Ongelmallinen rakkaus
Seka-avioliitot suomenruotsalaisten haasteena toisen maailmansodan jälkeen
DOI:
https://doi.org/10.54331/haik.146388Abstrakti
Artikkeli käsittelee niin sanottuja seka-avioliittoja suomen- ja ruotsinkielisten välillä toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa, keskittyen seka-avioliittojen herättämiin reaktioihin suomenruotsalaisen vähemmistön keskuudessa. Sota päätti kiihkeimmät kieliriidat, mutta ruotsin kielen asema ja ruotsinkielisen kansanosan tulevaisuus olivat vähemmistön näkökulmasta edelleen päivänpolttavia aiheita. Seka-avioliittojen kasvava määrä koettiin uutena uhkana, koska suurin osa näissä avioliitoissa syntyneistä lapsista rekisteröitiin suomenkielisiksi, jolloin ne tilastollisesti katsoen suosivat suomenkielistä enemmistöä. Carol Bacchin analyyttisen ”What’s the Problem Represented to be” -lähestymistavan avulla tutkimme, miten seka-avioliittojen koettua ongelmaa käsiteltiin lehdistössä ja sosiaalitieteiden piirissä sekä suomenruotsalaisissa organisaatioissa 1940- ja 1950-luvuilla. Keskustelut seka-avioliitoista toivat esiin sukupuolittuneita käsityksiä kansakunnan jatkuvuudesta sekä rodullistettuja diskursseja suomenruotsalaisista. Seka-avioliittojen yleistyessä monet suomenruotsalaiset toisaalta myös puolustivat niitä omien elettyjen kokemustensa pohjalta. Keskittymällä "seka-avioliitto-ongelmaan" osoitamme artikkelissa, että eletty kansakunta sodanjälkeisessä Suomessa ei näyttäytynyt samanlaisena vähemmistölle kuin enemmistölle, eikä myöskään heterogeenisen vähemmistön eri ryhmille.
Asiasanat: Seka-avioliitot, vähemmistönationalismi, sukupuoli, rotu/etnisyys, kokemus
