Muistisairaiden ihmisten, heidän läheistensä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset ohjauksesta ja neuvonnasta

Kirjoittajat

• Jenni Savonen Itä-Suomen yliopisto
• Mervi Issakainen Itä-Suomen yliopisto
• Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopisto
• Sirkkaliisa Heimonen MIELI Suomen Mielenterveys ry
• Kaisa Näkki Itä-Suomen yliopisto
• Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopisto
• Kaijus Ervasti Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.23989/gerontologia.164357

Avainsanat:

ohjaus, neuvonta, asiakkaan oikeudet, muistisairaat ihmiset

Abstrakti

Suomessa hyvinvointialueilla on lakisääteinen velvollisuus järjestää ohjausta ja neuvontaa sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa. Tässä artikkelissa esittelemme ohjauksen ja neuvonnan oikeudellisen perustan ja analysoimme muistisairaiden ihmisten, heidän läheistensä ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kokemuksia sen toteutumisesta käytännössä. Analysoimme ikääntyviä ja työikäisiä muistisairaita ihmisiä koskevia tekstiaineistoja. Tulokset tuovat esiin kokemuksia ohjauksen ja neuvonnan riittämättömyydestä, vaikeasta saavutettavuudesta ja epätarkoituksenmukaisuudesta. Kokemukset ohjauksen ja neuvonnan esteistä osoittavat puutteita muistisairaiden ihmisten oikeuksien toteutumisessa. Käsittelemme tulosten pohjalta ohjauksen ja neuvonnan kannalta keskeisiä asioita kuten muistisairaiden ihmisten läheisten huomioonottamista, ammattilaisten välistä vuorovaikutusta sekä ohjauksen ja neuvonnan oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta.

Experiences of guidance and counselling among people living with dementia, their close ones, and social and health care professionals

In Finland, welfare areas are obligated by law to provide guidance and counselling in social and healthcare matters. In this article, we present the legal basis for guidance and counselling and analyze the experiences of people living with dementia, their close ones, and social and healthcare professionals of it in practice. We analyze textual data concerning ageing and working-aged people living with dementia. The results show obstacles to high-quality counselling and thus shortcomings in the implementation of clients’ rights. Guidance and counselling on dementia and the services available are sometimes perceived as insufficient, inaccessible, and inappropriate. Problems in counselling include the difficulty of using digital services and the lack of face-to-face encounters. Experiences suggest that the close ones of people living with dementia should be taken more actively into account to fully assess the client’s overall situation. Timeliness and continuity of counselling are important. These issues enable the realization of client’s formal rights to guidance and counselling also in practice.