö sekä opettajien tunne- ja vuorovaikutusosaaminen ja toiminnan mahdollisuudet. Tämän monikerroksisen, oikeustiedettä ja kasvatustiedettä yhdistävän näkökulman kautta tunnistetaan, miten oppilaan tuen saamiseen liittyvillä oikeudellisilla reunaehdoilla, kuten tarpeenmukaisuudella, määräajoilla ja suostumuksella on vaikutuksensa erityisesti opettajan toimintaan. Jos oppilas ei saa tarpeensa mukaista tukea, ei suostu yksilölliseen oppilashuoltoon tai odottaa tuen alkamista, jää oppilaan tukeminen opettajan yleisen tuen varaan. Kunnan ja hyvinvointialueen tulee suunnitellessaan ja järjestäessään tuen palvelut turvata toimijoiden yhteistoiminta, jotta oppilaiden oikeudet turvataan tarkoituksenmukaisesti.

Kunnallinen vai kunnan tilintarkastus

Nils Hellberg — 2024-09-23

HTL Nils Hellbergin väitöskirja ”Kunnallinen vai kunnan tilintarkastus” tarkastettiin 14.12.2023 Vaasan yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Lasse Oulasvirta Tampereen yliopistosta ja kustoksena yliopistonlehtori, dosentti Kristian Siikavirta Vaasan yliopistosta.

Vastaväittäjä professori Lasse Oulasvirran lausunto

Lasse Oulasvirta — 2024-09-23

Seutukaupungit teollisen uudistamisen moottoreiksi?

Kaisa Lähteenmäki-Smith — 2024-09-23

Puheenvuorossa pohditaan tapoja, joilla teollinen uudistaminen voi edistää kestävyyssiirtymää uudistavan innovaatiopolitiikan välineillä ja samalla tukea siirtymää kasvun agendasta uudistamisen ja elinvoiman agendan vahvistumiseen. Päämäärätietoista uudistamista tarvitaan erityisesti seutukaupungeissa, jotta ne voivat tulevaisuudessa auttaa sopeutumisessa ympäristöhaasteisiin, muuttuviin markkinoihin, teknologiseen kehitykseen ja näistä kumpuavaan globaaliin kilpailuun. Kestävyyssiirtymä edellyttää katseen kohdistamista pitkälle tulevaisuuteen hetkellisten lyhyen tähtäimen korjausliikkeiden sijaan. Suomessa, kuten myös muualla maailmassa, keskisuuret kaupungit eli seutukaupungit ovat teollisen uudistamisen selkäranka. Teollinen uudistaminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan se linkittyy aina alueen elinvoimaan. Investointien ja osaavan työvoiman houkuttelu asettaa kaupungit tärkeään rooliin dialogin edistäjinä ja yhteisen vision rakentajina. Kaupungit voivat fasilitoida kulttuurin muutosta, jossa muuttuvan tki-ekosysteemin toimijoilta edellytetään uudenlaista yhteistyötä ja sitoutumista kestävän kehityksen ja kasvun edistämiseksi.

Viekö valtionosuusuudistus kunnat perikatoon?

Eero Laesterä — 2024-09-23

Kokeiltaisiinko jotain uutta?

Matti Muukkonen — 2024-09-23

Suomessa on edelleen lähes 300 kuntaa. Ensi vuoden kunta- ja aluevaalit tulevat liian nopeasti, mutta esimerkiksi vuoden 2029 vaaleja silmällä pitäen olisi perusteltua käynnistää pohdinta siitä, voitaisiinko joillekin kunnille antaa mahdollisuus kokeilla myös muita vaihtoehtoja luottamushenkilöidensä valinnan järjestämiseksi. Tämä luonnollisesti tulisi tehdä uutta kokeilulainsäädäntöä valmistelemalla, minkä tulisi perustua tutkimukseen. Mikäli tulokset olisivat hyviä, ei olisi poissuljettua välttämättä sekään, että meillä voisi tulevaisuudessa olla esimerkiksi vaalipiireittäin vaihteleva vaalijärjestelmä. Demokratia toimisi siten kuin kunkin alueen väestö haluaisi itse sen toimivan.