Alzheimerin taudin selkäydinnestemerkkiaineiden merkitys muistisairauksien diagnostiikassa Tyksin neurologian poliklinikalla 2010–2017

Kirjoittajat

• Ronja Lehmuskoski Turun yliopisto
• Mika H. Martikainen Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala, Turun yliopisto, Turun yliopistollinen sairaala https://orcid.org/0000-0002-7604-8081

DOI: https://doi.org/10.23989/gerontologia.145670

Avainsanat:

Alzheimerin tauti, muistisairaudet, selkäydinnestetutkimus

Abstrakti

Tutkimuksessa haluttiin selvittää selkäydinnestemerkkiaineiden käyttöä muistisairauksien diagnostiikassa Tyksin neurologian poliklinikalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittujen potilaiden piirteitä ja lopullisia diagnooseja suhteessa merkkiainemääritysten tuloksiin. Rekisteritutkimuksen aineisto koostuu potilaista, joilta Tyksissä vuosina 2010‒2017 tutkittiin selkäydinnesteestä Alzheimerin taudin (AT) muistimerkkiaineet (N=384). Sairauskertomusjärjestelmästä kerättiin tiedot muistisairauksien riskitekijöistä sekä tulokset muistisairauksien diagnostisista tutkimuksista. Lopullisen diagnoosin mukaisia ryhmiä vertailtiin. Tutkituista 50,8 % oli naisia ja keski-ikä tutkimushetkellä oli 64 vuotta. Tutkituista 143/384 (37 %) sai AT-diagnoosin; näillä potilailla selkäydinnesteen merkkiainetutkimuksessa oli lähes aina poikkeavuuksia (P<0.01). Selkäydinnesteen merkkiaineet erottivat AT:a sairastavat potilaat hyvin muista neurodegeneratiivista sairautta sairastavista (P<0.01). Otsa-ohimolohkodementia osoittautui ensilinjan tutkimuksissa AT:n erotusdiagnostiseksi haasteeksi, mutta selkäydinnesteen merkkiaineet erottavat nämä toisistaan (P<0.01). Aivojen magneettikuvauksesta arvioitu hippokampusatrofia erotti Alzheimerin tautia sairastavat potilaista, joilla ei todettu neurodegeneratiivista sairautta (P<0.01). Tutkimustulokset tukevat aiempia käsityksiä selkäydinnesteen muistimerkkiainetutkimusten käytöstä. Tärkein tällä tutkimuksella saavutettava hyöty on erottelussa AT:n ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien, kuten otsa-ohimolohkodementian, välillä.

 The significance of cerebrospinal fluid biomarkers for Alzheimer’s disease in the diagnostics of memory disorders at the neurological outpatient clinic of a Finnish university hospital in 2010–2017

The aim of the study was to investigate the use of cerebrospinal fluid (CSF) biomarkers in the diagnostics of memory disorders at the neurology outpatient clinic of Turku University Hospital (Tyks). The characteristics of the patients and their final diagnoses in relation to the results of biomarker analyses were investigated. In this registry-based study, the electronic health record (EHR) system of the hospital was used to identify patients in whom the CSF AD biomarkers were investigated between 2010 and 2017 (N=384). Data on common dementia risk factors and the results of other diagnostic investigations were collected. Patients grouped according to the final diagnosis were compared. Of the investigated patients, 50.8 % were women. Average age at the time of the study was 64 years. 143 out of 384 (37 %) were diagnosed with AD. Those diagnosed with AD almost always exhibited abnormalities in the CSF biomarkers (P<0.01). The CSF biomarkers effectively distinguished AD patients from those with other neurodegenerative diseases (P<0.01). Differential diagnosis between AD and frontotemporal dementia was a particular challenge with first-tier tests, but CSF biomarkers successfully differentiated between AD and FTD (P<0.01). Hippocampal atrophy assessed by magnetic resonance imaging distinguished individuals with AD from those in whom no evidence of neurodegenerative disease was found (P<0.01). The results support previous knowledge on the use and applicability of CSF biomarkers. The main benefit of these investigations lies in distinguishing AD from other neurodegenerative diseases, such as frontotemporal dementia.