Vanhuspalvelut ja valinnanvapaus - johtavien viranomaisten näkemyksiä palvelusetelistä

Abstrakti

Palveluseteli on yksi vanhuspalveluiden markkinoistamisen väline. Kunnat saavat päättää sen käyttöönotosta ja käytön ehdoista lain sallimissa rajoissa melko vapaasti. Tämä on johtanut siihen, että kunnissa on hyvin erilaisia ratkaisuja ja lähestymistapoja palvelusetelin käyttöön. Palveluseteli voidaan ottaa käyttöön vain yhdessä tai lukuisissa palveluissa, sitä voidaan tarjota kaikille tiettyyn palveluun oikeutetuille tai erilaisin perustein vain joillekin heistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan paikallisten johtavien viranomaisten haastattelujen perusteella, millaiseksi vanhuspalvelujen järjestämisen välineeksi palveluseteli kunnissa ymmärretään sekä minkälaisin perusteluin ja tavoittein palveluseteleitä on otettu käyttöön. Tutkimuksemme perusteella kunnissa käytetään palveluseteliä asiakkaiden ja palveluntuotannon ohjailun sekä kustannussäästöjen välineenä. Paikalliset markkinat ovat olennainen tekijä, sillä ilman toimivia markkinoita palveluseteli ei tarjoa todellisia valinnan mahdollisuuksia. Palvelusetelin mahdollistamaa valinnanvapautta pohditaan asiakkaan kannalta eri tavoin. Joissakin kunnissa huonokuntoisimpien vanhusten ei ajatella kykenevän valintoihin. Asiakkaan toimintakyvyn ja kunnon lisäksi palveluseteleitä voidaan kohdentaa maksukyvyn perusteella vain hyvätuloisille. Vaihtoehtoisesti palvelusetelistä voidaan tehdä tulosidonnainen, jolloin yksityisten palvelujen käyttö on aidosti mahdollista myös pienituloisille.

Eldercare services and free choice – The public officials’ perspective to service voucher

Service voucher is one of the tools that can be used to marketize public social and health services. In Finland, the municipalities may introduce vouchers to chosen services rather freely. The legislation determines the principles and frames but leaves plenty of room for local variation. In this article, we examine in which ways the vouchers are used. Based on expert interviews of municipal officers, we study the arguments and aims that are related to the use of service vouchers in care services for older people. Accordingly, the vouchers are used to channel customers between public and private services and to save costs. The local service markets need to be large enough for vouchers to be a functioning tool, but the authorities may also use vouchers to create demand for private services. Vouchers may be allocated for all older people, only those who are not too frail, or the better off.